Minä ja puutarha – Kymmenen faktaa

Olen auttamattoman hidas. Tehokkuutta puuttuu sillä olen haaveilija luonne ja saatan jäädä hääräämään ihan jotain jonninjoutavaa vaikka minun pitäisi tehdä jotain järkevää

Ulkona sataa milloin vettä, räntää ja lunta niin nyt on loistava tilaisuus keskittyä aihepiiriin jota oikeastaan jo kovasti kaipailen. Kyseessä on siis puutarha. Tämä puutarha mikä minulla nyt on pääsee remontin alle ensi kesästä eteenpäin. Sitä ei siis periaatteessa vielä edes ole. On vain laaja nurmikenttä joka näyttää aika elottomalta. Vaan mikäs sen mukavampaa kun seurata alusta asti miten tämä homma lähtee sujumaan. Vaan nyt itse kysymyksien pariin!

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:
Ajoittuvat tietysti lapsuuteen. Muistan kuinka mummun luona nostettiin pottuja ja ihmettelin eikö pikkuruisia perunoita oteta ylös ollenkaan. Tämähän ei käynyt päinsä vaan kävin keräämässä perunat ja keittelin niitä ulkosaunassa kiukaan päällä. Kattilaa ei tarvinnut kaukaa etsiä kun sellainen löytyi leikkeihin annettuna jo valmiiksi. Vettä kattilaan ja lillipotut kiehumaan kiukaalle. Kattilaan taisi sujahtaa myös vihreitä perunoita. Vaikka luulla voisi toisin niin myrkkyperunatkin upposi sillä itse tehty maistui aina parhaalta.

2.Vahvuuteni puutarhurina:
Olen tiedonjanoinen. Haluan oppia uusia juttuja ja niitähän ei tunnetusti opita muuten kuin tekemällä. Kaikkea on kiva kokeilla ja katsoa mitä saakaan aikaiseksi.

Vuosia sitten intoilin, sillä tuolloin olin saanut satoa ensimmäiestä parsakaalista jonka olin puutarhaani istuttanut

3.Haasteeni puutarhurina:
Olen auttamattoman hidas. Tehokkuutta puuttuu sillä olen haaveilija luonne ja saatan jäädä hääräämään ihan jotain jonninjoutavaa vaikka minun pitäisi tehdä jotain järkevää

4.Unelmieni puutarha:
Unelmieni puutarha on hedelmällinen ja luonnollinen. Monien silmissä unelmieni puutarha olisi kauhistus sillä tasan niin ”epäsiistiltä” siellä näyttää. Toisinsanoen luonto saa osaltaan villiinnyttää pihaa sillä tiedän että siitä en hyödy vain minä vaan myös hyönteiset ja piilopaikkoja löytyy myös pienemmille eläimille. Näin lyhyesti sanottuna unelmieni puutarha on eräänlainen viidakko.

Tilaa riittää kyllä ja mikä sen kiehtovampaa kuin seurata luonnon taiteilijoita työssään.

5.Puutarhakirja pöydälläni:
Minun on pakko myöntää mutten omista ainuttakaan puutarhakirjaa.

6.Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:
En ole oikein koskaan ollut kukka ihmisiä. Vaan nyt siihenkin olisi tulossa muutos sillä minulla on yksi valmis ja kaksi suunnitteilla olevaa kukkapenkkiä. Orvokit ovat jotenkin olleet silmänilo ja niitä kun voi myös hyötykäyttää niin hyötykukkapenkkiin niitä tulee istutettua aivan varmasti. Arovuokko on jotenkin minun oloinen kasvi joten eiköhän sekin vielä puutarhaani pääse kasvamaan.

7.Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Vakio mikä löytyy aina on porkkana. Monikäyttöinen, hempeä, makea vaikka onkin tylsä. Silti minun vakio kasvatettuni.

Kun kellaria ei ollut käytössä niin satoa sujautettiin pakaseen valmisaterioiden muodossa.

8.Paras puutarhavinkkini:
Älä niuhota. Jos vaahtoat hirveä kiire päällä puutarhassa aina vain, jää sinulta näkemättä puutarhasi kauneus. Puutarhassa on tarkoitus rentoutua, ei stressaantua

Kauheassa kiireessä voi jäädä vaikka mitä näkemättä.

9.Lempipuutarhatyökaluni:
Minun lempityökaluihini kuuluu hara. Helpottaa kummasti ei toivottujen kasvien kasvua kun haralla maata möyhii. Näin jää aikaa muuhun kuin rikkojen juurien nyppimiseen.

10.Mottoni:
Vuosien varrella on alkanut hahmottua mikä on oikeasti tärkeää joten minun mottoni on: Koti on siellä missä sydän on.

Kun sydän on tyyni tietää että on saapunut oikeaan paikkaan. Aina se kotikaan ei ole vain yksi paikka.

14 vastausta artikkeliin “Minä ja puutarha – Kymmenen faktaa”

  1. Totta , koti on siellä missä sydän on. Minulla on monta kotia. maatila, laiva ja metsä . Kun menen metsään tunnen olevani kotona, samoin merellä. Menestystä puutarhaomavaraisuuteen, ensi syksynä sulla on sitten omat porkkanat. Vinkkinä, että peruna on hyva pioneerikasvi raivaaja, maan valmstaja. Sitä voi kasvattaa vaikka nurmen päällä katteella peittaen.hän

  2. Voin samaistua tuohon 3. kohtaan. Se tunne kun herää siitä omasta kuplasta on ihan hirveä. Monta tuntia on mennyt näpertelyyn vaikka olisi pitänyt tahdä suurempia liikkeitä. Ihana pottu muisto.

  3. Mä olen aivan armottoman surkea puutarhuri. Nyt meille olisi ehkä tulossa kasvihuone kesällä, ja sitä odotan innolla! Jospa sitä sitten oppisi paremmin myös siihen puutarhanhoitoon, heh!

  4. Sulla on sama tilanne kun mulla – puutarha, jota ei oikeastaan ole vielä edes olemassa. Kaikki on vielä mahdollista.
    Arovuokon olin unohtanut. Meillä oli aikoinaan Suomessa tosi paljon arovuokkoa, se levisi joka paikkaan, ja sitten yhtäkkiä hävisi. Se on ihana, herkkä kukka. Pitää hankia tännekin – kiitos kun muistutit!

  5. Hyvä vinkki säiliö valmisaterioina. Laittaisitko niistä vaikka vähän tarkempia vinkkitietoja, mitkä olet todennut hyviksi. Itse kasvatettu parsa on aivan taivaallista. Sitä kun saa maistaa, ei ole ihme, jos ei pidä kaupan kitkeristä ja mauttomista kasviksista.

    1. Niistä teen kyllä tulevaisuudessa varmasti omiakin postauksia. Ne ovat sinänsä helppoja sillä esimerkiksi perunat ja porkkanat keitin, muussasin ja laitoin rasioissa pakkaseen. Näin muussit pystyi halutessaan jatkojalostamaan leipiin, soseeksi ja keitoiksi.

      Tuota parsaa olen kiertänyt jostain syystä kuin aina. Liekkö huono maine tullut juurikin kaupan parsoista jotka ovat pahimmillaan niin vetisiä ettei niitä saa ehjinä purkista ulos.

  6. oi tulipas ikävä kesää ❤ puutarhan hoito on kyllä kivaa puuhaa, harmi kun itse asun kerrostalossa niin mulla ei puutarhaa ole kuin ihan pieni läntti takapihalla no onneksi aina voi kasvatella yrttejä sun muuta pientä kivaa 😀

    1. Itse tein kerrostalossa asuessani niin että kasvattelin saaveissa ja ruukuissa kaikkea pientä kivaa. Perunaa ja porkkanaakin on tullut testattua ihan saavissa ja kurkkua kukkaruukussa. Mukavaa puuhaa vaikka tilaa olikin hävyttömän vähän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *