Kategoria: Rakentaminen ja entisöinti

Olen huomannut paljon ennakkoluuloja kohdistuen luonnonmukaiseen elämiseen. Ei se tarkoita ilotonta ja synkkää asumista risukasassa. Elää voi ihan mukavastikkin vaikkei olisikaan kaikkia asumista helpottavia vermeitä. Toinen haluaa elää ilman sähköjä ja juoksevaa vettä kun taas toinen on nämä itsellään pitänyt. Me itse päätettiin että juoksevasta vedestä tai sähköistä ei luovuttaisi ihan jo sillä että harrastukset vaatii sähköä ja tulevaisuuden suunnitelmiin se vaikuttaisi negatiivisesti. Päivittäinen veden kantokaan ei houkuta sen enempää mitä sitä tulee tehtyä. Vettä kannetaan näin talvella sisältä ulos saunaan pesuvedeksi ja tulevaisuudessa eläimille kannetaan vesi käsin navettaan.

Pihassa on kaivoja kaksin kappalein muttei tietoa missä kunnossa ne ovat. Odotan innolla että pääsisin kurkistamaan kaivoon tarkemmin. Yksin en ole tohtinut kuikkia sen enempää mitä nyt kaivonkannen nostanut pois ja vilkaissut mahtaako vettä ollakkaan. Toinen kaivo onkin mielenkiintoisempi sillä emme meinanneet ensin edes tajuta että se todella on kaivo. Sijainti on suhteessa outo, sillä kaivo sijaitsee aivan tien vieressä ja ainoa asia mikä paljasti kaivon oli tuuletusputki mikä näyttäisi törröttävän nurmikolla yksinään pystyssä. Nyt sekin on hautautunut kokonaisuudessaan lumeen aivan kuten toinenkin kaivo. Joudumme siis odottamaan kevääseen ennenkuin pääsen tutkailemaan ja aikaa menee ennenkuin pääsen kantamaan vettä suoraan omasta kaivosta.

Ennakkoluulot ovat harmillinen asia ja vielä surullisemmaksi asian tekee se että asioista ei haluta edes ottaa selvää ennenkuin mielipide tuodaan esille ja siinä pysytään jyrkästi. Olen saanut kuulla olevani jopa hullu kun lähdin mukaan tälläiseen. Olen kuullut myös kautta rantain mutinaa siitä, että miten voin muka olla sairas tai ylipäätään kipeä kun kerran eläimiä aion ottaa ja puutarhaa hoitaa. Sairaan ihmisenkö pitäisi sulkeutua mahdollisimman helppoon elämään ja harmaaseen arkeen johon ei muuta kuulu kuin kipujen sallimissa rajoissa tapahtuvaa jumppaa ja lääkkeiden napsimista? Ei minusta!

Kun ihminen sairastuu niin helposti jää vain paikoilleen. Kipujen takia linnottaudutaan kotiin ja ainoa kontakti ulkomaailmaan on kauppareissut, työ jos siihen kykenee ja sairaalassa ravaaminen. Elämässä kuuluu olla muutakin! Jos fyysiset sairaudet alkaa vaivata elämää paljon, mustuu mieli siinä sivussa. Ei ole uutta että fyysisesti sairas ihminen sairastuu myös psyykkisesti. Siksi olisi tärkeää että kivuista huolimatta pyritään tekemään asioita mistä tykkää ja vielä tärkeämpää olla lyttäämättä ihmistä joka tekee kivuista huolimatta asioita mitä ennakkoluuloisten mielestä ei olisi kykenevä tekemään.

Oma tupa, oma lupa

Vai onko sittenkään?

Kun me löydettiin pitkän etsimisen jälkeen viimein pankki joka suostui meille lainan myöntämään ja saatiin vakuudet kuntoon, niin pitkään meni ennenkuin ymmärsi että se tosiaan tapahtui, me saatiin ostettua pala suomen historiaa.

Omakotitalon asuttaminen on ihan erilaista mitä kerrostalon tai rivitalon. Työtä on paljon enemmän ja kaikesta on huolehdittava itse. Sehän nyt on selvää. Sillä on eroa kuinka paljon enemmän toisen koti työllistää asujiaan mitä jonkun toisen kotitalo.
Tämä talo osoittautui haasteeksi heti alkutekijöissään. Talon oston-ABC on hiukan erilainen vanhoissa taloissa mitä uusissa. Eikä edes hieman. Painitaan muuten ihan eri sarjoissa.
Tämä tuli ilmi jo siinä vaiheessa kun etsittiin pankkia joka meille lainan myöntäisi. Talo oli pankkien silmissä arvoton mikä ei helpottanut tilannetta yhtään eivätkä ympärillä olevat maat takaisi itseään lähimainkaan. Museoviraston silmissä taas talo onkin aarre josta pitää pitää huolta. Pankkien silmissä talon myyntiarvoa tosiaan laski se että talo on suojeltu. Esimerkiksi modernit ikkunanpielet tai peltikatto ei tule kysymykseenkään. Taloa ei saa remontoida ulkopuolelta ilman lupaa ja silloinkin puhutaan entisöinnistä. Ulkomuotoa jäljitellään materiaalein ja tekotavoin mahdollisimman hyvin. Tämän vuoksi talo ei olisi ostajien ensivalinta eikä välttämättä edes se toinenkaan. Teemme siis yhteistyötä museoviraston kanssa ja me teemme sen mielellämme.

Tietyllä tapaa talo historiansa kanssa viehättää ja haastaa. Talo on yli 120 vuotta vanha eikä siihen ole juuri koskettu vuoden 1950 jälkeen. Ainoastaan vanha ruokakomero oli saanut väistyä kylpyhuoneen tieltä.

Lämmitysmenetelmäkin on aikakautensa mukainen. Jokaisessa huoneessa on erikseen takka taikka uuni joita täytyy lämmittää päivittäin jotta talo pysyy lämpimänä. Koska talo lämpenee vain puulla tarvitaan korvausilmaa paljon. Talvella korvausilman liikkumisen huomaa lämpötilan laskuna. Korvausilma tulee suoraan ulkoa ovien ja ikkunoiden rakosista joten se on kylmää. Kovilla pakkasilla kieltämättä tympäsee kun talo ehtii yöllä viilentyä ja viilenee vielä sen jälkeen kun tulet sytytetään.

Kun aloitimme itse talon remontoinnin sisäpuolella, kävi museovirastolta meillä vieraita katsomassa taloa ja sen uusia omistajia. Kerroin tulevaisuuden suunnitelmista mikä kuulosti vanhoihin taloihin paremmin perehtyneen työntekijän korvaan hyvältä. Emme ainoastaan pidä huolta talosta vaan myös elintavoista mitä ennen on eletty ja mikä on ennen ollut arkipäivää. Pientilat ovat ennen olleet yleisiä Suomessa, joissa on ollut tilat erilaisille eläimille. Ennen ei ollut suurtiloja vaan navettaan on mahtunut muutama lypsävä.

Olimme ehtinneet irroittaa rapistuneet pinkopahvit pois joiden alta löytyi hirsiseinä. Hirret eivät olleet koko seinän pituisia vaan näytti siltä että talo olisi rakennettu hirren pätkistä. Hirret hioimme puhtaiksi sillä ne olivat tummuneet kovin ja jostain syystä seinillä oli myös hirsien päälle levitetty savensekainen seos. Tämä ihmetytti sillä savea ei ollut koko seinän korkeudelta vaan päättyi noin puoleen väliin. Tästä havainnosta tietenkin kerroin museoviraston vierailun aikana ja sainkin kuulla että hirret eivät ole alunperin kuuluneet taloon vaan riiheen joka on purettu ja rakennettu uudelleen. Saviseos on ollut hiukan estämässä tulipalon syttymistä. Riihessä kipinän joutuminen väärään paikkaan on ollut kohtalokasta. Savi on osaltaan pitänyt huolen ettei seinään eksynyt kipinä sytytä koko rakennusta palamaan. Pätkimisen selitti se että riihen alimmat hirret olivat menneet huonoiksi joten niitä ei oltu otettu enää käyttöön ja seinien korotus oli tehty ylhäältä päin. Ikkunoiden alkuperäistä paikkaa ei enää voitu käyttää sillä ikkunat olisivat jääneet aivan liian matalalle.

Pieni suuri muodonmuutos

Kun ensimmäisen kerran astuin taloon sisälle oli vastassa asiaan kuuluva värimaailma mikä ei omaa silmää hivellyt yhtään, sillä ruskea lattia, pinkit seinät ja vihreä katto tuntui hyvin luonnottomalta yhdistelmältä. Koska taloon ei oltu tehty remontteja vuosiin oli sisustus sen mukainen. Tuntuu hassulta ajatella että kyseiset värisekoitukset ovat olleet joskus muotia.

Tämä nuoripari ei tuolloin aikaillut vaan sorkkarautaan tartuttiin hyvinkin nopeasti, mistä sainkin osakseni noottia ja välillä käsky kävi pois työmaalta, sillä skolioosin korjausleikkauksesta oli kulunut kovin vähän aikaa. Pinkopahvit poistettiin ja värimaailmaa uusittiin. Vielä on paljon tehtävää mutta jatketaan sitten kesällä. On hyvä hengähtää välillä kun kaikkein akuuteimmat remontit kuten putkiremontti on valmis ja pintaremontti on saatu hyvälle mallille että talossa pystyy hyvillä mielin asumaan. Talo tosiaan koki pienen muodonmuutoksen.

Kun kylpyhuone oli piikattu auki ja uusia putkia ruettiin suunnittelemaan paikoilleen niin tuolloin teimme tässä talossa ensimmäisen isomman ekoteon ja ilmoitimme putkimiehelle ettei wc-tiloihin tule enää vesivessaa. Tilalle ostimme erottelevan kuivikekäymälän. Tuntuu hullunkuriselta että joka kerta käynnin jälkeen tuotoksista riippuen vettä huuhdotaan 1,5-12 litraa vettä kerralla kirjaimellisesti pöntöstä alas. Veden kulutus riippuu istuimen iästä. Mitä vanhempi, sitä enemmän vettä joka huuhtelulla hujahtaa alas. Moni saattaa ajatella että Suomessa makeaa vettä kyllä riittää eikä sitä tarvitse säästää sen takia että se loppuisi. Itse ajattelen asian niin että säästän niin vettä, sähköä sekä vähennän osaltani jäteveden määrää. Samalla säästän myös itse rahaa ja saan jätökset mitä tässä taloudessa tuotetaan, omaan käyttööni. 

No nyt se on kajahtanut!  En nyt kuitenkaan! Eläinten sekä ihmisten jätökset ovat loistavaa lannoitetta kasveille. Huolellisella kompostoinnilla jätökset ovat käypää tavaraa kasvien ravinnoksi. Näin kierrätämme ravinteita pellosta pöytään ja pöydästä takaisin peltoon.

On siis haaste saada ihmisille näytettyä ja kerrottua ettei tämmöinen elämäntyyli niin kamalaa olekkaan ja että tästä jopa nauttii. Vaikka ihmisten ennakkoluulot niin vanhoihin taloihin, sairastuneisiin ihmisiin ja heidän harrastuksiinsa ovat ajoittain hyvinkin voimakkaita, on syytä muistaa ettei niistä kannata itseensä ottaa vaan opastaa ja näyttää ennemminkin mitä se todellisuus on. Siihen aion oman korteni kantaa kekoon tällä tavoin kirjoittamalla. Minulta sinulle, meille kaikille.