Mitä kuuluu?

En olisi uskonut että minut valitaan mukaan ohjelmaan. Olin kieltämättä hyvin yllättynyt kun sarjan ohjaaja ja tuottaja Sami Kieksi otti yhteyttä.

Tuli pidettyä hiukan taukoa kirjoittamisessa mutta vannon että siihen on hyvä syy. Olen ollut viimeiaikoina erityisen kipeä ja tilalla on sattunut kaikkea uutta ja ihmeellistä. Lähtökohtaisesti meille kuuluu todella hyvää. Tyhjä navetta alkaa täyttyä elämästä ja kanilassa kuhisee. Vähän maistiaisia uusista asukkaista onkin tipahtanut Instagramin puolelle. Vaan voi hirvitys minkälaista vauhtia kanin poikaset kasvaa! Ja voi hirvitys millä niitäkin on käyty kuvaamassa!

Vanhemman poikueen yksi pienokainen.

Kanilassa kuhisee

Kanilassa on riittänyt vilskettä ja pieniä jalkoja on ruennut käymään jo pesän ulkopuolella. Poikueita on syntynyt kaksi ja niillä on neljä päivää ikäeroa. Hämmentävää on miten paljon ne eroavat toisistaan. Vanhemmat poikaset ovat lähteneet toisesta pesästä jo liikkeelle ja toisessa pesässä on kaikilla juuri silmät auenneet. Kokoeroakin on valtavasti mutta se selittyy jo vähän silläkin, että toisessa poikueessa syntyi kuusi ja toisessa yhdeksän poikasta.

Neljä päivää nuorempi naapuri.

Toisen pesän poikasissa on enemmän värejä. Ensin näytti siltä että poikasia olisi viisi valkoista ja neljä mustaa mutta vähän kasvettuaan alkoi yhden mustan turkin väri muuttua ja nyt hän onkin kauniin rusehtava vipeltäjä.

Myös sisaruksilta löytyy hiukan kokoeroa.

Vaan ei tämä ihan näin kivasti ole mennyt. Joukkoon kuuluu myös hiukan huonojakin uutisia. Kalifornialaisen poikasista yksi löytyi kuolleena pesän ulkopuolelta, mikä oli siinäkin suhteessa sääli, sillä vain muutaman päivän päästä muut poikaset lähtivät pesän ulkopuolelle seikkailemaan ilman että kylmyys heidät kangisti. Toisessa poikueessa sattui hiukan kummia. Yksi poikasista nimittäin katosi jälkiä jättämättä. Kopin ulkopuolella ei näy mitään jälkiä murtautumisesta eikä pienen ruumista löytynyt mistään. Yksi valkoinen poikanen vain katosi ja meinasipa toiselle valkealle käydä myöskin ohraisesti! Häkkejä siivoillessani huomasin ylimääräistä liikettä häkissä ja huomasin pienen valkoisen poikasen liikkuvan hyvin kankeasti pesän ulkopuolella. Syliin nostaessa poikanen oli hyvin kylmä. Kani mukaan ja äkkiä sisälle!

Kani pääsi lämmittelemään tipujen lämpölampun alle.

Kotkot saapuivat

Instagramin puolella on juttua saanut lukea tästäkin! Meidän navettaan sekä kylpyhuoneeseen on tullut asukkaita! Yllä oleva kuva paljastaakin että meidän Alhot kuoriutuivat ja asustavat tällähetkellä meidän kylpyhuoneessa. Kahdeksasta munasta kaksi meni kesken mutta loput kuoriutuivat ajallaan ja vaikuttavat terveiltä kaikki. Ruokahalu on kohdillaan, uni maistuu ja uteliaisuutta riittää. Kaikkea ja kaikkia täytyy käydä vähän nokkaisemassa. Myös kissaa olisi kiva käydä tutkimassa mutta yksi juoksee karkuun, toinen ei anna koskea ja kolmas yrittää syödä. Ei siinä paljoa vaihtoehtoja jää.

Nukkuvia tipuja

Siihen on tosiaan syynsä miksi vesikuppi pitää olla sellainen ettei sinne ole helppo hukkua. Tiput kun nukahtavat niin se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sitä torkahdetaan vaikka naamalleen ruokakuppiin! Vääriin paikkoihin torkkuminen ei ollut meillä ensimmäisten ”ongelmien” joukossa. Ensimmäinen kunnon tilanne puski päälle kuoriutumisvaiheessa, jolloin yhden tipun napanuora ratkesi ja haavasta alkoi pulputa verta. Untuvikossa ei hirveästi verta ole joten veren näkeminen pisti kirjaimellisesti kiireiseksi. Tyrehdytin verenvuodon ja toivoin parasta. Tuolla haastavamman alkunsa kokenut viipottaa muiden mukana ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Navetan puolelle kanalaan päätyi meidän aikuiset kotkot, joiden toimia on ollut ilo seurailla. Kaikki ovat nuoria sekuleita ja vaikka kukko on nuori, se on ottanut paikkansa joukon johdossa todella hyvin. Ennen meille tuloa ei ollut tohtinut kiekua mutta meillä jo seuraavana aamuna kajahti ilmoille varsin miehekäs kiekaisu! Ei jäänyt epäselväksi kuka täällä pitää rouvista huolta.

Kukko moittii kun kupeissa ei ole tarpeeksi apetta! Kamera pois ja ruokaa!
Kanat ovat asettuneet taloksi kukon kanssa.

Vuohelan tavalla

Pitkä aikainen haave on viimein toteutunut! Meillä asustaa vuohia! Alkuun oli tarkoitus hommata aluksi kaksi kuttua ja opetella vuohien kanssa elämää heidän kanssaan, mutta kun mahdollisuus tarjottiin hommata myös pukit niin tartuin siihen. Samasta osoitteesta tulikin mukaan kahden vuohen sijaan neljä!

Nuori naarasvuohi sai nimekseen Pikkusisko.

Pikkusisko valikoitui matkaani ensimmäisenä. Ihastuin totaalisesti hänen erilaisuuteensa. Hän on kovin utelias ja sen sarvet ovat eriparia.

Jami ja Hakkarainen

Meidän pukit saivat nimekseen Jami ja Hakkarainen. Molemmilla on varsin komeat parrat mutta erityisesti huomio kiinnittyy Hakkaraisen komeisiin sarviin!

Hertta ja Pikkusisko

Pikkusisko sai kaverikseen Hertan. Hertta on utelias mutta vielä liian pelokas tulemaan luokse. Paitsi silloin kun tuon männyn oksia. Tuntuu että kaikki pelko katoaa siinä vaiheessa ja luokse uskaltaa tulla koko poppoo. Kyllä minä vielä näiden luottamuksen saan. Paljon ollaankin jo edistytty vaikka liikkumiseni aitauksen sisäpuolella johtaa karkuun kipittämiseen.

Yle

Yksi syy eläinten lisäksi siihen ettei minusta ole kuultu juuri mitään on se että olen joutunut henkisesti valmistautumaan siihen että meidän taloon tullaan kuvaamaan muutenkin kuin harrastemielessä. Syksyllä jatkoa saavan Some deep story- sarjan ensimmäinen jakso kuvattiin meillä.

En olisi uskonut että minut valitaan mukaan ohjelmaan. Olin kieltämättä hyvin yllättynyt kun sarjan ohjaaja ja tuottaja Sami Kieksi otti yhteyttä.

Kameran käydessä ei ole helppo olla rento ja oma itsensä.

Kun kamera oli pois päältä ja juteltiin niin tuolloin oli hyvä pyöriä penkillä ja koettaa saada selästä paineen tunnetta pois. Kesken kuvauksien sitä ei kehdannut rueta pyörimään eikä keinumaan.

Kuvaus viikonloppu oli itsellekkin hyvin opettavainen. Opin miten monimutkaista kuvaaminen on. Ei se mene kerralla putkeen ja asioita joudutaan ottamaan uudelleen, lavastamaan kohtauksia ja hienosäätämään asioita joita valmista ohjelmaa katsoessa tule edes ajatelleeksi. Se mikä vähän järkytti oli oman äänen ja kuvan näkeminen ruudulta. Voi hyvin olla että se järkytys tulee vielä monta kertaa, mutta niin kai se on kaikilla. En minä itseäni näe samalla tavalla peilistä tai kuvissa. Kieltämättä omat kasvot näytti kovin vierailta ja ääni kuulosti suorastaan hirveältä. ”Kimitänkö minä noin kokoajan”. Onneksi kuvaaja ja tuottaja oli kovinkin kannustavia, vaikka ties kuinka monta otosta meni pieleen sanasekoilujen tai jäätymisen takia. Jää nähtäväksi minkälainen jaksosta nyt lopulta tulee. Mitä olen edellisiä kausia katsonut niin odotukset ovat korkealla. Nyt tehtiin ihan jotain muuta kuin kotivideota.

Aavasta kuoriutui varsinainen linssilude

Kuvauksien aikana ei jäänyt epäselväksi että meillä on musta kissa nimeltä Aava! Monet naurut saatiin kun neiti seuraili varsin hanakkaasti Samia ja näin ollen pyöri myös paljon kuvissa. Joitain tilanteita Aava jopa pelasti ja tarjosi lisää kuvattavaa. Kun kuvattiin viimeisiä juttuja totesi kuvaaja ettei muista milloin viimeksi olisi kuvannut näin paljon kissavideoita. Aavasta taisi tulla jakson varsinainen päätähti!

Kanat omavaraistaloudessa

Meille kanat ovat tulleet jäädäkseen. Kanalaa rakentaessa tuli samantien otettua huomioon se että tämä harrastus saattaa karata käsistä joten navetasta varattiin reippaasti tilaa pelkästään kanoille.

Rakas lukija! Pahoittelen jo näin alkuun että tästä jutusta tulee pitkä. Vaan mitä voi odottaa kun yhdistetään pääsiäinen ja pääsiäiseen liittyvät eläimet eli kanit, kanat sekä noitien luudalla keikkuvat kissat! Ota siis mukava asento ja valmistaudu sillä tällä kertaa on luvassa eläimiä koskeva kirjoitus jossa ei turhalle rutinalle ole paikkaa ja pääosassa meillä on pääsiäisen tunnetuin hahmo eli kana!

Miltä tuntuisi hypistellä käsissäsi kananmunaa jonka sisällä tiedät olevan elämää? Voin sanoa että se on hirvittävän jännittävää! Meidän tilalla eletään jänniä aikoja sillä haudonta on puolessa välissä ja munissa näkyvää liikehdintää ihmettelisi pitkäänkin mutta hypistelyssä on omat riskinsä joten on parempi antaa munien olla koneessa rauhassa. En osaisi kuvitellakkaan sitä harmitusta mikä olisi jos omalla toiminnalla onnistuisin sössimään haudonnan.

Päätettiin tehdä tämmöinen pieni pääsiäsextra kanoista ja siitä mitä ne meille omavaraostelijoille tarkoittaa näin käytännössä ja sehän sopii oikein hyvin sillä Itselläni olikin aikomus alkaa rustailemaan juttua näistä meidän eläimistä. Leikattu käsikin voi jo paljon paremmin ja sain palata pikkuhiljaa takaisin arkiaskareiden pariin.

Munia hautomakoneessa

Meillä ei vielä hautovia kanoja ole joten se työ on tehtävä itse. Meillä on koneessa tällä hetkellä kahdeksan munaa joissa kuudessa näkyy selvästi elämää. Kaksi muuta ovat mitä luultavammin itämättömiä sillä laitoin kokeeksi ostamiani luomumunia koneeseen kun sinne jäi tilaa.

11.4 munien läpivalaisussa ei jäänyt arvailujen varaan onko munan sisällä elämää. Kyseessä seitsemäs haudontapäivä.

Mitä kanat meille merkitsee?

Meille kanat ovat tulleet jäädäkseen. Kanalaa rakentaessa tuli samantien otettua huomioon se, että tämä harrastus saattaa karata käsistä joten navetasta varattiin reippaasti tilaa pelkästään kanoille. Meille kanat eivät ole vain kovaäänistä seuraa ja sielunhoitoa vaan kanoista saamme niin munia, lihaa ja lannoitetta. Minulta on kysytty miten pystyn lopettamaan omia kasvatteja. Voisin sanoa että helposti mutta se on osa totuutta. Eläimen lopettaminen ei ole koskaan mieluisaa puuhaa mutta ennemmin valitsen tämän tien useammankin seikan takia. Yksi syy on se että tiedän miten eläin on elänyt, mitä syönyt ja miten se on lopetettu. Tämä pätee jokaiseen lajiin. Kun seuraan eläimen elämää syntymästä kuolemaan, voin taata perheelleni taatusti puhdasta ruokaa. Toinen vähän erikoisempi syy on se että itsekasvatettua ei tohdi lautaselta biojätteisiin heittääkkään. jokainen murena tulee käytettyä. Kasvottoman lihan kohdalla tilanne oli toisin. Sitä on helpompi syödä, helppo heittää pois ja helppo käydä vain ostamassa. Vaan kun kyseessä on oma kasvatti niin ruokaa arvostaa ihan eri tavalla kaikin puolin. Sitä ei halua heittää pois, lihan kasvatus, teurastus ja lihan käsittely vie aikaa ja sitä ei saa kaupasta. Tiesitkö muuten että kotona kasvatetun ja tehotuotetun kanan lihan maussa ja koostumuksessa on huima ero? Itsekasvatettu on hiukan sitkeämpää ja maku on riistaisempi. Siinä maistuu onnellinen elämä!

Itse lopetetun eläimen lihaa arvostaa ihan eri tavalla.

Monilla kanoja on lemmikkeinä ympäri vuoden mutta monet ottavatkin kesäkanoja, mikä tarkoittaa sitä että syksyn tullen kanat palautuu omistajalleen tai sitten ne laitetaan pataan, riippuen siitä onko kanat ostettu vai vuokrattu. Jotkut kesäkanojen ostajat ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä lopetus seikkaa vaan syksyn tullen ihmetellään että mihinkäs nämä kotkottajat nyt laitetaan kun niille ei olekkaan talviasutusta eikä itse syystä tai toisesta ole kykenevä lopettamaan. On myös hyvä tiedostaa itselleen että kanan äkillinen vakava loukkaantuminen tai sairastuminen tuo eteesi tilanteen jossa kana on hätälopetettava. Silloin tilanteen pitkittäminen aiheuttaa kanalle kärsimystä joten mitä nopeammin kana lopetetaan, sen parempi. Voisin siis sanoa että jokaisen kanan omistajan olisi kyettävä vähintään hätälopetukseen.

Muita huonoja puolia tässä harrastuksessa ei ole? On niitä! Kanoille saattaa tulla väiveitä, täitä, punkkeja tai kana voi sairastua vaikkapa marekin tautiin joka on kanoilla hyvin yleinen ja helposti tarttuva viirus! Viiruksen kantajia on melkein kaikki kanat ja tartunnan tiput saavat ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Kaikille tartunnan saaneille linnuille sairautta ei kehity tartunnasta huolimatta. Joitakin voi myös yllättää haju mikä kanoista lähtee. Jos kanalassa on ilmastoinnin kanssa puutteita tai ulosteita kuivikkeisiin nähden liikaa niin kanala voi hyvinkin alkaa haista ammoniakille.

Alhonkanta

Meillä koneessa haudonnassa tällä hetkellä on Alhoja. Syy miksi valitsin tämän lajin on se että Alhot kestävät kylmää. Pikkupakkanen ei tätä lajia hetkauta. tärkeämpää on että tilat ovat kuivat ja vedottomat. Alhoilta löytyy myös hautomaviettiä noin joka kolmannelta kanalta mikä tietää että meilläkin tullaan jossain vaiheessa lättyilemään. Siis oikeasti! Kana kun alkaa hautomaan niin se ei jää epäselväksi. Pesässä napottaa sulkainen pannukakku joka kyllä kertoo mielipiteensä jos aiot munia mennä keräämään kanan alta pois. Ja vielä lisäksi että Alhot kuuluvat kolmen ahkerimman munijan joukkoon. On hehkutettu että Alhot olisivat hyviä talvimunijoita. Kanoilla monesti viileämmissä olosuhteissa muninta vähenee kun energiaa kuluu niin paljon muuhunkin ja meillä Suomessa luonnonvaloa ei oikein meinaa riittää mihinkään, mikä latistaa muninta intoa. Voisin siis sanoa että kotitarvekanaksi aivan loistava valinta. Yritän olla sen verran kiero että jos meille ahkera hautoja sattuu tulemaan niin sujautan alle muidenkin lajien munia joilla hautomaviettiä ei niin paljoa ole.

Alhot piti nostaa kyllä jalustalle sillä onhan se vähän kuin oman maan kotkottaja. Alhot eivät ole ainoa laji mitä meille tulee, sillä suunnitelmissa on myös Orpingtoneja, jotka ovat hyviä munijoita, iso kokoisia joten ne sopivat hyvin lihantuotantoon sekä kylmänkestävyys on hyvä. Tällä rodulla hautomavietti vaihtelee joten munia yritän sujautella ahkerimpien hautojien alle. Lisäksi meille on suunnitelmissa Brahmoja jotka myöskin ovat hyviä munijoita ja kylmän kestävyyttä löytyy mikä meidän navetassa on enemmän kuin eduksi. Ison koonsa vuoksi sopii myös lihan kasvatukseen. Ja kuten aiemmin sanoinkin niin tämä homma lähtee lapasesta ja minulla vähän sellaista orastavaa tunnetta takaraivossa on tämän suhteen jo nyt, sillä meidän aikuiset kotkottajat ovat parhaillaan toisella paikkakunnalla odottamassa kotiin pääsyä. Kyseessä sekuleiden pieni poppoo!

Pääsiäisen eläinvauvat

Meille sattui näin pääsiäiseksi syntymään 15 kaninpoikasta ja viikon päästä alkaa tiput kuoriutua. Melkoista vilskettä siis tiedossa mutta tämähän on ollutkin tiedossa. Meidän kissat ovat olleet hiukan ihmeissään muutoksista ja voin vain kuvitella hämmästyksen määrää kun tiput alkaa pitämään omaa konserttiaan ja ensimmäiset viikot nämä untuvikot asustavat sisällä ennen kanalaan muuttoa. Kanit ovat jokaiselle jo tuttua juttua ja pienet karvakääröt on ymmärretty jättää rauhaan

Aavasta on haastavaa saada kuvia. Kissa on varsin sutjakka liikkeissään.

Meidän Aava neiti on porukan nuorin ja energisin. Miten voikin näin pieneen eläimeen mahtua niin paljon virtaa. Kekseliäisyyttä ei myöskään puutu ja hellyyttä osataan vaatia.

Laikku sille päälle sattuessaan osaa olla aloillaan kameran edessä.

Laikku on tämän porukan johtaja joka on käynyt kaikille selväksi. Jos reviirille ilmaantuu vieraita eläimiä, täytyy niitä käydä vähän läpsäisemässä ja tekemässä selväksi että tämä reviiri on muuten minun. Uloskin osataan pyytää varsin äänekkäästi ilman että suuta tarvitsee avata ollenkaan. Tassut vain ovea vasten ja armotonta kaapimista. Kynnet tämä mirri on onneksi ymmärtänyt pitää sisällä kun oven kaapiminen alkaa.

Viiru on kissoistamme se kaikkein herkin.

Viiru ja Laikku ovat siskokset. Viirusta on kasvanut meidän pumpuliturkki joka ottaa vieraat lempeästi vastaan. Autoja tämä viiksinaama ei pelkää mikä oli koitua jo kerran kohtaloksi. Jos Viiru sattuu pihalla olemaan ja auto kaartaa pihaan, on melko vakio että seuraavaksi autosta saa yrittää saada ulos Viirun. Eikä sillä ole merkitystä onko auto tuttu vai ei. Ei ole ensimmäinen kerta kun pumpuliturkki on meinannut lähteä vieraan matkaan. Yllättävää sinänsä että itse autossa matkustamisesta Viiru ei välitä.

Kaikki kolme hiirivahtia ovat pitäneet kyntensä piilossa kun ovat uusia tulokkaita päässeet tutkimaan. Se on ollut helpotus sillä meillä esimerkiksi kaneja syntyy useampi poikue vuodessa. Kasvatamme kaneja lihaksi ja tästä kasvatus operaatiosta osansa saa myös kissat. Yllätyin miten hyvin kanin liha teki kauppansa kissoille. Jopa nirsoileva Viiru suostui syömään.

Tämän kevään poikasia. Ikää alle kaksi vuorokautta

Yleensä kanin poikasten annetaan olla ensimmäiset päivät keskenään sillä emo saattaa hylätä poikasensa jos niitä kovin käydään sorkkimassa. Tämä meidän kalifornialainen on ihanan varma ja hyvä emo ja tulee kaveriksi katsomaan jos tutkin poikasten kunnon. Hän synnytti kuusi elävää ja terhakkaa poikasta. Toisen emän kopille ei niin vain menäkkään. Hänellä poikasia syntyi yhdeksän ja hengissä näyttivät kaikki olevan mutta laskiessani poikasia emo tuli ja alkoi siirrellä minun kättäni poispäin poikasista. Ymmärsin yskän, peittelin poikaset takaisin piiloon ja suljin kopin katon. Kuvia en siis käy vielä napsimassa mutta kyllä niitä tullaan vielä saamaan.

Monesti tämän naaraan näkeekin istuskelemassa koppinsa katolla

Vakiosti kaneja meillä on kaksi urosta ja neljä naarasta. Neljä kalifornialaista sekä yksi uudenseellanninpunainen sekä uudenseellanninpunaisen ja suurihopean sekoitus

Hänen kohdalla vielä jännitetään milloin poikaset syntyvät.

Kuvia on tullut räpsittyä taas siihen malliin että jos kaikki laittaisin tänne niin te hukkuisitte kuviin. Paljon jäi myös kertomatta mutta lisää sitten seuraavilla kerroilla. Minut löydätte myös instagramin puolelta minne päivittelen kuvia lisää. Sinne on tulossa päivätystä munien läpivalaisu kuvista kun kolme viikkoa on tullut haudontaa täyteen ja lisäilen sinne myös kuvia kanin poikasista.

Lisää aiheeseen liittyvää luettavaa löydät alla olevista linkeistä! Olkaa hyvät!

Caramellia

Maalaiskaupungin piha

Ku ite tekee

Riippumattomammaksi

Palokankaan pientila

Rakkautta ja maan antimia

Harmaatorppa