Joulukuu on kääntynyt ja merkkejä joulusta on ollut nähtävillä jo pari kuukautta sitten. Itseäni riepoo moinen humputus ja joulusta toitottaminen paria kuukautta ennen. Varsinkin kun harva enää edes tietää mistä syystä joulua vietetään!

Joulu vähän kuin ennen

Meidän perheessä joulua vietetään vähän kuin silloin ennenkuin kirkko ja kulutusmuoti astuivat kuvioihin. Meillä joulua vietetään vähän kuin ennen. Tämä siksi että meille ei alkoholi niinkään maistu, emme uhraa, emmekä  juhli jumalille, me juhlimme valolle!

Nykyihmisen joulussa on ripaus menneisyyttä. Monelle joulukinkku, lahjojen antaminen tai runsas joulupöytä on vain perinne mutta niilläkin on mielenkiintoiset juuret. Eleet ovat muovautuneet ja vaihtuneet vuosien saatossa joten en käsittele läheskään kaikkia. Otan mukaan niitä piirteitä mitkä koskettaa erityisesti meillä vietettävää joulua. 

Meillä ei siis vietetä jouluna Jeesuksen syntymäpäivää. Meillä juhlitaan pimeyden väistymistä. Talven pimein aika on taitettu ja suunta kohti valoisampaa kevättä voi alkaa. Tässä on ripaus historiaa, sillä myöskin viikingit viettivät joulua. He tosin juhlivat kolme päivää ja juhlan tarkoitus oli antaa jumalille voimaa kääntää talvi taas kevääksi. Ja hei!  Miten Jeesuksen syntymäpäivää voidaan viettää joulukuussa kun Jeesus ei ole edes syntynyt talvella?

Ruokaa joulupöytään

Ruoka on ollut ja on edelleenkin tärkeä osa joulua

Ruoka on ollut tärkeässä roolissa jo aikojen alusta lähtien jouluna. Niin se on myös meillä. Ajattelin kertoilla teille myös hiukan siitä mitä meillekkin tutut jouluruuat ovat merkinneet viikingeille ja samalla tulee kerrottua mitä kaikkea meidänkin joulupöydästä löytyy. 

Kinkku tuskin tulee mitenkään yllätyksenä. Kinkku on tullut meidänkin joulupöytään perinteenä mutta ennen Suomessakin syötiin kinkun sijaan kekripässi. Joulukinkkua ovat nauttineet myös viikingit. Heille sialla oli ihan toinen merkitys mitä meillä. Kun kinkku tuli Suomalaisten joulupöytään oli yksi asia samanlainen. Nimittäin se että kinkussa oli enemmän läskiä mitä lihaa. Meillä rasvainen kinkku oli osoitus hyvinvoivasta taloudesta kun on sikaa pystytty lihottamaan mutta viikingeille sillä oli ihan erilainen merkitys. Tottakai runsas sika oli merkki jumalien tyytyväisyydestä mutta tuolloin uskottiin että Odinilla olisi Valhallassa Särimner- niminen sika, jolla pystyttiin ruokkimaan kaikki kuolleet soturit jotka aasojen kuningas kutsui luokseen. Tämä sika oli siitä erikoinen että jos siitä leikkasi kimpaleen lihaa niin pala kasvoi sikaan takaisin. Loputon sika siis! Ja tämän vuoksi sika oli erittäin haluttu ruoka.

Kotikalja on monelle kyllä tuttu mutta kaikki eivät mausta välitä. Tämäkään ei meillä ole aina ollut mutta koska olen jääräpäinen niin vakiinnutan tämän meidän joulupöytään vaikka juojia olisikin sitten minä itse. Kotikaljaa saa ihan alkoholittomanakin joten sen suhteen ei hätää. Ennen ei muuten näin ole ollut, sillä viikinkien aikaan olut oli hyvin tavallinen näky myös lasten huulilla ja tuohon aikaan olut oli alkoholi pitoista. Jouluisin juotiin myös vahvempia oluita sekä simaa joiden alkoholiprosentti oli ollut noin 10-20%. 

Kala on yksi mitä löytyy kyllä aina joulupöydästä. Tänä jouluna meillä on pöydässä ainakin haukea mutta yleensä pöydästä on löytynyt myös lohta muodossa tai toisessa. Tuore kala on ollut myös viikinkien juhlapöydässä mukavaa vaihtelua rasvaisen sian ja suolattujen lihojen joukossa.

Yksi sellainen yhtäläisyys mikä löytyy myös viikinkien joulun viettoon on se että ruokaa riittää kyllä vaikka muuten olisi tiukkaa. Jos ei muuten niin niin että jokainen tuo jotakin tullessaan. Ennen joulua vietettiinkin suurella porukalla ja jokainen toi mukanaan jotain syötävää ja juotavaa. Joulua vietettiin tuolloin kolme päivää ja tuo kolme päivää tuntuu aika hyvin vakioituneen meilläkin. Nimittäin jouluruokia ja joulu tunnelmissa pysytään ainakin se kolme päivää. 

Kulutusjuhlan historia

Se miten olemme päätyneet siihen että mitä enemmän lapset saa lahjoja niin sitä parempi on minusta jopa kamalaa. Miksi aikuiset lähti turmelemaan sen että joulun tärkein asia on rauhoittuminen, hyvä ruoka ja yhdessä olo. Joulusta on tehty kauhea kulutusjuhla joka saa vain hirveän stressin aikaiseksi. Tämä saa minut surulliseksi.  Kai sekin on jokin vaurauden merkki ollut että lahjoja on jaettu vähän joka suuntaan ilman että niissä on ollut loppusiltaan ajatusta mukana ollenkaan. Turhat astiat ja pölyttymään jäävät kimpsut eivät oikein mieltä lämmitä. 

Se joka niitä lapsille tuo, luo itselle jonkinlaisen ison kysymysmerkin otsaan. Tuo pullea, valkopartainen ja punanuttuinen lempeä mies on toki parempi kuin taljaan tai piispankaapuun pukeutunut luiseva haltijahahmo mutta nykyinen pukki on kirjaimellisesti mainoksesta tempaistu hahmo, joka syystä tai toisesta jäi. Kiitos 1800- luvulla Coca-colan, joka päätti pitää mainoskampanjan jonka mukaan Coca-colaa voi juoda myös talvella, meille tupsahti samalla pukkihahmo, joka tuli jäädäkseen.  Hyväntahtoinen pukki on ollut alunperinkin, sillä taru joulupukista sai alkunsa ja sysäyksen ulkonäköönsä 200-luvulla eläneestä Pyhästä Nikolaoksesta joka auttoi tuohon aikaan hädässä olevia ja kiinnitti erityisesti huomiota lapsiin.

Se mikä itseäni jopa harmittaa on nuuttipukin jääminen kokonaan pois. Halloween on otettu Suomessa vastaan ja nuuttipukki unohdettu täysin.  Moni ei edes tiedä mikä on nuuttipukki ja mikä kyseisen pukin tehtävä on ennen ollut. Nuutin päivänä 13. tammikuuta ovat pukeiksi pukeutuneet lapset kiertäneet ovelta ovelle kysymässä saavatko pukit laulaa. Ja luvan saatuaan ovat laulaneet tai runoilleet. Palkaksi ovat saaneet sitten syötävää ja jos palkkaa ei ole tullut ovat pukit tehneet ilkeyksiään. Tämä muistuttaa paljon halloweenin karkki tai kepponen- kierrosta. Nuuttipukin tehtävä on ollut korjata joulu pois, sillä joulurauha on päättynyt ja on aika korjata joulukoristeet pois ja siirtää kuusi tuvasta ulos.  Jos ihan tarkkoja vielä ollaan niin nuuttipukeiksi olivat ennen pukeutuneet pojat ja ovat palkaksi saaneet niin ruokaa kuin viinaakin. 

Tuleva joulu

Meille tuleva joulu tulee olemaan historiansa viimeinen. Nimittäin kieroutuneiden jalkojen kanssa. Kun selkärankani suoristettiin alkoi (yllätys, yllätys) jalkani ja lonkkani oireilla entistä voimakkaammin. Jalkani ovat molemmat voimakkaasti sisäänpäin kääntyneet ja tämän vuoksi virheasentoja on jalat lonkkaan asti täynnä. Tulen aiheesta kertomaan tarkemmin hieman myöhemmin ennen leikkausta. Se mikä on lohdullista että nyt viimeinkin jalkojen suoristus operaatiota aloitetaan. Vaikkakin monta monituista vuotta myöhässä. Olen syntynyt näiden kanssa ja jostain syystä anoreksiaa on syytetty, siitä että polveni on väärässä paikassa. Muistan kuinka lapsena väkisin yritettiin ”venytellä” patellaa oikeaan paikkaan. Onneni oli ettei patella ole liikkunut yhtään mihinkään, sillä nyt olisin sen kanssa melkoisissa ongelmissa. Polvissa ei nimittäin ole mitään vikaa, ainostaan se että koko paketti on väärässä paikassa. Tulevan joulun toivon olevan myös viimeinen lantioni suhteen, sillä jalkojen kierous on vääntänyt lantiokorini vinoon mikä on taas aiheuttanut SI-nivelten kulumisen sekä tulehduksen. Nuutinpäivänä toivon asioille saavan helpotusta. Melkoinen joulun aika tiedossa siis!