Vielä saan odotella että mehiläiset alkaisivat lennellä pesän ulkopuolella. Syksyllä talvea vasten lähti kaksi mehiläispesää, joista toinen ei selviytynyt talven yli. Toinen pesä huminasta päätellen voi hyvin. Meilläpäin ei enää lunta ole kuin siellä täällä mutta säät ovat sen verran kylmiä ettei mehiläiset ole vielä puhdistuslentoa lukuunottamatta pesästä poistuneet. Ihan hyväkin, sillä eipä luonnossa vielä niille olisi tarjotakkaan mitään ruokaa.
Muitakaan pölyttäjiä ei juuri vielä näkynyt. Yksi perhonen, yksi ampianen ja liuta kärpäsiä on nyt tullut vastaan. Mitä luonnon hyönteisiin tulee niin mielessä on ötökkähotellin rakentaminen. Muilla on toinen toistaan hienompia rakennelmia mutta meidän tulee olemaan huomaamaton ja vaatimaton. Viime kesänä meidän pihalta kaadettiin suuri pihlaja nurin. Sen kanto on edelleen paikoillaan ja ötökkähotellini ajattelin rakentaa siihen. Menee sekin hyötykäyttöön.
Tälle vuotta olen myös alkanut ruokkimaan myös kärpäsiä. Tontin nurkalta löytyy olkien alta muhiseva, pahalta haiseva projekti. Olkien alla hyönteisten ruokana on nimittäin yksi hirven pää sekä Hakkaraisen pää. Kun pukit kuoli niin päätin että sarvellinen Hakkarainen päätyy käsittelyyn. Siellä se nyt on ja odottaa puhdistusta. En ole toviin käynyt päitä kuikkimassa joten en tiedä kuinka herkullinen yllätys siellä jo on. Mutta kunhan homma etenee niin tulen kertomaan lisää. Ja ei huolta. laitan kyllä sisältövaroituksen!
Voi vitsit miten paljon eläimiä! Itse haaveilen tällä hetkellä muutamasta lampaasta, niistä meillä on kokemusta vuosien takaa. Mieheni haluaisi ankkoja, mutta vesihommat epäilyttää. Tälläisiä kuvia katsellessa eläinkuume kyllä nousee. Vaarallista!
Ihanat vauvat!! Onko butteja vai mitä kalkkunoita? Itse meinaan tänä vuonna jättää butit ottamatta ja tyydytään kahteen pronssiherraan jotka ovat lasten lemmikkejä. tosin kissan/koiranruoka näkökulmasta en ollu ajatellu, joten saattaahan tämä vielä muuttuakkin.
Butteja ovat. Niille tosin sattui kuollettava vahinko minkä seurauksena kalkkuna operaatio joudutaan aloittamaan alusta. Uusia tipuja ei ole vara ostaa vaan yritetään haudottaa bronsin munia
Ihana tuo ensimmäinen kuva! <3
Minä olen pitänyt kaneissa sellaista linjaa, etten jatka kiukkuisten emokanien pitoa ja lisäännyttämistä. On paljon helpompaa, kun emo on säyseä ja luottavainen, vaikka ei olisikaan käsikesy. Ihan senkin suhteen, että pesää voi tarkistaa pelkäämättä oman "henkensä" ja poikasten hengen puolesta.
Tämä edellinenkin emo antoi minun käydä pesällä jo seuraavana päivänä, eikä ollut moksiskaan. Varsinkaan, kun lahjoin sitä ja kiinnitin sen huomion herkkuihin! ='D En kyllä vielä mene noin pieniin poikasiin käsin koskemaan, mutta porkkanalla siirtelin karvoja ja katsoin, että kaikki on hyvin.
Meillä toinen emo oli hyvin säyseä mutta ajan kanssa kiukustui. Toinen oli hullu jo meille tullessa ja viime vuonna lupasin että tämä saa luvan lähteä. Ei vain ole löytynyt sopivaa tilalle. Kopeloin pesät läpi kuolleiden poikasten varalta. Haju on melko messevä jos niitä en keräile pois. Toistaiseksi kuolleita ei ole löytynyt mikä on hyvä.
Voi miten paljon eläinvauvoja, ihanaa! Noi ankatkin oli niin suloisia. ❤️ Harmi, että joudut jalan vuoksi vielä uuteen operaatioon. Olihan se ollut ihan inhimillistä että oisit saanut sen kerralla ”kuntoon”.
Titaanien poiston jälkeen aletaan valmistautua taas seuraavaan leikkaukeen. Onhan tämä tympeää ja toipumisajat todella pitkiä mutta parempaan suuntaan mennään
Voi mitä pörröotuksia teillä on siellä <3 Tuon ensimmäisen kuvan kisu on kyllä vähän sen näköinen, ettei hän ole valmis vielä heräämään sen enempää aamuun kuin kevääseenkään 😀 Tsemppiä sinne jalan kanssa ja iloista kevättä siitä huolimatta!
Isabella on vähän vastarannan kiiski joka asiassa. Paitsi kun puhutaan syömisestä 😂
Aivan ihania eläinvauvoja teillä! 🙂