Nälkäinen kesäkuu

Pehmeä suolaisuus iski vähän liiankin hyvin makuhermoon ja muuta en ole sen jälkeen oikein halunnutkaan käyttää.

Kesäkuu on jäänyt taakse ja on aika katsastaa, mitä sitä ollaan saatu aikaiseksi vai onko edistytty yhtään. Omavaraisuus askelia ollaan toki otettu mutta sää ei ole kyllä suosinut. Kuivaa ja kylmää säätä on piisannut niin etteivät tomaatit ole kasvaneet yhtään eikä omissa kasvateissa näy ensimmäistäkään kukkaa. Kurkut ovat lyyhistyneet maata vasten ja jättikurpitsakin näyttää paleltuneen kuoliaaksi. Entistä enemmän huokailuttaa kun edes kala ei käy pyydykseen. Ihan kuin järven kaikki kalat olisivat kasvattaneet keuhkot ja nousseet kuivalle maalle!

Tämän kun sai roudattua ulos niin päänsärky oli taattu.

Ja jotta kaikki vastoinkäymiset eivät loppuisi siihen niin yksi kallisarvoisista heinäpaaleista oli päässyt homehtumaan. Haju oli tyrmäävä!

Edistystäkin on toki hiukan tapahtunut, sillä pihaltamme kaadettiin iäkäs pihlaja viimeinkin nurin ja saimme osan lavoista maahan. Edistystä olisi ehkä tullut hiukan lisääkin mutta multa loppui kesken kaiken emmekä saaneet tähän hätään mistään multaa enempää.

Piha avartui kummasti kun varjostava pihlaja saatiin kaadettua pois.
Ojan vierestä löytyi ikävä yllätys.

Kesken lava-alueen raivaamisen löytyi hiukan ikävämpi yllätys, sillä ojan tienoilta löytyi melkoinen määrä betonitiiliä ja laastia. Joku on joskus lempannut pihalle melkoisen määrän remonttijätettä ja pieni epäilys etteivät jätteet ole edes alunperinkään meidän talosta.

Tervetuloa yhteiseen ruokapöytään!

Jotta nyt ei ihan menisi murehtimiseksi niin ollaanhan me jotain mukavaakin tehty. Nimittäin hyvää ruokaa! Olen askarrellut keittiön puolella vaikka mitä ja Instagramin puolella olenkin maistiaisia antanut kuvien muodossa, mitä kaikkea sitä tulikaan häärättyä. Tällä kertaa avaan salaista reseptikirjaani kahden reseptin verran!

Nokkoskeitto!

Tähän idean sain alunperin Tanja Rädyn Pinaattikeitto ohjeesta. Koska tykkään tuosta ”takapihan marketista” niin kovasti niin tein oman versioni hiukan eri tavalla.

Nokkoskeitto!

Nokkoskeittoni ei ole ihan perinteisimmästä päästä sillä siihen tarvitset:

  • Noin 50g tai 1/2 dl voita
  • 4rkl jauhoja
  • 1l punaista maitoa
  • Reipas litra villivihanneksia (nokkonen, maitohorsma, voikukanlehti)
  • 2dl kuohukermaa
  • Oman maun mukaan hortasuolaa
  • Pinnalle tottakai kananmunaa sekä voissa paistettua maitohorsmaa

Kerää villivihannekset puhtailta alueilta! Likaiset tienvarret ja kuten ulkohyyskän tai lantalan välitön läheisyys ei missään nimessä ole hyviä paikkoja. Tähän aikaan vuodesta nokkosen latvat ovat vielä syötäviä sekä itse lehdet mutta varret ovat jo puutuneet. Nokkoskeiton voi tehdä pelkistä nokkosista tai sekoittaa mukaan muutaman voikukan lehden sekä maitohorsman lehtiä ja kukkimattomia latvoja. Lehdistä kerää mahdollisimman nuoria, sillä vanhemmat maistuvat jo hiukan pahoilta.

Isoista voikukanlehdistä poistetaan kehtiruoti

Huuhtele villivihannekset, jotta mahdollinen hiekka ja ylimääräiset hyönteiset saadaan pois. Nokkosia ei tarvitse ryöpätä, jos ne vain on tarpeeksi puhtailta alueilta kerätty. Irroita isoista voikukanlehdistä lehtiruoti ja pilko villivihannekset silpuksi. Pilko voikukanlehdet erityisesti huolella silpuksi, sillä liian isoina paloina ne maistuvat ruuassa kitkeriltä.

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon jauhot samalla sekoittaen. Jauhoina voi käyttää niin gluteenitonta kuin tavallisiakin jauhoja. Omani tein gluteenittomaan jauhoseokseen.

Anna jauhojen porista voissa hetki ennenkuin lisäät joukkoon litran maitoa. Omassa versiossani käytin käsittelemätöntä lehmän maitoa, joten jos sitä ei ole saatavilla niin suosittelen punaista maitoa. Lisää maitoa vähän kerrallaan. Alussa voi/jauhoseos muuttuu paakkumaiseksi mutta sekoittamalla paakut katoavat. lämmitä maito kiehuvaksi ja lisää joukkoon villivihannekset ja keittele seosta hiljalleen muutama minuutti.

Lisää joukkoon kerma. Kerma pehmentää hiukan villivihannesten voimakasta makua ja tuo kermaisuutta ruokaan. Kerman sekoittamisen jälkeen mausta hortasuolalla. Hortasuolan määrää on vaikea, liki mahdoton kertoa, sillä jokaisesta erästä tulee hiukan erilaista. Ruokaa on hyvä maistella ja lisäillä suolaa pikkuhiljaa. Maustamisen jälkeen keittoa ei enää kiehautella.

Keiton pinnalle voi murskata voissa paistettuja maitohorsman lehtiä. Paista lehtiä varoen, sillä lehdet palavat helposti, jolloin niistä tulee pahan makuisia.

Huomioon otettava seikka on että keitossa maistuu vahvana nokkosen maku, joka tottumattoman suussa saattaa maistua hiukan tympeälle. Siksi suosittelen aloittamaan nokkosen vahvaan makuun tutustumisen niin että korvaa esimeksiksi puolet nokkosesta pinaatilla, jolloin maku on miedompi.

Hortasuola

Nokkoskeitossa käyttämäni hortasuola on varsin simppeli tehdä ja lopputulos on niin maukas että kaupan yrttisuolat saavat jatkossa jäädä hyllyyn.

Hortasuolaan käytettäviä villivihanneksia.

Villivihannekset eivät ole kiveen hakattuja, joten voit huoletta valita oman sekoituksesi villivihanneksia, eikä mikään kiellä käyttämästä yrttejä. Omassa versiossa käytin maitohorsmaa, voikukanlehtiä, siankärsämöä, poimunlehteä sekä vuohenputkea. Suolan tekeminen vie hieman aikaa mutta on hyvin simppeli. Hortasuolaa varten tarvitset:

  • Tehosekoittimen suolan ja villivihannesten hienontamiseen
  • 1,5 litraa tiiviisti pakattuja villivihanneksia
  • 3-4dl meri- tai ruususuolaa

Huuhtele kerätyt horta-ainekset ja anna niiden kuivahtaa. Pölyttömiltä paikoilta kerättynä levittele kerätyt villivihannekset leivinpaperin päälle jolloin kyydissä olevat hyönteiset ymmärtää lähteä pakosalle, jolloin pesua ei välttämättä tarvita.

Blendaa suola ja villivihannekset tasaiseksi massaksi ja levitä leivinpaperille kuivamaan. Kuivaa alle 35 asteen. Anna kuivahtaa ennemmin varmuudeksi liian kauan kuin liian vähän aikaa. Itse suoritin kuivaamisen tuvan pöydillä. Aikaa meni useampi päivä mutta kuivuminen onnistui kuitenkin oikein hyvin.

Ruususuola on itsessään kauniin värinen. Taustalla kuivumaan menossa olevaa hortasuolaa.

Kun seos on kuivunut niin blendaa se uudelleen. Näin saat hienompaa hortasuolaa. Siivilöi suola sihdin läpi. Näin saat eroteltua sattumat, joita on oivallista käyttää keitoissa ja muhennoksissa.

Hortasuolaa valmiiksi pullotettuna.

Hortasuolan käyttövinkit

Hortasuolalla voi maustaa muutakin kuin perusruokia. Itse suorastaan yllätyin kuinka hyvin hortasuola sopi öljyn kanssa salaatinkastikkeeksi. Sekoitin rypsiöljyä ja hortasuolaa sekaisin ja kaadoin salaatille. Pehmeä suolaisuus iski vähän liiankin hyvin makuhermoon ja muuta en ole sen jälkeen oikein halunnutkaan käyttää. Toinen paikka mihin hulvasin öljy/suolasekoitusta oli grillattavat. Kokeilin grillattaviin katkarapuihin ja muita mausteita ei sitten tarvittukkaan.

Se mihin hortasuola ei sovi niin sitä ei tarvita!

Muita reseptejä ja kuulumisia löydät alla olevasta listasta. Mukavia lukuhetkiä!

Laura eli Javis

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Metsäläisten elämää

Urban Farming

Harmaa torppa

Elämää korvessa

Pienen pieni Farmi

Caramellia

Ku ite tekee

Rakkautta ja maanantimia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Wannabee farmari

Maatiaiskanasen elämää

Tuohitossuissa

24 vastausta artikkeliin “Nälkäinen kesäkuu”

  1. Kiitos aloittelijaystävällisestä nokkoskeittoreseptistä. Mulla ei ole nokkosiin kovin hyvää suhdetta mutta voisin harkita tämän avulla niiden syöntiä 😊 tosin lehmänmaitoa pitäis korvata vuohenmaidolla kun sitä on takapihalla, mutta tuskin se haittaa.
    homehtunut heinäpaali on yks ahdistus! Ja näin pienellä tontilla sen hävittäminenkin on tuskaista. Tsemppiä sinne!

  2. Mä koen ton nokkosen keräämisen ja käsittelyn hyvin haasteelliseksi. Tuntuu, että polttavat aina jostain kohtaa kuitenkin. Miten onnistut?

    1. Käsittelen ryöppäämättömät nokkoset aina hanskat kädessä. Jos hanskoja ei ole lähettyvillä niin nappaan lehdestä kiinni nopeasti ja napakasti. Silloin nokkonen polttaa vähemmän.

      Helpoin tapa on käyttää hanskoja ja saksia jolloin nokkosta taittaessa ranteet ovat paremmassa turvassa nokkosen polttamisilta.

  3. Kiitos nokkoskeiton reseptistä! Meillä nokkosta käytetään, mutta keittoa en ole siitä aikoihin tehnyt. Toivottavasti vastoinkäymiset nyt hellittäisivät. Aurinkoista heinäkuuta!

  4. Kurjaa, että teiltäkin löytyi tontilta sinne kuulumatonta roskaa. Olemme kamppailleet saman asian kanssa ja aina se saa mielen mustaksi. Ainoa plussa on se, että kun tontin saa siivottua, niin tietää jättävänsä seuraaville sen paljon paremmassa kunnossa 🙂

  5. En oo koskaan edes maistanut nokkoskeittoa, mutta olisi kyllä mielenkiintoinen joskus testata! 🙂

  6. 12 jätesäkillistä kerättiin aikanaan kaikenlaista rojua vanhan navetan takaa. Rikkonaisia astioita, lääkkeiden painopakkauksia sun muita taloudesta tulleita muovipurkkeja. Onneksi täällä Pirkanmaalla alkoi toimimaan jätehuolto syrjäkylilläkin,

    Olen joskus tehnyt chilisuolaa ja sienisuolaa, mutta villiyrtit ovat jääneet tekemättä. Siankärsämöstä on ollut aikomus kokeilla!

  7. Hortasuola menee varmasti kokeiluun ja jos vakuuttaa niin isompaakin tuotantoon joululahjasesonkia ajatellen. Minusta on kiva antaa lahjaksi, jotain omin kätösin duunattua.

  8. Harmi että sielläkin on ollut kuivaa 🙁 Jyväskylän seudulla sentään saatu kohtuullisesti sateita. Mutta tuo rakennusjätteiden löytyminen on todella kurja juttu! Täältäkin keräsin epämääräistä muovisilppua pari jätesäkillistä. Käyttökelpoisiakin tavaroita löytyi, mm. jonkinlaista muoviputkea pätkinä, sitä voi ehkä johonkin joskus hyödyntää. Mutta koirien takia toki pelottaa mahdolliset lasinsirut, niitä kun voi olla todella yllättävissä paikoissa. Voisikohan noita betonimöykkyjä käyttää johonkin rakennelmaan? Voi surkeus tuota heinäpaalia! Eikä tosiaan tarvita isoa reikää muoveissa kun home pääsee jylläämään. Mutta onni onnettomuudessa on ehkä se, että home oli heti näkyvissä. Joskus se löytyy vasta kun on ehtinyt jo käyttää osan heinästä…

    1. Pieni epäilys että heinä ei ole ollut kuivaa kun on paalattu. Ostimme kuivaa heinää nimittäin 😁

      Suurimman osan betonitiilistä annoin roskalavan kautta eteenpäin. Loput täytyy viedä kaatopaikalle. Tiiliä on löytynyt tontilta neljästä eri paikkaa.

  9. Olen viime aikoina todenteolla kiinnostunut villivihanneksista! Suoritin itse asiassa juuri kauppayrttipoimija koulutuksenkin, joka antaa minulle valmiudet kerätä ja myydä 16 eri kasvia. Koulutus oli tosi mielenkiintoinen ja oli kiva viettää pari päivää seurassa, jossa kaikkia kiinnosti luonnonantimien hyödyntäminen.

    1. Kiitos selkeistä resepteistä! Nokkosista olen paistanut lettuja tai lisäillyt nokkosta milloin mihinkin ruokaan lapsilta salaa.

  10. Joskus olen muistaakseni lipstikasta ja oreganosta tehnyt suolaseoksen. Täytyykin kokeilla tuota villiyrttien kanssa.. 😊

  11. Ikäviä nuo jäteyllätykset. Omista nurkista ei tiilikaton- ja astioiden palasia enempää ole sentään pahemmin löytynyt. Tietysti ne pakolliset lääkepurkit ja voipaperintinat ajosillan kivien välissä, no ehkä sitä siinä sitten jo onkin riittämiin. Omat yrttisuolat on ihan huippujuttu, nokkoseenkin paljas käsi tottuu kumman nopeasti, ainakin omani ei enää tunnu olevan moksiskaan. Satoisaa heinäkuuta!

  12. Aivan mahtavalle kuulostaa tuo hortasuola – en ole tullut koskaan ajatelleeksikaan, että ’yrttisuolaa’ tosiaan voi valmistaa itsekin! Tämä menee ehdottomasti kokeiluun – kiitos vinkistä!!

  13. Nokkoset on kyllä parhaita! 🙂 Laitan yleensä leivän joukkoon kun leivon, keittoa en olekaan hetkeen tehnyt, kiitos reseptistä! 🙂

  14. Harmillinen takapakki tuo heinän homehtuminen. Onneksi se kelpaa vielä edes lieroille herkutteluun ja maan parannukseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *