Kymmenen faktaa

Kaikkea sitä on tullutkin jo kirjoiteltua mutta yksi tärkeä asia jäi unohtumaan. Kuka se täällä ruudun toisella puolella on vaikuttamassa.

Huomasin kauhukseni että jotain tärkeää olen unohtanut! Nimittäin kertoa kuka minä oikein olen. Havahduin tähän kun huomasin muiden bloggaajien kirjoittavan uusille seuraajilleen tietoa itsestään ja minä en ole sellaista vielä tehnyt ollenkaan. Häpeä itseäsi nainen ja korjaa tilanne! Kyselin Instagramin puolella mitä lukijani haluaisivat minusta tietää. Siispä tässä kymmenen faktaa.

Käytän ilkeyttäni vanhaa kuvaa. Itsestään on hankala napsia kuvia.

Näin alkuun muutama ihan perustietoa.

Olen siis 27 vuotias syksyn lapsi Raahesta. Asun tällä hetkellä kaksin isännän kanssa pientilalla ja meidän kotimme seinät on osittain pystytetty vuonna 1980 luvulla. Laajennus on tehty 1950 puolella ja sen jälkeen taloon ei ole juuri koskettu.

Olen monisairas ihminen ja diagnooseja on sadellut ja nähtäväksi jää tuleeko vielä lisää, sillä nyt on otettu harppauksia eteenpäin tutkimuksissa. Odottelen parhaillaan leikkausaikaa ja senkin olisi tosin pitänyt jo tulla jotta hoitotakuu olisi pitänyt paikkaansa.

Ja jotta rönsyillään vielä vähän lisää niin olen koulutukseltani puutarhuri. Olen opiskellut myös levyseppähitsaajan perustutkintoa, maatalouden perustutkintoa sekä laitoshuoltajan ammattitutkintoa mutta nuo kolme ovat jääneet kesken koulukiusaamisen, sairastumisen ja avioeron myötä. Viimeisimpien opintojen jälkeen jäinkin sairauslomalle, jolla olen vieläkin. Sairausloma vaihtui kuntoutustueksi ja sillä olen elellyt nyt muutaman vuoden ja taistelu pysyvästä sairauseläkkeestä jatkuu. Minun kertomana sairauksistani löytyy kategoriasta sairauskertomukset.

Haluanko lapsia?

Kysymyksen voisi ehkä muovailla: Uskallanko hankkia lapsia? Lapsen saanti on monelle tärkeä ja haluttu asia.

Mutta minun on mietittävä myös sitä että uskallanko ottaa riskin että lapseni saa nämä samat sairaudet mistä itse kärsin. Mieheni on huomauttanut ettei geenit yksin minulta tule mutta toki se hirvittää. Jos saisin valita niin mieheni puolelta voisi napsia geenit ihan rauhassa. Unohtamatta sitä että omakohtainen kokemus terveydenhuollosta on niin huonoa etten pysty luottamaan siihen että lastani hoidettaisiin tai että toiveitani synnytyksessä kuunneltaisiin laisinkaan.

Yleisin harhaluulo elämästäni?

Ettei köyhä voi omistaa mitään. Tai ettei saras voi tehdä mitään.

Nämä kaksi painivat harhaluulojen kärkipaikasta ylivoimaisesti. Enkä oikein käsitä miksi. Olen huomannut että jopa köyhät käyvät toista köyhää vastaan jos toisella on mitä toisella ei.

Esimerkiksi nostan meidän mehiläiset. Niiden hankinta on arvokasta hommaa ja valehtelematta ensimmäisen vuoden ja alun hankintoihin menee rahaa noin tuhat euroa. Siis huomattavasti enemmän mitä itse saan eläkettä kuussa. Se ei mikään salaisuus ole. Tuloni ovat Suomessa saatava minimi eläke sekä takuueläke eli yhteensä 780 euroa ja hilut päälle. Ei asumistukea eikä toimeentulotukea. Siinä kaikki.

No miten ihmeessä tuollaisista tuloista mitään kalliita hankintoja tehdään? Kysymys kuuluukin että oletko valmis jakamaan omastasi? Me tehtiin sopimus isännän vanhempien kanssa että he maksavat suoraan puolet pesästä ja saavat vastaavasti tulevaisuudessa samaan hintaan hunajaa meiltä niin kauan kun heidän maksama rahasummaa vastaava määrä hunajaa on annettu takaisin. Eikä mitään perhealennuksia vaan hinta määräytyy ihan sen mukaan millä hintaa stiä myisi ulkopuolellekkin. Näin mukaan tulee myös se oman työn panostus, sillä mehiläiset eivät vain ole ja tuota hunajaa vaan niistä täytyy pitää huolta ja pesillä käydä viikottain.

Ja mitä tulee tuohon ettei sairas voi tehdä mitään. Minusta on väärin että mediassa tuodaan esille vain ne ääripää tapaukset, sillä valtaosa sairaista ihmisistä eivät ole vuodepotilaita tai kulje rollaattorilla. Monesti kuullut kanssa kipuilijoilta miten naapuri päivittelee huuli pyöreänä miten se naapurin Mirja voikin olla kipeänä kun se lenkkeilee. Pysähtymällä paikoilleen sitä vasta kipeäksi tullaankin.

Onko dokumentin aikana olleet rahahuolet järjestyneet?

Kyllä ja ei. Kuntoutustukea jatkettiin mutta edessä näyttäisi olevan uusia pätkiä nollatuloilla. Aikoja psykitrialle ei saada ja vuoden pätkiä ei enää jostain syystä kirjoiteta vaan olen saanut maksimissaan puolen vuoden pätkiä. Kelan toiminta on todella hidasta ja heidän käsittelyaikansa venyy helposti kahteenkin kuukauteen vaikka kuntoutustukea on haettu ennenkin. Ensimmäisellä haku kerralla odotus aika oli muistaakseni kolme kuukautta.

Noloin hetkeni ikinä?

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys ja vastaukseksi annan ihan jotain muuta kuin on toivottu. En nimittäin muista.

Sairautena masennus on monille tuttu mutta harva tietää että pitkälle edennyt ja kauan vaivana ollut masennus alkaa pyyhkiä muistia puhtaaksi. Varsinkin traumatisoitunut mieli alkaa suojela itse itseään luomalla muistikuvia joita ei ole koskaan tapahtunut ja pyyhkiä muistista asioita jotka näkee haavoitavan kantajaansa. Hassua sinänsä ettei muisti pyyhi pois niitä traumoja aiheuttavia tai niitä negatiivisia muistoja jotka ruokkivat masennusta. Kaiken muun mieli siirtää roskakoriin ja painaa deleteä.

Aikuisikäni mitä muistan on lähinnä yksin kotona oloa jolloin ei oikein voi tapahtuakkaan mitään.

Millaisia suunnitelmia on tulevaisuuden suhteen?

Nyt tuli sellainen kysymys josta voisin tehdä pelkästään yhden blogi tekstin! Suuntaamme tietysti kohti omavaraisempaa elämää. Ensi syksyn tavoite on ettei talvella tarvitse miettiä juureksien ja vihannesten ostoa kaupasta ja että opettelisin vielä enemmän säilykkeiden tekoa.

Myös talon suhteen on suunnitelmia tulevaan. Nimittäin sen entisöinti! Ulkovuori, ikkunat, katto ja eteinen vaatii kunnostusta. Aika on tehnyt tehtävänsä ja paikat ovat päässeet repsahtamaan.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös eläketaistelu ja lopullisesti sairauseläkkeelle pääsy. En vain käsitä tätä vuosia kestävää pompottelua ja ihme väsytystaistelua. Ihan kuin ne sairaudet katoaisi johonkin sen neljännen tai viidennen eläkehakemuksen myötä.

Mutta! Yksi tähtäimessä oleva suunnitelma on että ensi syksynä minä olen mukana Reko- ruokaringissä muutenkin kuin asiakkaan roolissa. Nyt kun viljely mahdollisuudet ovat ja maata on reippaasti niin miksei käyttäisi viljelyalaa muidenkin iloksi? Samalla saisi muutaman euron itselleen ja todella lähiruokaa kyläläisille.

Hyvät puolet järvenrannalla asumisessa?

Asumme tosiaan aivan järven tuntumassa. Järven rantaviivan ja talon erottaa takapihan lisäksi pelto.

Järvelle ei ole pitkä matka. Mikä tarkoittaa sitä että kalaan pääsee kun vain lähtee ja että veden liplatusta kesäisin pääsee kuuntelemaan pienellä vaivalla. Järvessä on myös muita hyviä puolia. Halla ei pääse hiipimään yhtä helposti kasvien kimppuun joita viljellään järven tuntumassa. Tässä onkin yksi syy miksi peltoja on paljon järvien läheisyydessä.

Kyseiselle peltosarkalle olenkin suunnitellut istutettavaksi marjoja sekä hedelmäpuita.

Myös uimapaikka on lähellä ja viimekesänä järveä tulikin tutkittua jonkin verran. Vaikkei vesi olekkaan mistään kirkkaimmasta päästä niin matala se on. Olen yhden paikan löytänyt järvessä jossa ei jalat yllä pohjaan ja minähän olen tämmöinen 164 cm pitkä tappi joten tuo järvi on melko matala!

Mitä kasveja haluat kasvattaa ja miksi?

Perus porkkanoiden ja perunoiden lisäksi haluan yrittää vaalia pisaran verran historiaa myös viljelyssä ja tämän vuoksi ehdottomiin viljeltäviin tulee kaskinauris sekä palsternakka. Yksi sellainen kasvi mikä houkuttaa myös on mustajuuri. Hiukan erikoisempi kasvi jota en ole kaupoissa nähnyt ollenkaan.

Olen hyötykasvi ihmisiä ja suunnittelen viljeltäviä kasveja sen mukaan mitä pystyn hyödyntämään. Tämän vuoksi pihassa tai puutarhassa ei hirvesti ole kasveja joita ei voisi itse syödä. Etupiha on ainoa poikkeus.

Mitä tunnet juuri nyt?

Olen rehellisesti sanottuna rauhaton. Pitäisi olla jo muuta tekemässä mutta istun edelleen koneella kirjoittamassa. Olen hyvin usein rauhaton tai kokoajan menossa. Tätä ajatusta vastaan sotii masennus joka polkee jarrua molemmin jaloin ja aiheuttaa hirveän ahdistuksen siitä kun ei tullut tehtyä taas sitä ja tuokin asia jäi tekemättä.

Inhoan tätä tunnetta että mieli haluaisi jo tehdä asioita ja samaan aikaa kieltäytyy siitä. Päässä soi jatkuva väittely siitä tehdäänkö vai eikö tehdä ja sitten kun tehdään niin fyysinen kunto saattaa ottaa osumaa ja kertoa mielipiteensä asiasta. Ja taas sitä pysähdytään. Juna ilman raiteita. sellaiseksi minä kutsuisin oman arkeni tekemisiä

Näin! Siinä olisi kymmenen kysymystä ja kymmenen vastausta. Kahteen kysymykseen vastasin heti ensimmäisenä ilman itse kysymystä joten en alkanut toistamaan sanomisiani uudelleen. Toivottavasti tämä avasi hiukan minkälainen blogin kirjoittaja minä oikein olen.

Kesän aikana touhuttua

Näin talven tullessa on hyvä vähän miettiä mitä asioita tuli kesällä tehtyä, mitkä jäivät tekemättä ja miksi ne jäi tekemättä. Tätä samaa asiaa pohditaan näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina porukalla. Omalla kohdalla kesä ei mennyt oikein mistään katsottuna niinkuin olin suunnitellut ja paljon töitä jää odottamaan kevättä.

Viiru yrittää palvelijaansa kovasti muistuttaa että jotain tärkeää meinaa unohtua! Tavarat pois lumen alta etteivät ne mene rikki

Tänä kesänä edistyttiin vähän vaikka masennus on meinannut ottaa välillä taas yliotetta olen silti tyytyväinen siitä että sain istutettua uusia marjapensaita vanhemman marjapensasmeren viereen. Istutettua tuli viisi mustaviinimarjaa, kaksi valkoviinimarjaa, kaksi viherherukkaa, kaksi punaista- ja keltaista karviaispensasta. Vanhempaa aluetta joudun karsimaan reilummalla kädellä sillä pensaat ovat levinneet ja villiintyneet vuosien saatossa. Laskin että pensaita olisi kolmetoista joista neljä olisi mustaherukkaa ja loput punaherukkaa. Pensaiden laskeminen siinä ryteikössä on melkoinen tehtävä.

Rakastan marjoja mutta vielä pitäisi opetella syömään niitä paremmin. Itse tehtyjä mehuja meillä kyllä kuluu ja punaherukka onkin siihen toimeen aivan loistava marja. Mustaviinimarjoista tehty hillo on taas niin hyvää että santsaan mustia ihanuuksia siihen tarkoitukseen.

Lavojen kanssa en ole varma otettiinko takapakkia vai edettiinkö kun askartelin niistä liian matalat. Pihalla kasvanut juolavehnä työntyi tietenkin läpi ja keväällä onkin juurien poistamisoperaatio ensimmäisenä vuorossa! Yllätyksekseni se maa mitä meille tuotiin oli hyvin niukka rikkaista. Ei niitä sitten noussut juuri yhtään!

Edistystä otettiin myös eläinten kanssa. Kolmen poppoon kanaparvi onkin nyt parinkymmenen nokan kanaparvi ja yksi uusi emokanikin saatiin ihmettelemään kanilaan. Vuohien kanssa ollaan hieman edistytty kun tulevat ovelle jo tukkeeksi kun tulen aitaukseen. Persoja ruualle näyttävät kuitenkin olevan mikä taitaa olevan minun pelastus näiden arkojen vuohien kanssa.

Pikkusisko sekä Hertta ovat kyllä uteliaita mutta vielä arkoja.

Eikä unohdeta mehiläisiä! Kesällä hain meille jaokkeen josta tein loppukesästä vielä toisen jaokkeen. Talvea vasten lähdetään nyt kahdella pesällä. Toinen pesä hieman hirvittää, sillä se jäi kahdella osastolla talvehtimaan. Pidetään siis sormet ristissä että eristäminen auttaa ja että tuleva talvi ei olisi kovin ankara.

Talvehtiva pesä on hiljainen ja näyttää elottomalta

Tekemättömien asioiden lista

Itseäni ärsyttää etten saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Jos tottapuhutaan niin en ole ihan varma mihin ihmeeseen kesä oikein meni. Tuntuu etten ole saanut aikaiseksi mitään.

Yrttitarhan rakentaminen ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Hiekkakuoppa on edelleen koskematon enkä ole nurmialuetta esikäsitellyt mitenkään. Tämä operaatio jäi kokonaan tekemättä kun huomasin etten ehdi kylvää mitään yrttejä vaikka kuink anopeasti homman saisin valmiiksi. Lavojen rakentaminen ja vadelmaryteikön hävitys siltä alueelta mihin suunnittelin avomaatomaatteja vei niin paljon aikaa että kylvöt olisivat myöhästyneet niin pahasti että se työ olisi valunut täysin hukkaan. Toisaalta olen hiljaa tyytyväinen kun en ehtinyt kylvää mitään. Huonon kesän vuoksi itäminen olisi ollut heikkoa ja kasvu vielä heikompaa. Olisin vain heittänyt siemenet hukkaan.

Samassa jamassa on myös raparperipenkki. Alue on tällä hetkellä täyttä vatukkoa joka pitäisi ensin nykiä ylös. Sekin jää kokonaisuudessaan ensivuoteen. Tekemättä jäi myös marjapensaiden leikkaaminen. Tämä ärsyttää suunnattomasti! Tälle en muuta syytä keksi kuin älytön kiire vähän joka suuntaan. Ainoa lohtuni on että toimin lähes koko kesän yksin.

Tekemättä jäi myös yhden syreenipensaan nurin kaataminen. Haluan siitä vähän sievemmän, enkä saa sitä ellen rojauta vanhaa ensin nurin. Samaan hengenvetoon totean että istuttamatta jäi myös ostamani terijoensalava. Salavan paikalla on vielä turhan iso kanto kaadetusta pihlajasta. Onnekseni salava on sinnikäs kasvi joka kyllä pärjää kevääseen. Pihlajan paikalle toivoisin puun tuomaan hiukan erilaisuutta muuten niin avoimeen pihaan. Vanha haarautunut pihlaja päädyttiin kaatamaan hallitusti ennenkuin se kaatuu omia aikojaan.

Tekemättömien asioiden listaan päätyi myös kasvihuoneen rakentaminen mutta siihen on ihan syykin. Saimme vasta kesän lopussa arkeologin käymään tekemässä tutkimuksia paikalla minne suunnittelimme kasvihuoneen. Lupa saatiin mutta enää ei ruettu rakentamaan. Olihan kädet täynnä töitä jo muutenkin. Tosin perustuksia emme saa askarrella kasvuhuoneeseen joten sen pitäisi olla kevyt ja suunnittelemani ikkunoista tehtävä kasvihuone on aivan liian painava. Joudun siis hylkäämään tämän suunnitelman ja etsimään kevyempiä materiaaleja. Toki mietittiin että tehdään kaksi kasvuhuonetta. Toinen pienempi ikkunoista ja toinen isompi jostain kevyemmästä materiaalista.

Ei ne suuret harppaukset vaan pienet askeleet

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa. Viimeksi viime lauantaina. Tätä kirjoitellessa siis eilen. Illalla hengittäminen kävi kipeää. Tein paljon asioita kerralla ja olin pitkään liikkeellä. Kanalan ja tipulan tyhjennys, kanien häkkien siivoaminen, patakanien asuinpaikan puhdistus ja ladon siivoaminen. Unohtamatta että siinä samalla tuli navetan käytävä lakaistua ja nyt joka paikka on kuin viimeisen päälle. Maksoin siitä illalla sillä että hengittäminenkin kävi kipeää. Kylkien kohoaminen tuntui pistävältä kivulta. Syvään hengittämisestä ei edes puhuttu. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu.

Kesä ei siis ole mennyt niin lennokkaasti kuin olisin halunnut mutta olen saanut kuitenkin jotain myös aikaiseksikkin. Etupihalta mylläsin kukkapenkin niin että pääsen keväällä helposti juurien kimppuun ja kylvämään uusia siemeniä, etupihalta katosi myös kaksi pensasta joiden juuret nostan keväällä ylös. Navetan edustalta kaatui yksi hanhikki jonka juuret nostan ylös kunhan kevät sallii. Kanila edestä katosi vuorenkilvet ja sieltä löysinkin kivasti kiviä yrttitarhaa ja kukkapenkkiä varten. Talon kyljestä napsin alas myös koristevadelman ja tulihan se yksi ruusupensas hävitettyä takapihalta samoin kuin se ryteikkö mihin värkkäsin tomaateille penkkiä.

Tuli samalla tutustuttua talon alla sijaitsevaan kellariin paremmin kun tein sinne suursiivon! Putkiremontin jäljiltä kellarissa oli niin ruukkusoraa kuin putken pätkiä. Edellisiltä asukeilta oli jäänyt kellariin tyynyjä, peitto, tyynyliinoja ja styroksia. Hyi!! Ne sai yllättävän lentävän lähdön pois sieltä!

Tuota ihanaa vehreyttä jäin kaipaamaan. Ihan kuin en olisi viime kesänä saanut sitä tarpeeksi. Odotan nyt jo tulevaa kasvukautta. Keväästä lähtien on melkoisen iso vaihde päällä sillä tekemistä on ja paljon! Operaatio kylvö ja istutus voi alkaa! Meillä on hiukan isompi puutarha. Viljeltävää alaa on useampi hehtaari joten ensi syksynä odotan sitä että talvella ei juuri juureksia tarvitse kaupasta ostella! Vanhasta rehusiilosta pitäisi askarrella yksi kellari lisää ja päästä sekin ”koeajamaan”. Eläimille on luvassa ihan omat rehujuurekset mille tarvitaan ilmanmuuta tilaa!

Tämä kaunis sarka on varattuna ja tälle alueelle olen suunnitellut mansikoita, vadelmia, tyrniä, omenoita ja kävi tuossa mielessä että miksen istuttaisi tänne marja-aroniatkin. Rahanmeno hirvittää jo tässä vaiheessa sillä halpaa lystiä taimien hankkiminen ei tule olemaan.

Navetan ja kanilan puolella tulee olemaan myöskin muutoksia!

Olen todennut että kanilamme on liian pieni . Itseäni ahdistaa häkit jotka näen liian pieninä. Siksipä niitä laajennetaan ja ne laajenee heti tuplasti. On emoillakin sitten enemmän tilaa hoitaa poikasiaan kun ne lähtevät liikkeelle. Kanilan vieressä on heti varasto josta teemme kanilaan lisäsiiven. Näin ollen toiselle puolelle rakennetaan peilikuvana häkit ja vanhoista häkeistä irroitetaan väliverkot jolloin kaksi pienempää häkkiä onkin yksi iso häkki.

Myöskin kanala saa uutta ilmettä kun kanat saavat ulkoaitauksen minne pääsevät suoraan ikkunasta tepastelemaan. En vielä tiedä miten ikkuna kannattaa murjoa irti mutta se on sen ajan murhe kun rakennus urakka aloitetaan.

Mitähän muut ovat saaneet aikaan ja mitä jäi tekemättä? Alla linkkejä joista pääset lukemaan mitä suunnitelmia muilla omavaraisuudesta kiinnostuneilla on.

Harmaa torppa

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Kohti laadukkaampaa elämää

Jovelan talopäiväkirja

Alussa oli Vehkosuon

Lisää otsikkotekstisi tähän

Puutarhanhoitoa kivussa ja säryssä

Oli niin paljon helpompaa astua näihin kipeisiin saappaisiin kun tiesi jo entuudestaan miten kannattaa liikkua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin pienistä taaperoista olisi mallia otettava.

Matkani kohti omavaraisempaa elämää käy hiukan eri teitä kuin muilla. Jos olisin terve niin tämä elämä maistuisi erityisen makealta. Rakastan möyriä puutarhassa vaikka kitkeminen onkin tympeää ja aikaa vievää hommaa. Terveenä voisin kuvitella kaiken menevän suitsait, mutta kun en ole niin on hyvä oppia oikaisemaan ja miettimään miten kannattaisi toimia tilanteissa joissa keho joutuu kovemmalle rasitukselle.

Apuvälineitä joka lähtöön!

Puutarhan ja pihan hoitoon tarvitsen erilaisia apuvälineitä ja joitakin minulla jo on ja joitakin on ostoslistalla. Näistä ajattelin kertoilla keväällä vielä paremmin kuvien kera, sillä joku unohti kuvata välineensä ennenkuin pisti ne talvitelolle. Ainoastaan voikukkarauta on sellainen mitä haravan lisäksi aion vielä käyttää tänä syksynä.

Käytän haravoita, haroja ja möyhentimiä pitkän varren kanssa. Saan selkä suorana möyhiä rikkaruohoja vähemmäksi. Oikein pitkävartista kuokkaa en ole vielä löytänyt ja sellaisen haluaisin, sillä normaali mittaisella kuokalla en pysty pitkään kuokkimaan. Meiltä löytyy myös pieni autolapio joka ei ole autoa nähnyt sen jälkeen kun sen kotiin toin. Aivan mahtava kapistus! Sillä olen tyhjennellyt kanien ylähäkkejä oikein joutuisasti ja sillä saa pieniä lapiollisia ahtaissa paikoissa papanoita tieltään pois! Mutta ensikesänä sillä on toinenkin työtehtävä! Olen käyttänyt sitä lavojen möyhentämiseen ja lapiolla kaivanut niitä ja huomannut että pienellä lapiolla on puolensa. Ajatuksissa kävikin että käyttäisin sitä kohopenkkien multaamiseen sillä sen operaation joudun tekemään välillä ihan polvillaan. Selkä ei kestä kuormitusta juuri yhtään ja koska selkäni on raudoitettu niin kaikki rasitus tuntuu kohdistuvan suoraan alaselälle ja siellä vaivaava rappeuma vetää herneet nenuun hyvinkin äkkiä.

Ostoslistallani on selkätuki ja polvisuojat. Minun on helpompi tehdä toisinaan puutarha hommia ihan kontallaan mutta polvet ottavat siitä itseensä.

Vaatteet päällä tätä valuvikaa ei näe ollenkaan. Ainoastaan raajojen oudot liikeradat paljastavat luiden sisäänpäin kiertymisen. Kuva on rakeinen mutta vian näkee kyllä selvästi. Tämän takia polvillaan olo on varsinkin kovalla alustalla kivuliasta. Polvisuojia haaveilen pehmentämään alustaa missä konttailen ja selkätukea antamaan alaselälle tukea, jolloin saattaisin pystyä tekemään töitä normaalia pidempään.

Se mitä lavoihin tulee niin jos vain mahdollista on niin niistä kannattaa muuten tehdä tarpeeksi korkeat ja niihin kannattaa rakentaa levy joka kestää istumisen. Se toisi helpotusta, sillä se mahdollistaa työskentelyn istualtaan ja se mahdollistaa lepotauon. Näitä me ei tehty meidän lavoihin ja mietin näin jälkeenpäin että miksi ei. Taisin tästä aiemmin kirjoitellakkin mutta sanoiksi se lopulta jäi.

Vartti kerrallaan

Niinä päivinä jolloin työt tyssää alkuunsa suututtaa ja turhauttaa. Olen huomannut että monet pitävät näitä vain tekosyynä ettei tarvitsisi töitä tehdä. ”Eihän sinulla eilenkään ollut mitään” Tänään ei ole eilinen eikä tämä päivä huomenna. Monelle on ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää ettei kivut tai oireet pysy samana kokoajan. Varsinkaan niillä joilla on useampi sairaus vaikuttamassa. Itsekkin jos varon oikeaa lonkkaa, kipeytyy vasen. Jos varon selkää, molemmat lonkat kipeytyy. Jos varon lonkkia niin polvet on sitten kipeänä. Ihminen on kokonaisuus ja helposti käykin niin että kun yhtä kohtaa varoo niin toinen ärtyy. Niinhän sitä sanotaan että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.

Siksi saattaakin käydä niin että yhtenä päivänä touhotan menemään kuudes vaihde silmässä tunninkin kerrallaan ilman että täytyy pysähtyä. Toisena päivänä saattaa hommat tyssätä vartin sisällä. Itselläni on vielä se vika etten pysty lepuuttamaan itseäni päivällä makuultaan. Selkäni ja lonkkani ovat sen verran rikki että kun rasituksen jälkeen pistän maate, en pääse enää omin avuin välttämättä ylös. Kerran olen joutunut ampulanssin itselleni soittamaan kun en enää ylös päässyt eikä kukaan ollut auttamassa kotona. Selkä huutaa lepoa ja tekisikin mieli pistää hetkeksi maate mutta lukon muodostumiseen ei mene kuin muutama hassu sekuntti ja ylös pääsyyn voi viedä pitkänkin aikaa. Jos illalla selkä menee lukkoon niin en enää edes yritä ylös.

Töitä tehdään siis varttiaikataululla. Toisinaan töitä tehdään mukavallakin tahdilla kun taas toisinaan hetken päästä tuleekin täysi stoppi ja työt täytyy lopettaa.

Tuesta apua

Olen seurannut sivusta pitkään kipukroonikon elämää ja olen huomannut että se on antanut eväitä omaan elämääni. Oli niin paljon helpompaa astua näihin kipeisiin saappaisiin kun tiesi jo entuudestaan miten kannattaa liikkua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin pienistä taaperoista olisi mallia otettava. maasta ylös pääsee helpoiten tuen kautta. Lapsella se voi olla tuolinjalka tai sohvanreuna.

Puutarhassa samalla taktiikalla tukea voi ottaa vaikka kuokasta ja sen avulla ylös. Jos vain pystyy niin käsillä nojaa omiin jalkoihin kun pyrkii nousemaan maasta. Sillä on suuri merkitys ja enää en kiinnitä huomiota siihen. Vaikka itseasiassa tulikin fysioterapiassa todettua että helpoiten kävelen suorassa kun ota sauvan mukaan kävelyyn. Pihalla kuljen paljon maitokärryjen kanssa, josta saan sen verran tukea että vaappuminen loppuu.

Myös makuulta ylös nousu käy kyljen kautta kiertämällä. Tuntuu jotenkin hurjalta että toisinaan täytyy pudottautua sängyltä lattialle, jotta pääse ylös. Myös pöydän äärestä ylös noustessa tukea haetaan jostakin.

Toiminnasta häpeää

Olen huomannut häpeäväni sitä jos kävelen suorassa tai kun konttaan puutarhassa pienen lapion kanssa. Syy siihen on kuin ohjelmoitu sairaisiin. Et saa tuntea onnistumista tai helpompia päiviä. Ja samalla häpeät sitä ettet voi osallistua asioihin kuten muut. Olet kuin taakka, jota muut vetävät perässään. Ihmisten asenteilla on merkitystä siihen miten sairaat uskaltavat liikkuvat.

Olen kuullut epäilyjä siitä miten joku toinen voi olla muka sairas kun kuitenkin lenkkeilee niin herää kysymys että tietääkö epäilijä laisinkaan mitä kivun kanssa eläminen on? Tietääkö laisinkaan sitä että jos kipupotilas pysähtyy paikoilleen niin kipujen määrä kasvaa? Miksi rikkinäisestä kehosta halutaan vielä rikkinäisempi, sillä että mielletään se sänkyyn. Muistan kuinka tuskaista oli lähteä liikkeelle. Kun lonkat ja selkä oli tulessa pienestä lenkistä. Kuinka olisi vain ollut helpompaa jäädä makoilemaan paikoilleen.

Mutta koska tiedän että se tapa on kuin sahaisi oksaa millä istuu, en tehnytkään niin. Vaikka sairaat eivät kykene treenaamaan lihaksiaan mihinkään huippukuntoon niin vahvemmat lihakset ovat paljon paremmin tukena kuin heikot lihakset. Kun seuraa ihmisten epäilyjä liikkuvasta kroonikosta niin tunnen lähinnä surua. Moni meistä jää yksin epäilyjen takia. Kun kipupotilas ei enää niitä jaksa kuunnella viikosta toiseen. On paljon helpompaa antaa toisen mennä rasittamasta itseään ilkeillä sanoilla. Vaikka sitten vastassa olisikin yksinäisyys.

Tästä jutusta tuli pitkä ja valehtelematta karsin siitä puolet pois. Olisi niin paljon sanottavaa mutta toisella kerralla sitten lisää. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Sillä on merkitystä minulle <3

Kiitollisuuspäiväkirja

Minun oli tarkoitus kirjoitella teille heti maanantaina mitä kaikkea listasin itselleni ylös koskien kiitollisuuspäiväkirjaa josta kerroin viimeisimmässä blogikirjoituksessani. Meidän tilalla työt vain tuntuvat kasautuvan ja vaikka kuinka yrittää tehdä niin tuntuu että työt vain junnaa paikoillaan. Taitaa olla sanomattakin selvää että osan töistä joutuu jättämään ensi kevääseen vaikka tarkoitus olikin tehdä ne jo tänä kesänä. Kaikkea ei vain ehdi tekemään mitä on ajatellut. Mutta siirrytääs sen pikemmittä puheitta itse kiitollisuuspäiväkirjaan, jonka aloitin maanantaina ja päätin sen sunnuntaina.

Maanantai 14.10.

Maitokärryt

Ette arvaakkaan miten paljon maitokärryt auttavat minun arkista aherrustani. Pystyn kantamaan jopa kolminkertaisen määrän puita mitä kottikärryillä ja kuskaaminen on kaiken päälle vielä kevyempää. Maitokärryihin mahtuu kaksi banaanilaatikkoa vierekkäin joilla on helppo kantaa kerralla enemmän puita mitä sylissä tulisi.

Rakas mieheni

Joku miettiikin jo että minkähänlainen rakkauden luritus sitä nyt on tulossa kun suhteen komeampi osapuoli on päätynyt tälle listalle. Vaan huoli pois, siirappia ei ole luvassa. Mies päätyi tälle listalle kekseliäisyytensä takia. Meillä tehdään tällähetkellä kaikki lämmin ruoka puuliedellä mihin menee paljon pienempiä puita mitä muihin tulisijoihin. Aiemmin meillä oli halkolaatikon lisäksi käytössä pienempi pahvilaatikko jolla kannettiin puita sisälle mutta nyt kun toin melkoisen kasan riukua pihaan (mistä muuten se perunalaarikin tehtiin) niin niistä tämä askarteli puunkantotelineen ja nimesi sen Alfrediksi (älkää kysykö miksi).

Kissat

Ei tainnut olla sinänsä yllätys mutta niin se vain on. Latasin instagramiin videon meidän Aatusta. Se kertoo melko paljon siitä miksi kissoista irtoaa niin paljon iloa. Jos talossamme ei olisi kissoja niin en osaisi kuvitellakkaan kuinka hiljaista täällä olisi.

Tuohipussi

Meidän koti on siitä jäänyt elämään historiaansa että se pysyy lämpimänä vain jos sitä lämmitetään joka päivä. Enkä puhunut mistään lämmityskattilasta vaan siitä että jokaisessa huoneessa on oma lämmityspisteensä, jota lämmittämällä varpaat pysyy lämpimänä. Puutahan menee siis melkoinen määrä varsinkin talvella ja jos puut ovat oikein kylmiä niin niiden sytyttämiseen vaaditaan hiukan enemmän tuohia. Tuohia olemme aina riipineet haloista ennenkuin ne heitetään pesään. Tuohia siis on aina sisällä varulta niille päiville jos käy niin ettei puut sytykkään kerta yrittämällä. Viime talvena tuohet loppuivat kesken ja kenties siitä syystä riivin puut todella tarkoin puhtaiksi ja jemmaan ne tuohipussiin. Vai pitäisikö sanoa että säkkiin. Tuohijemma on nimittäin niinkin yksinkertainen kapistus kuin hirvittävän iso jauhosäkki minkä sain leipomolta kun hain vuohille ja kanoille makusteltavaa. Pussi jäi sisälle ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kanat

Vaikka nämä kyseiset kaakattajat repivät välillä hermojani riekaleiksi niin on näistä iloakin. Eikä pelkästään niiden kohellusta seuraamalla vaan ihan taloudellistakin hyötyä. Nimittäin munat. Emme ole kaupasta juuri munia enää ostaneet ja kun munia alkoi tulla enemmän kesällä niin kananmunat jäivät kauppaan. Saa nähdä milloin joudutaan taas muna ostoksille sillä munahanat ovat vedetty nyt niin hanakkaasti kiinni ettei munia tule kuin ehkä yksi viikossa.

Tiistai 15.10

Terveydenhuolto

Vaikka tästä ei haluta puhua eikä tahdota uskoa niin on enemmän kuin normaalia että kipukroonikot saavat melko tylyä kohtelua osakseen. Milloin heitä leimataan narkkareiksi, työvieroksujiksi tai milloin miksikin huuhaiksi. Mutta kuitenkin ole siitä kiitollinen että edes se muutama hassu lääkäri ottaa asioita hoitaakseen ihan tosissaan. Silloin kun se minulle sattui kohdalle niin päädyin voivoittelun sijaan leikkuujonoon ja minut leikattiin. Tuolloin sain elämälleni ihan uuden alun. Tuntui hassulta pystyä seisomaan tai istumaan suorassa. Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin heti perään leikattiin käsi ja nyt olenkin odottanut taas seuraavaa leikkaus aikaa jolloin jalkani operoidaan suoraksi. Tavoitteena on että vuosi tästä leikkauksesta leikataan vielä toinenkin jalka.

Kurkkupastilli

Niinkin pieni asia kuin kurkkupastilli helpotti omaa oloani aamulla. Olen ikäväkseni huomannut että aina aamuisin kurkkuni on kipeänä. Kipu hellittää kun saa jotain juotua tai syötyä. Kun oikein nukuttaa niin pastilli suuhun ja kun sen saa imeskeltyä niin kurkkukipukin antaa taas saumaa nukkumiselle.

Äidin tekemää ruokaa

Kävin pyörähtämässä vanhempieni luona jolloin äitini pisti valmista ruokaa mukaan. Tämä auttoi meidän iltaa suuresti sillä kotiin palattuani pystyin keskittymään kaikkeen muuhun kuin ruuanlaittoon. Riitti että ruokaa lämmitti niin pääsi syömään. Kiitos äiti <3

Koti

Oma koti kullan kallis. Vaikka se olikin kylmennyt kun kotiini reissulta palasin niin sinne on silti mukava palata. Se kun tuntuukin ihan kodilta.

Oma ajotaito

Tuli taas testattua että kyllä se minäkin osaan peruutella kärry perässä. Sitä tuli taas treenattua. Ajotaito helpottaa kun yksin olen liikenteessä. En ole riippuvainen toisesta ajotaitoisesta ihmisestä. Peruutus taitoa esimerkiksi tarvitsen kun alamme siirtää hallin nurkalta puita liiteriin. Helpompi peruuttaa kärry pinon luo, lapata se täyteen ja ajella liiterin luo.

Keskiviikko 16.10

Auttaminen

Tämäkään ei ole itsestään selvä asia kaikille. Kun siskoni soitti ja kysyi olisiko meillä mahdoliista säilyttää heidän tavaroitaan lämpimässä niin vastaushan oli sillä selvä. Tietysti pystyi ja tavarat tulikin haettua edellisenä päivänä. Sen verran suunnitelmat muuttuivat että matkaani lähti myös heidän kiinanruusut jotka pitää kuskata lämpimässä. Kylmä kun ei tee hyvää niille. Täällä ne nyt on aiheuttamassa ihmetystä kissoissa.

Fysioterapia

Meni yllättävän pitkään että pääsin fysioterapiaan mutta nyt kun siellä olen niin en halua lopettaakkaan. Olen saanut hyviä vinkkejä liikkumiseen. Minuun on myös valettu uskoa että tämä taistelu eläkkeestä kannattaa.

Puhtaat lakanat

Mitä tähän voi lisätä? Kaikki tietää sen tunteen kun pääsee sukeltamaan puhtaisiin lakanoihin!

Puulattia

Pitäisiköhän vielä ottaa ja tarkentaa että vanha puulattia! Ei meinaan lika ja kolhut näy! Kun lattia on nähnyt enemmän vuosia mitä minä niin sitä osaa arvostaa eri tavalla. Meillä joko näyttää kokoajan likaiselta tai sitten kokoajan puhtaalta.

Lääkkeet

Enkä puhu nyt omistani vaan kissojen. Kissoille tuli annettua matolääkkeet. Minkälaisessa pulassa olisinkaan ilman pastoja!! Tablettien kanssa saa taistella ja varoa omia silmiään kun kissa sohaisee sapeleillaan päin näköä pyrkiessään karkuun. Pastat suuhun ja se on siinä. Kissat murjottaa aikansa mutta eivät jaksa kauaa vihoitella.

Torstai 17.10

Oma maa

Tulevana talvena ja ensikeväänä tulette hukkumaan jaaritteluihin liittyen puutarhaan ja siellä myllertämiseen. Oma maa on jotain mitä on hyvin vaikea korvata. Se mahdollistaa meille eläinten pidon, osittaisen omavaraisuuden sekä sen että pääsen toteuttamaan omaa marjatarhaani!

Hieronta

Moni kokee sen hemmotteluna tai extrana elämään. Itselleni se on kivunlievitystä. Viimepäivinä käsieni lihaksia on alkanut repiä toden teolla ja pyysinkin miestäni hieromaan. Mies hieroi hartioita ja niskan seutua ja kappas vain. Monta päivää kettuillut käsi rauhoittui kuin ihmeen kaupalla.

Teknologian kehitys

Tätä miettiessä naureskelin miten niinkin simppeli keksintö kuin radiolla varustetut kuulosuojaimet voikaan helpottaa oloa. Kävin magneettitutkimuksissa ja siitä tunnista olisi tullut hirvittävän pitkäveteinen jos olisin joutunut kuuntelemaan sen koneen epämääräistä teknojumputusta!

Pelottomuus

Liittyen magneettitutkimuksiin olen kiitollinen siitä etten pelkää ahtaita paikkoja. Se tunneli mihin päädyt makaamaan ei mikään iso ole ja tutkimuksesta riippuen aika mikä pitää ahtaassa putkessa liikkumatta maata voi olla jopa sen tunnin mittainen.

Äänikirjat ja mielikuvitus

Olen kuunnellut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja nyt ja olen hämmästyksekseni huomannut sen miten pystyn eläytymään kirjaan silloin kun kuuntelen sitä. Ihan lukiessa on helppoa tempautua mukaan ja värittää sitä maisemaan mitä luen mutta en ihan kuvitellut sen toimivan äänikirjojenkin kohdalla. Nähtäväksi jää jäävätkö Vuorisen teokset ainoaksi mitä kuuntelen äänikirjoina. Kieltämättä nyt kun ne on kaikki kuunneltu niin ihan kuin olisi kuuntelemisen puute.

Perjantai 18.10

Huumori

Varsinkin mustahuumori on sellainen mistä saa olla kiitollinen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin joskus on vain hyvä oppia nauramaan negatiivisillekkin asioille.

Sauna

Tuo ihana lämmin paikka missä saa kerrankin olla ja istua hetki miettimättä yhtään mitään. Vaikka se paikka monesti onkin sellainen missä tulee pohdittua mitä oudoimpia ja kipeimpiä asioita. Meidän sauna on siitä hiukan erikoinen ettei siellä ole suihkua laisinkaan vaan vesi lämmitetään padassa ja sangossa tehdään sopivan lämpöinen vesi ja kauhalla kipataan päälle. Ihan niinkuin ennen vanhaan. Tuossa saunassa on jotain mistä pidän hirmuisesti.

Kellari

Monissa kotitalouksissa oltaisiin vaikeuksissa jos sähkökatko tulisi ja se kestäisi vaikkapa päiviä. Kyllähän meilläkin pakasteet sulaisi mutta niitä pystyttäsiin pitämään viileässä, nimittäin kellarissa. Meillä on tällä hetkellä yksi kellari mutta suunnitteilla on maakellari ja navetassa sijaitseva jääkellari muokattaisiin myöskin kellariksi. Unohtamatta vanhaa rehusiiloa josta olisi myöskin tarkoitus askarrella kellaritilaa. Nämä kaikki kellarit mahdollistaisi meille suurempien juures ja vihannes satojen varastoinnin mikä taas tietäisi sitä että omat eläimet saisivat talvellakin paljon erilaista syötävää ilman että täytyy laskea euroja mihin on milloinkin varaa. Tällä tavoin mahdollistetaan myös omien siemenperunoiden säilyttäminen jolloin joka kevät ei tarvitsisi ostaa uusia vaan perunat löytyisivätkin omasta takaa.

Puhelin

Puhelimesta olen kiitollinen sillä se mahdollistaa toisiin yhteyden pidon paremmin. Tänään se mahdollisti sen ettei tarvinnut mennä sairaalaan kuulemaan magneettikuvien tuloksia. Olin aivan varma ettei kuvauksissa mitään uutta löydy mutta niin vain kävi että sain kuulle SI-nivelten tulehtuneen. Samaan syssyyn sain kuulla että hän laittaa minut samantien uudelleen jonoon sillä lantio pitää kuvata paremmin löydöksen vuoksi.

Suomen metsät

Miten niitä rakastankaan. Pelkään toisinaan sitä että ihmismäärät kasvaa Suomessa niin valtavasti että rakennuksien ja peltojen tieltä ravataan niin paljon metsää että se on enää muisto vain. Metsä tarjoaa paljon elinympäristöjä eri eläinlajeille, se on paikka missä on itse helppi rauhoittua, se on eräänlainen sydän joka sykkii meille kaikille.

Lauantai 19.10

Suunnittelukyky

Olen huomannut sellaisen asian ettei suunnittelu kaikilta luonnistu. Siitä syystä tästä saa olla kiitollinen vaikka se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Meille on tulossa sähköremontti mistä olenkin hehkuttanut instagramin puolella. Se nimittäin puskee tämän meidän sisätilaremontinkin melko loppusuoralle. Eteisen pinkit pinkopahvit saavat viimein lähtöpassit ja viimeisetkin hirsiseinän mitat tulee hiottua. Suunniteltua tuli missä järjestyksessä hommaa kannattaa lähteä toteuttamaan sillä kun yksi sähköjohto nykäistään seinältä alas niin puoli taloa on pimeänä sen jälkeen.

Talon sijainti ja rakennustapa

Moni tuskin tulee ajatelleeksi sellaista asiaa että sillä todela on merkitystä minkälaiseen paikkaan talon rakentaa. Meidän talo on rakennettu hiekkakummun päälle minkä vuoksi maaperä läpäisee vettä todella hyvin eikä vesi jää seisomaan. Monet tämän ikäiset talot elävät enää muistoissa jos sielläkään. Vääriin paikkoihin rakennetut talot lähtevät ajan myötä lahoamaan ja jos niitä ei huolla niin sen tietää miten talolle käy. Tämä talo on sen sijaan napottanut paikoillaan jo arviolta 129 vuotta ja jos me ei mennä sitä pilaamaan niin mitä luultavammin tulee napottamaan vielä toisenkin mokoman. Lisäksi haluan mainita sen että tätä taloa rakentaessa on mietitty sekin mahdollisuus että talon kellariin syystä tai toisesta nousisikin vesi. Kellarissa on nimittäin kaivo! Vesi valuu samantien viemäriin. Se haittapuoli tässä vain on että jos likakaivoja ei tyhjennä ajoissa niin se on kellari mihin likavesi nousee.

Vuodenajat

Toisinaan tulee mietittyä minkälaista elämä olisi jos jos meillä olisi aina kasvukausi ja kesä. Sanoisin että se olisi tylsää. Vuoden ajat rikastuttavat maatamme ja luontoamme. Pidän siitä että välillä joutuu elämään niitä tympeitäkin säitä sillä niiden kautta oppii arvostamaan niitä hyviä luontoäidin sallimia lämpötiloja ja oloja.

Luonnollinen hiusten puhdistus

Ihminen on itse vieraannuttanut itsensä siitä mikä on ollut se parhain vaihtoehto peseytymiselle. Ei siihen tarvita mitään neljää eri putelia tuoksuineen. Itselleni riittää se mitä kaapista löytyy. Olen jo pidemmän aikaa pessyt hiukseni kananmunalla, ruisjauhoilla ja ruokasoodalla. Huuhtelun olen tehnyt joko ihan etikalla tai oluella. Lisäksi käytän ihonhoitoon suolaa ja hunajaa. Hiustenpesuun olen miettinyt että josko lisäisin mukaan myös omenasoseen mutta monesti siinä käy niin että syön sen ennenkuin ennätän pesulle!

Pimennysverhot

On öitä jolloin en nuku yhtään mutta aamulla alkaisi sitten väsyttää. Pimennysverhojen ansiosta pystyn ottamaan tirsat myös aamulla eikä tarvitse taistella samoilla silmillä seuraavaakin päivää.

Sunnuntai 20.10

Pönttöuuni

Tuo makuuhuoneemme lämmönlähde. Pidän tuosta kapistuksesta ihan jo sen takia että se lämpenee nopeasti joten kun asunto viilenee niin makuuhuoneemme on se joka lämpenee kaikkein nopeiten. Vastapainoksi se myös viilenee nopeiten mutta kuitenkin!

Pieni wc

Meidän pieni wc ei ole aina ollut vessana vaan ennen paikalla on ollut ruokakomero. Siitä syystä siellä on tyhmässä paikassa ikkuna mutta siitä viis! Se paikka on pieni kokoinen ja jaksan ilahtua siitä joka kerta kun joku kanoista joudutaan tuomaan sisälle joko toipumaan tai pesulle. Jos joku ei tiennyt niin kana on melkoinen lantamylly ja kana ei tee yhteen paikkaan jätöksiään vaan ruikkii sinne missä sattuu olemaan sillä hetkellä kun hätä iskee. Vaikka yritän suojata lattian sanomalehdillä niin johan on kakkaa pitkin lattioita. Tuolloin pienuudesta on hyötyä kun siivottavaa alaakin on vähemmän.

Matot

Matot eivät vain ole pitämässä jalkoja lämpimämpänä vaan myös estävät hiukan kissojen ryntäilyistä aiheutuvia naarmuja. Makuuhuoneemme oviaukko on yksi startti paikka ja sen se on näköinenkin. Kun kissa ottaa pitoja lattiasta niin joko lattia on naarmuilla tai matto rullalla.

Lämmin kaakao

Ilmat kylmeni sitten kerralla kunnolla. Vastapainoksi olen alkanut valmistaa lämmintä kaakaota mikä kuuluu näköjään meidän talven vastaanottoon ja talveen. Se lämmittää mukavasti ja voin taas sieluni silmin nähdä itseni istumassa rappusilla kuuma kaakaomuki kädessä.

Rakkaus

Miten tätä ei voi olla mainitsematta? Rakkaus on kuin palovammoille tarkoitettu voide. Se suojaa, helpottaa kipua ja torjuu tulehduksia. Kenties outo vertailukohde mutta näin se vain on. Olen sairastanut jo niin monta monituista vuotta masennusta että tiedän mistä puhun. Kun toinen on rinnalla, on tukena ja osoittaa rakkautta niin sairaus saa mahdollisuuden elpyä. Epävakaassa elämäntilanteessa toipuminen on liki mahdotonta ja huonossa suhteessa mahdotonta.

Kiitollisuuspäiväkirja

Kun elämässä on vaikeaa on mietittävä mistä on kiitollinen. Näissä mietinnöissä auttaa kiitollisuuspäiväkirja

Kiitollinen arki

Tuntuu kuin arki junnaisi tasaisesti paikoillaan. Ajatus ei luista eikä mikään kiinnosta. Viimeyökin oli taas vaihteeksi huonosti nukuttu. Tunnistan tämän tunteen jo aika hyvin. Masennuskausi on alkamassa. Joko ei saa unta tai tulee nukuttua pätkissä. Ajatus ei tahdo luistaa eikä mitään oikein jaksaisi tehdä. Tekisi mieli vain käpertyä sänkyyn ja itkeä. Rypeä siinä suossa joka minulle tarjoillaan taas vaihteeksi syvempänä. Raivostuttaa taas vaihteeksi kaikki!

Näiden tunteiden vuoksi osaan pistää jo hiukan kampoihin. Keskityn iltaisin iltapalaan, kissoille lässyttämiseen ja mieheeni enemmän. Pyrin löytämään taas niitä arkisia asioita joista voi tämän kaiken kuran keskellä olla kiitollinen. Keikauttaa ajatusmaailma nurin ja miettiä miten elämästä ja juuri tästä päivästä voisi tulla vielä huonompi jos jokin asia olisi toisin.

Kiitollisuuspäiväkirja

Sain viimejouluna mieheni äidiltä lahjaksi kiitollisuuspäiväkirjan ja ohjeet siihen. Säännöt ovat helpot mutta toteuttaminen haastavaa. Kun kiitollisuuspäiväkirjaa aloitetaan niin ensimmäisen kuukauden aikana kirjaan kirjoitetaan joka päivä viisi sellaista asiaa joista on sinä päivänä kiitollinen. Kiitollisuuden aiheet täytyy myös perustella miksi ne ovat listalla mukana. Nyt tulee se hirvittävän kinkkinen asia, eli et saa toistaa samoja asioita kuin kerran kuukaudessa. Toistoa ei saa siis tulla. Muutenhan se olisi mitään sanomaton. Kirjoittajan ei tuolloin tarvitse miettiä mistä on kiitollinen. Ovelaa, eikö? Ensimmäisen kuukauden jälkeen aiheen määriä lasketaan kolmeen edellisen viiden sijasta mutta muuten jatketaan samaa rataa.

Tehtävä on haastava varsinkin sellaisille henkilöille, joilla mieli on musta kuin nokian rengas…

Miksi et siis lähtisi mukaan haasteeseen? Itse näytän hiukan esimerkkiä ja toteutan viikon ajan Instagramin puolella kiitollisuuspäiväkirjaa. Jotta Instagram ei tukkiutuisi hirvestä ryppäästä kuvia ja tekstiä niin kerron yhden asian, josta olen erityisen kiitollinen ja perustelen sen. Kerron myös sen miten asiat muuttuisivat huonommiksi jos kyseistä asiaa ei olisi.

Ensiviikolla listaan tänne blogiin joka päivältä viikon ajalta viisi asiaa joista olen kiitollinen. Instagramin puolelta tämän haasteen löytää kun laittaa hakuun #sorakukankiitollisuuspäiväkirja

Sadonkorjuu!

Kaikki jäi kovin pieniksi mutta koska olen tämmöinen ”ruokaahan ei roskiin heitetä” -tyyppi niin pilkoin pikkuruiset herkun alut pakkaseen.

Nyt se on uskottava että syksy on ihan oikeasti täällä. Syksy tuli tavanomaista aikaisemmin mikä yllätti. Pakkanen ehti siis vierailla meillä ennen kuin ehdin aloittaa sadonkorjuuta. Onneksi se ei vaikuttanut mihinkään ja sain sadon talteen kaikesta huolimatta

Satoa!! Huonosta kesästä huolimatta mekin saatiin satoa! Ei ihan sitä mitä ehdin lupailla aikaisemmin kesällä, mutta niin vain kävi että syksyn sateet pisti loppukirin käyntiin kasvimaalla ja sain kuin sainkin jotain mitä keräillä kasvimaalta. Omasta tuli hiukan niukemmin mitä vanhempieni peltoon kylvämäni mutta kaikki on eteenpäin. Kun aloitin perunoiden noston niin suorastaan yllätyin perunoiden määrästä. Ei ne suuren suuria olleet mutta kyllä niilläkin mennään pitkälle talveen ellei jopa kevääseen. Vaan ei tätä turhaa lärinää tähän alkuun tämän enempää! Olen itsekkin sen verran innoissani että mennään suoraan asiaan!

Perunaa, perunaa!

Perunaa tuli näillänäkymin koko talven tarpeisiin

Perunamaalta saatiin tosiaan pottu jos toinenkin. Kotipellon maa oli kovin savista, sillä maa tuotiin muualta. En silti valita. Voinhan käyttää tätä pientä tilkkua jatkossa sellaisten kasvien kasvatukseen, jotka viihtyvät enemmän savisemmassa maassa. Siemenpottuja en nimeltä enää muista mitä kaikkea sitä tuli nyt maahan oikein istutettua mutta kolmea lajiketta niitä oli. Kaksi lajiketta oli sellaisia, jotka olin ostanut syönti pottuna viljelijältä ja toisen lajin kaupasta. Ne oli mennä huonoksi joten pistin ne multaan. Vanhempieni tontille ostin ihan siemenperunaa. Oma vika mutta minkäs teet. Nyt olisi mukava tietää mitä lajia mikäkin oli, jotta olisi jotain käryä ensivuodelle mitä kannattaa istuttaa uudelleen ja mitä ei.

Olen nähnyt ja itsekkin aiemmin tehnyt sitä että ne oikein pienet perunat tulee hylättyä ja jätettyä peltoon mätänemään. Tänä vuonna tein totaalisen poikkeuksen ja keräsin pienetkin kolikkopotut talteen. Ne ajattelin pestä, höyryttää ja vakumoida. Ajatuksissa kävi että pikkupotut olivat vähän kuin pommersseja, joita voisi talvella pannulla lämmitellä. En tiedä onnistuuko mutta yritetään ainakin. Jos ei itselle kelpaa niin onneksi talosta löytyy muitakin joille kypsät potut maistuvat.

Sillävälin kun itse pyörittelin keittiössä perunoita niin isäntä kävi askartelemassa pyynnöstäni meille perunalaatikon. Sain aikaisemmin Facebookin roskalava ryhmän kautta puutavaraa ja joukossa oli melkoinen keko kyseistä puurimaa ja sehän sopi tähän laatikon tekemiseen oikein hyvin. Rimaa jäi vielä niin paljon että saan toisenkin samanlaisen laatikon talon kellariin.

Pientä hyvää!

Porkkanat, palsternakat ja sipulit eivät tänä vuonna onnistuneet sitten niin ollenkaan. Kaikki jäi kovin pieniksi mutta koska olen tämmöinen ”ruokaahan ei roskiin heitetä” -tyyppi niin pilkoin pikkuruiset herkun alut pakkaseen. Kyllähän näitä voi kastikkeisiin, lisukkeisiin ja keittoihin käyttää. Porkkanan naatit ajattelin osan kuivata ja koska niitä on niin paljon niin osan naateista silppuan aja pakastan. Ajattelin hyödyntää naatit ruuanlaitossa ja salaateissa. En ole koskaan kokeillut vanhemmilla varsilla miten niille käy ja miltä maistuvat mutta ensi kesälle vinkiksi! Nuorten porkkanoiden naatit sopii oikein hyvin esimerkiksi salaattiin ja kuivattuna mausteeksi. Ja koska naatteja on niin paljon niin kanatkin saavat oman osansa ja jos minulta kysytään niin taidan muutaman nipun kuivata kaneillekkin.

Kaneista puheenollen! Olen iloinen siitä millainen määrä lihaa meni pakkaseen omista kasvateista! Ensi vuotta ajatellen olisi tarkoitus lisätä kaneille hiukan lisää tilaa ja tehdä kanin kakruille navettaan oma paikka mihin voisi osan patakaneista majoittaa kasvamaan. Tämä mahdollistaisi sen että poikueita raaskisi laitattaa alulle useamman. Varsinkin nyt kun meille jäi kasvamaan yksi naaras lisää. Ja tämähän tietää enemmän taas lisää lihaa. Kissat ovat ihan höperöinä kanin lihaan enkä kyllä yhtään ihmettele.

Muuta satoa

Puutarhasta sain kerättyä talteen myös hiukan kehäkukkaa, selleriä, punajuurta sekä lisää pieniä porkkanoita. Kehäkukat kuivatan ja kokeilen käyttää esimerkiksi leivonnassa väriä tuomaan. Teessäkin kehäkukkaa voisi kokeilla. Sellerin kuivatan myöskin ja käytän maustamiseen. Selleri ei ehtinyt kasvattaa juuri muuta kuin lehtiä niinkun kävi punajuurellekkin. Kun huomasin isot lehdet mitä punajuuret olivat kasvattaneet, ehdin jo innostua mutta maan alla ei ollutkaan juuri mitään.

Härkäpapua ei hirveitä määriä tullut mutta tulipahan kokeiltua sitäkin. Siemenet kuivatan ja katson josko nuo lähtisi itämään keväällä. Herneille sattui hassusti, sillä ennenkuin ne tuuleentuivat niin nämä päättivätkin lähteä itämään palkojen sisällä. Osan keräsin kiusallanikin ja aion säästää niitä kanoille talveksi. Sieniä ja viinimarjoja tuli todella vähän. Toivottavasti ensivuonna menisi niidenkin osalta paremmin. Vähän lannistaa kun korjattavaa ei juuri tullut mutta jospa ensi vuonna luontoäiti olisi armollisempi.

Avava olisi halunnut vielä ulos mutta yöhumpat on nyt humpattu.

Ennenkuin pistän listaa muista jotka ovat paneutuneet tämän vuoden satoon niin kerron meidän sadosta vielä sen verran että sain muilta ihmisiltä omenoita joista tulikin sitten tehtyä hilloa ja mehua. Ja lisäksi sato listaan saan merkitä koko vuodeksi hunajaa jota tuli heittämällä yli omien tarpeiden ja osakkaillekkin riitti vaikka kesällä vähän pelkäsin että miten hunaja määrän kanssa käy.

Kaappeihin sujahti myös kuivattuja lehtiä pihlajasta, vadelmasta, siankärsämöstä, voikukasta, koivusta ja maitohorsmasta. Myöskin vähän marja-aroniaa, siankärsämön- ja voikukan kukkia, maitohorsman- ja syreenin kukkia ja pelto-orvokkia päädyin myöskin kuivaamaan. Syreenistä teinkin sokeria mutta muut säilöin sellaisenaan. Voikukasta tein myös sokeritahnaa jota aion laittaa soppien joukkoon makeutta tuomaan.

Ps. Tuo pinkki pinkopahvi napottaa viimeistä kuukautta paikoillaan! Meidän talon sisäpuolella tapahtuva remontti sai sysäyksen eteenpäin kun sattuman kautta ja puolivahingossa meille tuli sähkömies tekemään tarkastusta ja tämä jätti tarjouksen koko talon sähköjen uusimisesta. Saa nähdä millainen opetteleminen on kun nyt on ensin ehtinyt tottua tekemään kaikki ruoka puuliedellä ja kohta on taas käytössä sähköliesi! Ja jos joku jäi miettimään miten tuo pinkopahvi asiaan liittyy niin se täytyy poistaa, jotta sähköjohdot saadaan laitettua samantien oikeille paikoilleen.

Muita aiheeseen paneutuneita tässä kuussa olivat:

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Kohti laadukkaampaa elämää

Sarin puutarhat

Elämää korvessa

Rakkautta ja maanantimia

Pieleen menneet

Kun kuvaaminen ei vain suju ja kohdalle sattuu teknisiä häiriöitä!

Olen saattanut mainita ettei elämässäni kaikki ole mennyt niinkuin olisi pitänyt. Viime kesänäkin osa meni mönkään ja tämä mönkään meno näkyi ihan kuvissakin. Kuvia ottaessa tulee monesti poistettua pieleen menneet kuvat siltä seisomalta kun huomaan että jokin vinksahti, kuva heilahti tai sitten kuvassa on ihan totaalinen aivopieru konsanaan. Vahingossa ja tahallisesti säästin teille muutamia makupaloja siitä millaisia kuvia olen ottanut kun pieleen menee!

Perunalla otetulla kuvalla saat varmasti muussia!

Käydessäni kuuntelemassa Lord of the lostia sattui se mitä pelkäsin eli kamerasta loppui akku. En malttanut lopettaa kuvaamista vaan yritin käyttää puhelinta. Eihän siitä mitään tullut! Kuvista tuli hyvin rakeisia ja suorastaan naurettavia. Puhelin taskuun ja keskittyminen itse keikkaan saattoi alkaa!

Liikkuvista kohteista on itsessään jo hiukan haastavaa saada onnistuneita kuvia eikä tilannetta auttanut yhtään se että kamerassa on maalaustehoste päällä, joka ottaa useamman kuvan parin sekunnin aikana ja asettaa ne päällekkäin. Jos kohde liikahtaa niin tulos on tämä! Tämän kaltaisia kuvia olen ottanut vaikka kuinka monta ja usein syy on ollut oma käsi joka tärähtää tai nytkähtää kesken kaiken.

En ole ihan varma mitä ajattelin kun kuvaa otettiin mutta hauskahan siitä tuli! Olen nauranut itseni kipeäksi tämän kuvan takia useamman kerran! Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti!

Miten voi eläinten kuvaaminen ollakin niin vaikeaa!!? Varsinkin kissojen? Eivät sitten pysy aloillaan hetkeäkään! Meidän Aavalla on lumoavat silmät, joita voisin kuvata kyllästymiseen asti. Heinähommissa ollessani Aava tupsahti paikalle ja valo osui ihanasti kissan keltaisiin silmiin. Kuvakin kertoo että mirrihän pisti vaihteen silmään heti kun kameran otin esille. Puhelimen kamera on jo itsessään hidas ja siihen yhdistettynä liikkuva kissa niin tulos on taas jotain muuta kuin onnistunut. Näitä tulee räpsittyä vähän väliä!

Eeeemh? Syypäänä tähän otokseen on salama. Olen muutaman kerran kätissyt kameran automaattista salamaa, jota en muista ikinä ottaa pois päältä jos en sitä tarvitse. Instagramista löytyy kuva tästäkin mitä yritin kuvata!

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä näille kuville tapahtui. Lisättäköön vielä että kuvat muuttuivat tämän näköisiksi sen jälkeen kun olin julkaissut ne Instagramissa ja selatessa puhelinta kuvat olivat muuttuneet tämmöisiksi. Pelkäsin puhelimeni hajoavan mutta näiden kahden kuvan jälkeen tätä outoa muuttumista ei ole tapahtunut uudelleen. Onnistuneet kuvat löytyvät täältä ja täältä.

Tätä olen jälkeenpäin miettinyt että mikähän idea se oikein oli tuoda jääkaappi kaiken kaaoksen keskelle? Jouduttiin nimittäin siirtämään tuo pois tieltä aika nopeasti sen jälkeen kun todettiin että se on tiellä ja alkavan hionnan takia pakko siirtää muualle ettei se mene hienosta pölystä rikki. Niin ja hei! Tässä kuvassa näkyy oikein hyvin nokeentuneet hirret jotka löytyivät pinkopahvin takaa! Savilaastikin näkyy taustalla. Tuo oli aivan hirveää hioa pois! Voi sitä pölyn määrää!

Tähän loppuun haluan jakaa teille vielä tämän suloisen kuvan, joka jäi julkaisematta ja toisaalta jäin miettimään miksi tein niin. Kuvahan on täydellinen! En huomannut kuvatessani enkä kuvia siirtäessäni että kuvassa on koppakännäri piilossa kissankellon sisällä! Siis loistava kuva siitä miten hyönteiset menevät pakkasta piiloon.

Aloitetaan viikko vähän kevyemmin tai ainakin itse niin tein tämän kirjoituksen myötä, sillä tämä viikko on melko kiireinen itselleni. Satovuosi alkaa olla lopuillaan ja sadonkorjuuta pitäisi tehdä nyt ja ahkerasti. Kaikki työt vain tuppaa osumaan tehtäväksi yhtäaikaa mikä meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja selkäsärkyjä! Nähdään taas ensi maanantaina jolloin on taas omavaraisuuteen liittyvää tekstiä ja on muuten yhteispostauksen aika taas!

Ps! En ehtinyt tätä edes julkaista kun huomasin puhelimeeni ilmaantuneen uuden kuvan joka on tältä aamulta! Lisäsin aamulla rannalta ottamiani kuvia Instagramiin ja tadaa! Se tapahtui taas!

Mikä ihme puhelintani vaivaa!?

Sairaudet taiteen äärellä

Sairauksien luoma taidemuoto

Miksi jaksaisin hymyillä läpi teräsjään?
Selkä murtunut taakan alla
mieli halvaantunut vain jää
elämää kestän hullunlailla.

Ei kukaan ymmärrä minua täällä
arjen ja juhlat harmaana nään
Valoja sytytetään yllä pään
väkisin yritetään elvyttää

Vain sokea mieleni minua johtaa
Jokainen askel harhaan vie
Risteystä en kohtaa
tyhjän päällä kävelen
Sorakukka

Mietin meidän metsää,
sutta aavikolla.
Tuhansia ongelmia, joka päivälle joku uus.
Turhat mietelauseet,
mieleenpainuvimmat.
Sanahelinää! Se mulle kadulla jo huus!

Miksei ääni päässäni vois jo hetkeks vaijeta?
koko ajan keksii uutta tarinaa.
Turhaan en pohdi maailmaa, mut joskus toisinaan,
vois joku joskus lopettaa.

Ankarimmat toiveet, ne kaikkein raskauttavimmat
sateenkaarisillat ja joku paikka uus.
Turhimmatkin luulot, harhakuvitelmat,
suuret suunnitelmat, ne mulle seuraa pitävät.

Kuivaa heinää,
soilla kasvamassa.
Unta uhraamassa, ajatukset, joko taas?
Eivät turhaa lupaa,
kysy saako tulla.
Tässä sitä ollaan aikaas tulen tuhlaamaan
Sorakukka

Niinkuin kyyhky valkoinen
toinen harmaanlikainen.
Katsoo ylös taivaisiin
toinen turpeen uumeniin.
Sisällänsä kestää raivoten,
inhon tunteen salaisen
Pesällensä lentää toivoen
Että painajainen tää
ei olis pysyvää
Vaikka pesässänsä poikaset kuolleet jo on.
Sorakukka

Vilja-aitta

Aitan viereen on jossain vaiheessa rakennettu liiteri joka on toki käytössä mutta sitä tyhjentäessä sieltä tuli vastaan yllätys!

Meidän tilalla ei vain nyt tunnu työmäärä vähenevän vaan päinvastoin, lisää hommaa löytyy sitä mukaan kun saa edellisiä pois alta. Sen vuoksi vaikka Instagramissa kyselinkin että tiedättekö miltä vanhat siilot näyttävät niin en kirjoittelekkaan tälläkertaa siitä vaikka alunperin ajatus niin olikin. Meille tuli tosiaan talven varalle kauraa jonka ajattelin sujauttaa säilöön siiloon mutta sitten päätä alkoi takoa järki! Minkä ihmeen takia laittaisin viljat siiloon, joka on alunperin ollut rehusiilo kun pihasta löytyy ihan vilja-aittakin!! Että sitä joskus tuntee itsensä tyhmäksi! Kertoilen siis siilosta myöhemmin, sillä tällä kertaa kiipeämme vilja-aittaan!

Vilja-aitan historiaa

Meidän pihalla on siis ehta aito vanha vilja-aitta. Ennen viljat säilöttiin harvaan hirsirakennelmaan, jossa on muutamia luukkuja ja hyvin vähän ikkunoita. Jos ollenkaan. Meidän aitassa ikkunoita on yksi. Vilja-aitalle ei ole tarkkaa ikää tiedossa mutta museovirastolta kun vierailulla kävi asioihin vähän paremmin perehtynyt ihminen niin tämä osasi kertoa että aitan ikä on ainakin 200 vuotta! Aitan viereen on jossain vaiheessa rakennettu liiteri, joka on toki käytössä mutta sitä tyhjentäessä sieltä tuli vastaan yllätys!

Vilja-aitan ylimmälle tasolle pääsee portaita pitkin. Portaat näyttävät kovin huterilta ja kieltämättä itseäni hirvitti kiivetä niitä ensimmäisiä kertoja. Ennen asiat rakennettiin kestämään ja niin on tämäkin nähnyt paljon enemmän vuosia mitä meidän talo. Aitan alakerrasta tuli varasto, jossa on parhaillaan kasvihuonetta varten ikkunoita, purupaaleja sekä mehiläistarvikkeita.

Kun portaat kimutaan ylös, on näkymä tämän kaltainen. Jos takanani oleva luukku olisi kiinni niin paikka olisi kovin hämärä. Kuvia ottaessani jouduin turvautumaan lisävaloon, sillä paikka todella on suojattu auringonvalolta, eikä turhia reikiä ole hirsiin ennen ruettu tekemäänkään.

Ennen vilja tosiaan säilöttiin hiukan eritavalla mitä nykyään. Aitassa on neljä laaria joihin viljaa on säilötty. Näihin paikkoihin on myös säilötty ennen viljojen lisäksi esimerkiksi hernettä. Ja saattaisin jopa väittää että juuttisäkit sekä puulaatikot ovat säilöneet sisälleen ennen hyvinkin arvokkaita ruoka-aineita ja siemenviljaa. Niitä nimittäin täältä löytyi. Ja löytyi muuten melko paljonkin. Aitasta löytyi myös vanhoja muovisäkkejä missä on ollut mitä luultavammin heinän säilöntään tarkoitettuja aineita.

Aitan toinen pää jossa sijaitsee ainokainen ikkuna

Paikkaa siivotessani huokasin hyvinkin syvään. Miten ihminen voi tuntea itsensä näin tyhmäksi? Siis tottakai otan tämän paikan alkuperäiseen käyttöön enkä taivastele siilon kanssa! Tätäkin paikkaa olen häpeäkseni kutsunut siiloksi mitä se ei ole. Oikea nimitys on Vilja-aitta eikä muita muttia!

Puulaatikot nurkassa ovat osa kannellisia ja osa ei. Haluaisin mielenkiinnosta tietää mitä varten ne on rakennettu ja mitä niissä on aikoinaan säilötty. Laatikot ovat loppusiltaan kovin pieniä joten suuria määriä tavaraa ei sisälle mahdu! Tämän puolen lattialla tulee tepasteltua hyvinkin varovaisesti sillä lattia näyttää hauraalta eikä reikä lattiassa tuo yhtään turvallisuuden tunnetta lisää.

Tilan toinen pääty mistä löytyy myöskin reikä alakertaan.

Tämä toinen reikä on vailla rappusia, joten tuosta ei alas pääsekkään. Alakerrassa käy tällä hetkellä melkoinen kuhina sillä siellä asustaa meidän patakanit. Pataan tulee myös itselle jos ei täällä kulkiessa varo! Enkä nyt tarkoita turvakaiteita tai muita turvallisuus toimia vaan kattoa! Katto ei ole alkuperäisessä kunnossa vaan pärekaton tilalle on askarreltu peltikatto. Kun muita kattorakenteita on purettu pois niin jäljelle ovat jääneet tyhjänpantiksi naulat!

Liiterin kätköissä

Vilja-aitan viereen on tosiaa kyhätty pystyyn myös liiteri joka on kieltämättä järkevästi sijoitettu. Ei ihan tuvan ovessa kiinni mutta niin ettei päivittäinen puunkantaminen tuota hirveästi metrejä. Kun me tähän muutettiin niin liiterin ovella oli kirjaimellisesti kynnys joka oli muodostunut vuosian saatossa puumoskasta. Ensitöiksemme rupesimme siirtämään puumoskaa pois ja lapioon kolahti aika varhaisessa vaiheessa ensimmäinen leukaluu. Ei toki ihmisen vaan eläimen. Luita tupsahteli esiin varsinkin nurkista.

Liiteristä tosiaan löytyi niin lampaan, naudan kuin siankin luita. Tai näin olin tunnistavinani. Ihmettelin löytöä kovasti ja uteliaisuus voitti. Ei muuta kuin tutkimaan! Minulle selvisi että ennen pelättiin noitia. Se itsessään ei ollut mitään uutta mutta se että niitä karkoitettiin ja paikkaa suojeltiin hautaamalla luita nurkkiin. Myös talojen sisälle piiloteltiin luita ja varsin vakio paikka esimerkiksi eläimen kokonaisen kallon piilottamiseen löytyy tulisijan uumenista! Voi siis hyvinkin olla että joko makuuhuoneemme tai leivinuunimme perustuksissa lepää parhaillaan jonkun eläimen pää. Jos en kovin väärin muista niin varsinkin hevosen ja sian päitä käytettiin tähän tarkoitukseen.

ps. Kuva on utuinen mutta kyseinen reikä näkyy aikaisemmassa kuvassa. Aava tuli vain kyselemään tiedänkö että lattiassa on reikä! Voihan musta kissa sentään!

Hypermobiliteetti!

Juttelin asiasta viimeksi fyysioterapeuttini kanssa ja hän ei ilostunut pyörivistä lonkistani tai löysistä nilkoistani yhtään. Kankeus on ihmisessä hyve.

Ajattelin tähän väliin kertoilla taas sairauskertomuksen, sillä syksyiset kelit muistuttavat taas ikävästi siitä etteivät niveleni ole ihan kunnossa. Kosteat ja koleat kelit muistuttaa taas siitä että ääriasentoja on varottava. Hypermobiliteetti- oireyhtymä on siitä ärsyttävä sairaus että moni aliarvioi ja vähättelee sitä. Kuten kaikki sairaudet, myös hypermobiliteetti- syndrooma oireilee eriasteisesti. Toisilla se voi olla vain sormien nivelten taipuvuutta tai notkeutta polvissa. Ja miksi ”vain” vaikka viheliäinen vaiva sekin on? Siksi että yliliikkuvuus aiheuttaa toisilla potilailla nivelten sijoiltaan tippumista, nivelten kulumista ja lukkiutumista.

Itselläni yliliikkuvuus on aiheuttanut sen että olkapääni eivät tahdo pysyä aloillaan vaan ovat alituiseen niin löysät etten voi nojata kauaa käsiin. Ja sekin sen vuoksi ettei nivelet ole kunnolla paikoillaan. Sairauden vuoksi leukaniveleni, vasen lonkkani ja molempien polvien nivelet ovat alkaneet kulua. Ehkä kaikkein kivuliain oire löytyy lonkista ja alaselästä. Makuulle mentäessä selkä tai lonkat saattavat lukkiutua ja kipua lisää selän rappeuma sekä lonkkien virheasento, joka johtuu raajojen sisäänpäin kiertyvyydestä. Oman osansa yliliikkuvuuteen toki tuo myös Arnold Chiari, sillä kyseinen sairaus lisää yliliikkuvuutta ja kehon löysyyttä.

Tähän väliin ennenkuin kerron teille kuvin miltä tämä sairaus näyttää niin annan teille pienen aivopähkinän.

Ota käsistäsi kiinni selän takana. Tehtäväsi on tuoda kädet eteesi ilman että irroitat käsiäsi toisistaan.

Eteen tuotuna käsien asento on kutakuinkin näin! En paljasta keinoa ihan heti vaan se selviää blogin loppusuoralla.

Notkea vastentahtoaan

Moni mieltää notkeuden hyväksi asiaksi mikä on valitettavasti väärin. Hallittu ja treenattu notkeus on asia erikseen. Silloin niveliä ympäröivät lihakset kehittyvät, mikä taas tukee niveliä. Juttelin asiasta viimeksi fyysioterapeuttini kanssa ja hän ei ilostunut pyörivistä lonkistani tai löysistä nilkoistani yhtään. Kankeus on ihmisessä hyve. Tuolloin nivelet kulkevat oikeissa linjoissa eivätkä lähde toispuoleisesti kulumaan tai tipahtele niin helposti sijoiltaan. Itse synnyin niinkin ”notkeana” että oikea lonkka oli sijoiltaan. Sen vuoksi kärsin nyt lonkkaluksaation jälkitilasta vaikkei lonkka ole paikoiltaan tippunut sen jälkeen.

Saan kädet lattiaan kämmenselkä alaspäin

Joudun keskittymään siihen että polveni olisivat oikeassa linjassa eivätkä humppaisi missä sattuu. On jokseenkin huvittavaa että aamuisin jalkani ovat niin kankeat että vaapun kävellessä mutta samaan aikaan saan kämmenet painettua lattiaan.

Käsissä yliliikkuvuutta on suhteellisen vähän. En saa pyöriteltyä sormiani (paitsi nippanappa pikkurillit) 90 asteen kulmaan ylöspäin taivutettuna mutta tässä vähän mallia miten sormien nivelet taipuvat. Olen muuten siitä iloinen ettei kyynärtaive taivu kuin muutaman hassun asteen yli normaalin. Harmi vain ettei sekään nivel saa olla pakotuksilta rauhassa.

Seuraava kuvasarja on ehkä hiukan vaikea hahmottaa mutta koetan parhaani mukaan selittää mitä siinä tapahtuu. Suosittelen ottamaan tukea tätä kokeillessa. Jos lonkissa on yliliikkuvuutta ja horjahdat, voi äkkiliike käydä kipeää. Eli:

Ota ihan tavallinen venytysliike reisilihakselle ja lähde tuomaan nilkkaa kehosi vierelle.

Ota huomioon että maassa oleva jalka ei liiku.

Saan tuotua nilkan melkein eteen asti. Housujen kuvio hiukan hämää missä asennossa jalka on mutta kiertoliike tulee tässä tapauksessa polvesta sekä lonkasta. Nähtäväksi jää kuinka paljon nivelten liikerata jäykistyy kun molempiin jalkoihin tullaan suorittamaan osteotomia seuraavien kahden vuoden sisällä jos kaikki menee odotetusti. Ennen selän suoristus leikkausta sain selinmakuulla polvet korvaa vasten. Enää se ei onnistu. Lonkissa yliliikkuvuuden oireet näkyvät kovemmassa rasituksessa sekä kävellessä. Lonkat napsahtelevat ja koen sen jälkeen viiltävää kipua. Ei ole kauaa kun selvisi että tuon vihlauksen aikana lonkkani pyrkii sijoiltaan muttei pääse vaan palaa takaisin sinne missä sen kuuluukin olla.

Nilkkojen osalta itselläni ei ole oikein mitään mikä pitäisi nilkat aisoissa. Vertaan jalan asentoa mieheni jalkaan, jolla yliliikkuvuus ei ole riesana. Meidän molempien jalat ovat kuvassa rentona. Omani suorastaan makaa verrattuna nilkkaan, joka lepää oikeassa asennossa. Nilkat nyrjähtävät helposti kun nivelten ja kudoksien tuoma tuki puuttuu. Nilkka rentona voin liikutella nilkkaa sormilla kevyesti tökkien, jolloin nilkka heiluu.

Joko hoksasit miten kädet saa selän takaa eteen? Yritit ylä- ja alakautta mutta tuloksetta? Onnittelut! käsivartesi nivelet eivät ole tuolloin niin yliliikkuvat kuin minun. Toivon todella että harva saa kädet pujotettua eteen, sillä se on merkki yliliikkuvista nivelistä. Näin homma tapahtuu ja tältä se näyttää!