Ne jotka eivät usko ilmastonmuutokseen pitäisi ryhtyä viljelijöiksi. Ei riitä että ollaan säiden armoilla vaan että ollaan vielä pahasti oikkuilevan luontoäidin käsissä ja tämä kulunut vuosi on ollut totaalisen sekaisin. Ja tämän myötä meidän viljelykset epäonnistuivat pahasti

Kuumaa, kylmää, kuumaa, vettä

Kun joulu ja vuoden vaihde oli saatu elettyä ja lähdin jalkaleikkaukseen, en olisi uskonut että tuleva muistuttaa samaa sotkua mikä aiheutuu siitä että menet ravistelemaan voimakkaasti avaamatonta tölkkiä ja avaat sen ilman että sisältö ehtii tasaantua. Meidän vuosi on levinnyt pahasti käsiin. Suorastaan valunut sormien välistä.

Talvella hieman huokaisin että lunta ei tullut paljoa, sillä se tiesi että mieheni oli enemmän kotona. Itse kun en juuri päässyt kivuiltani liikkumaan. Tämä oli ensimmäinen isku tähän tulevaan ongelmien vyyhtiin. Liki lumeton talvi oli mutta pakkasta oli kuitenkin sen verran että routa pureutui hyvin maahan. Vuodenajan vaihtuessa hiljalleen kevääseen, ei keväästä ollut tietoakaan. Kevät oli todella kylmä. Routa ei päässyt sulamaan ja meillä päästiin kyntämään vasta toukokuun viimeisinä päivinä kun normaalisti samaan aikaan ensimäiset kylvöt olisivat jo pitkästi takana päin. 

Kylmä kevät loppui kuin seinään ja Suomeen pyyhkäisi helleaalto joka junnasi koko kesäkuun. Tukahduttava helle ei riittänyt vaan kaiken kruunasi kuivuus. Satoikohan kesäkuun aikana jopa kahdesti. Yhden kerran maahan asti ja toisen kerran vain näön vuoksi. Kesäkuun lopussa ymmärsin että koko kevään työt on hukkaan heitettyä. Ainoastaan peruna, perunan kaverina kylvetty papu, sipulit, ohra, kaura ja vehnä näytti elonmerkkejä mutta mikään muu ei itänyt. Se kieltämättä söi pahasti. Ne kaikki jumalattomassa helteessä tehdyt työtunnit oli kaikki tehty turhaan. Helle ja kuivuus oli tehnyt tehtävänsä.

Päästettyäni ilmoille muutaman perkeleen alkoi viimein tulla kauan kaivattua vettä. Ennen sateita ja sateiden aikana tein uusia kylvöjä. Näiden toivon ehtivän vielä syksyllä korjuu kokoisiksi. Sateet jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat ja vieläkin jatkuvat! Eilen kävin katsomassa viljojen ja toisen peltolohkon tilanteen ja voin sanoa että jos mies ei olisi ollut paikalla niin olisin mitä luultavammin purrut hampaistani paikat irti. Pelloilla odotti nimittäin lohduton näky. Viljat kärsivät kuivuudesta niin ettei juuri mitään puitavaa ole tulossa. Jos viljat ehtivät edes tuuleentua ajoissa. Toiselle peltolohkolle ei ole mitään asiaa. Se nimittäin lainehtii. Koko pelto on parhaimmillaan parikymmentäsenttiä upottavaa mutaa. Vettä on tullut koko kuukauden edestä muutaman päivän aikana eikä se ole ehtinyt imeytyä mihinkään. Herneet olivat hukkuneet, palsternakka, lanttu, nauris, pavut ja tilli olivat kokeneet saman kohtalon niiltä osin mitä olivat pyrkineet maanpinnalle.

Kaalet on myöskin tässä vaiheessa jo menetetty. Samoin kurpitsat ja avomaakurkut. Osan kaalentaimista tappoi kissat, osan helle ja loput popsikin sitten lampaat. Lampaiden tallomaksi ja suuhun sujahti myös kurpitsat sekä kurkut, tyrnit ja marja-aroniat. Hunajamarjatkin oli maasta revitty irti ja nähtäväksi jää ehtiikö juuret kasvamaan vielä niin että talven yli mentäisiin. Joku nuista sankareista hoksasi miten lankojen ali mennään ja se myös opetettiin muille. Tämän jälkeen edes lammasverkko ei nuita pidätellyt. Ali mentiin vaikka väkisin. Ja kaikesta tästä hiivatin yhdestätoista hehtaarista lampaat keksi mennä juuri sille peltolohkolle missä taimet olivat. Kymmenen lammasta saa muuten aika paljon tuhoa aikaiseksi lyhyessäkin ajassa.

3700€:n litrahinta

Ai millä? No vedellä! Tälläisiin lukemiin päästään kun desi vettä tappaa 30 kalkkunanpoikasta. En enää muista mistä olin kotiin tulossa mutta mies oli ihanasti hoitanut kaikki eläimet valmiiksi. Lähdin itse vielä käymään tipuja katsomassa ja siellä odottikin vain kasa märkiä, kylmiä ja hyvin kuolleita tipuja. Nämä pienet muutaman päivän ikäiset otukset olivat käyneet uimassa vesiastiassa yksi toisensa perään ja paleltuneet kuoliaaksi. Olivat sentään yrittäneet päästä lämpimään, sillä tiput löytyivät lämpölampun alta yhdestä mytystä. Ja minä kun luulin että lampailla olisi tämmönen eriskummallinen taipumus harrastaa kuolemista. Jos oikein tarkkoja ollaan niin kuusi tipua elivät vielä muutaman päivän kunnes kuolivat. Yritettiin vielä uudelleen niin että ostin kalkkunan munia haudottavaksi. Laihoin tuloksin. 40:stä munasta kuoriutui lopulta seitsemän tipua joista yksi menehtyi eriskummallisen kohtauksen jälkeen, yhden jouduin lopettamaan ja kaksi vei meidän oma kissa. Kolme siis jäljellä.

Rahaa menee niin että heikottaa

En halua edes miettiä kuinka paljon rahaa on mennyt hukkaan kaiken tämän jälkeen. Yksi rusentava isku tuli vielä avomaan puolella. Joku saattaa muistaa suunnitelmiani pelloilla jonne tulisi marjamaa. Vähän hedelmäpuita, mansikkaa, vadelmaa jne. No jotta kulunut kasvukausi saisi minut voimaan kahta pahemmin huonosti tuli takkiin tältäkin saralta. Kun saimme tilatut taimet oli maa vielä pahasti jäässä mutta lumesta ei tietoakaan. Asiaa ei helpottanut se että esimerkiksi hunajamarjat olivat jo alkaneet puskea lehtiä. Onni onnettomuudessa että kyseessä oli astiataimia joten hengenhätä taimilla ei ollut. Toisinkuin omena- ja päärynäpuilla sekä vadelman- ja mansikantaimilla jotka olivat avojuuritaimia. Sieltä tuli takkiin reippaat 150€ että heilahti. Puut sekä vadelmat ehtivät kuolla ennenkuin ne päästiin istuttamaan. Mansikoiden kanssa kävi hieman paremmin ja 600:sta taimesta ”vain” 170 tainta menetettiin. Ne onneksi saan paikattua rönsyillä kunhan mansikat lähtevät niitä kasvattamaan. 

”Hieman” siis sieppaa. Ja jotta hampaita saisi kiristellä vielä vähän lisää niin kanit tekivät myöskin tenän. Luotto urosta lakkasi naaraat kiinnostamasta ja nuorempi uros ei joko tohtinut astua tai sitten astui kylkeen. Tämä tiesi sitä ettei poikasia juuri syntynyt. Viimevuonna tähän aikaan poikasia oli muistaakseni kolmekymmentä ja nyt niitä on huimat 17 joista pari ainakin saatetaan vielä menettää, onhan kyseessä yhdellä varsin iso poikue ja poikaset ovat vasta muutaman päivän ikäisiä. Ensi vuodelle on onneksi nyt valmiina uudet urokset kunhan vähän kasvavat niin pääsevät nekin sitten töihin. 

Ja viimeisenä muttei vähäisempänä päästään mehiläisten pariin. Talven aikana toinen pesistä menehtyi joten ei auttanut kuin tehdä uusi jaoke ja hankkia siihen uusi kuningatar. Ei kovin kauaa ehtinyt mennä kun huomasin toisesta pesästä kuningattaren kuolleen. Ja taas päästiin kuningattaren ostoon. Tämähän tietää sitä että meden keruu on hidastunut molemmista pesistä, mikä taas tietää vähäisempää hunajasatoa. Vielä en ole päässyt linkoamaan. Viime vuonna tähän aikaan olin jo ensimmäisen sadon purkittanut. Pitkiä ja raskaita huokauksia on tullut otettua. Mutta en tiedä.. raivostuttaa, väsyttää, tuskastuttaa ja mitähän vielä. Silti jotenkin tunnen että kaikki kääntyy vielä hyväksi. En tiedä miten mutta jotenkin. Nähtäväksi jää mitä syksy tuo tullessaan. Sitä odotellessa leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, pieni virne kasvoilla.