Aikaa on kulunut jo reipas viikko ja vasta nyt pääsen kirjoittelemaan kyseisestä aiheesta. Päätettiin lähteä sukulaisteni luokse, joten keskityin kaikkeen muuhun kuin blogin kirjoittamiseen. Mutta mitä tulee itse Weteraanikonepäiviin, niin tästä tapahtumasta ajattelin enemmänkin kertoa kuvin. Kuten nimikin kertoo niin tapahtuma kerää ympäri Suomen ihmisiä ihastelemaan jotain sellaista, mikä on meidän isovanhemmille tutumpaa mutta meille ei niinkään, nimittäin wanhaa woimaa.
Aina traktori ei ole ollut traktori! Suomessa traktoria kutsuttiin ensin höyryauralaitokseksi ja sen jälkeen moottorivetäjäksi. Ensimmäinen traktori saapui Suomeen vuonna 1901!
Ilmakumirenkaat traktoreihin laitettiin 1930- luvulla kuten myös kolmipistenostolaite, jolla voitiin kiinnittää työkoneita.
Paikanpäällä pääsi ihastelemaan myös muitakin koneita kuin vain traktoreita. Weteraanikonepäiville tuodaan näytille myös vanhoja autoja. Itse en kyllä uskaltaisi liikenteeseen lähteä ajamaan jos omistaisin oikein vanhan auton. Pelkäisin sen puolesta liikaa. Vaan niin näitä kaunokaisia paikanpäälle ajettiin ja kierroksellekkin lähtivät kylälle, missä kyllä päät kääntyi takuu varmasti!
Weteraanikonepäivillä tuli nähtyä kaikkea Suomen historiaan liittyen. Rompetorilta löytyi kaikkea vanhaa tavaraa ja museokin oli auki, missä tuli piipahdettua. Siellä tuli opittua jotain ihan uutta. Olen aina luullut että murkina -sana on vain synonyymi ruualle. No se luulo ei ollut tiedon väärti! Ennen ateriarytmi oli erilainen eikä aamupalan jälkeen tullut lounas vaan murkina. Kun heräiltiin jopa kolmen aikaa yöllä töihin niin tuolloin syötiin aamupala. Nykyisen aamupalan virkaa ajoi tuolloin murkina. Murkinan jälkeen nautittiin sitten lounas. Uni- ja ruokailurytmit oli hiukan eri maata mitä nykyään. Ennen mentiin nukkumaan paljon aikaisemmin ja noustiin ylös huomattavasti aikaisemmin töihin mitä nykyään. Tuolloin luonnonvalo määritteli työajat, joten silloin piti olla valveilla kun luonnon valoa riitti.
Se mikä itseäni rompetorilla kummastutti ja ehkä vähän jopa turhautti, oli muumimukit! Miten ne liittyivät tähän nyt mitenkään? Myynnissä oli kaikkea vanhaa ja vanhoihin tapoihin viittaavaa kuten kunnon puukkoja, puisia keittiövälineitä, käsin tehtyjä kelloja etc. Mutta että muumimukeja!!
Weteraanikonepäivien erikoisuudet
Ja tähän loppuun vielä muutama erikoisempi laite sekä taiteellisempi kuva mitä tuli otettua.
Weteraanikonepäivillä tuli törmättyä mitä erikoisempiin laitteisiin, kuten maamoottoreihin!
En mene varmaksi sanomaan mutta tätä viritelmää kutsutaan traktorin takakaivuriksi
Tämä viimeinen oli kyllä melkoinen kertakaikkiaan! Nyt on nähty erikoisemmin vaivaa traktorin ulkonäköön!
Vitsi kuinka hienoja autoja ja traktoreita, aivan ihanat värit! Puolisonikin harrastaa kaikenlaista tuunausta ja huoltaa parhaillaan yhtä monista traktoreistaan. En ollutkaan tiennyt, että traktoria on aiemmin kutsuttu höyryautolaitoksesti ja moottorivetäjäksi, aika hassua.
No nyt on upeita vehkeitä! Mielenkiintoista, että kumirenkaat on keksitty vasta 1930-luvulla, olisin ajatellut, että ne olisivat parikymmentävuotta vanhempi keksintö. Mieheni on kova traktoriharrastaja, aina laittelemassa niitä kuntoon. Nytkin pohdiskeli pitäisikö laittaa uudet BKT renkaat.
Ilmakumirenkaat on toki paljon vanhempi keksintö. Traktoreiden alle ne laitettiin vasta 1930-luvulla. Muokkasin tekstiä paremmin ymmärrettävästi sillä artikulaationi oli hiukan heikko.
Olemme käyneet tapahtumissa jossa on vanhoja autoja ja traktoreita sekä maamoottoreita, mutta tämmöinen oikea Weteraanikonepäivä on kokematta. Kiitos kun pääsin osallistumaan blogisi kautta 🙂
Loistava tuo pinkki traktori, ihanan pirteä <3
Vau mitä traktoreita ja veteraanipäivä. Miten upee yhdistelmä. Miten usein ootte käyny tuolla? Kyllä tekis itsekin mieli mennä. Järjestetäänkö näitä kerran vuoteen?
Muutaman kerran on tullut käytyä ja nyt kun asutaan likempänä tapahtumapaikkaa niin luulen että tästä tulee meidänkin perheelle perinne.
Weteraanikonepäivät järjestetään joka vuosi.
Siinä on pirssiä ja pärssiä monenlaista 🙂 Tuo pinkki on magee…