Raha omavaraisuudessa

Suomessa täydellinen omavaraisuus ei ole mitenkään mahdollista. Jokainen meistä tarvitsee rahaa. Jokainen meistä vain eritavoin ja rahaa menee erilaisiin asioihin. On aika avata omaa rahankäyttöä.

Olen joutunut pitämään somelomaa bloginin puolella nyt pidemmän aikaa. Syy tähän on ollut jalan suoristus leikkaus josta olen lähtenyt hyvin toipumaan. Kuukausi takaperin en olisi pystynyt pitämään jalkaa ala-asennossa niin pitkään että olisin saanut tekstiä aikaiseksi. Tietokoneella olen viimeksi käynyt parisen kuukautta takaperin. Nyt kuitenkin vointi sallii jo paremmin liikkumisen ja päätin että somepaussi saa luvan riittää! Täällä sitä taas siis ollaan! Tervetuloa mukaan!

Raha, tuo välitön paha

Raha tilanteeni ei ole mikään salaisuus. Onhan siitä puhuttu julkisesti Some deep storyn uudella kaudella. Tilanteeni ei ole vakiintunut tästä vaan kiikun tilanteessa edelleen, jossa nollatulot ovat hyvinkin mahdolliset. Kuvauksien aikana olin täysin riippuvainen mieheni rahoista. Ennen se saattoi olla täysin normaalia ettei perheeseen naisen kautta tullut tuloja mutta nykypäivänä se saattaa aiheuttaa riitoja, häpeää jopa eroja. Onneksi oma mieheni omaa ajatusmaailman että me vedetään yhtä köyttä ja että raha on tuolloin vain välitön paha.

Omavaraisuutta tavoitellessa varsinkin alkuinvestoinnit ovat kalliita. Jossain vaiheessa kuitenkin tilanne kääntyy ja kun homma alkaa rullaamaan paremmin, alkaa rahaa jäämään muuhunkin. Kun pelloilta saa kerrättyä talven juurekset sekä osan vihanneksista ja mahdollisesti seuraavan vuoden siemeniä niin rahaa säästyy siemenkustannuksilta ja talvella ruokakustannukset ovat pienemmät. 

Kannattaako eläimet omavaraisuudessa?

Tätä asiaa kannattaa pohtia ihan jo senkin kannalta että pystyykö kuinka pitkälle olemaan omavarainen eläinten kanssa. Eläimistä riippuen saa lihaa, maitoa, munia, nahkaa, luita ja kenties se tärkein eli lantaa. Meillä tilanne on sellainen että eläimille omista pelloista tulee aika paljon, joten esimerkiksi heinää ei tarvitse ostaa. Meillä heinän syöjiä ovat nyt kanit, vuohet ja jos tulevaisuuden suunnitelmat pystytään toteuttamaan niin naudat myöskin. Kanat veroittavat tietysti oman osansa heinistä. Näille kaikille heinät saadaan niitettyä omilta pelloilta. Myöskin eläimille tulevat juurekset saadaan omista pelloista.  Jos kaiken joutuu ostamaan muualta, tulee eläimille hintalappua vuosittain reippaasti. 

Vinkkejä siemenhankintoihin

Jokainen puutarhuri joutuu ostamaan siemeniä. Riippuen puutarhan suuruudesta ja satotavoitteesta kannattaa vilkaista myös ulkomaiden siemenkauppoja. Itse olen tilannut tulevan kasvukauden siemenet Saksasta Samenhous nimisestä paikasta. Harmikseni huomasin että tuolta tilaamani, parasta ennen päiväyksen ohittaneet chilit eivät lähteneet itämään paria lukuunottamatta ja niistäkin toisen söi kissa kun sai taimet käpäliinsä. Muuten olen hintoihin ollut tyytyväinen vaikkei sitä kautta kaikki siemenet ole halvemmasta päästä. Tästä syystä kannattaa vilkaista myös muiden paikkojen hintoja vertailu mielessä. Samenhouselta tilasin taimiastioita, jotka olen todennut hyviksi ja halvoiksi. 

Huomioikaa se ulkomaisilla sivuilla seikkaillessa että Eu:n ulkopuolelta ei siemeniä saa tilattua niin helposti tiukentuneiden säädösten myötä ja nyt tilannetta hankaloittaa Brittien ero Eu:sta, sillä Britit ovat suuri siementen tuottaja maa. Toivottavasti Eu saa tehtyä sopimuksen, jonka myötä siementen tuonti jatkuisi Euroopan alueelle kuten tähänkin asti.

Taimiastioissa ensimmäiset tomaatit ovat itäneet

Suuremman viljelyalueen haasteet

Meidän tila lasketaan pieneksi mutta viljeltävää aluetta on yli 10 hehtaaria eikä meillä ole suurempaa eikä oikein pienempääkään kalustoa peltotöihin. Töitä siis riittää mutta katteilla peltotöitä saadaan hieman vähennettyä. Siemeniä peltoon uppoaa melkoinen määrä ja tällä hetkellä siemeniin onkin mennyt yli 200€ eikä mukaan ole laskettuna siemenperunoita tai sipuleihin menevää rahaa laisinkaan. Myöskin marjamaan kulut ovat vielä kysymysmerkki. Miten ihmeessä uskallamme investoida tälläisillä summilla suureen peltoalaan näin pian? 

Niin tosiaan. Meidän pellot ovat tukikelpoisia ja vaikka toisinaan tekisi mieli heittää tukiviidakko kankkulankaivoon ja jättää tuet nostamatta niin kuitenkin päätös alkaa kallistua sen puoleen että tuet pelloista nostamme. Minulle on sanottukkin että täytyy hölmö olla ettei tukia nosta mutta toisinaan on tullut mietittyä, jos alasta ei kuluja tulisi niin voisi hyvin olla ettei me tukia nostettaisi. Olisiko se kaiken sen stressin ja säädösten noudattamisen arvoista? Uskon että kaikki tulee vielä kääntymään parhainpäin. Tuet olisivat kieltämättä taloudellisena tukena toiminnassa, sitä en voi kieltää.

Koska meillä ei ole kalustoa, joudumme maksamaan toiselle taholle siitä että pellot käännetään ja äestetään. Myöhemmin kesällä heinä pitäisi kaataa ja koska en todellakaan jaksa alkaa viikatteen kanssa kaatamaan yli kolmen hehtaarin alaa niin sama kuvio toistuu. Syksyisestä viljan korjuusta puhumattakaan. Rahaa siis tarvitaan ja toisinaan hirvittää miten meidän käy. On vain pidettävä lippu korkealla ja keksittävä aina se vaihtoehto B niin kauan kunnes voitetaan lotossa sopiva summa, eikös se näin mene!?

Toistaiseksi itselläni ei ole kuin arvailuja siitä kuinka paljon rahaa tulee menemään ja mitä tulemme säästämään mutta tulen päivittämään asiaa kyllä. Ensi vuonna olen jo paljon viisaampi ja tilanne pelloillakin hellittää. Alku on aina se kaikkein raskain.

Itselläni ei hirmuisesti ole teille vielä kerrottavaa eikä kauheasti neuvoja joten itsekkin mielenkiinnolla odotan mitä muut ovat pohtineet asian tiimoilta. Onhan taas kuun ensimmäinen maanantai ja se tarkoittaa yhteispostausta omavaraisuuteen tähtäävän poppoomme kanssa.

Suunnitelmia vuodelle 2020

Omavaraisuuden suhteen vuosi 2020 on sellainen vuosi että jos hippunen on vielä laiskuutta mukana niin nyt on niiden aika karista. On aika vaihtaa isompaan vaihteeseen!

Taas on vuosi vaihtunut ja omavaraisuudesta höpöttävät ovat täällä taas ja näin vuoden alkuun ajateltiin kertoa hiukan että ketä me oikein ollaan ja missä päin asutaan. Ilokseni teille kerron että nyt meidän tila saa viimein nostaa jalan kytkimeltä ja omavaraisuus astetta nostettua. Hiukan tulevaisuus vähän hirvittää sairauksieni takia mutta jos nyt jään märisemään, en koskaan pääse liikkeelle.

Naamalleen kaatuminen olikin hyvästä

Menneisyyteni on täynnä kaikkea muuta kuin onnistumista ja omavaraisuudesta haaveilua. Olen valehtelematta heittänyt vuosia hukkaan ollessani tuuliajolla, tietämättä mitä oikeasti elämältäni halusin vaikka kiven kovaa intin että sävelet on selvät. Kun hain avioeroa ja kaaduin näin sanotusti naamalleni, alkoi ajatus juosta kirkkaammin kun kulissit kaatuivat. Vaikka ensimmäiset vuodet eron jälkeen olikin sitä että nuolin haavojani ja keräsin täristen itsetunnon ja mieleni rippeitä kasaan, alkoi pieni haave itää. Kun löysin rinnalleni miehen joka tuki ajatusta omavaraisemmasta elämästä, liimaten sirpaleet mosaiikiksi, alkoi ajatus kukoistaa entisestään. 

Löysimme tilan jonka tyhjä navetta, tuulessa kuiskivat pellot, vanha hirsitalo sekä järven vieno liplatus kutsuivat luokseen. Nykyisin kutsumme tätä kaikkea kodiksi. Ja mikä vielä sen ihanempaa kuin koti, joka toimii eräänlaisena ruokavarastona.  Rehellisesti sanottuna en usko että kukaan omasta perheestäni olisi uskonut että vihaa ja raivoa täynnä olevasta teinistä kasvoi se mitä olen nyt. 

Peltojen jälkeen pääsee suoraan veden äärelle

Uskon että osa syyllinen omavaraistelu innon syttymiseen oli puhtaampi ruoka. Olen huomannut sen että mitä enemmän prosessoitua ruokaa syön niin sitä voimakkaammin reagoin. Mahaa juilii, on huono olo, veto on pois. 

Vai liekkö asialla kuitenkin rakkaus siihen itse tekemiseen sekä usko siihen että itse kasvattamalla voisin säästää muutaman sentin tai jopa euron. Vai kenties se että haluan mahdollistaa perheelleni puhtaamman ruua, tietäen mistä se on peräisin, miten kasvatettu ja minkälaisin menetelmin.

Tervetuloa Kalpakkoon!

Täällä ollaan Kalpakossa, meidän kotona. Olen itse vajaa kolmenkymmenen ikäinen tilan emäntä. Tilan isännästä sen verran että hän ei ole lämmennyt ajatukselle että vierailee jutuissani mukana, joten siksi hän ei blogissa näy. Jos tätä nyt joku on jäänyt miettimään. En siis asustele yksin vaikka yksinäni täällä huutelenkin. 

Tilan perheeseen kuuluu myös neljä pientä petoa, joista räpsin kuvia välillä ehkä vähän liikaakin instagramin puolelle. Ei nuita kissoja osaa jättää ulkopuolellekkaan. 

Meidän tila on melko koskematon 1960 luvun navetoineen. Navetta on kyllä melkoinen helmi. Rakennus tuntuu sokkeloiselta mutta se on rakennettu ajatuksella ja jokaisen oven takana on jotain minkä pystymme hyödyntämään. Vaikkemme tee sitä niinkuin on alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi navetan puolelle rakennettu rehusiilo ei tulevaisuudessa täyty heinällä vaan juureksilla jos vain saamme lämpötilan pysymään sopivana. Siilo on upotettu maan sisään ja korkeutta piisaa navetan ylisille asti. Se mikä mieltä lämmittää kovasti on se että ladon puolelta pääsee siiloa täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Jääkellarissa on vähän sama taktiikka. Traktorisuojan puolelta jääkellariin pääsee täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Asiat on rakennettu järkevästi ja helpottamaan täyttöä ja käyttöä. Näistä molemmista olisi tarkoitus tehdä kellareita. 

Kuva viime kesältä. Talo jota kodiksi kutsumme

Talomme itse on rakennettu alunperin 1890 luvulla. Tarkkaa vuotta ei ole tiedossa. Taloon ei juurikaan ole koskettu. Ainoat suuremmat muutokset ovat olleet ne kun taloon on tehty laajennus vuonna 1950 luvulla. Tuolloin talo sai kaksi huonetta lisää, ruokakomerosta on aikoinaan luovuttu ja sen tilalle on rakennettu kylpyhuone sekä ulkovuori, joka on rakennettu samaan aikaan laajennuksen kanssa. Ruokakomero on aikoinaan ollut niin iso että kylpyhuoneen seinän taakse on jäänyt käytävä, josta pääsee takaovelle ja saman käytävän alusta lähtee myös portaat kellariin, joka sijaitsee kylpyhuoneen alapuolella.

Niin mitenkäs tämä muu pihapiiri? Pihapiiri on aika iso ja sinne mahtuu niin tulevaa teurastustilaa, sikalaa, yrttitarhaa, marjamaata, pienempää puutarha aluetta mehiläisineen sekä vanha vilja-aitta, jonka olemme ottaneet uudelleen alkuperäiseen käyttöön. Saatoin mainita että tällä tilalla on kapasiteettia vaikka mihin ja sen pyrin saamaan uudelleen kukoistukseensa. 

Suurempi harppaus eteenpäin

Kuten vähän aiemmin mainitsin niin tuleva vuosi puhaltaa ihan uudesta suunnasta. Meidän tilalla alkaa viljelyt vähän suuremmassa mittakaavassa. Viime kesänä meidän pellot olivat vielä vuokralla joten emme itse päässeet kunnolla viljelemään. Toisaalta hyvä niinkin, sillä ehdimme keskittyä muihin asioihin. Samalla kypsyi ajatus myös siitä että lähdemme kasvattamaan tuotteita kausiluontoisesti myös myyntiin asti.

Se mitä pitäisi tehdä on hävyttömän pitkä lista. Ennenkuin hyppään niihin niin haluaisin kertoa kuinka innoissani olen ajatuksesta että tulevana syksynä saan talveksi valtaosan ruuasta omasta maasta. Myöskin lihaa tullaan kasvattamaan huomattavasti enemmän. Ehkä kunnianhimoinen ajatus ettei kissoille tarvitsisi koko vuonna ostaa kaupasta lihoja mikä tietää että lihaa pitäisi kyetä tuottamaan arviolta 570 kiloa. Haaste on heitetty ja siihen tähdätään.

Marjamaa

Viljelyn aloittamisen lisäksi yksi suurempia haasteita keväälle on marjamaan teko. Puhuin aiemmin siitä kuinka paikka marjamaalle on päätetty. Nyt on mietinnän alla se kuinka paljon mitäkin istutan. Ajattelin että kyntöön menee vain vadelmille ja mansikoille menevät alueet. Syykin on hyvin yksinkertainen. Olen sen verran laiska etten jaksa lähteä hakemaan tuoretta heinää yhtään sen kauempaa kuin on pakko. Keväällä meillä käy jo kova puputus kanilassa ja patakanit on todella edullista kasvattaa omalta tontilta kerätyillä tuoreilla heinillä. Marjamaalle jää väkisinkin alueita missä heinä saisi kasvaa joten käytetään sekin alue siis hyödyksi ja kyntämättä kun kerran valmiiksi jo heinää kasvaa.

Mutta tosiaan! Tilaa on mutta miten sen käytäisinkään? Istutettavien lista ei nyt järjetön ole mutta kun ottaa huomioon sen että haluan saada omat mehut, hillot ja hyytelöt unohtamatta tuorekäyttöä sekä talven varalle pakkaseen keräämistä niin kaikkea saa olla pikkuisen reilummin.

  • Mansikoita
  • Vadelmia
  • Marja-aroniaa
  • Tyrniä
  • Omenoita

Eihän nuita nyt mahdotonta lajikirjoa ole tulossa mutta on tuossakin tekemistä. Moni on sanonut että miksi kaikki pitäisi kerralla istuttaa. Ai miksi? No ei sitä satoa tule ellei istutuksia tee. Omenat, aronia ja tyrni vie kuitenkin useamman vuoden ennen satoikään tulemista. Miksi viivästyttää sitä? Kysyy turhautunut puutarhuri.

Kevään pitkä työlista

Yrttipenkki

Yrttipenkin kanssa menin metsään jo viime keväänä.Minun oli tarkoitus se jo tuolloin aloittaa mutta huomattuani etten millään ehtisi siihen kylvää mitään, jätin koko operaation. Joku fiksuhan olisi tehnyt alueen valmiiksi ensikevättä ajatellen mutta itse en niin tehnyt. Nyt se sitten odottaa taas tekijäänsä keväällä. 

Kasvulavat jäivät kieltämättä ihan liian mataliksi. Haluan niistä hieman korkeampia ja kevennän savivoittoista kasvualustaa jotteimaa olisi liian raskasta. Koska kierrätän ennemmin pihasta löytyvää kuin ostan uutta niin korotan kasvualustoja vanhoja tiiliä käyttäen. Tontille on aikanaan dumpattu jonkun toisen huushollin tiiliä ja nyt nekin roskat päätyy toiseen käyttötarkoitukseen.

Lavojen kohottaminen
Marjapensaiden leikkuu ja siirto

Viinimarjojen kanssa tulee melkoinen hoppu myöskin. Pensaat ovat olleet hoitamatta monta monituista vuotta ja linnut ovat levitelleet tontille siemeniä minkä vuoksi taimia löytyi sieltä täältä liki 10. Arkeologilta sain luvan kaivaa pensaat ylös ja istuttaa pihalle muiden joukkoon. Villiintyneet marjapensaat pitäisi leikata ja liian tiheitä pensaita karsia. Myös joukkoon eksynyt vadelma pitäisi nostaa ylös.

En pidä  raparperin tämän hetkisestä paikasta yhtään! Siksi aionkin siirtää sen kukkapenkistä takapihalle ihan omalle alueelleen. Alue mihin ajattelin raparperin istuttaa on tällähetkellä vadelmien valtaama. Miten takapihalle onkin päässyt ilmaantumaan vadelma saareke?

Raparperin siirto uuteen penkkiin
Kasvihuone

Sain viimein sen kauan kaipaamani kasvihuoneen! Suunnitelmat vain muuttui sillä alkuperäinen suunnitelma tehdä kasvihuone ikkunoista ei olisi tullut toimimaan raskaan rakenteensa vuoksi. Siksi ostimme kevytrakenteisen tunnelikasvihuoneen. Alue mihin kasvihuone tulisi täytyy ensin puhdistaa ylimääräisestä kasvustosta ja yllättääkö ketään jos sanon että valtaosa näistä kasveista on vadelmaa. Sitä on tontilla vähän joka paikassa.

On myönnettävä etten ole koristekasvi ihminen mutta silti suunnitteilla olisi tehdä kahdesta penkistä entistä ehommat ja etupihan pensaiden paikalle istuttaa kukkia. Sen verran viime syksynä aloitin että toista penkkia tyhjensin kasvustosta ja pensaat olen kaikki kaatanut alas. Enää pitäisi kaivaa juuria ylös.

Kukkapenkin ehostus
Nokkospenkki

Pidän nokkosesta! Siksi haluankin nokkoselle ihan oman penkin. Paikka minne nokkosta suunnittelin ei ole vadelmien peitossa mutta paikalla on ollut joskus jokin rakennus ja sen rauniot ovat vielä paikoillaan. Suurimmat hirsien rippeet siirrän polttopaikalle mutta maatuneimmat annan jäädä maahan ja levitän vain hiukan multaa päälle ja nokkosten kylvö voi alkaa. Tulen varmasti myös istuttamaan tontilta muualta löytyviä nokkosia penkkiin ja toivon saavani satoa jo samana vuonna.

Tarvitsen pihalle lisää tilaa avomaatomaateille. Siksi aloitin viime vuonna parin alueen raivaamisen mutta työn keskeytti ikävämpi roskalöytö. Jonkun toisen talon kaakeleita ja muuria oli kipattu pihalle sen kummemmin peittelemättä. Tiilet annoin eteenpäin ja kaakeli/betoni silppua olen hävitellyt. Romua löytyy mitä enemmän saan vadelmia raivattua pois tieltä. Mutta olen päättänyt että tähän tulee uusi penkki niin siihenhän tulee vaikka tulisi mammutin luita vastaan! Minun ja tomaattien välille ei tule mikään!

Avomaatomaateille uusi penkki

Näin lyhykkäisyydessään töitä kyllä riittää! Tähän päälle vielä peltohommat. Työni keskittyy pitkälti kevääseen. Jos sen yli selviän niin loppu kesä menee kevyemmin.

Jännitystä lisää tuo pian koittava leikkaus. Siitä kerron seuraavaksi ja luvassa on ihan videota aiheesta. Jos en toivu ennen kevättä, voin unohtaa kaikki nuo edellä mainitut työt. Onneksi on aikaa mutta riittääkö se? Se jää nähtäväksi.

Lisää suunnitelmia vuodelle 2020 pääset lukemaan alla olevista linkeistä! Antoisia lukuhetkiä!

Meidän joulu

Rehellisesti sanottuna joulu on menettänyt merkityksensä aikoja sitten. Miten ihmeessä ihmiset saadaankin vedettyä mukaan kaikkeen tähän.

Joulukuu on kääntynyt ja merkkejä joulusta on ollut nähtävillä jo pari kuukautta sitten. Itseäni riepoo moinen humputus ja joulusta toitottaminen paria kuukautta ennen. Varsinkin kun harva enää edes tietää mistä syystä joulua vietetään!

Joulu vähän kuin ennen

Meidän perheessä joulua vietetään vähän kuin silloin ennenkuin kirkko ja kulutusmuoti astuivat kuvioihin. Meillä joulua vietetään vähän kuin ennen. Tämä siksi että meille ei alkoholi niinkään maistu, emme uhraa, emmekä  juhli jumalille, me juhlimme valolle!

Nykyihmisen joulussa on ripaus menneisyyttä. Monelle joulukinkku, lahjojen antaminen tai runsas joulupöytä on vain perinne mutta niilläkin on mielenkiintoiset juuret. Eleet ovat muovautuneet ja vaihtuneet vuosien saatossa joten en käsittele läheskään kaikkia. Otan mukaan niitä piirteitä mitkä koskettaa erityisesti meillä vietettävää joulua. 

Meillä ei siis vietetä jouluna Jeesuksen syntymäpäivää. Meillä juhlitaan pimeyden väistymistä. Talven pimein aika on taitettu ja suunta kohti valoisampaa kevättä voi alkaa. Tässä on ripaus historiaa, sillä myöskin viikingit viettivät joulua. He tosin juhlivat kolme päivää ja juhlan tarkoitus oli antaa jumalille voimaa kääntää talvi taas kevääksi. Ja hei!  Miten Jeesuksen syntymäpäivää voidaan viettää joulukuussa kun Jeesus ei ole edes syntynyt talvella?

Ruokaa joulupöytään

Ruoka on ollut ja on edelleenkin tärkeä osa joulua

Ruoka on ollut tärkeässä roolissa jo aikojen alusta lähtien jouluna. Niin se on myös meillä. Ajattelin kertoilla teille myös hiukan siitä mitä meillekkin tutut jouluruuat ovat merkinneet viikingeille ja samalla tulee kerrottua mitä kaikkea meidänkin joulupöydästä löytyy. 

Kinkku tuskin tulee mitenkään yllätyksenä. Kinkku on tullut meidänkin joulupöytään perinteenä mutta ennen Suomessakin syötiin kinkun sijaan kekripässi. Joulukinkkua ovat nauttineet myös viikingit. Heille sialla oli ihan toinen merkitys mitä meillä. Kun kinkku tuli Suomalaisten joulupöytään oli yksi asia samanlainen. Nimittäin se että kinkussa oli enemmän läskiä mitä lihaa. Meillä rasvainen kinkku oli osoitus hyvinvoivasta taloudesta kun on sikaa pystytty lihottamaan mutta viikingeille sillä oli ihan erilainen merkitys. Tottakai runsas sika oli merkki jumalien tyytyväisyydestä mutta tuolloin uskottiin että Odinilla olisi Valhallassa Särimner- niminen sika, jolla pystyttiin ruokkimaan kaikki kuolleet soturit jotka aasojen kuningas kutsui luokseen. Tämä sika oli siitä erikoinen että jos siitä leikkasi kimpaleen lihaa niin pala kasvoi sikaan takaisin. Loputon sika siis! Ja tämän vuoksi sika oli erittäin haluttu ruoka.

Kotikalja on monelle kyllä tuttu mutta kaikki eivät mausta välitä. Tämäkään ei meillä ole aina ollut mutta koska olen jääräpäinen niin vakiinnutan tämän meidän joulupöytään vaikka juojia olisikin sitten minä itse. Kotikaljaa saa ihan alkoholittomanakin joten sen suhteen ei hätää. Ennen ei muuten näin ole ollut, sillä viikinkien aikaan olut oli hyvin tavallinen näky myös lasten huulilla ja tuohon aikaan olut oli alkoholi pitoista. Jouluisin juotiin myös vahvempia oluita sekä simaa joiden alkoholiprosentti oli ollut noin 10-20%. 

Kala on yksi mitä löytyy kyllä aina joulupöydästä. Tänä jouluna meillä on pöydässä ainakin haukea mutta yleensä pöydästä on löytynyt myös lohta muodossa tai toisessa. Tuore kala on ollut myös viikinkien juhlapöydässä mukavaa vaihtelua rasvaisen sian ja suolattujen lihojen joukossa.

Yksi sellainen yhtäläisyys mikä löytyy myös viikinkien joulun viettoon on se että ruokaa riittää kyllä vaikka muuten olisi tiukkaa. Jos ei muuten niin niin että jokainen tuo jotakin tullessaan. Ennen joulua vietettiinkin suurella porukalla ja jokainen toi mukanaan jotain syötävää ja juotavaa. Joulua vietettiin tuolloin kolme päivää ja tuo kolme päivää tuntuu aika hyvin vakioituneen meilläkin. Nimittäin jouluruokia ja joulu tunnelmissa pysytään ainakin se kolme päivää. 

Kulutusjuhlan historia

Se miten olemme päätyneet siihen että mitä enemmän lapset saa lahjoja niin sitä parempi on minusta jopa kamalaa. Miksi aikuiset lähti turmelemaan sen että joulun tärkein asia on rauhoittuminen, hyvä ruoka ja yhdessä olo. Joulusta on tehty kauhea kulutusjuhla joka saa vain hirveän stressin aikaiseksi. Tämä saa minut surulliseksi.  Kai sekin on jokin vaurauden merkki ollut että lahjoja on jaettu vähän joka suuntaan ilman että niissä on ollut loppusiltaan ajatusta mukana ollenkaan. Turhat astiat ja pölyttymään jäävät kimpsut eivät oikein mieltä lämmitä. 

Se joka niitä lapsille tuo, luo itselle jonkinlaisen ison kysymysmerkin otsaan. Tuo pullea, valkopartainen ja punanuttuinen lempeä mies on toki parempi kuin taljaan tai piispankaapuun pukeutunut luiseva haltijahahmo mutta nykyinen pukki on kirjaimellisesti mainoksesta tempaistu hahmo, joka syystä tai toisesta jäi. Kiitos 1800- luvulla Coca-colan, joka päätti pitää mainoskampanjan jonka mukaan Coca-colaa voi juoda myös talvella, meille tupsahti samalla pukkihahmo, joka tuli jäädäkseen.  Hyväntahtoinen pukki on ollut alunperinkin, sillä taru joulupukista sai alkunsa ja sysäyksen ulkonäköönsä 200-luvulla eläneestä Pyhästä Nikolaoksesta joka auttoi tuohon aikaan hädässä olevia ja kiinnitti erityisesti huomiota lapsiin.

Se mikä itseäni jopa harmittaa on nuuttipukin jääminen kokonaan pois. Halloween on otettu Suomessa vastaan ja nuuttipukki unohdettu täysin.  Moni ei edes tiedä mikä on nuuttipukki ja mikä kyseisen pukin tehtävä on ennen ollut. Nuutin päivänä 13. tammikuuta ovat pukeiksi pukeutuneet lapset kiertäneet ovelta ovelle kysymässä saavatko pukit laulaa. Ja luvan saatuaan ovat laulaneet tai runoilleet. Palkaksi ovat saaneet sitten syötävää ja jos palkkaa ei ole tullut ovat pukit tehneet ilkeyksiään. Tämä muistuttaa paljon halloweenin karkki tai kepponen- kierrosta. Nuuttipukin tehtävä on ollut korjata joulu pois, sillä joulurauha on päättynyt ja on aika korjata joulukoristeet pois ja siirtää kuusi tuvasta ulos.  Jos ihan tarkkoja vielä ollaan niin nuuttipukeiksi olivat ennen pukeutuneet pojat ja ovat palkaksi saaneet niin ruokaa kuin viinaakin. 

Tuleva joulu

Meille tuleva joulu tulee olemaan historiansa viimeinen. Nimittäin kieroutuneiden jalkojen kanssa. Kun selkärankani suoristettiin alkoi (yllätys, yllätys) jalkani ja lonkkani oireilla entistä voimakkaammin. Jalkani ovat molemmat voimakkaasti sisäänpäin kääntyneet ja tämän vuoksi virheasentoja on jalat lonkkaan asti täynnä. Tulen aiheesta kertomaan tarkemmin hieman myöhemmin ennen leikkausta. Se mikä on lohdullista että nyt viimeinkin jalkojen suoristus operaatiota aloitetaan. Vaikkakin monta monituista vuotta myöhässä. Olen syntynyt näiden kanssa ja jostain syystä anoreksiaa on syytetty, siitä että polveni on väärässä paikassa. Muistan kuinka lapsena väkisin yritettiin ”venytellä” patellaa oikeaan paikkaan. Onneni oli ettei patella ole liikkunut yhtään mihinkään, sillä nyt olisin sen kanssa melkoisissa ongelmissa. Polvissa ei nimittäin ole mitään vikaa, ainostaan se että koko paketti on väärässä paikassa. Tulevan joulun toivon olevan myös viimeinen lantioni suhteen, sillä jalkojen kierous on vääntänyt lantiokorini vinoon mikä on taas aiheuttanut SI-nivelten kulumisen sekä tulehduksen. Nuutinpäivänä toivon asioille saavan helpotusta. Melkoinen joulun aika tiedossa siis!

Kalvohierontaväline Mutjutin

Rehellinen mielipiteeni taskukokoisesta kalvohierontavälineestä, Mutjuttimesta

Yhteistyössä Mutjuttimen kanssa

Mikä on Mutjutin?

Mutjutin on pienikokoinen kalvohierontalaite jolla hierotaan nimenomaan lihaksien päällä olevia kalvoja kevyesti edestakaisin liikkein. Kalvoihin saattaa ilmaantua kiinnikkeitä, jolloin kalvo ei liiku lihaksen päällä kuten pitäisi ja tämä tuottaa kipua ja epämukavaa oloa. Sitä voi tuntea olevansa jumissa.

Sain testattavaksi itselleni Mutjutin ECO:n *Tuote saatu. Mutjutin ECO on Mutjuttimen uusi tuotesarja, jossa on kiinnitetty erityisesti huomiota laitteen ekologisuuteen. ECO versiossa on käytetty puusta saatavaa sellukuitua mikä vähentää muovin määrää. 

Jos joku nyt eksyy blogiini ensimmäistä kertaa niin kerrottakoon että itse olen kipukroonikko ja kehossani on paljon yliliikkuvuutta ja asentovirheitä joiden vuoksi olen jatkuvasti jumissa. Kuultuani ensimmäistä kertaa Mutjuttimesta, ajattelin että jos tuo toimisi niin se olisi helppo, nopea ja halpa apu kipuja vähentämään.

10 minuutin kalvohierominen vastaa 45 minuutin hierontaa, voimaa ei juurikaan tarvita joten laite pysyy kipeimpinäkin päivinä käsissä ja itse laitteelle tulee hintaa himpun verran alle 20€

Kalvohierontaa kämmenille

Jos oikein rehellisiä ollaan niin ihastuin tähän tuotteeseen. Se oli kuin minulle tehty. Kevyt, helppo käyttää, ei vaadi voimaa, laite on helppo kuljettaa mukana eikä sen käyttö vaadi esivalmisteluja. 

Mutjuttimella voi hieroa koko kehoa ja ilokseni huomasin että arpikudosta hieromalla se pehmenee eikä kiristä niin kovasti. Keväällä leikatun ranteen leikkuuarpi on vielä punainen ja osittain koholla. Kevyesti mutjuttamalla olen saanut helpotusta myös arpiini, mikä kieltämättä yllätti itsenikin. Olin toki tietoinen että hierominen itsessäänkin helpottaa jännityksiä kehossa mutta siihen on vaadittu huomattavasti enemmän aikaa ja toisinaan ihan toisen ihmisen apuakin. Vaikka en kyllä pistänyt vastaan kun nakitin isännän mutjuttamaan selkää, mikä on vielä selkäleikkauksen jäljiltä tuntopuuttoinen. Yleensä kosketus käy toisinaan kipeänä tuntohermojen ollessa joko liian herkillä tai osittain vioittuneet mutta mutjuttaminen ei oikeastaan käynyt kipeää muutenkuin niissä kohti missä oli lihas- tai kalvojumeja. 

Mutjuttimella voi hieroa myös kasvoja.

Hieronnan jälkeen on varsin rento olo ellei ole tehnyt samaa virhettä kuin minä ja käyttänyt ihan liikaa voimaa Mutjuttimen kanssa. Hieroin itseeni mustelmia ja se ei ole tarkoitus. Vinkkinä annan vielä että jos kärsit heikosta verenkierrosta ja keho tuntuu kylmältä niin älä aloita edestakaista liikettä heti vaan sivele ihon pintaa, jolloin verenkiertoa saisi lisättyä. Näin itse edestakainen liike ei tuntuisi niin epämiellyttävältä. 

Ja hei! Instagram sivuillani on käynnissä arvonta josta voit voittaa ECO mutjuttimen sekä itsellesi että kaverillesi! Arvonta on käynnissä tiistaihin 26.11.2019 asti!

Kotivara, hätävara

Tiesitkö että jokaisessa asunnossa tulisi olla ruokaa ja juomaa niin että niillä kyseinen jääkaappikunta pärjäisi seuraavat 72 tuntia? Entä miten kävisi jos tälläinen tilanne tulisi oikeasti kohdalle? Kun kauppoihin ei pääsekkään eikä sähköä ole. Tähän asiaan päätettiin tarttua ihan yhteistuumin eli kyseessä on yhteispostaus ja tällä kertaa mukana on myös uusia blogeja joita emme ole ennen vielä näissä yhteispostauksissa ole päässeet lukemaankaan. Ja hei! Valehtelematta olen innoissani tästä ja tiedän muuten sen että saan jättää paljon asioita pois sillä jutusta muuten tulee kirjan pituinen!

Tämän hetken kotivara

Olen miettinyt sitä miten meille kävisi jos sähköt katkeaisivat eikä kauppoihin pääsisi kolmeen päivään. Mistä vesi? Entä onko ruokaa? Miten eläimet? Lämmitys? Entä peseytyminen? 

No sehän selviää kun alkaa mietiskelemään. Sen jo osaan ihan suoriltaan sanoa että kolme päivää menisi kevyesti kotivaran turvin eikä meillä tarvitse tinkiä juuri muusta kuin valon määrästä ja helposta, puhtaasta vedestä.  

Meidän kuiva-aine kaapista löytyy aina pastaa. Joko itse tehtyä tai kaupan mutta sitä on aina ja minut tuntien sitä on vähintään arviolta 1000g eri muodoissa. Kaapin kätköistä löytyy aina vakiosti vähintään kaksi-kolme kiloa jauhoja. Tällä hetkellä kaapissa on yli 13 kiloa jauhoja. Älkää kysykö miksi! kaapista löytyy aina jonkinlaisia säilykkeitä. Kalaa, ananasta ja tomaattia nyt lähinnä mutta onhan sekin jo eteenpäin. Riisiäkin meillä tuntuu eksyneen kaappiin ja nyt on viime vuosi menty muutaman kilon riisi jemmalla. Tämän selitän sillä että kanat tykkää riisiherkuista ja itse ostan sitä viiden kilon säkin kerralla. Orava kun olen ja menneisyyden haamut vielä sen verran kummittelee että ruokaa täytyy olla kaapeissa. Eikä unohdeta hunajaa! Mehiläisten ahkeroinnin vuoksi keittiöstä löytyy aina (ainakin tästä vuodesta eteenpäin) useampi kilo hunajaa!

Kaapeista löytyy perustarvikkeita kuten sipulia, voita, jogurttia ja jonkinlaisia salaattiaineksia. Jogurtille annan erikois maininnan, sillä sitä kaapissa tuntuu olevan aina useampi purkki niin että määrä hipoo puolta kiloa. En tiedä mikä ytty niitä on ostaa aina niin paljon kerrallaan mutta eipähän tarvitse heti olla kaupassa ostoksilla! Kellarista löytyy lisäksi vielä monta kiloa perunaa joten näiden ruokien kanssa mennään jo pitkälle.

Viime syksyn satoa joista osa on kuivattu.

Kellarista puheenollen! Jos sähköt sattuisi katkeamaan niin minun ei tarvitsisi miettiä jogurttieni surkeaa kohtaloa vaan voisin kiikuttaa ne kellarin viileyteen turvaan. Jääkaappia ei siis tarvitse ahmia tyhjäksi vaan tavarat siirtää kaikki kellariin tai kellarin rappuun. Kellarihan on tietysti pilkko pimeä eikä sinne tule valoja mistään niin on hyvä muistaa että asunnosta löytyy aina kynttilöitä. Tykkään poltella niitä ja kannan niitä Laikku kissani haudalle.

Vaan mitenkäs sitten ne tavalliset toimet jotka vaativat vettä?

Me olemme sen verran onnekkaita että asumme hyvin lähellä järveä, joten vettä pystymme hakemaan järvestä. Järven vesi ei ole mitenkään järin kirkasta joten vettä joutuisi seisottamaan jotta enimmät moskat laskeutuisi pohjalle. Vesi olisi hyvä myös keittää ja jotta ei tarvitse olla kokoajan lieden ääressä niin lämmitys onnistuu paremmin saunan vesipadassa. Vesipataa voi hyödyntää myös pyykkiveden lämmitykseen sekä siihen mihin se on tarkoitettukkin eli kylpyveden lämmitykseen. 

Mitenkäs eläimet?

Navetassa ei oikeastaan muuta muutosta tulekkaan kuin se että pimeyden laskeuduttua emme siellä enää kävisi koska emme näkisi mitään. Kissojen kohdalla saattaa tulla jännät paikat, sillä jos katkos tulisi kesällä niin pakastimet lähtisivät sulamaan, jolloin tehtäisiin extra työtä että pakastimet pysyisivät mahdollisimman pitkään jäässä. Kissoille ruokaa pakkasesta ottaisin ulos kerralla suuremman määrän, laittaisin lihat kylmälaukkuun ja laukun kellarin viileyteen. Jos sattuisi niin että pakasteet pääsisi katkon vuoksi sulamaan, eikä niitä kissat ehtisi syödä ennen pilaantumista niin hidastaisin pilaantumista  kypsentämällä lihat. Onneksi kissat eivät niin nirsoja ole etteikö hätätilanteessa maistuisi kypsäkin liha. 

Meille ei tulisi katkoksen aikana kylmä, sillä talomme lämpenee ainoastaan puulla. Ja enkä tarkoita nyt pannuhuoneessa tapahtuvaa puulämmitystä (mikä muuten, HOXHOX!, Vaatii sähköä) vaan jokaisessa huoneessa eteistä ja pesuhuonetta lukuunottamatta on oma tulipisteensä. Makuuhuoneessa on pönttöuuni, tuvassa on liesi ja leivinuuni, olohuoneessa ja perimmäisessa makkarissa on varaavat takat. Näiden turvin pysymme lämpimänä oli sähköjä tai ei. 

Talon lämmitys?

No ei. Kuten jo aikaisemmin paljastin niin meillä on tuvassa leivinuuni sekä puuliesi, joten ruokaa voidaan tehdä aika laajasti keitoista limppuun

Ei teillä taida tulla ongelmia ruuanlaitonkaan kanssa?

HEIHEIHEI!! UNOHDIT VESSAN!

No melkein. Se kun meillä ei tarvitse vettä tai sähköä toimiakseen oikein. Meidän vessassa majailee erittelevä kuivikekäymälä. Tämän vuoksi vedettömät ja sähköttömät pissareissut on meille jo arkipäivää. <3

Muuta extraa? Kaunista ja maukasta?

Sähköttömyyden voi toisaalta viettää myös nauttien. Kesän ja kevään aikana tuli kuivattua paljon tee aineksia ja kellariin on sujahtanut mehuja sekä hilloja. Mikäs siinä kuin lettuja paistamaan ja hilloa päälle. Kaappien päältä löytyy myös kuivattuja sieniä. 

Tulevaisuuden kotivara

Nykyisellä kotivaralla pärjäisimme reilusti yli kaksi viikkoa kahdestaan mutta mitenkäs tulevaisuus kun suunnitelmat ovat kuitenkin siihen suuntaan että tätä hommaahan laajennetaan. Aivan! Tulevaisuuden kotivara on paljon vankempi ja sen myötä meillä olisi myös mahdollista ottaa siipiemme suojaan meidän molempien sisarukset perheineen sekä molempien vanhemmat ja isovanhemmat jos tilanne sitä vaatii.

Mikä kaikki siis muuttuu? No ihan ensinnäkin se että viljelyä tulee huomattavasti enemmän mikä mahdollistaa suuremman ruokakunnan ruokkimisen oli vuodenaika mikä hyvänsä. Myöskin pihalla olevia kaivoja olisi tarkoitus puhdistaa ja tutkia, jolloin puhtaampaa vettä saisi ihan jo pihamaalta.

Viljelyn lisäksi haaveilen edelleenkin kotitarve naudasta joten muutama isompi ”muumuu” olisi harkinnassa. Meidän tämän hetkiset vuohineidit tuottaisivat toki maitoa mutta vuohien maitoa suunnittelin käytettäväksi juustoihin sekä sille ajalle kun lehmästä ei maitoa heru. Olisi siis aina jokin maidon lähde. Näin turvaisin rakkaan jogurttini saannin vähän varmemmin ja vielä kotitekoisesti. 

Myös kesäsikoja olen päässäni pyöritellyt pidemmän aikaa. Sioista saisin arvokasta lantaa pelloille ja ravintoa kissoille ja haaveilemalleni koiralle jota meillä ei vielä ole. Unohtamatta että vuoden synkimpänä päivänä voisi herkutella ihan oman sian pakaralla. ….Johan lähti taas laukalle mutta niinhän se aina kun pääsee makustelemaan tulevaa.

Myöskin viljan suhteen olen suunnitelmiani uhrannut. Mitä jos sitä tulevaisuudessa nostaisi kaapista sellaista jauhoa jonka onkin jauhanut itse. Myllyhän toki käy sähköllä joten jauhoja saisi myllätä tasaisin väliajoin jotta kaapissa olisi kotivaraksi jauhoja ja jos mylly vain on litistävää mallia niin siinähän pian käy niin että kaurahiutaleetkin tulee omasta takaa. Viljelyyn tulee niin kauraa kuin ohraakin. Saa vain nähdä miten niiden kanssa käy. Jos toivotusti eli hyvin niin kotivara tulee nousemaan näidenkin puitteissa. 

Näiden lisäksi kotivaraa olisi tarkoitus nostaa reippaammin purkittamalla lihaa. Näin liha säilyisi paljon pidempään eikä se vaadi pakastinta. Nämä minun suunnitelmat vain nielee rahaa ja sitähän minulla ei tunnetusti ole. 

Mukana kotivaran mietteissä ovat:

Kymmenen faktaa

Kaikkea sitä on tullutkin jo kirjoiteltua mutta yksi tärkeä asia jäi unohtumaan. Kuka se täällä ruudun toisella puolella on vaikuttamassa.

Huomasin kauhukseni että jotain tärkeää olen unohtanut! Nimittäin kertoa kuka minä oikein olen. Havahduin tähän kun huomasin muiden bloggaajien kirjoittavan uusille seuraajilleen tietoa itsestään ja minä en ole sellaista vielä tehnyt ollenkaan. Häpeä itseäsi nainen ja korjaa tilanne! Kyselin Instagramin puolella mitä lukijani haluaisivat minusta tietää. Siispä tässä kymmenen faktaa.

 

Käytän ilkeyttäni vanhaa kuvaa. Itsestään on hankala napsia kuvia.

Näin alkuun ihan perustietoa.

Olen siis 27 vuotias syksyn lapsi Raahesta. Asun tällä hetkellä kaksin isännän kanssa pientilalla ja meidän kotimme seinät on osittain pystytetty vuonna 1980 luvulla. Laajennus on tehty 1950 puolella ja sen jälkeen taloon ei ole juuri koskettu.

Olen monisairas ihminen ja diagnooseja on sadellut ja nähtäväksi jää tuleeko vielä lisää, sillä nyt on otettu harppauksia eteenpäin tutkimuksissa. Odottelen parhaillaan leikkausaikaa ja senkin olisi tosin pitänyt jo tulla, jotta hoitotakuu olisi pitänyt paikkaansa.

Ja jotta rönsyillään vielä vähän lisää niin olen koulutukseltani puutarhuri. Olen opiskellut myös levyseppähitsaajan perustutkintoa, maatalouden perustutkintoa sekä laitoshuoltajan ammattitutkintoa mutta nuo kolme ovat jääneet kesken koulukiusaamisen, sairastumisen ja avioeron myötä. Viimeisimpien opintojen jälkeen jäinkin sairauslomalle, jolla olen vieläkin. Sairausloma vaihtui kuntoutustueksi ja sillä olen elellyt nyt muutaman vuoden ja taistelu pysyvästä sairauseläkkeestä jatkuu. Minun kertomana sairauksistani löytyy kategoriasta sairauskertomukset.

Haluanko lapsia?

Kysymyksen voisi ehkä muovailla: Uskallanko hankkia lapsia? Lapsen saanti on monelle tärkeä ja haluttu asia. 

Mutta minun on mietittävä myös sitä että uskallanko ottaa riskin että lapseni saa nämä samat sairaudet mistä itse kärsin. Mieheni on huomauttanut ettei geenit yksin minulta tule mutta toki se hirvittää. Jos saisin valita niin mieheni puolelta voisi napsia geenit ihan rauhassa.  Unohtamatta sitä että omakohtainen kokemus terveydenhuollosta  on niin huonoa etten pysty luottamaan siihen että lastani hoidettaisiin tai että toiveitani synnytyksessä kuunneltaisiin laisinkaan. 

Yleisin harhaluulo elämästäni?

Ettei köyhä voi omistaa mitään. Tai ettei sairas voi tehdä mitään.

Nämä kaksi painivat harhaluulojen kärkipaikasta ylivoimaisesti. Enkä oikein käsitä miksi. Olen huomannut että jopa köyhät käyvät toista köyhää vastaan jos toisella on mitä toisella ei.  

Esimerkiksi nostan meidän mehiläiset. Niiden hankinta on arvokasta hommaa ja valehtelematta ensimmäisen vuoden ja alun hankintoihin menee rahaa noin tuhat euroa. Siis huomattavasti enemmän mitä itse saan eläkettä kuussa. Se ei mikään salaisuus ole. Tuloni ovat Suomessa saatava minimi eläke sekä takuueläke eli yhteensä 780 euroa ja hilut päälle. Ei asumistukea eikä toimeentulotukea. Siinä kaikki.

No miten ihmeessä tuollaisista tuloista mitään kalliita hankintoja tehdään? Kysymys kuuluukin että oletko valmis jakamaan omastasi? Me tehtiin sopimus isännän vanhempien kanssa että he maksavat suoraan puolet pesästä ja saavat vastaavasti tulevaisuudessa samaan hintaan hunajaa meiltä niin kauan kun heidän maksama rahasummaa vastaava määrä hunajaa on annettu takaisin.  Eikä mitään perhealennuksia vaan hinta määräytyy ihan sen mukaan millä hintaa sitä myisi ulkopuolellekkin. Näin mukaan tulee myös se oman työn panostus, sillä mehiläiset eivät vain ole ja tuota hunajaa vaan niistä täytyy pitää huolta ja pesillä käydä viikottain.

Ja mitä tulee tuohon ettei sairas voi tehdä mitään. Minusta on väärin että mediassa tuodaan esille vain ne ääripää tapaukset, sillä valtaosa sairaista ihmisistä eivät ole vuodepotilaita tai kulje rollaattorilla.  Monesti kuullut kanssa kipuilijoilta miten naapuri päivittelee huuli pyöreänä miten se naapurin Mirja voikin olla kipeänä kun se lenkkeilee. Pysähtymällä paikoilleen sitä vasta kipeäksi tullaankin. 

Onko dokumentin aikana olleet rahahuolet järjestyneet?

Kyllä ja ei. Kuntoutustukea jatkettiin mutta edessä näyttäisi olevan uusia pätkiä nollatuloilla. Aikoja psykiatrialle ei saada ja vuoden pätkiä ei enää jostain syystä kirjoiteta vaan olen saanut maksimissaan puolen vuoden pätkiä. Kelan toiminta on todella hidasta ja heidän käsittelyaikansa venyy helposti kahteenkin kuukauteen vaikka kuntoutustukea on haettu ennenkin. Ensimmäisellä haku kerralla odotus aika oli muistaakseni kolme kuukautta. 

Noloin hetkeni ikinä?

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys ja vastaukseksi annan ihan jotain muuta kuin on toivottu. En nimittäin muista. 

Sairautena masennus on monille tuttu mutta harva tietää että pitkälle edennyt ja kauan vaivana ollut masennus alkaa pyyhkiä muistia puhtaaksi.  Varsinkin traumatisoitunut mieli alkaa suojella itse itseään luomalla muistikuvia, joita ei ole koskaan tapahtunut ja pyyhkiä muistista asioita jotka näkee haavoitavan kantajaansa. Hassua sinänsä ettei muisti pyyhi pois niitä traumoja aiheuttavia tai niitä negatiivisia muistoja jotka ruokkivat masennusta.  Kaiken muun mieli siirtää roskakoriin ja painaa deleteä.

Aikuisikäni mitä muistan on lähinnä yksin kotona oloa jolloin ei oikein voi tapahtuakkaan mitään. 

Millaisia suunnitelmia on tulevaisuuden suhteen?

Nyt tuli sellainen kysymys josta voisin tehdä pelkästään yhden blogi tekstin! Suuntaamme tietysti kohti omavaraisempaa elämää. Ensi  syksyn tavoite on ettei talvella tarvitse miettiä juureksien ja vihannesten ostoa kaupasta ja että opettelisin vielä enemmän säilykkeiden tekoa.

Myös talon suhteen on suunnitelmia tulevaan. Nimittäin sen entisöinti!  Ulkovuori, ikkunat, katto ja eteinen vaatii kunnostusta. Aika on tehnyt tehtävänsä ja paikat ovat päässeet repsahtamaan. 

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös eläketaistelu ja lopullisesti sairauseläkkeelle pääsy. En vain käsitä tätä vuosia kestävää pompottelua ja ihme väsytystaistelua. Ihan kuin ne sairaudet katoaisi johonkin sen neljännen tai viidennen eläkehakemuksen myötä. 

Mutta! Yksi tähtäimessä oleva suunnitelma on että ensi syksynä minä olen mukana Reko- ruokaringissä muutenkin kuin asiakkaan roolissa. Nyt kun viljely mahdollisuudet ovat ja maata on reippaasti niin miksei käyttäisi viljelyalaa muidenkin iloksi? Samalla saisi muutaman euron itselleen ja todella lähiruokaa kyläläisille.

Hyvät puolet järvenrannalla asumisessa?

Asumme tosiaan aivan järven tuntumassa. Järven rantaviivan ja talon erottaa takapihan lisäksi pelto.

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste. Marja- ja hedelmätarha

Järvelle ei ole pitkä matka. Mikä tarkoittaa sitä että kalaan pääsee kun vain lähtee ja että veden liplatusta kesäisin pääsee kuuntelemaan pienellä vaivalla.  Järvessä on myös muita hyviä puolia. Halla ei pääse hiipimään yhtä helposti kasvien kimppuun joita viljellään järven tuntumassa. Tässä onkin yksi syy miksi peltoja on paljon järvien läheisyydessä. 

Kyseiselle peltosarkalle olenkin suunnitellut istutettavaksi marjoja sekä hedelmäpuita. 

Myös uimapaikka on lähellä ja viimekesänä järveä tulikin tutkittua jonkin verran. Vaikkei vesi olekkaan mistään kirkkaimmasta päästä niin matala se on. Olen yhden paikan löytänyt järvessä jossa ei jalat yllä pohjaan ja minähän olen tämmöinen 164 cm pitkä tappi joten tuo järvi on melko matala!

Mitä kasveja haluat kasvattaa ja miksi?

Perus porkkanoiden ja perunoiden lisäksi haluan yrittää vaalia pisaran verran historiaa myös viljelyssä ja tämän vuoksi ehdottomiin viljeltäviin tulee  kaskinauris sekä palsternakka. Yksi sellainen kasvi mikä houkuttaa myös on mustajuuri. Hiukan erikoisempi kasvi jota en ole kaupoissa nähnyt ollenkaan. 

Olen hyötykasvi ihmisiä ja suunnittelen viljeltäviä kasveja sen mukaan mitä pystyn hyödyntämään. Tämän vuoksi pihassa tai puutarhassa ei hirvesti ole kasveja joita ei voisi itse syödä. Etupiha on ainoa poikkeus. 

Mitä tunnet juuri nyt?

Olen rehellisesti sanottuna rauhaton. Pitäisi olla jo muuta tekemässä mutta istun edelleen koneella kirjoittamassa. Olen hyvin usein rauhaton tai kokoajan menossa. Tätä ajatusta vastaan sotii masennus joka polkee jarrua molemmin jaloin ja aiheuttaa hirveän ahdistuksen siitä kun ei tullut tehtyä taas sitä ja tuokin asia jäi tekemättä. 

Inhoan tätä tunnetta että mieli haluaisi jo tehdä asioita ja samaan aikaa kieltäytyy siitä. Päässä soi jatkuva väittely siitä tehdäänkö vai eikö tehdä ja sitten kun tehdään niin fyysinen kunto saattaa ottaa osumaa ja kertoa mielipiteensä asiasta. Ja taas sitä pysähdytään. Juna ilman raiteita. sellaiseksi minä kutsuisin oman arkeni tekemisiä

Näin! Siinä olisi kymmenen kysymystä ja kymmenen vastausta. Kahteen kysymykseen vastasin heti ensimmäisenä ilman itse kysymystä joten en alkanut toistamaan sanomisiani uudelleen. Toivottavasti tämä avasi hiukan minkälainen blogin kirjoittaja minä oikein olen.

Kesän aikana touhuttua

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa.

Näin talven tullessa on hyvä vähän miettiä mitä asioita tuli kesällä tehtyä, mitkä jäivät tekemättä ja miksi ne jäi tekemättä. Tätä samaa asiaa pohditaan näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina porukalla. Omalla kohdalla kesä ei mennyt oikein mistään katsottuna niinkuin olin suunnitellut ja paljon töitä jää odottamaan kevättä.

 

Viiru yrittää palvelijaansa kovasti muistuttaa että jotain tärkeää meinaa unohtua! Tavarat pois lumen alta etteivät ne mene rikki

Tänä kesänä edistyttiin vähän vaikka masennus on meinannut ottaa välillä taas yliotetta olen silti tyytyväinen siitä että sain istutettua uusia marjapensaita vanhemman marjapensasmeren viereen. Istutettua tuli viisi mustaviinimarjaa, kaksi valkoviinimarjaa, kaksi viherherukkaa, kaksi punaista- ja keltaista karviaispensasta. Vanhempaa aluetta joudun karsimaan reilummalla kädellä sillä pensaat ovat levinneet ja villiintyneet vuosien saatossa. Laskin että pensaita olisi kolmetoista joista neljä olisi mustaherukkaa ja loput punaherukkaa. Pensaiden laskeminen siinä ryteikössä on melkoinen tehtävä.

Rakastan marjoja mutta vielä pitäisi opetella syömään niitä paremmin. Itse tehtyjä mehuja meillä kyllä kuluu ja punaherukka onkin siihen toimeen aivan loistava marja. Mustaviinimarjoista tehty hillo on taas niin hyvää että santsaan mustia ihanuuksia siihen tarkoitukseen.

Lavojen kanssa en ole varma otettiinko takapakkia vai edettiinkö kun askartelin niistä liian matalat. Pihalla kasvanut juolavehnä työntyi tietenkin läpi ja keväällä onkin juurien poistamisoperaatio ensimmäisenä vuorossa! Yllätyksekseni se maa mitä meille tuotiin oli hyvin niukka rikkaista. Ei niitä sitten noussut juuri yhtään!

Edistystä otettiin myös eläinten kanssa. Kolmen poppoon kanaparvi onkin nyt parinkymmenen nokan kanaparvi ja yksi uusi emokanikin saatiin ihmettelemään kanilaan. Vuohien kanssa ollaan hieman edistytty kun tulevat ovelle jo tukkeeksi kun tulen aitaukseen. Persoja ruualle näyttävät kuitenkin olevan mikä taitaa olevan minun pelastus näiden arkojen vuohien kanssa.

 

Pikkusisko sekä Hertta ovat kyllä uteliaita mutta vielä arkoja.

Eikä unohdeta mehiläisiä! Kesällä hain meille jaokkeen josta tein loppukesästä vielä toisen jaokkeen. Talvea vasten lähdetään nyt kahdella pesällä. Toinen pesä hieman hirvittää, sillä se jäi kahdella osastolla talvehtimaan. Pidetään siis sormet ristissä että eristäminen auttaa ja että tuleva talvi ei olisi kovin ankara.

 

Talvehtiva pesä on hiljainen ja näyttää elottomalta

Tekemättömien asioiden lista

Itseäni ärsyttää etten saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Jos tottapuhutaan niin en ole ihan varma mihin ihmeeseen kesä oikein meni. Tuntuu etten ole saanut aikaiseksi mitään.

Yrttitarhan rakentaminen ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Hiekkakuoppa on edelleen koskematon enkä ole nurmialuetta esikäsitellyt mitenkään. Tämä operaatio jäi kokonaan tekemättä kun huomasin etten ehdi kylvää mitään yrttejä vaikka kuink anopeasti homman saisin valmiiksi. Lavojen rakentaminen ja vadelmaryteikön hävitys siltä alueelta mihin suunnittelin avomaatomaatteja vei niin paljon aikaa että kylvöt olisivat myöhästyneet niin pahasti että se työ olisi valunut täysin hukkaan. Toisaalta olen hiljaa tyytyväinen kun en ehtinyt kylvää mitään. Huonon kesän vuoksi itäminen olisi ollut heikkoa ja kasvu vielä heikompaa. Olisin vain heittänyt siemenet hukkaan.

Samassa jamassa on myös raparperipenkki. Alue on tällä hetkellä täyttä vatukkoa joka pitäisi ensin nykiä ylös. Sekin jää kokonaisuudessaan ensivuoteen. Tekemättä jäi myös marjapensaiden leikkaaminen. Tämä ärsyttää suunnattomasti! Tälle en muuta syytä keksi kuin älytön kiire vähän joka suuntaan. Ainoa lohtuni on että toimin lähes koko kesän yksin.

Tekemättä jäi myös yhden syreenipensaan nurin kaataminen. Haluan siitä vähän sievemmän, enkä saa sitä ellen rojauta vanhaa ensin nurin. Samaan hengenvetoon totean että istuttamatta jäi myös ostamani terijoensalava. Salavan paikalla on vielä turhan iso kanto kaadetusta pihlajasta. Onnekseni salava on sinnikäs kasvi joka kyllä pärjää kevääseen. Pihlajan paikalle toivoisin puun tuomaan hiukan erilaisuutta muuten niin avoimeen pihaan. Vanha haarautunut pihlaja päädyttiin kaatamaan hallitusti ennenkuin se kaatuu omia aikojaan.

Tekemättömien asioiden listaan päätyi myös kasvihuoneen rakentaminen mutta siihen on ihan syykin. Saimme vasta kesän lopussa arkeologin käymään tekemässä tutkimuksia paikalla minne suunnittelimme kasvihuoneen. Lupa saatiin mutta enää ei ruettu rakentamaan. Olihan kädet täynnä töitä jo muutenkin. Tosin perustuksia emme saa askarrella kasvuhuoneeseen joten sen pitäisi olla kevyt ja suunnittelemani ikkunoista tehtävä kasvihuone on aivan liian painava. Joudun siis hylkäämään tämän suunnitelman ja etsimään kevyempiä materiaaleja. Toki mietittiin että tehdään kaksi kasvuhuonetta. Toinen pienempi ikkunoista ja toinen isompi jostain kevyemmästä materiaalista.

Ei ne suuret harppaukset vaan pienet askeleet

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa. Viimeksi viime lauantaina. Tätä kirjoitellessa siis eilen. Illalla hengittäminen kävi kipeää. Tein paljon asioita kerralla ja olin pitkään liikkeellä. Kanalan ja tipulan tyhjennys, kanien häkkien siivoaminen, patakanien asuinpaikan puhdistus ja ladon siivoaminen. Unohtamatta että siinä samalla tuli navetan käytävä lakaistua ja nyt joka paikka on kuin viimeisen päälle. Maksoin siitä illalla sillä että hengittäminenkin kävi kipeää. Kylkien kohoaminen tuntui pistävältä kivulta. Syvään hengittämisestä ei edes puhuttu. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu.

Kesä ei siis ole mennyt niin lennokkaasti kuin olisin halunnut mutta olen saanut kuitenkin jotain myös aikaiseksikkin. Etupihalta mylläsin kukkapenkin niin että pääsen keväällä helposti juurien kimppuun ja kylvämään uusia siemeniä, etupihalta katosi myös kaksi pensasta joiden juuret nostan keväällä ylös. Navetan edustalta kaatui yksi hanhikki jonka juuret nostan ylös kunhan kevät sallii. Kanila edestä katosi vuorenkilvet ja sieltä löysinkin kivasti kiviä yrttitarhaa ja kukkapenkkiä varten. Talon kyljestä napsin alas myös koristevadelman ja tulihan se yksi ruusupensas hävitettyä takapihalta samoin kuin se ryteikkö mihin värkkäsin tomaateille penkkiä.

 

Sinne meni villiintynyt ruusuryteikkö

Tuli samalla tutustuttua talon alla sijaitsevaan kellariin paremmin kun tein sinne suursiivon! Putkiremontin jäljiltä kellarissa oli niin ruukkusoraa kuin putken pätkiä. Edellisiltä asukeilta oli jäänyt kellariin tyynyjä, peitto, tyynyliinoja ja styroksia. Hyi!! Ne sai yllättävän lentävän lähdön pois sieltä!

Tuota ihanaa vehreyttä jäin kaipaamaan. Ihan kuin en olisi viime kesänä saanut sitä tarpeeksi. Odotan nyt jo tulevaa kasvukautta. Keväästä lähtien on melkoisen iso vaihde päällä sillä tekemistä on ja paljon! Operaatio kylvö ja istutus voi alkaa! Meillä on hiukan isompi puutarha. Viljeltävää alaa on useampi hehtaari joten ensi syksynä odotan sitä että talvella ei juuri juureksia tarvitse kaupasta ostella! Vanhasta rehusiilosta pitäisi askarrella yksi kellari lisää ja päästä sekin ”koeajamaan”. Eläimille on luvassa ihan omat rehujuurekset mille tarvitaan ilmanmuuta tilaa!

 

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste

Tämä kaunis sarka on varattuna ja tälle alueelle olen suunnitellut mansikoita, vadelmia, tyrniä, omenoita ja kävi tuossa mielessä että miksen istuttaisi tänne marja-aroniatkin. Rahanmeno hirvittää jo tässä vaiheessa sillä halpaa lystiä taimien hankkiminen ei tule olemaan.

Navetan ja kanilan puolella tulee olemaan myöskin muutoksia!

Olen todennut että kanilamme on liian pieni . Itseäni ahdistaa häkit jotka näen liian pieninä. Siksipä niitä laajennetaan ja ne laajenee heti tuplasti. On emoillakin sitten enemmän tilaa hoitaa poikasiaan kun ne lähtevät liikkeelle. Kanilan vieressä on heti varasto josta teemme kanilaan lisäsiiven. Näin ollen toiselle puolelle rakennetaan peilikuvana häkit ja vanhoista häkeistä irroitetaan väliverkot jolloin kaksi pienempää häkkiä onkin yksi iso häkki.

Myöskin kanala saa uutta ilmettä kun kanat saavat ulkoaitauksen minne pääsevät suoraan ikkunasta tepastelemaan. En vielä tiedä miten ikkuna kannattaa murjoa irti mutta se on sen ajan murhe kun rakennus urakka aloitetaan. 

 

Mitähän muut ovat saaneet aikaan ja mitä jäi tekemättä? Alla linkkejä joista pääset lukemaan mitä suunnitelmia muilla omavaraisuudesta kiinnostuneilla on.

Harmaa torppa

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Tsajut

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Laura eli Javis

Jovelan talopäiväkirja

Alussa oli Vehkosuon

Lisää otsikkotekstisi tähän

Puutarhanhoitoa kivussa ja säryssä

Oli niin paljon helpompaa astua näihin kipeisiin saappaisiin kun tiesi jo entuudestaan miten kannattaa liikkua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin pienistä taaperoista olisi mallia otettava.

Matkani kohti omavaraisempaa elämää käy hiukan eri teitä kuin muilla. Jos olisin terve niin tämä elämä maistuisi erityisen makealta. Rakastan möyriä puutarhassa vaikka kitkeminen onkin tympeää ja aikaa vievää hommaa. Terveenä voisin kuvitella kaiken menevän suitsait, mutta kun en ole niin on hyvä oppia oikaisemaan ja miettimään miten kannattaisi toimia tilanteissa joissa keho joutuu kovemmalle rasitukselle.

Apuvälineitä joka lähtöön!

Puutarhan ja pihan hoitoon tarvitsen erilaisia apuvälineitä ja joitakin minulla jo on ja joitakin on ostoslistalla. Näistä ajattelin kertoilla keväällä vielä paremmin kuvien kera, sillä joku unohti kuvata välineensä ennenkuin pisti ne talvitelolle. Ainoastaan voikukkarauta on sellainen mitä haravan lisäksi aion vielä käyttää tänä syksynä.

Käytän haravoita, haroja ja möyhentimiä pitkän varren kanssa. Saan selkä suorana möyhiä rikkaruohoja vähemmäksi. Oikein pitkävartista kuokkaa en ole vielä löytänyt ja sellaisen haluaisin, sillä normaali mittaisella kuokalla en pysty pitkään kuokkimaan. Meiltä löytyy myös pieni autolapio joka ei ole autoa nähnyt sen jälkeen kun sen kotiin toin. Aivan mahtava kapistus! Sillä olen tyhjennellyt kanien ylähäkkejä oikein joutuisasti ja sillä saa pieniä lapiollisia ahtaissa paikoissa papanoita tieltään pois! Mutta ensikesänä sillä on toinenkin työtehtävä! Olen käyttänyt sitä lavojen möyhentämiseen ja lapiolla kaivanut niitä ja huomannut että pienellä lapiolla on puolensa. Ajatuksissa kävikin että käyttäisin sitä kohopenkkien multaamiseen sillä sen operaation joudun tekemään välillä ihan polvillaan. Selkä ei kestä kuormitusta juuri yhtään ja koska selkäni on raudoitettu niin kaikki rasitus tuntuu kohdistuvan suoraan alaselälle ja siellä vaivaava rappeuma vetää herneet nenuun hyvinkin äkkiä.

Ostoslistallani on selkätuki ja polvisuojat. Minun on helpompi tehdä toisinaan puutarha hommia ihan kontallaan mutta polvet ottavat siitä itseensä.

Reisi- ja sääriluut ovat sisäänpäin kiertyneet minkä vuoksi polvi on väärässä paikassa.

Vaatteet päällä tätä valuvikaa ei näe ollenkaan. Ainoastaan raajojen oudot liikeradat paljastavat luiden sisäänpäin kiertymisen. Kuva on rakeinen mutta vian näkee kyllä selvästi. Tämän takia polvillaan olo on varsinkin kovalla alustalla kivuliasta. Polvisuojia haaveilen pehmentämään alustaa missä konttailen ja selkätukea antamaan alaselälle tukea, jolloin saattaisin pystyä tekemään töitä normaalia pidempään.

Se mitä lavoihin tulee niin jos vain mahdollista on niin niistä kannattaa muuten tehdä tarpeeksi korkeat ja niihin kannattaa rakentaa levy joka kestää istumisen. Se toisi helpotusta, sillä se mahdollistaa työskentelyn istualtaan ja se mahdollistaa lepotauon. Näitä me ei tehty meidän lavoihin ja mietin näin jälkeenpäin että miksi ei. Taisin tästä aiemmin kirjoitellakkin mutta sanoiksi se lopulta jäi.

Vartti kerrallaan

Niinä päivinä jolloin työt tyssää alkuunsa suututtaa ja turhauttaa. Olen huomannut että monet pitävät näitä vain tekosyynä ettei tarvitsisi töitä tehdä. ”Eihän sinulla eilenkään ollut mitään” Tänään ei ole eilinen eikä tämä päivä huomenna. Monelle on ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää ettei kivut tai oireet pysy samana kokoajan. Varsinkaan niillä joilla on useampi sairaus vaikuttamassa. Itsekkin jos varon oikeaa lonkkaa, kipeytyy vasen. Jos varon selkää, molemmat lonkat kipeytyy. Jos varon lonkkia niin polvet on sitten kipeänä. Ihminen on kokonaisuus ja helposti käykin niin että kun yhtä kohtaa varoo niin toinen ärtyy. Niinhän sitä sanotaan että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.

Siksi saattaakin käydä niin että yhtenä päivänä touhotan menemään kuudes vaihde silmässä tunninkin kerrallaan ilman että täytyy pysähtyä. Toisena päivänä saattaa hommat tyssätä vartin sisällä. Itselläni on vielä se vika etten pysty lepuuttamaan itseäni päivällä makuultaan. Selkäni ja lonkkani ovat sen verran rikki että kun rasituksen jälkeen pistän maate, en pääse enää omin avuin välttämättä ylös. Kerran olen joutunut ampulanssin itselleni soittamaan kun en enää ylös päässyt eikä kukaan ollut auttamassa kotona. Selkä huutaa lepoa ja tekisikin mieli pistää hetkeksi maate mutta lukon muodostumiseen ei mene kuin muutama hassu sekuntti ja ylös pääsyyn voi viedä pitkänkin aikaa. Jos illalla selkä menee lukkoon niin en enää edes yritä ylös.

Töitä tehdään siis varttiaikataululla. Toisinaan töitä tehdään mukavallakin tahdilla kun taas toisinaan hetken päästä tuleekin täysi stoppi ja työt täytyy lopettaa.

Tuesta apua

Olen seurannut sivusta pitkään kipukroonikon elämää ja olen huomannut että se on antanut eväitä omaan elämääni. Oli niin paljon helpompaa astua näihin kipeisiin saappaisiin kun tiesi jo entuudestaan miten kannattaa liikkua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin pienistä taaperoista olisi mallia otettava. maasta ylös pääsee helpoiten tuen kautta. Lapsella se voi olla tuolinjalka tai sohvanreuna.

Puutarhassa samalla taktiikalla tukea voi ottaa vaikka kuokasta ja sen avulla ylös. Jos vain pystyy niin käsillä nojaa omiin jalkoihin kun pyrkii nousemaan maasta. Sillä on suuri merkitys ja enää en kiinnitä huomiota siihen. Vaikka itseasiassa tulikin fysioterapiassa todettua että helpoiten kävelen suorassa kun ota sauvan mukaan kävelyyn. Pihalla kuljen paljon maitokärryjen kanssa, josta saan sen verran tukea että vaappuminen loppuu.

Myös makuulta ylös nousu käy kyljen kautta kiertämällä. Tuntuu jotenkin hurjalta että toisinaan täytyy pudottautua sängyltä lattialle, jotta pääse ylös. Myös pöydän äärestä ylös noustessa tukea haetaan jostakin.

Toiminnasta häpeää

Olen huomannut häpeäväni sitä jos kävelen suorassa tai kun konttaan puutarhassa pienen lapion kanssa. Syy siihen on kuin ohjelmoitu sairaisiin. Et saa tuntea onnistumista tai helpompia päiviä. Ja samalla häpeät sitä ettet voi osallistua asioihin kuten muut. Olet kuin taakka, jota muut vetävät perässään. Ihmisten asenteilla on merkitystä siihen miten sairaat uskaltavat liikkuvat.

Olen kuullut epäilyjä siitä miten joku toinen voi olla muka sairas kun kuitenkin lenkkeilee niin herää kysymys että tietääkö epäilijä laisinkaan mitä kivun kanssa eläminen on? Tietääkö laisinkaan sitä että jos kipupotilas pysähtyy paikoilleen niin kipujen määrä kasvaa? Miksi rikkinäisestä kehosta halutaan vielä rikkinäisempi, sillä että mielletään se sänkyyn. Muistan kuinka tuskaista oli lähteä liikkeelle. Kun lonkat ja selkä oli tulessa pienestä lenkistä. Kuinka olisi vain ollut helpompaa jäädä makoilemaan paikoilleen.

Mutta koska tiedän että se tapa on kuin sahaisi oksaa millä istuu, en tehnytkään niin. Vaikka sairaat eivät kykene treenaamaan lihaksiaan mihinkään huippukuntoon niin vahvemmat lihakset ovat paljon paremmin tukena kuin heikot lihakset. Kun seuraa ihmisten epäilyjä liikkuvasta kroonikosta niin tunnen lähinnä surua. Moni meistä jää yksin epäilyjen takia. Kun kipupotilas ei enää niitä jaksa kuunnella viikosta toiseen. On paljon helpompaa antaa toisen mennä rasittamasta itseään ilkeillä sanoilla. Vaikka sitten vastassa olisikin yksinäisyys.

Tästä jutusta tuli pitkä ja valehtelematta karsin siitä puolet pois. Olisi niin paljon sanottavaa mutta toisella kerralla sitten lisää. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Sillä on merkitystä minulle <3

Kiitollisuuspäiväkirja

Minun oli tarkoitus kirjoitella teille heti maanantaina mitä kaikkea listasin itselleni ylös koskien kiitollisuuspäiväkirjaa josta kerroin viimeisimmässä blogikirjoituksessani. Meidän tilalla työt vain tuntuvat kasautuvan ja vaikka kuinka yrittää tehdä niin tuntuu että työt vain junnaa paikoillaan. Taitaa olla sanomattakin selvää että osan töistä joutuu jättämään ensi kevääseen vaikka tarkoitus olikin tehdä ne jo tänä kesänä. Kaikkea ei vain ehdi tekemään mitä on ajatellut. Mutta siirrytääs sen pikemmittä puheitta itse kiitollisuuspäiväkirjaan, jonka aloitin maanantaina ja päätin sen sunnuntaina.

Maanantai 14.10.

Maitokärryt

Ette arvaakkaan miten paljon maitokärryt auttavat minun arkista aherrustani. Pystyn kantamaan jopa kolminkertaisen määrän puita mitä kottikärryillä ja kuskaaminen on kaiken päälle vielä kevyempää. Maitokärryihin mahtuu kaksi banaanilaatikkoa vierekkäin joilla on helppo kantaa kerralla enemmän puita mitä sylissä tulisi. 

 

Rakas mieheni

Joku miettiikin jo että minkähänlainen rakkauden luritus sitä nyt on tulossa kun suhteen komeampi osapuoli on päätynyt tälle listalle. Vaan huoli pois, siirappia ei ole luvassa. Mies päätyi tälle listalle kekseliäisyytensä takia. Meillä tehdään tällähetkellä kaikki lämmin ruoka puuliedellä mihin menee paljon pienempiä puita mitä muihin tulisijoihin. Aiemmin meillä oli halkolaatikon lisäksi käytössä pienempi pahvilaatikko jolla kannettiin puita sisälle mutta nyt kun toin melkoisen kasan riukua pihaan  (mistä muuten se perunalaarikin tehtiin) niin niistä tämä askarteli puunkantotelineen ja nimesi sen Alfrediksi (älkää kysykö miksi).

Kissat

Ei tainnut olla sinänsä yllätys mutta niin se vain on. Latasin instagramiin videon meidän Aatusta. Se kertoo melko paljon siitä miksi kissoista irtoaa niin paljon iloa. Jos talossamme ei olisi kissoja niin en osaisi kuvitellakkaan kuinka hiljaista täällä olisi.

Tuohipussi

Meidän koti on siitä jäänyt elämään historiaansa että se pysyy lämpimänä vain jos sitä lämmitetään joka päivä. Enkä puhunut mistään lämmityskattilasta vaan siitä että jokaisessa huoneessa on oma lämmityspisteensä, jota lämmittämällä varpaat pysyy lämpimänä.  Puutahan menee siis melkoinen määrä varsinkin talvella ja jos puut ovat oikein kylmiä niin niiden sytyttämiseen vaaditaan hiukan enemmän tuohia. Tuohia olemme aina riipineet haloista ennenkuin ne heitetään pesään. Tuohia siis on aina sisällä varulta niille päiville jos käy niin ettei puut sytykkään kerta yrittämällä. Viime talvena tuohet loppuivat kesken ja kenties siitä syystä riivin puut todella tarkoin puhtaiksi ja jemmaan ne tuohipussiin. Vai pitäisikö sanoa että säkkiin. Tuohijemma on nimittäin niinkin yksinkertainen kapistus kuin hirvittävän iso jauhosäkki minkä sain leipomolta kun hain vuohille ja kanoille makusteltavaa. Pussi jäi sisälle ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kanat

Vaikka nämä kyseiset kaakattajat repivät välillä hermojani riekaleiksi niin on näistä iloakin. Eikä pelkästään niiden kohellusta seuraamalla vaan ihan taloudellistakin hyötyä. Nimittäin munat. Emme ole kaupasta juuri munia enää ostaneet ja kun munia alkoi tulla enemmän kesällä niin kananmunat jäivät kauppaan. Saa nähdä milloin joudutaan taas muna ostoksille sillä munahanat ovat vedetty nyt niin hanakkaasti kiinni ettei munia tule kuin ehkä yksi viikossa. 

Tiistai 15.10

Terveydenhuolto

Vaikka tästä ei haluta puhua eikä tahdota uskoa niin on enemmän kuin  normaalia että kipukroonikot saavat melko tylyä kohtelua osakseen. Milloin heitä leimataan narkkareiksi, työvieroksujiksi tai milloin miksikin huuhaiksi. Mutta kuitenkin ole siitä kiitollinen että edes se muutama hassu lääkäri ottaa asioita hoitaakseen ihan tosissaan. Silloin kun se minulle sattui kohdalle niin päädyin voivoittelun sijaan leikkuujonoon ja minut leikattiin. Tuolloin sain elämälleni ihan uuden alun. Tuntui hassulta pystyä seisomaan tai istumaan suorassa. Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin heti perään leikattiin käsi ja nyt olenkin odottanut taas seuraavaa leikkaus aikaa jolloin jalkani operoidaan suoraksi. Tavoitteena on että vuosi tästä leikkauksesta leikataan vielä toinenkin jalka.

Kurkkupastilli

Niinkin pieni asia kuin kurkkupastilli helpotti omaa oloani aamulla. Olen ikäväkseni huomannut että aina aamuisin kurkkuni on kipeänä. Kipu hellittää kun saa jotain juotua tai syötyä. Kun oikein nukuttaa niin pastilli suuhun ja kun sen saa imeskeltyä niin kurkkukipukin antaa taas saumaa nukkumiselle.

Äidin tekemää ruokaa

Kävin pyörähtämässä vanhempieni luona jolloin äitini pisti valmista ruokaa mukaan. Tämä auttoi meidän iltaa suuresti sillä kotiin palattuani pystyin keskittymään kaikkeen muuhun kuin ruuanlaittoon. Riitti että ruokaa lämmitti niin pääsi syömään. Kiitos äiti <3

Koti

Oma koti kullan kallis. Vaikka se olikin kylmennyt kun kotiini reissulta palasin niin sinne on silti mukava palata. Se kun tuntuukin ihan kodilta.

Oma ajotaito

Tuli taas testattua että kyllä se minäkin osaan peruutella kärry perässä. Sitä tuli taas treenattua. Ajotaito helpottaa kun yksin olen liikenteessä. En ole riippuvainen toisesta ajotaitoisesta ihmisestä. Peruutus taitoa esimerkiksi tarvitsen kun alamme siirtää hallin nurkalta puita liiteriin. Helpompi peruuttaa kärry pinon luo, lapata se täyteen ja ajella liiterin luo. 

Keskiviikko 16.10

Auttaminen

Tämäkään ei ole itsestään selvä asia kaikille. Kun siskoni soitti ja kysyi olisiko meillä mahdoliista säilyttää heidän tavaroitaan lämpimässä niin vastaushan oli sillä selvä. Tietysti pystyi ja tavarat tulikin haettua edellisenä päivänä. Sen verran suunnitelmat muuttuivat että matkaani lähti myös heidän kiinanruusut jotka pitää kuskata lämpimässä. Kylmä kun ei tee hyvää niille. Täällä ne nyt on aiheuttamassa ihmetystä kissoissa.

Fysioterapia

Meni yllättävän pitkään että pääsin fysioterapiaan mutta nyt kun siellä olen niin en halua lopettaakkaan. Olen saanut hyviä vinkkejä liikkumiseen. Minuun on myös valettu uskoa että tämä taistelu eläkkeestä kannattaa.

Puhtaat lakanat

Mitä tähän voi lisätä? Kaikki tietää sen tunteen kun pääsee sukeltamaan puhtaisiin lakanoihin!

Puulattia

Pitäisiköhän vielä ottaa ja tarkentaa että vanha puulattia! Ei meinaan lika ja kolhut näy! Kun lattia on nähnyt enemmän vuosia mitä minä niin sitä osaa arvostaa eri tavalla. Meillä joko näyttää kokoajan likaiselta tai sitten kokoajan puhtaalta.

Lääkkeet

Enkä puhu nyt omistani vaan kissojen. Kissoille tuli annettua matolääkkeet. Minkälaisessa pulassa olisinkaan ilman pastoja!! Tablettien kanssa saa taistella ja varoa omia silmiään kun kissa sohaisee sapeleillaan päin näköä pyrkiessään karkuun. Pastat suuhun ja se on siinä. Kissat murjottaa aikansa mutta eivät jaksa kauaa vihoitella.

 

Torstai 17.10

Oma maa

Tulevana talvena ja ensikeväänä tulette hukkumaan jaaritteluihin liittyen puutarhaan ja siellä myllertämiseen. Oma maa on jotain mitä on hyvin vaikea korvata. Se mahdollistaa meille eläinten pidon, osittaisen omavaraisuuden sekä sen että pääsen toteuttamaan omaa marjatarhaani!

Hieronta

Moni kokee sen hemmotteluna tai extrana elämään. Itselleni se on kivunlievitystä. Viimepäivinä käsieni lihaksia on alkanut repiä toden teolla ja pyysinkin miestäni hieromaan. Mies hieroi hartioita ja niskan seutua ja kappas vain. Monta päivää kettuillut käsi rauhoittui kuin ihmeen kaupalla.

Teknologian kehitys

Tätä miettiessä naureskelin miten niinkin simppeli keksintö kuin radiolla varustetut kuulosuojaimet voikaan helpottaa oloa. Kävin magneettitutkimuksissa ja siitä tunnista olisi tullut hirvittävän pitkäveteinen jos olisin joutunut kuuntelemaan sen koneen epämääräistä teknojumputusta!

Pelottomuus

Liittyen magneettitutkimuksiin olen kiitollinen siitä etten pelkää ahtaita paikkoja. Se tunneli mihin päädyt makaamaan ei mikään iso ole ja tutkimuksesta riippuen aika mikä pitää ahtaassa putkessa liikkumatta maata voi olla jopa sen tunnin mittainen. 

Äänikirjat ja mielikuvitus

Olen kuunnellut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja nyt ja olen hämmästyksekseni huomannut sen miten pystyn eläytymään kirjaan silloin kun kuuntelen sitä. Ihan lukiessa on helppoa tempautua mukaan ja värittää sitä maisemaan mitä luen mutta en ihan kuvitellut sen toimivan äänikirjojenkin kohdalla. Nähtäväksi jää jäävätkö Vuorisen teokset ainoaksi mitä kuuntelen äänikirjoina. Kieltämättä nyt kun ne on kaikki kuunneltu niin ihan kuin olisi kuuntelemisen puute.

Omaa pihaa ja peltomaata

Perjantai 18.10

Huumori

Varsinkin mustahuumori on sellainen mistä saa olla kiitollinen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin joskus on vain hyvä oppia nauramaan negatiivisillekkin asioille.

Sauna

Tuo ihana lämmin paikka missä saa kerrankin olla ja istua hetki miettimättä yhtään mitään. Vaikka se paikka monesti onkin sellainen missä tulee pohdittua mitä oudoimpia ja kipeimpiä asioita. Meidän sauna on siitä hiukan erikoinen ettei siellä ole suihkua laisinkaan vaan vesi lämmitetään padassa ja sangossa tehdään sopivan lämpöinen vesi ja kauhalla kipataan päälle. Ihan niinkuin ennen vanhaan. Tuossa saunassa on jotain mistä pidän hirmuisesti.

Kellari

Monissa kotitalouksissa oltaisiin vaikeuksissa jos sähkökatko tulisi ja se kestäisi vaikkapa päiviä. Kyllähän meilläkin pakasteet sulaisi mutta niitä pystyttäsiin pitämään viileässä, nimittäin kellarissa. Meillä on tällä hetkellä yksi kellari mutta suunnitteilla on maakellari ja navetassa sijaitseva jääkellari muokattaisiin myöskin kellariksi. Unohtamatta vanhaa rehusiiloa josta olisi myöskin tarkoitus askarrella kellaritilaa. Nämä kaikki kellarit mahdollistaisi meille suurempien juures ja vihannes satojen varastoinnin mikä taas tietäisi sitä että omat eläimet saisivat talvellakin paljon erilaista syötävää ilman että täytyy laskea euroja mihin on milloinkin varaa. Tällä tavoin mahdollistetaan myös omien siemenperunoiden säilyttäminen jolloin joka kevät ei tarvitsisi ostaa uusia vaan perunat löytyisivätkin omasta takaa.

Puhelin

Puhelimesta olen kiitollinen sillä se mahdollistaa toisiin yhteyden pidon paremmin. Tänään se mahdollisti sen ettei tarvinnut mennä sairaalaan kuulemaan magneettikuvien tuloksia. Olin aivan varma ettei kuvauksissa mitään uutta löydy mutta niin vain kävi että sain kuulle SI-nivelten tulehtuneen. Samaan syssyyn sain kuulla että hän laittaa minut samantien uudelleen jonoon sillä lantio pitää kuvata paremmin löydöksen vuoksi.

Suomen metsät

Miten niitä rakastankaan. Pelkään toisinaan sitä että ihmismäärät kasvaa Suomessa niin valtavasti että rakennuksien ja peltojen tieltä ravataan niin paljon metsää että se on enää muisto vain. Metsä tarjoaa paljon elinympäristöjä eri eläinlajeille, se on paikka missä on itse helppi rauhoittua, se on eräänlainen sydän joka sykkii meille kaikille.

Lauantai 19.10

Suunnittelukyky

Olen huomannut sellaisen asian ettei suunnittelu kaikilta luonnistu. Siitä syystä tästä saa olla kiitollinen vaikka se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Meille on tulossa sähköremontti mistä olenkin hehkuttanut instagramin puolella. Se nimittäin puskee tämän meidän sisätilaremontinkin melko loppusuoralle. Eteisen pinkit pinkopahvit saavat viimein lähtöpassit ja viimeisetkin hirsiseinän mitat tulee hiottua. Suunniteltua tuli missä järjestyksessä hommaa kannattaa lähteä toteuttamaan sillä kun yksi sähköjohto nykäistään seinältä alas niin puoli taloa on pimeänä sen jälkeen.

Talon sijainti ja rakennustapa

Moni tuskin tulee ajatelleeksi sellaista asiaa että sillä todela on merkitystä minkälaiseen paikkaan talon rakentaa. Meidän talo on rakennettu hiekkakummun päälle minkä vuoksi maaperä läpäisee vettä todella hyvin eikä vesi jää seisomaan. Monet tämän ikäiset talot elävät enää muistoissa jos sielläkään. Vääriin paikkoihin rakennetut talot lähtevät ajan myötä lahoamaan ja jos niitä ei huolla niin sen tietää miten talolle käy. Tämä talo on sen sijaan napottanut paikoillaan jo arviolta 129 vuotta ja jos me ei mennä sitä pilaamaan niin mitä luultavammin tulee napottamaan vielä toisenkin mokoman. Lisäksi haluan mainita sen että tätä taloa rakentaessa on mietitty sekin mahdollisuus että talon kellariin syystä tai toisesta nousisikin vesi. Kellarissa on nimittäin kaivo! Vesi valuu samantien viemäriin. Se haittapuoli tässä vain on että jos likakaivoja ei tyhjennä ajoissa niin se on kellari mihin likavesi nousee.

Vuodenajat

Toisinaan tulee mietittyä minkälaista elämä olisi jos jos meillä olisi aina kasvukausi ja kesä. Sanoisin että se olisi tylsää. Vuoden ajat rikastuttavat  maatamme ja luontoamme. Pidän siitä että välillä joutuu elämään niitä tympeitäkin säitä sillä niiden kautta oppii arvostamaan niitä hyviä luontoäidin sallimia lämpötiloja ja oloja.

Luonnollinen  hiusten puhdistus

Ihminen on itse vieraannuttanut itsensä siitä mikä on ollut se parhain vaihtoehto peseytymiselle. Ei siihen tarvita mitään neljää eri putelia tuoksuineen. Itselleni riittää se mitä kaapista löytyy. Olen jo pidemmän aikaa pessyt hiukseni kananmunalla, ruisjauhoilla ja ruokasoodalla. Huuhtelun olen tehnyt joko ihan etikalla tai oluella. Lisäksi käytän ihonhoitoon suolaa ja hunajaa. Hiustenpesuun olen miettinyt että josko lisäisin mukaan myös omenasoseen mutta monesti siinä käy niin että syön sen ennenkuin ennätän pesulle!

Kananmuna pesun jälkeen

Pimennysverhot

On öitä jolloin en nuku yhtään mutta aamulla alkaisi sitten väsyttää. Pimennysverhojen ansiosta pystyn ottamaan tirsat myös aamulla eikä tarvitse taistella samoilla silmillä seuraavaakin päivää.

Sunnuntai 20.10

Pönttöuuni

Tuo makuuhuoneemme lämmönlähde. Pidän tuosta kapistuksesta ihan jo sen takia että se lämpenee nopeasti joten kun asunto viilenee niin makuuhuoneemme on se joka lämpenee kaikkein nopeiten. Vastapainoksi se myös viilenee nopeiten mutta kuitenkin!

Makuuhuoneemme pönttöuuni

Pieni wc

Meidän pieni wc ei ole aina ollut vessana vaan ennen paikalla on ollut ruokakomero. Siitä syystä siellä on tyhmässä paikassa ikkuna mutta siitä viis! Se paikka on pieni kokoinen ja jaksan ilahtua siitä joka kerta kun joku kanoista joudutaan tuomaan sisälle joko toipumaan tai pesulle. Jos joku ei tiennyt niin kana on melkoinen lantamylly ja kana ei tee yhteen paikkaan jätöksiään vaan ruikkii sinne missä sattuu olemaan sillä hetkellä kun hätä iskee. Vaikka yritän suojata lattian sanomalehdillä niin johan on kakkaa pitkin lattioita. Tuolloin pienuudesta on hyötyä kun siivottavaa alaakin on vähemmän.

Matot

Matot eivät vain ole pitämässä jalkoja lämpimämpänä vaan myös estävät hiukan kissojen ryntäilyistä aiheutuvia naarmuja. Makuuhuoneemme oviaukko on yksi startti paikka ja sen se on näköinenkin. Kun kissa ottaa pitoja lattiasta niin joko lattia on naarmuilla tai matto rullalla.

Lämmin kaakao

Ilmat kylmeni sitten kerralla kunnolla. Vastapainoksi olen alkanut valmistaa lämmintä kaakaota mikä kuuluu näköjään meidän talven vastaanottoon ja talveen. Se lämmittää mukavasti ja voin taas sieluni silmin nähdä itseni istumassa rappusilla kuuma kaakaomuki kädessä.

Rakkaus

Miten tätä ei voi olla mainitsematta? Rakkaus on kuin palovammoille tarkoitettu voide. Se suojaa, helpottaa kipua ja torjuu tulehduksia. Kenties outo vertailukohde mutta näin se vain on. Olen sairastanut jo niin monta monituista vuotta masennusta  että tiedän mistä puhun. Kun toinen on rinnalla, on tukena ja osoittaa rakkautta niin sairaus saa mahdollisuuden elpyä. Epävakaassa elämäntilanteessa toipuminen on liki mahdotonta ja huonossa suhteessa mahdotonta. 

Kiitollisuuspäiväkirja

Kun elämässä on vaikeaa on mietittävä mistä on kiitollinen. Näissä mietinnöissä auttaa kiitollisuuspäiväkirja

Kiitollinen arki

Tuntuu kuin arki junnaisi tasaisesti paikoillaan. Ajatus ei luista eikä mikään kiinnosta. Viimeyökin oli taas vaihteeksi huonosti nukuttu. Tunnistan tämän tunteen jo aika hyvin. Masennuskausi on alkamassa. Joko ei saa unta tai tulee nukuttua pätkissä. Ajatus ei tahdo luistaa eikä mitään oikein jaksaisi tehdä. Tekisi mieli vain käpertyä sänkyyn ja itkeä. Rypeä siinä suossa joka minulle tarjoillaan taas vaihteeksi syvempänä. Raivostuttaa taas vaihteeksi kaikki!

Näiden tunteiden vuoksi osaan pistää jo hiukan kampoihin. Keskityn iltaisin iltapalaan, kissoille lässyttämiseen ja mieheeni enemmän. Pyrin löytämään taas niitä arkisia asioita joista voi tämän kaiken kuran keskellä olla kiitollinen. Keikauttaa ajatusmaailma nurin ja miettiä miten elämästä ja juuri tästä päivästä voisi tulla vielä huonompi jos jokin asia olisi toisin.

Kiitollisuuspäiväkirja

Sain viimejouluna mieheni äidiltä lahjaksi kiitollisuuspäiväkirjan ja ohjeet siihen. Säännöt ovat helpot mutta toteuttaminen haastavaa. Kun kiitollisuuspäiväkirjaa aloitetaan niin ensimmäisen kuukauden aikana kirjaan kirjoitetaan joka päivä viisi sellaista asiaa joista on sinä päivänä kiitollinen. Kiitollisuuden aiheet täytyy myös perustella miksi ne ovat listalla mukana. Nyt tulee se hirvittävän kinkkinen asia, eli et saa toistaa samoja asioita kuin kerran kuukaudessa. Toistoa ei saa siis tulla. Muutenhan se olisi mitään sanomaton. Kirjoittajan ei tuolloin tarvitse miettiä mistä on kiitollinen. Ovelaa, eikö? Ensimmäisen kuukauden jälkeen aiheen määriä lasketaan kolmeen edellisen viiden sijasta mutta muuten jatketaan samaa rataa.

Tehtävä on haastava varsinkin sellaisille henkilöille, joilla mieli on musta kuin nokian rengas… 

Miksi et siis lähtisi mukaan haasteeseen? Itse näytän hiukan esimerkkiä ja toteutan viikon ajan Instagramin puolella kiitollisuuspäiväkirjaa. Jotta Instagram ei tukkiutuisi hirvestä ryppäästä kuvia ja tekstiä niin kerron yhden asian, josta olen erityisen kiitollinen ja perustelen sen. Kerron myös sen miten asiat muuttuisivat huonommiksi jos kyseistä asiaa ei olisi. 

Ensiviikolla listaan tänne blogiin joka päivältä viikon ajalta viisi asiaa joista olen kiitollinen. Instagramin puolelta tämän haasteen löytää kun laittaa hakuun #sorakukankiitollisuuspäiväkirja