Heipä hei taas! On jälleen kuukauden ensimmäinen maanantai ja yhteispostauksen aika. Tällä kertaa aiheenamme olisi edistyminen sekä hygienia mutta itse pureudun nyt kuulumisiin. Olen saanut hygieniasta koronan takia yliannostuksen ja saan hermoromahduksen jos alan hygieniasta itse kirjoittamaan. Vaikkei meidän aihe kyllä tähän himputin viirukseen liittyisikään. Itse otan ja jätän aiheesta kirjoittamisen myöhemmälle, sillä edessä on meillä navetan kevät siivous ja silloin lähti!!

Kauhea kiire! Se on ollut viime viikkojen kulutetuin sanapari. Olen tuntenut itseni hirvittävän kiireiseksi vaikken ole saanut aikaan kauheasti. Tai niinhän minä luulen. Tässä on mennyt hyvin paljon aikaa paperitöihin. Pian on se aika kun tukihakemuksia ruetaan tekemään ja kasvien viljelyalat pitää ilmoittaa ja tehdä viljelykiertosuunnitelma. Voisin tehdä tämän helpoksi ja viljellä vain muutamaa kasvia ja se siinä, mutta jääräpäinen luonne kun olen niin haluan monipuolista satoa, onhan peltoalaa niin paljon että se olisi mahdollista. 

Parsakaalit iti ennätysvauhdilla

Hulluko kokeilee?

Kuten kuvassa näkyy niin nyt kokeillaan jotain ihan uutta. Laitoin parsakaalin siemenet itämään hajakylvönä mustaan rasiaan ja pidän sormet ristissä. Vastoin kaikkia ohjeita tein näin, sillä meidän talosta loppuu yksinkertaisesti tila ja minä tarvitsen paaaaaljon kaaleja! Ajattelin kokeilla onneani! 

Parsakaalit olisi hyvä laittaa multaan 5-6 viikkoa ennen aiottua ulosistutus aikaa. Itse olin ehkä hiukan liian kärsimätön mutta sisäinen lapsi minussa toivoo että kesä tulisi etuajassa ja että toukokuun toisen viikon jälkeen saisin siirrellä kasveja jo ulos. Kenties jopa istuttaa. 

Ryppäistä parsakaalit mitä luultavammin joudun erottelemaan jos ne vain hengissä pysyy mutta muuten en aio koulia kasveja. Liki kaikki kaalikasvit olen kylvänyt muovirasioihin, joihin olen saanut reilummin multaa. Alaspäin tilaa olisi kasvaa mutta naapurit tuppaa liian likelle. 

Kukkakaalia, parsakaalia, punakaalia, kurttu- ja suippokaalia kylvän samalla tavalla. Osan olenkin jo kylvänyt mutta niin rasiat kuin multakin loppui kesken.

Muutamia yrttejä olen myös laittanut tulemaan ja innolla että kauhulla odotan tulevaa, sillä aiemmin en ole juurikaan yrttejä kokeillut ja nyt kokeilen kerralla montaa eri sorttia. Basilikaa, salviaa, sitruunamelissaa sekä ruohosipulia olen ehtinyt jo kylvää. Ruohosipulia odotan ehkä kaikkein eniten näistä, sillä en tiedä parempaa kuin tuore ruohosipuli leivänpäällä. Ruohosipuli tuo myös mieleen muistoja lapsuudesta kun olin niin kovaa tyttöä, kun olin syönyt raakaa ruohosipulia kun isäni söi raakaa sipulia, mitä ei minun pieni suuni kestänyt.

Olin tomaattienkin kanssa oikein aikaisessa ja intoilinkin että nyt saa varhain satoa mutta rakas kissani päätti toisin. Tästä olen maininnut jo aiemminkin että Viiru kissani maisteli melkein kaikki tomaatin taimet suihinsa. No nyt se katti iski taas jälleen kerran ja pidemmällä olleet taimet mirri puri poikki. Mieheni naurahtikin kissalle että ”Voi Viiru! Ei niitä vielä pidä syödä, ne kasvaa vielä”. Ei muuta kuin toivoa tuleville taimille ja jos nyt uskoisi itse suosiolla että Viirua ja taimia ei tule jättää samaan tilaan yksin. Varsinkaan silloin kun kissa on nälkäinen!

Luffakurkku

Minun Luffatkin innostuivat kasvamaan! Ensimmäiset kolme onnistuin tappamaan. Joku puupää oletti että kasvit saavat tarpeeksi valoa kylpyhuoneen lattialla. Onhan se huone todella valoisa, mutta ei riittävän. Olen pitänyt kylpyhuonetta idätys huoneena, sillä se on talon lämpimin paikka. Paitsi silloin jos tuulee. Jos sää on kovin tuulinen niin lämpö ei pysy sisällä vaan huitelee harakoille. Luffaa eli pesusienikurkkua kokeilen ensimmäistä kertaa. Mullan alle on myös sujahtanut uusina kasveina itselleni kiwano, eli hyytelömeloni sekä sitruunakurkku. 

Myös puutyöt on aloitettu. Kaksi ensimmäistä talvea ovat olleet melkoista opettelua polttopuiden määrän hahmottamisessa, mitä talven aikana tarvittaisiin. On myönnettävä että jos talvi olisi ollut kylmä niin puut olisivat loppuneet jälleen kerran kesken kuten viime talvena kävi. Opimme myös sen ettei puuta tarvitse polttaa niin suuria määriä mitä viime talvena poltimme. Tosin huomioitavaa on että viime vuonna poltimme roskalautaa aika paljon ja se nyt ei ole mitenkään järin hyvä lämmönlähde. Ja koska puuta tarvitaan myös mieheni vanhempien luona löivät miehet viisaat päänsä yhteen ja hankkivat yhteisenä halkomakoneen. Helpottaa huomattavasti kun ei tarvitse miettiä keneltä saisi vuokrattua tai lainaa halkomakonetta, jotta puut saataisiin pienittyä. Iso oli investointi mutta se kannatti.

Tipitii!

Meidän tilan omia jälkeläisiä

Tätä tunnetta en osannut ihan odottaa. Siis jos ostaa siitosmunia joltain toiselta, on olo aivan mahtava kun tipuja kuoriutuu. Mutta se tunne mikä tulee kun onnistuneesti kuoriutuu omien kanojen jälkeläisiä niin se tunne on vielä huimempi! Kolme kukkoa ja kolme kanaa pääsivät ihmettelmään vanhan akvaarion uumeniin ja kunhan kasvavat niin pääsevät omaan tilaan navetan puolelle.

Hankimme oman hautomakoneen, joka ei tyhjäksi jäänyt näiden tipujen jälkeen. Nyt siellä nimittäin majailee ankanmunia sekä kolme kananmunaa. Kauhukseni huomasin ensimmäisessä läpivalaisussa ennen koneeseen laittoa että munat ovat hölskyneet matkalla ja munan sisällä olevat ilmataskut liikkuvat ihan liikaa. Käänsin munat koneeseen pystyyn niin että ilmatasku on ylöspäin ja toivon parasta. Pidän munia kolmisen päivää samassa asennossa ennenkuin niiden kääntelyä aloitetaan. Tämän vinkin sain toiselta hautojalta, joten terveiset sinne hänelle ja lykkyä, samassa tilanteessa kun ollaan.

Jalkakin löytyi taas!

Instagramin puolella olenkin jo hehkutellut että leikkauksen jälkeen olen saanut jättää kepit jo pois. Tammikuun 13. päivä jalkani leikattiin oikein urakalla ja nyt kun olen katsonut tarkemmin röngen kuvia niin näyttää siltä että jalkaani ei katkottukkaan kolmesta vaan viidestä kohti poikki. Saahan sitä ihmetellä jos jalka on hiukan kipeä ollut. Tätä kirjoitellessani olen ollut yli viikon ilman keppejä ja itseasiassa tänään 5.4.2020 pääsin ensimmäistä kertaa kävelemään normaalisti rappusia ylös ja alas! Jalka alkaa kantaa ja vahvistuu entisestään! Koko talven olen pelännyt että mitä sitten teen jos en pystykkään kävelemään kunnolla kun pitäisi kylvöihin rueta. Nyt alkaa näyttää paljon valoisammalta!

Mukana tässä kuussa yhdessä kirjoittamassa olivat: