Sään armoilla

Toivon suuresti että tämä vuosi oli vain väliaikainen eikä näin haastavia vuosia tulisi perätysten montaa.

Ensimmäinen vuosi vanhassa talossa omilla mailla ja minkälainen kesä meillä olikaan vastassa? No näin rehellisesti sanottuna aivan kamala! En muista eläneeni yhtä kylmää kesää! Olen aivan sanaton. Toisaalta ei harmita enää yhtään että kylvöt tehtiin myöhässä kun sään puolesta mistään ei mitään tullutkaan. Tämän vuoden kaltaisia kesiä ei kyllä toivoisi jatkossa tulevan, sillä muuten olisimme kaikki pulassa. Tulee mieleen tarinoita siitä, mitä olen kuullut kun sää oli useamman vuoden erittäin heikko, enkä sen toivoisi toistuvan enää koskaan.

Kylmää ja kuivaa

Meilläpäin kevät strattasi hyvin kuivissa merkeissä. Keväisin olen iloinnut siitä kun lumi sulaa joutuisasti vesisateiden takia. Tänä keväänä en päätynyt hymyilemään sen vuoksi. Lumi kyllä loppusiltaan joutuisasti suli mutta ilman vesisateita. En olisi osannut aavistaa että tämä oli vasta alkua hyvin kuivalle kesälle.

Miten kuivuus meillä näkyi? Heinä oli ainoa joka lähti kasvuun joutuisasti. Tämä vuosi onkin ollut melkoinen heinävuosi! Kaikki muu taas junnasi hyvin pitkään paikoillaan kunnes kasvu pysähtyi kokonaan. Ehdin jo märehtiä huonoa satoa aiemminkin mutta edennyt kesä on heittänyt märkää rättiä päin naamaa jo niin monta kertaa, että olen luovuttanut sadon suhteen tänä vuonna. Sitä ei nimittäin tule kuin hävyttömän niukasti.

Kuivuuden vuoksi piha on halkeillut paljon.

Piha on halkeillut, heinä palanut, piha pölisee kuivuuttaan, marjoja tulee pensaisiin niukasti, metsissä lähteet ovat kuivuneet eikä metsästä löynyt juurikaan mustikkaa. Sienistä saan vain haaveilla tänä syksynä. Olen löytänyt kaksi kuivahtanutta kangasrouskua sekä yhden tatin, jota en alkanut edes tunnistamaan. Yllättääkö yhtään että sekin oli kuivunut kasaan. Viinimarjat tuottivat jonkin verran marjaa ja pian pääsenkin keräilemään osan. Ilokseni pääsin kuitenkin istutus hommiin, sillä ostin uusia marjapensaita. En voinut vastustaa ajatusta valkoisista- ja vihreistä viinimarjoista, karviaisista nyt puhumattakaan. Myöskin metsään eksyneitä pensaan alkuja siirrellään samaan paikkaan kasvamaan muiden kanssa.

Entä kylmyys? Ai mitenkä!? Heinäkuu ja hallavaara!! Ei paljoa hurrata eikä kyllä nauratakkaan. Kurpitsat, tomaatit ja kurkut eivät ole kasvaneet ollenkaan. Ovat samanlaisia pieniä kuin istuttaessakin. Osa kurkuista kuoli kun säät kylmeni ja yksi kurpitsa kuukahti heinäkuun kylmiin öihin. Retiisit, osa pavuista, retikat, mangoldit, porkkanat, palsternakat ja lantut. Ne minä menetin myöskin.

Vaan entäpä helle? Kai silläkin osansa oli? Oli kyllä. Kun lämpöä tuli niin, sitä tuli ihan liikaa kerralla. Tämäkin iski ikäänkuin vyön alle. Porotukseen nimittäin paloi meidän kaikki pinaatit ja yrtit. Jopa pajupensas paloi ja näyttää nyt hyvinkin kuolleelta!

Lohdun helmiä

Kun sadetta viimein saatiin niin se tuntui kuin lohdutukselta. ”Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu” Toivon suuresti että tämä vuosi oli vain väliaikainen eikä näin haastavia vuosia tulisi perätysten montaa. Siitä tulee vain muistutus Suomea ravistelleista nälkävuosista 1800 luvulla. Kun sää oikkuilee liikaa olemme hädässä. Jotenkin tuntuu hävyttömältä että alle kaksisataa vuotta sitten ihmiset kuolivat nälkään ja nykyajan ihmiset valittaa kun ei saa tietyn merkkistä leipää sunnuntaina kello 12:00 kaupasta. Mitä ihmettä meille on oikein tapahtumassa? Olemmeko kasvaneet liian varmoiksi ja itsekkäiksi?

Jos meidän perheen ruoka tulisi vain omista pelloista eikä vaihtoehtoisia ravinnonlähteitä, kuten kauppaa olisi niin me näkisimme ensi talvena nälkää ja paljon. Jos rehellisiä ollaan niin me olisimme menehtyneet. Villivihanneksia kuten maitohorsmaa ei tullut kerättyä kunnolla, sillä ajattelin että katsotaan mitä kaikkea pihalta nyt nouseekaan. Aikakin tuntui olevan kortilla ja tuntuu olevan sitä koko ajan vaikkei projektit juurikaan etene. Kun viimein heräsin siihen ajatukseen, että pitäisikö kerätä niin luonto oli kuivunut ja kasvu oli pysähtynyt. Ensi vuonna korjaan tämänkin asian ja otan itseäni niskasta kiinni tältä saralta.

Takapihallemme nousi maitohorsmameri

Sitten jos mietitään että olisiko vedestä tässä vaiheessa vaaraa niin minä vastaisin että kyllä on. Moni toivoisi että tulisi kaatamalla vettä. Itse pelkään tällä hetkellä juurikin sitä. Jos nyt sataisin taivaan täydeltä niin ei maa ota sitä vastaan. Maa on niin kuivaa että vesi vain valuisi pois ja toisi omat huolensa ja vaaransa siinä vaiheessa. Jokainen varmaan tietää miten vedelle käy jos sen kaataa kuivaan kukkaruukkuun. Se menee vain läpi eikä imeydy. Ensin pitäisi sataa hissukseen että maanpinta kostuisi syvemmältä.

Huono hunajavuosi?

Välillä tuntuu ettei mikään mennyt tänä kesänä niinkuin oli suunniteltu. Meille saapui kesällä jaokepesä vaikka alunperin oli suunnitelmissa ja varattuna talvehtinut yhdyskunta. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä meille tulevan pesän kuningatar oli syystä tai toisesta mennyt niin huonoon kuntoon ettei pesää meille luovutettu. Ja tästä isot pisteet myyjän rehellisyydelle. Joku epärehellisempi olisi ihan hyvin voinut myydä pesän ja väittää syyn olevan meidän päässä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan sovittiin että myöhemmin tulen häneltä hakemaan jaokkeen.

Pesä intoutui helteiden aikaan ja kasvoi melko rytinällä. Sain tehtyä itselleni siitä pesästä vielä uuden jaokkeen, minkä vuoksi pääsen kohtaamaan tulevan talven kahdella pesällä. Hämmennykseni oli suurempaakin suurempi, sillä olin valmistautunut henkisesti siihen ettei hunajaa ensimmäisenä vuonna tule kuin ehkä maistiaisten verran. Toisin kävi. Hunajaa on jo lingottu kymmenen kilon verran ja pesä on tällä hetkellä melko täynnä hunajaa.

Olin jaokkeen teko aikana ottanut sulkuristikon pois minkä vuoksi kuningatar pääsi seikkailemaan koko pesän alueella ja tämä oli päättänyt käydä munimassa samoihin kennoihin, mihin työläiset olivat alkaneet kerätä hunajaa, vaikka alempana pesälaatikoissa olisi ollut vielä täysin tyhjiä kehiä, jotka olin sinne laittanut jaokepesään otettujen kehien tilalle. Joten nyt joudun odottelemaan että mehiläiset kuoriutuvat ennenkuin pääsen linkoamaan hunajan kehistä.

Jaokepesä päätti yllättää toden teolla, sillä kylmästä säästä ja puuttuvasta kuningattaresta huolimatta pesä oli pistänyt ahkeroiden. Hunajaa tulee siitäkin useampi kilo, mitä en kyllä odottanut. Nyt vain toivon että uusi kuningatar otetaan avosylin vastaan.

Uusi kuningatar saapui meille postissa

Pieni suuri kissanpissa!

Instagramin puolelle ehdinkin jo hihkua meidän uudesta perheenjäsenestä. Meille saapui pikku kissa Aatu, joka pisti päälle melkoisen pesuohjelman koko talossa. Pieni herra ei ehtinyt olla vuorokauttakaan meillä kun karvapallo päätti että sänky on hyvä paikka pissailuun. Tulokas ei ollut käynyt laatikolla vaan pantannut koko päivän ja yön hiljaisuudessa pissasi minun puolelle sänkyä. Potkin miehen ylös, jotta petauspatja saatiin parisängystä siirrettyä pois. Peiton pistin samantien pesukoneeseen ajastimella, sillä tiedossa oli pitkä pyykkipäivä kun muutakin pyykkiä olisi ollut pesuun menossa. Vaan niin siinä kävi että pieni kakara päätti aamulla pissata miehen puolelle sänkyyn niin, että peitto sekä itse sänky päätyi pesuun.

Pieni Aatu
Kuivumassa olleen sängyn päättä tuli käytyä pötköttelemässä ulkona

Jos jotain hyvää helteistä oli niin ainakin sänky saatiin ulkona kuivaksi asti. Ulkona oli myös hyvä pestä ja kuivattaa petauspatja sekä peitot. Ei siis helle ihan silkkaa piinaa ollut.

Lämpimillä keleillä oli myös mukava touhuta ulkona ja niin minä sainkin aikaiseksi kaataa liian lähellä seiniä kasvavat pensaat. Tälle paikalle olen suunnitellut kukkapenkkiä, joten juuret pitäisi vielä saada nostettua ainakin osittain pois. Myöskin raparperin siirtoa ollaan saatu eteenpäin ja kävipä niinkin yllättävästi että ulkona kävi keväällä meille muuttanut Hakkarainenekin.

Herra Hakkarainen

Keväällä kun vuohet hain niin ne olivat kovin arkoja eivätkä antaneet koskea itseensä. Niin se luotto pikkuhiljaa kasvaa ja ensimmäinen vuohi pääsi meidän kanssa ulos. Neidit kävi aiemmin ulkosalla mutta se ei ollut ihan suunniteltu juttu. Pitkään saatiin neitejä pihalla maanitella että saatiin bäkättäjät takasin navetan suojiin.

Omien kanojen pienokainen

Keittiössä tuntuu nyt olevan kovinkin hiljaista, sillä hautomakoneen johto on viimeinkin irroitettu seinästä tältä erää. Viimeisessä erässä kokeiltiin ostettujen siitosmunien sijaan omien kanojen munia ja tuli todennettua että kukko ainakin pelittää. Kaikki kahdeksan munaa lähtivät itämään ja lopulta kuoriutui viisi tipua.

On siis heinäkuuhun mahtunut paljon hyvääkin. Tältä erää on aika sanoa ” Hei hei heinäkuu” ja suunnattava katse kohti loppusyksyä ja mietittiävä mitä kannattaa tehdä ennen talven tuloa. Talvella on sitten aikaa suunnitella tulevaa marja- ja hedelmä tarhaa sekä peltojen viljelykierron toteuttamista.

Mukana tämän kuun mietinnöissä olivat mukana alla olevat bloggaajat. Antoisia lukuhetkiä!

Laura eli Javis

Tsajut

Omavarainen.fi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Caramellia

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Riippumattomammaksi

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maananatimia

Alussa oli Vehkosuo

Airot ulapalla

Korkeala

Iso-Orvokkiniitty

Wannabee Farmari

19 vastausta artikkeliin “Sään armoilla”

  1. On teillä päin tosiaan ollut haasteelliset kelit! Ihanaa, että mehiläiset ovat kuitenkin olleet ahkerina ja saatte hunajaa. Meilläkin näyttää tulevan ihan hyvä hunajasato. Kaikkea hyvää elokuuhusi!

  2. Wau, mikä hunajasato! En tiedä mehiläistarhauksesta mitään, mutta sinähän vaikutat jo oikeenkin osaavalta. 🙂 Harmi, että hyötykasvien sato on mennyt penkin alle. Todella masentavaa, mutta onneksi eläimet ovat olleet valopilkkuna teillä. Sinne tänne pissivä kissanpoika on tosin saattanut aiheuttaa vähän harmaita hiuksiakin 😀

    1. Mehiläisten kanssa on tullut opittua paljon uutta. Hyötykasvi haaveet potkaistaan ensi vuoteen jolloin pääsen avomaalle. Kenties tuolloin sato onnistuu paremmin

  3. Onnittelut upeasta hunajasadosta! Kesä on maanviljelyn kannalta ollut kyllä vähän oikukas. Pellot näyttävät monessa paikassa todella kuivilta ja auttaako se, että nyt on luvattu sateita jää nähtäväksi. Luonnossa on paljon ääri-ilmiöitä joten kyllä tuo ilmastonlämpeminen on saatava kuriin.

    Voi miten suloisia nuo teidät tiput ja hyvä, että ”kukko pelittää”. Toivotaan, että pikkukisu rahoittuu ja lopettaa tuon merkkailun…

  4. Kiva oli lukea kuulumisia! Surkea sato tuli minunkin pienestä lavakaulus-puutarhasta. Kuivatuja herneitä suoraan penkistä… Hunajasatosi ja kuoriutumiset kuulostaa hyvältä! Toivottavasti kissa pissailee jo oikeaan paikkaan.
    Ihanaa elokuuta!

  5. Näinhän tämä touhu menee; joka vuosi jokin onnistuu ja suurin osa epäonnistuu! =’D Armollisuutta pitää opetella itseään kohtaan! Vaikka minäkin aina sanon, että ensi vuonna sitten olen ahkerampi ja toimeliaampi, aika on vain ihmistä vastaan. Ei auta vaikka sitä olisi kuinka paljon, se ei tässä työmäärässä vaan riitä! Silti sorrun ihmettelemään esim. Instassa ihmisten suuria satoja! Mutta onko ne sitten niin suuria? Kuvat voivat valehdella paljonkin! ;D

    Meidän ensimmäinen mehiläispesä on tosi vahva, mutta emme tehneet siitä jaoketta tänä kesänä. Hunajaa tuntuisikin tulevan aikas paljon. Kaksi pesälaatikollista on melkein täynnä ja kahdessa alalaatikossakin reunimmaiset kehät tirisevät hunajaa. Mehiläiskuningatar tuntuu olevan hyvässä kunnossa ja leppoisa hallitsija, koska meidän mehiläiset ovat säyseitä.
    Jos talvehtiminen onnistuu, ensi keväänä sitten jaetaan pesä. Onhan se aina varmempaa talvien suhteen, kun on useampi pesä. Jos vaikka tulee talvivahinkoja. Ei ole kyllä tarkoitus ihan hirveän moneen perään laajentaa. Tätä hommaa on niin paljon muutenkin!

    Mukavaa elokuuta sinulle!

    1. Kuulostaa määrä tutulta. Kauhistelin jo sitä että jos emme olisi jaoketta tehneet niin kuinka paljon silloin olisi hunajaa tullut.

  6. Teiltä on selvästi yritetty heti otettaa luulot pois siellä! Onpas hääherra kohdellut teiltä ilkeästi. Onneksi ette lannistuneet, tällaistahan se on, yhtenä vuotena yhtä ja toisena toista ja lopputulos sen mukainen, mutta hunajasatohan teillä on ollut ihan mahtava!

    Kuulostaa niin uskomattomalta, kun joku kirjoittaa kesän olleen kylmä ja toinene kertoo, että on ollut kylmä ja märkä. Meillä täällä kun kesä on ollut taas jumalattoman kuiva ja joko lämmin tai helvetillisen kuuma. Molemmista johtuen omavaraistelu on ollut haastavaa ja toden totta, jos omalla kasvatuksella pitäisi pärjätä, niin nälkä korjaisi mennessään, kuten silloin 150 vuotta sitten nälkävuosien aikaan.

    Iloisempaa elokuuta sinne! Jospa sienisato toisi iloa?

    1. Sateita todella kaivataan että saataisiin sieniä. Sienivarastoni ovat niin huvenneet ettei jäljellä ole enää kohta mitään

  7. Jostain luin juuri, että tän vuoden keskihunajasato olisi noin 30 kg per pesä. Se on aika vähän. Tähän mennessä olen lingonnut kuudesta tuottavasta pesästä hiukan alle 200 kg ja vielä tulee reilusti lisää. Toivottavasti saatte uuden kuningattaren hyvin kotiutumaan. Se voi joskus olla aika hankalaa.

  8. Huh onpas tosiaan ollut hurja kesä ensimmäiseksi kesäkokemukseksi! Mutta tehän olette saaneet ihan valtavasti asioita aikaiseksi. Itse olen tuumaillut että ensimmäiset viisi vuotta on joka tapauksessa ihan vaan opettelua, esim. eläinten osalta olen tuumaillut että yksi uusi eläinlaji per vuosi on ihan kohtuullinen tahti. Että jos viime vuonna tuli kanat niin tämä kesä meni aksolotlien kanssa (vaikkei niistä omavaraisuuden näkökulmasta paljon hyötyä olekaan…) . Vuohethan ovat täälläkin visiossa mutta menee kyllä useampi vuosi ennen kuin saadaan alapihan pihatto remontoitua. Pihaton vierestä löytyi muuten valkoinen herukkapensas! En ollut siihen kiinnittänyt juurikaan huomiota kun kasvoi pujon ja jättipalsamin keskellä mutta nyt kun marjat ovat kypsiä niin väri on tosiaan valkoinen. Tiedä sitten onko se karannut alkuperäiseltä paikaltaan vai istutettu tarkoituksella tuohon kohtaan. Yllätyksiä riittänee vielä moneksi vuodeksi eteenpäin…

  9. Viime kesänä en saanut varastoon yhtään sieniä kuivuuden vuoksi, nyt saisi toden totta ruveta ripottelemaan vettä jo pikkuhiljaa, ettei tänä vuonna kävisi sen suhteen yhtä ohraisesti.

    Upeaa, että olette saaneet noin onnistuneen hunajasadon! Täällä omista mehiläisistä vasta haaveillaan.

  10. Meillä eletään vielä suuressa toivossa sienien suhteen, viimeisen viikon aikana vettä on tullut mennen tulleen, vaikka todella paahtavan kuumiakin hetkiä on sekaan mahtunut. Herra Hakkaraisella on älyttömän komeat sarvet!

  11. Meillä puutarhamarjasadon pelasti viime syksyn kastelut ja se, että niitä on useampi vuosi jo keretty hoitaa lannoittelemalla, leikkaamalla ja laittamalla hamppukatetta. Tosin syksyllä mietin niitä kunnolla kastellessa, että miten käy jos seuraava vuosi on keväästä alkaen todella märkä.

    Meillä on aikalailla savimaassa nuo pensaat. Vaikka niille uusilla on kaivettu valtaisat poterot ja täytetty ihan mullalla, niin on se silti yhtä pelaamista. Ja todella paljon tuntuu olevan tuurista kiinni, kun taitoa ei vielä niin ole.

    1800-luvun tapahtumat ovat täälläkin kieppuneet mielessä. Ja tulevaisuuden sääolosuhteet mietityttävät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *