Kesän aikana touhuttua

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa.

Näin talven tullessa on hyvä vähän miettiä mitä asioita tuli kesällä tehtyä, mitkä jäivät tekemättä ja miksi ne jäi tekemättä. Tätä samaa asiaa pohditaan näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina porukalla. Omalla kohdalla kesä ei mennyt oikein mistään katsottuna niinkuin olin suunnitellut ja paljon töitä jää odottamaan kevättä.

 

Viiru yrittää palvelijaansa kovasti muistuttaa että jotain tärkeää meinaa unohtua! Tavarat pois lumen alta etteivät ne mene rikki

Tänä kesänä edistyttiin vähän vaikka masennus on meinannut ottaa välillä taas yliotetta olen silti tyytyväinen siitä että sain istutettua uusia marjapensaita vanhemman marjapensasmeren viereen. Istutettua tuli viisi mustaviinimarjaa, kaksi valkoviinimarjaa, kaksi viherherukkaa, kaksi punaista- ja keltaista karviaispensasta. Vanhempaa aluetta joudun karsimaan reilummalla kädellä sillä pensaat ovat levinneet ja villiintyneet vuosien saatossa. Laskin että pensaita olisi kolmetoista joista neljä olisi mustaherukkaa ja loput punaherukkaa. Pensaiden laskeminen siinä ryteikössä on melkoinen tehtävä.

Rakastan marjoja mutta vielä pitäisi opetella syömään niitä paremmin. Itse tehtyjä mehuja meillä kyllä kuluu ja punaherukka onkin siihen toimeen aivan loistava marja. Mustaviinimarjoista tehty hillo on taas niin hyvää että santsaan mustia ihanuuksia siihen tarkoitukseen.

Lavojen kanssa en ole varma otettiinko takapakkia vai edettiinkö kun askartelin niistä liian matalat. Pihalla kasvanut juolavehnä työntyi tietenkin läpi ja keväällä onkin juurien poistamisoperaatio ensimmäisenä vuorossa! Yllätyksekseni se maa mitä meille tuotiin oli hyvin niukka rikkaista. Ei niitä sitten noussut juuri yhtään!

Edistystä otettiin myös eläinten kanssa. Kolmen poppoon kanaparvi onkin nyt parinkymmenen nokan kanaparvi ja yksi uusi emokanikin saatiin ihmettelemään kanilaan. Vuohien kanssa ollaan hieman edistytty kun tulevat ovelle jo tukkeeksi kun tulen aitaukseen. Persoja ruualle näyttävät kuitenkin olevan mikä taitaa olevan minun pelastus näiden arkojen vuohien kanssa.

 

Pikkusisko sekä Hertta ovat kyllä uteliaita mutta vielä arkoja.

Eikä unohdeta mehiläisiä! Kesällä hain meille jaokkeen josta tein loppukesästä vielä toisen jaokkeen. Talvea vasten lähdetään nyt kahdella pesällä. Toinen pesä hieman hirvittää, sillä se jäi kahdella osastolla talvehtimaan. Pidetään siis sormet ristissä että eristäminen auttaa ja että tuleva talvi ei olisi kovin ankara.

 

Talvehtiva pesä on hiljainen ja näyttää elottomalta

Tekemättömien asioiden lista

Itseäni ärsyttää etten saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Jos tottapuhutaan niin en ole ihan varma mihin ihmeeseen kesä oikein meni. Tuntuu etten ole saanut aikaiseksi mitään.

Yrttitarhan rakentaminen ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Hiekkakuoppa on edelleen koskematon enkä ole nurmialuetta esikäsitellyt mitenkään. Tämä operaatio jäi kokonaan tekemättä kun huomasin etten ehdi kylvää mitään yrttejä vaikka kuink anopeasti homman saisin valmiiksi. Lavojen rakentaminen ja vadelmaryteikön hävitys siltä alueelta mihin suunnittelin avomaatomaatteja vei niin paljon aikaa että kylvöt olisivat myöhästyneet niin pahasti että se työ olisi valunut täysin hukkaan. Toisaalta olen hiljaa tyytyväinen kun en ehtinyt kylvää mitään. Huonon kesän vuoksi itäminen olisi ollut heikkoa ja kasvu vielä heikompaa. Olisin vain heittänyt siemenet hukkaan.

Samassa jamassa on myös raparperipenkki. Alue on tällä hetkellä täyttä vatukkoa joka pitäisi ensin nykiä ylös. Sekin jää kokonaisuudessaan ensivuoteen. Tekemättä jäi myös marjapensaiden leikkaaminen. Tämä ärsyttää suunnattomasti! Tälle en muuta syytä keksi kuin älytön kiire vähän joka suuntaan. Ainoa lohtuni on että toimin lähes koko kesän yksin.

Tekemättä jäi myös yhden syreenipensaan nurin kaataminen. Haluan siitä vähän sievemmän, enkä saa sitä ellen rojauta vanhaa ensin nurin. Samaan hengenvetoon totean että istuttamatta jäi myös ostamani terijoensalava. Salavan paikalla on vielä turhan iso kanto kaadetusta pihlajasta. Onnekseni salava on sinnikäs kasvi joka kyllä pärjää kevääseen. Pihlajan paikalle toivoisin puun tuomaan hiukan erilaisuutta muuten niin avoimeen pihaan. Vanha haarautunut pihlaja päädyttiin kaatamaan hallitusti ennenkuin se kaatuu omia aikojaan.

Tekemättömien asioiden listaan päätyi myös kasvihuoneen rakentaminen mutta siihen on ihan syykin. Saimme vasta kesän lopussa arkeologin käymään tekemässä tutkimuksia paikalla minne suunnittelimme kasvihuoneen. Lupa saatiin mutta enää ei ruettu rakentamaan. Olihan kädet täynnä töitä jo muutenkin. Tosin perustuksia emme saa askarrella kasvuhuoneeseen joten sen pitäisi olla kevyt ja suunnittelemani ikkunoista tehtävä kasvihuone on aivan liian painava. Joudun siis hylkäämään tämän suunnitelman ja etsimään kevyempiä materiaaleja. Toki mietittiin että tehdään kaksi kasvuhuonetta. Toinen pienempi ikkunoista ja toinen isompi jostain kevyemmästä materiaalista.

Ei ne suuret harppaukset vaan pienet askeleet

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa. Viimeksi viime lauantaina. Tätä kirjoitellessa siis eilen. Illalla hengittäminen kävi kipeää. Tein paljon asioita kerralla ja olin pitkään liikkeellä. Kanalan ja tipulan tyhjennys, kanien häkkien siivoaminen, patakanien asuinpaikan puhdistus ja ladon siivoaminen. Unohtamatta että siinä samalla tuli navetan käytävä lakaistua ja nyt joka paikka on kuin viimeisen päälle. Maksoin siitä illalla sillä että hengittäminenkin kävi kipeää. Kylkien kohoaminen tuntui pistävältä kivulta. Syvään hengittämisestä ei edes puhuttu. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu.

Kesä ei siis ole mennyt niin lennokkaasti kuin olisin halunnut mutta olen saanut kuitenkin jotain myös aikaiseksikkin. Etupihalta mylläsin kukkapenkin niin että pääsen keväällä helposti juurien kimppuun ja kylvämään uusia siemeniä, etupihalta katosi myös kaksi pensasta joiden juuret nostan keväällä ylös. Navetan edustalta kaatui yksi hanhikki jonka juuret nostan ylös kunhan kevät sallii. Kanila edestä katosi vuorenkilvet ja sieltä löysinkin kivasti kiviä yrttitarhaa ja kukkapenkkiä varten. Talon kyljestä napsin alas myös koristevadelman ja tulihan se yksi ruusupensas hävitettyä takapihalta samoin kuin se ryteikkö mihin värkkäsin tomaateille penkkiä.

 

Sinne meni villiintynyt ruusuryteikkö

Tuli samalla tutustuttua talon alla sijaitsevaan kellariin paremmin kun tein sinne suursiivon! Putkiremontin jäljiltä kellarissa oli niin ruukkusoraa kuin putken pätkiä. Edellisiltä asukeilta oli jäänyt kellariin tyynyjä, peitto, tyynyliinoja ja styroksia. Hyi!! Ne sai yllättävän lentävän lähdön pois sieltä!

Tuota ihanaa vehreyttä jäin kaipaamaan. Ihan kuin en olisi viime kesänä saanut sitä tarpeeksi. Odotan nyt jo tulevaa kasvukautta. Keväästä lähtien on melkoisen iso vaihde päällä sillä tekemistä on ja paljon! Operaatio kylvö ja istutus voi alkaa! Meillä on hiukan isompi puutarha. Viljeltävää alaa on useampi hehtaari joten ensi syksynä odotan sitä että talvella ei juuri juureksia tarvitse kaupasta ostella! Vanhasta rehusiilosta pitäisi askarrella yksi kellari lisää ja päästä sekin ”koeajamaan”. Eläimille on luvassa ihan omat rehujuurekset mille tarvitaan ilmanmuuta tilaa!

 

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste

Tämä kaunis sarka on varattuna ja tälle alueelle olen suunnitellut mansikoita, vadelmia, tyrniä, omenoita ja kävi tuossa mielessä että miksen istuttaisi tänne marja-aroniatkin. Rahanmeno hirvittää jo tässä vaiheessa sillä halpaa lystiä taimien hankkiminen ei tule olemaan.

Navetan ja kanilan puolella tulee olemaan myöskin muutoksia!

Olen todennut että kanilamme on liian pieni . Itseäni ahdistaa häkit jotka näen liian pieninä. Siksipä niitä laajennetaan ja ne laajenee heti tuplasti. On emoillakin sitten enemmän tilaa hoitaa poikasiaan kun ne lähtevät liikkeelle. Kanilan vieressä on heti varasto josta teemme kanilaan lisäsiiven. Näin ollen toiselle puolelle rakennetaan peilikuvana häkit ja vanhoista häkeistä irroitetaan väliverkot jolloin kaksi pienempää häkkiä onkin yksi iso häkki.

Myöskin kanala saa uutta ilmettä kun kanat saavat ulkoaitauksen minne pääsevät suoraan ikkunasta tepastelemaan. En vielä tiedä miten ikkuna kannattaa murjoa irti mutta se on sen ajan murhe kun rakennus urakka aloitetaan. 

 

Mitähän muut ovat saaneet aikaan ja mitä jäi tekemättä? Alla linkkejä joista pääset lukemaan mitä suunnitelmia muilla omavaraisuudesta kiinnostuneilla on.

Harmaa torppa

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Tsajut

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Laura eli Javis

Jovelan talopäiväkirja

Alussa oli Vehkosuon

Lisää otsikkotekstisi tähän

15 vastausta artikkeliin “Kesän aikana touhuttua”

  1. Teillä on siellä ihanan paljon lääniä ympärillä! Itsellä kun ei ole ”kuin” tämä 1,7 hehtaaria, joka vähän rajoittaa tätä touhua. Siis paljonhan sekin on, mutta aina voisi olla vähän enemmän maata! =’D

    Muista olla armollinen itsellesi! Vaikka oletkin sairas, olet nuori ja sinulla on aikaa. Moni meitä ihmettelee, kun meillä on niin kaikkea aikaan saatuna omavaraisuuden suhteen. Mutta täytyy muistaa, että me ollaan jo lähes 50- kymppisiä ja asuttu tässä 20 vuotta. Muistan kyllä silti oman kärsimättömyyden ja sen, että kaikki olisi pitänyt saada nyt ja heti. Siinä tulikin sitten tehtyä monia virhevalintoja.

    Yhden neuvon voisin antaa sinulle eläinten suhteen; pidä määrä maltillisena. Mieti, kuinka paljon tarvitset teidän omavaraisuutta ajatellen. Kuinka paljon syötte ja paljonko ajattelit mahdollisesti myydä eläimiä. Tarvitsetteko 20 kanaa, vai riittääkö 10?
    Eläinten pitoon menee helposti enemmän rahaa, kuin niiden hyöty sitten todellisuudessa onkaan omavaraisuuden ajatuksella. Itse aikanaan menin siihen suohon, että meillä on kanoja esimerkiksi ihan liikaa omiksi tarpeiksi.

    Ihanaa seurata teidän matkaa ja jännityksellä jään seuraamaan, mitä kaikkea pellolle istutat. Ja muista hyödyntää ensi kevään ja syksyn taimialet puita ja pensaita ostaessasi!

    1. Kanoja on tällähetkellä suurinpiirtein sopiva määrä. Paitsi kun suunnitelmissa on lihan kasvatus niin kotkojakin saisi olla enemmän. Kananmunia ei ole liikaa sillä niitä tarvitsen niin hautomakoneeseen kuin ruuanlaittoon ja ihonhoitoon. Vuohia on nyt sopiva määrä.

  2. Todella paljon olette saaneet aikaan. Itselleen ei kannata olla liian ankara.
    Tsemppiä teille ja mukavaa viikonjatkoa!

  3. Siellähän on tehty vaikka kuinka paljon asioita tänä kesänä, nyt harmitukset pois ja ylpeyttä tilalle. Mutta tunnistan toki tuon tunteen, itselläni migreeni sekoittaa paljon asioita. Useinhan on juurikin sellaisia tilanteita että säiden takia pitäisi saada joku asia tehdyksi ja tokihan silloin aivot laittavat täysstopin päälle pariksi vuorokaudeksi. Välttämättömät asiat saa toki tehtyä (eläinten ruokinta tms) mutta muuten joutuu täyslepoon. Mutta päivä kerrallaan ja voinnin mukaan.

    Mielenkiintoista että teillä on käynyt arkeologi tutkimassa paikkoja! Onpahan lisäjännitystä puutarhatöissäkin jos on mahdollisuuksia aarteiden löytämiseen siinä samalla. Hyvä että vuohien kesytys edistyy. Olen huomannut että eläimillä on monesti sellainen puolen vuoden kulttuurishokki uuteen kotiin siirtyessä, eli sen verran voi ainakin laskea aikaa kotiutumisen tarpeeseen. Sitten voikin käydä niin että yhtäkkiä ovatkin ihan kavereita eikä aiemmasta arkuudesta ole merkkiäkään. Ehkä vuohien kanssa on sama juttu?

    1. Vuohet eivät ole tottuneet käsittelyyn edellisessä paikassa. Siihennähden meillä menee tosi hyvin.

  4. Onhan siellä hääräilty vaikka mitä, mutta niinhän se on, että jos omat odotukset ei täyty, se ei riitä, vaikka pitäisi riittää 🙂 Omien voimavarojen ymmärtäminen on sellainen taitolaji, että sen haltuunotto ei käy ihan tuosta noin vaan. Sulla tuntuu kuitenkin olevan hyvä käsitys siitä mitä jaksat ja mitä et. Kuuntele siis vaan lempeydellä itseäsi ja usko siihen 😉

    Tuo uusi alue on aivan valtava! Sen kanssa varmaan saa menemään tovin jos toisenkin ja kuvittelen mielessäni sitä satomäärää, jonka sitten aikanaan sieltä saa. Pari hyllymetriä lisää purkeille lienee tarpeen? 😉

    1. ”Pari” metriäpä hyvinkin. 😉 Talon alle olen suunnitellut lisää hyllytilaa laarien lisäksi ja kellarin eteiseen askartelen hyllyjä mihin saa lisää tavaraa säilöön.

  5. Wau, hienostihan teillä on asiat edenneet ja ihanan valoisasti jaksat suhtautua ensi vuoteen kaikkine suunnitelmineen. Itse olen ihan kyllästynyt ja odottelen uutta motivaatiota saapuvaksi! 😀 Taidan vetää ensi vuoden vähän säästöliekillä.
    Miten kolmesta kanasta tuli parikymmentäpäinen parvi? Haudoitteko munia vai hankitteko kanat muualta?

    1. Kanoja tuli lisää niin ostamalla kuin haudottamalla. Ennen teurastuksia nokkia oli lähemmäs kolmekymmentä mutta munia syövät kanat sekä ylimääräiset kukot pistettiin pakkaseen

  6. Teillä homma on edennyt vauhdilla, vaikka se ei ilmeisesti siltä teistä tunnu 🙂

    Millä perusteella olette valinneet omenoiden ja muiden lajikkeet? Tuossa hedelmätarhassa on aikamoinen aitaaminen. Tosin sen kun kerran tekee, niin ei joudu sitten enää pelaamaan noiden talvisuojausten kanssa.

    Meillä on hyvä kokemus Savonlinnan taimistosta, josta suuremmat määrät taimia saa pakettihintaan. Matkahuolto tuo ne kotiin. Suosittelen lämpimästi.

    1. Omenat valittiin talven kestävyyden ja varastointiominaisuuksia katsoen. Vadelmat ja mansikat samalla ajatuksella mutta mansikoiden toivoisin rönsyjä tekevän niin saisi lisättyä sitten sitä kautta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *