Kuukausi on jälleen vaihtunut ja kuluneeseen kuukauteen on mahtanut melkoisesti hommia ja vaikka kuinka tekee, niin ne ei tunnu loppuvan. Omaa tekemistä on alkanut hidastamaan yltyvät selkä-, lonkka-ja polvikivut. Säät kun lämpenee niin herkemmin tulee lähdettyä liikkeelle ja pysyttyä jalkojen päällä paljon pidempään, sillä nivelkivut ovat alkaneet hellittää, enkä selän titaanihilppeitä juuri tunne. Liikkuminen on siis verrattaen mukavaa, vaikka se sitten kostautuu muuten oireilemalla. Oli siis pieni pakko nöyrtyä kivuille ja asettaa kipulaastari paikoilleen, vaikka se omat ongelmansa tuokin. Tuo laastari muistuttaa minua taas selkä leikkauksesta, josta on kulunut jo vuosi. Pyörätuolista mylläämään puutarhaan vuodessa! Ei hassumpi suoritus!
Puutarhan marjat
Odotan innolla ensivuotta, jolloin pellot palautuvat vuokralta meille omaan käyttöön takaisin. Suunnitelmissa olisi marja- ja hedelmätarha. Itsetehdyt hillot, hyytelöt, mehut, soseet ja kuivatut herkut ovat jotain niin ihastuttavaa, että kun tilaa saan niin sitten homma saa luvan lähteä ihan huolella lapasesta. Syöjiä kyllä riittää, joten tiedossa on mansikoita, omenoita, vadelmia, tyrniä, pukinpensasta, karviaisia ja marja-aroniaa. Vähintäänkin! Meillä on valmiina musta- ja punaviinimarjapensaita, jotka ovat ties kuinka vanhoja. Satoa tuottavat silti runsain mitoin, joten tyytyväinen olen. Viime talvena ei kaupanmehuja tarvinnut ostaa ja pakkasessa on vielä viimevuotisia marjoja. Meillä onkin urakka syödä pakkanen tyhjäksi.
Myyrien ja hiirien mylläämällä nurmikolla on saanut tarkoin katsoa mihinkä astuu. Siitä syystä on maahan tullut kiinnitettyä erityisesti huomiota ja olenkin ihmetellyt hiukan hassua pihan muotoa. Ihan kuin siinä olisi joskus kasvanut jotain ja se olisi poistettu. Valitettavasti siitä ei saa kunnollista kuvaa enää, sillä heinä on kasvanut nyt hurjaa vauhtia. Muutamana päivänä eläimet ovatkin saaneet tuoretta nurmea, jonka olen käynyt niittämässä pihalta. Tepastellessani alueella kuitenkin huomasin taimia ja hiukan hymähtelinkin että liekkö paikalla ennen ollut mansikkamaa. Nuo pienet ja orvot taimet tekisi mieli vain napsia ruukkuihin talteen ja istuttaa paremmalle kasvupaikalle. Vaan eipä minua ole mikään estämässäkään! Lisään sen kuuluisalle ”to do” listalle!
Voimaannuttava edistyminen
Kertoilinkin että olen ollut viimeaikoina tavanomaista kipeämpi. Siihen on syy, jota en kuitenkaan ole valmis hylkäämään. Nimittäin yhdessä tekeminen. Mieheni veljellä urakoitiin ensin polttopuita ja vaikka minä kääntelin milloin halkomakoneen vipua, tahi nostelin puuta koneen syleilyyn niin parin päivän tekeminen riitti rasitukseksi ja sitä ollaan nyt pari päivää huokailtu, josko tuo keho nyt jo alkaisi rauhoittumaan. Tosin ennen kyseistä parin päivän aherrusta edelsi yksi melkoisen raskas päivä. Huomasin roskalavalla ilmoituksen että erään pihan perältä oli kaadettu kaksi vanhaa terijoensalavaa ja ne saisi tulla pilkkomaan ja viemään mennessään. No minähän nostin käden pystyyn ja hihkaisin että HEP!
Aluksi oli sovittuna päivä, jolloin tuo minun käsijarru (lue mies) olisi matkassa toppuuttamassa ja auttamassa, mutta niin siinä kävi että hälle tulikin kutsu töihin pahimmoilleen, joten päädyin tähän urakkaan yksin. Perillä minua ilokseni olikin auttamassa talon isäntä ja niin me kahdestaan pistettiin puuta pienemmäksi ja vaikka kokopäivän tihuutti vettä niin eipä tuo menoa haitannut yhtään. Useamman kuorman tuotuani kotiin mietin että kunhan puut kuivaa, niin niitä polttelee erityisellä ilolla.
Meillä meinasi viime talvena tulla hätä kun puut oli loppua kesken pahimpien pakkasten. Jostain syystä sitä tuli vannottua että talven astuessa eteiseen on meidän liiteri täynnänsä puita eikä pelkoa siitä että ne loppuisi kesken. Pikkuhiljaa urakoidaan puut kuivumaan ja kuivemmat puut tehdä liiteriin valmiiksi. Jotenkin puiden tekeminen on mieluisaa puuhaa. Kenties siksi että se tietää tulevaisuudessa lämpöä ja onhan tämä jotenkin terapeuttista hommaa.
Takapihan muodonmuutos!
Vaan on sitä ehditty muutakin mesota kotosalla. Meidän takapiha alkaa nimittäin näyttää pikkuhiljaa siedettävältä! Villiintynyt ruusupensaikko sai luvan väistyä ja tilatte kylvettiin nurmikko. Ei ollut mikään pikkuhomma mutta tulipahan tehtyä! Kevätvuohenjuuri täytyy vielä siirtää lopulliselle kasvupaikalleen niin tuo alue olisi aikalailla valmis.
Olihan nurmimatto ajan kanssa levinnyt niin kovasti, ettei kaivojen betonilaattaa juuri näkynyt. Kaivettiin sekin samalla esille. Ylemmässä kuvassa betoni alueen pitäisi näkyä, mutta kuten huomaatte niin eipäs näykkään. Siellä se oli piilossa.
Lavojen kanssa ollaan siinä pisteessä että ne saisi rueta pikkuhiljaa siirtelemään paikoilleen. Vielä täytyy nykiä pienempiä juurenpätkiä pois vadelma ryteikköalueelta. Juuria oli aivan kauhea määrä. Onneksi saimme traktorin lainaksi, millä juuria ja kasvustoa oli helppo siirrellä ja jopa puskea pois tieltä. Kävi hiukan nopeammin ja kivuttomammin mitä käsin rueta siirtelemään vähän kerrallaan.
Paljon on siis tapahtunut mutta paljon on vielä tapahduttava! Eihän tässä mikään kiire ole vaikka kiire onkin 😀
Lisää edistystä ja puutarhanmarjoista pääset lukemaan alla olevista linkeistä. Antoisia lukuhetkiä!
Ahkeranahan siellä on taas oltu ja saatu kovasti näkyvää aikaiseksi, hienoa! ”Eihän tässä mikään kiire ole vaikka kiire onkin” – tässä taisit kiteyttää kaikkien ajatukset!
Toukokuu pitää kotipuutarhurin vauhdissa! 🙂 Hurjaa etenemistä siellä – maltin kanssa silti, vaikkei aina malttaisikaan tahtia hidastaa. ❤
Ihanaa kesäkuuta sinulle!
Toukokuu on kyllä hengästyttävä sesonki pihahommissa – oli sitten suunnitelmissa vain pitää nurmi siistinä, puhumattakaan mistään vähän isommasta projektista 🙂 Minulla on ruusupensaan sijasta pikku projektina hävittää japanintatar, käytännössä nyt tänä kesänä yritän edes pitää sen aisoissa ettei leviäisi nykyistä isommalleen. Taisin kyllä viime viikolla kuulla sivulauseessa epämääräisen lupauksen, että voimakkaampi puolisko lapioisi koko kasvin jonain päivänä hiiteen ulkohuussin edustalta. Saapa nähdä…
Pitkään mekin taivasteltiin tuon ruusun kanssa. Nyt ollaan voiton, puolella. Kahdesta paikkaa vielä käydä nostelemassa ylös ja se olisi siinä
Siellähän on pistetty tuulemaan ihan kunnolla! Mun piti heti googletella mikä ihme mainitsemasi pukinpensas on, kun en ole kuullutkaan ennen ja sehän on se pensas, joka tekee goji-marjoja! Olen aina kuvitellut, että pensaankin nimi olisi vaan goji, mutta eipäs olekaan! Aina oppii uutta 🙂
Minulla meni pitkään ennenkuin sisäistin että goji marjoja voi kasvattaa Suomessakin. Siitä se ajatus sitten lähti
Meillä ei goji talvehtinut, ehkä kokeilen vielä joskus uudelleen. Meillä Kokemäellä ei ole tänä vuonna ollut lainkaan myyrän kasoja nurmikoilla, vaikka yleensä niitä on ihan riesaksi asti, vaikka oikeasti kai ne ovat kontiaisen, eli ei laisinkaan myyrän tekosia. Kontiaiset eivät edes syö kukkasipuleita, vaan se on lihansyöjä. Etanat ja muut haitakkeet saavat kyytiä (tosin myös ystäväni lierot).
Meillä kolot ovat vesimyyrien tekosia. Ovat muuten melkoisen kokoisia jyrsijöitä. Hiiriä meillä kanssa piisaa vaikka muille jakaa. Kontiaisia ei ole näkynyt mutta matoja popsimassa meillä käy siili
Ihanalta kuulostaa tuo oma hedelmätarha! Itse haluaisin päärynäpuun!
Paljon olette saaneet aikaiseksi. 🙂
Pukinpensas oli minullekin vieras, mutta kommenteista jo luinkin sen olevan tutummin goji-marja..xD
Teillähän on pistetty hösseliksi! Hienolta näyttää, ja on varmasti voittajafiilis kun noin paljon polttopuutakin on varastossa talvea varten 🙂
Suurin osa on vielä metsässä. Pitäisi hakea pihaan niin pääsee pilkkomaan. Meillä menee puuta melkoisesti talven aikana
Ainut asia miksi haluaisin pihan on nuo hyötykasvit. Olisi ihana saada omalta pihalta ruoka pöytään. Mutta en osaa hoitaa niitä :/
Hoitaminen on loppusiltaan suht helppoa. Kieltämättä teoria saattaa untua vaikealta mutta käytäntö on onneksi jotain ihan muuta
Paljon hommaa! 😀
Mikäköhän siinä on, että polttopuuprojektit on aina mittakaavaltaan hulluja kun oikeastaan niitä voisi tehdä tipottain. Me otetaan myös aina iha järjetön urakka muutaman vuoden välein ja lopputuloksena on aina enemmän kuin meidän kahden vuoden puut. Ei vaan opi, että vähemmälläkin voisi päästä.
Olisipa meilläkin tuollainen ongelma 😀 Puuta palaa noin 30 kuutiota talven aikana niin ahkerasti saa olla tekemässä puuta 🙂
Voi ku riittäis että ne puut pilkkois.. eikä tarttis viä sitt kuivamisen jälkeen pinota niitä liiteriin.. nim.laiskottaa
Sanos muuta. Eikö ne voisi itse kipittää liiteriin 😀
Kroppa se jaksaa muistuttaa olemassaolostaan. Varsinkin sinulla, jolla on syytä taustalla. Mutta pää kun haluaa jotain, niin sitä on seurattava. Niin se mieli pysyy varmasti parempana.
Tosi paljon olet kyllä saanut aikaankin ja hienoja suunnitelmia edessä.
Teillä on tehty todella näkyvää hommaa. Ja polttopuut, niitä nyt vaan on pakko haalia, jos aikoo talvella nauttia lämmöstä 🙂
Tulee turvallinen olo, kun on paljon polttopuita!
Ja olisihan se kamalaa, jos To do -listalla ei olisi mitään!
Nam! Sullehan kasvaa vaikka mitä! Olen niin kateellinen mansikoista ja vadelmista, olisipa ihana saada tuoreita marjoja smoothiesiin!
Teillä ollaan oltu ahkerina! Voi kun mullekin jollain telepaattisella voimalla siirtyisi vaikka edes pieni hippunen tuosta ahkeruudesta – meidän piha kaipaisi vähän siistimistä ja kohennusta. Innolla syyspuolen satoa odotellen! <3
Siellä ollahan oltu niin ahkerina ja vitsit, olisipa ihanaa saada tuoreita marjoja omasta pihasta myös! 🙂
Mira Rinne | http://www.fashionpoetry.eu
Voimaannuttamista muodin, kauneuden ja syrämmellisen sisällön välityksellä 💖