Meidän tilalla kevät on ollut todella kiireistä aikaa. Sen vuoksi en ole ehtinyt päivitellä meidän touhuista juuri missään muualla kuin instagramissa. Kaikki istutustyöt, peltotyöt sekä muiden kasvupaikkojen tekeminen on vienyt oman aikansa ja kieltämättä, nyt jos koskaan toivoisin olevani paremmassa kunnossa. Kivuilta en ole säästynyt eikä leikattu jalka nopeuta asiaa. Luut eivät nimittäin ole vielä luutuneet vaikka hyvin onkin toipuminen edistynyt.
Ja koska kuukausi vaihtui taas ja on yhteispostauksen aika. Tällä kertaa aiheita kirjoittamiseen oli niin monta että joudun hiukan perkkaamaan ja keskityn yhteen asiaan, tuholaistentorjuntaan. Ja valitettavasti tekstistä tulee tällä erää lyhyt ihan jo sen vuoksi että aika on kortilla. (En minä muuten heräisi aamu kuudelta kirjoittelemaan koneen ääreen 😀 )
Hyvä paha kasvi
Koska kumppanuuskasvein viljely onkin monelle tuttua ja ajattelin kirjoitella siitä paremmin kunhan kasvimaalta saisi räpsittyä esimerkki kuvia niin aion kertoa sellaisesta menetelmästä, joka ei olekkaan niin tuttu. Nimittäin uhri- ja houkutuskasveista.
Uhrikasvi on nimensämukaisesti uhri. Uhrikasvin tehtävä on houkutella tuholaiset itseensä ja kun ökkiäiset ovat asettuneet taloksi, tuhotaan itse kasvi, joka on houkutellut tuholaisia itseensä. Tämä on syytä tehdä ennenkuin hyönteisten toukat koteloituvat. Uhrikasvi kylvetään/ istutetaan hiukan sivuun muista kasveista. Näin pyritään estämään se ettei tuholaiset innostu leviämään niihin kasveihin joita on tarkoitus suojella. Meillä tänä vuonna uhrikasvin virkaa toimittaa kiinankaali ja sivussa auringonkukka. Auringonkukalla olisi kyllä ihan omakin tehtävä puutarhassa mutta jos huomaan että tuholaiset kiinnostuvat niistä liiaksi, laitan pahiten saastuneet auringonkukat pois. Hyvänä uhrikasvina toimii myös kukkakaali mutta niitä minulla ei ole ylimääräisiä. Kiitos rakkaiden kissojeni jotka tuhosivat yli 300 tainta. Mokomat kävivät pariin laatikkoon pissalla ja kolme laatikkoa nukuttiin lyttyyn. Valehtelematta rämähdin nauramaan kun näin meidän Isabellan nukkuvan laatikossa autuaan tietämättömmänä siitä mitä on saanut aikaan.
Houkutuskasvin kokeilu on itsellenikin ihan uusi juttu ja ihmettelen miksei sitä käytetä enempää Suomessa. Peltokanankaali lienee monellekkin tuttu rikkaruohona. Kenties tästä syystä jouduin tilaamaan peltokanankaalen siemenet Saksasta, sillä Suomesta siemeniä en löytänyt mistään. Peltokanankaali on syötävä kasvi myös ihmiselle mutta erityisesti siitä tykkää kaalikoi. Peltokanankaalista tekee erityisen se että sitä kutsutaan umpikujahoukutuskasviksi (dead end trap crop). Kasvin lehdet sisältävät paljon saponiinia mikä houkuttelee kaalikoita. Samainen saponiini tappaa kasvia syöneen kaalikoin toukat. Ne eivät siis kehity koskaan aikuisiksi asti. Peltokanankaali kukkii seuraavana vuonna, jolloin saponiinin määrä lehdissä on niin matala että kaalikoit selviävät sen syömisestä hengissä mutta kukkiessaan se houkuttelee paikalle pistiäisiä ja pistiäiset taas ovat luonnollinen vihollinen kaalikoille. Kätevää ellen sanoisi.
Peltokanankaalin on huomattu olevan tehokas kaalikoin houkuttaja varsinkin kun se kasvaa keräkaalin tai rapsin kanssa. Meillä ei rapsia kasvateta mutta keräkaalta kylläkin. Kaalikoin munamäärä oli 12-kertainen verrattuna keräkaaliin mikä on minusta aika huikea eroavaisuus. Tätä aion todellakin kokeilla ja jos tämä toimii niin peltokanankaali saa jäädä pelloille asustelemaan. Sain peltokanankaalen siemenet vasta joten nähtäväksi jää miten nopeasti itäminen tapahtuu, sillä osa kaaleista onkin jo taimina valmiina odottamassa istutusta harson alle.
Ennenkuin linkkaan alle muiden blogit niin toivottakaan onnea. Tätä kirjoitellessani olen samalla lähtökuopissa pellolle. Edessä olisi hunajamarjan, omenapuiden, päärynäpuiden sekä mansikan ja vadelman istutusta. Suurimmat urakat on vielä edessä päin ja ne hoidetaan mieheni kanssa yhdessä. Tästä tulen kertoilemaan Instagramin puolella enemmän kun sen aika koittaa. Kunhan istutukset ja kylvöt ovat ohitse niin kertoilen vähän mitä kaikkea peltoon nyt lopulta meni ja kuinka paljon. Kuulemisiin!
Ps. Kunhan meno vähän rauhoittuu niin alan palailla myös videoiden pariin.
Kasvuvyöhyke I
Kasvuvyöhyke II
Tuota houkutuskasvia en olekaan vielä kokeillut, Kiitos. Laitan korvan taake.
Jänniä juttuja nämä uhrit ja houkuttelijat. Samettikukkaa minäkin olen kylvänyt. Muistan lukeneeni, että päivänkakkarakin houkuttelisi ötököitä. Katselin eilen pihaani ja kun en ole sille paljon ehtinyt tehdä, valloittaa päivänkakkara sitä. Olisi hyvä, jos siitä olisi jotain hyötyä.
Tämä oli minulle aivan uutta – uhrikasvin kasvatus siis! Kiitos mielettömästi vinkistä, ehdottomasti peltokanankaali menee ensi kesän ostoslistalle!! 🙂
Ja voimia sinne touhuihin! Tämä alkukesä on ollut ihan hurjaa tohinaa ja kiirusta puutarhassa….!
Todella mielenkiintoinen juttu peltokanankaalista, toivottavasti se toimii luvatulla tavalla.
Teillä on kyllä hurjan kiireinen kevät, koettakaa jaksaa <3
Kiirettä pitää ja kunhan kiireinen aika on ohi niin nukun niin etten laita herätyskelloa ja nukun niin pitkään kun nukuttaa
Minä voisin istuttaa muutamia kaalintaimia uhriksi, sillä niitä jäi penkistä yli. Jossiten saisin varsinaiset kaalit pysymään tuholaisilta rauhassa. Todella tehokkaita taimen kaatajia sinulla siellä, 300 taimen hävittäminen käy jo työstä 😀
Laatikoista näkyy missä on nukuttu ja missä ei. Täytyy keksiä ensivuonna joku kissavapaampi kasvatuspsikka
Hyvä tietää että peltokanankaalin siementä saa kuitenkin jostain hankittua. Enkä tosiaan tiennyt, että sillä on tuollaisia ominaisuuksia, tuumasin vaan että se on villi kaalin sukuinen kasvi, joten kannattaa siirtää niitä kasvamaan mahdollisimman näkyville paikoille. Kaikki siirretyt kanankaalit eivät erityisemmin arvostaneet operaatiota mutta toivottavasti ehtivät tehdä uusia siemeniä kuitenkin. Tuonne niittykukkien sekaanhan ne menee vallan mainiosti, omat kaalit voi sitten pitää harson alla piilossa…
Olen kyllä tiennyt, että on noita ns. houkutuskasveja tuholaisille. En ole itse kokeillut. Tuo peltokanankaali on aivan erityisen mielenkiintoinen. Se kun on nurmenviljelyssä paha rikkakasvi.