Riiviöitä, rakkautta, iloa, surua, ruokaa ja puutarhamultaa! Sitä on elämä kipukroonikkona pientilalla.

Näyttää: 1 - 10 of 12 TULOKSISTA

Hypermobiliteetti!

Juttelin asiasta viimeksi fyysioterapeuttini kanssa ja hän ei ilostunut pyörivistä lonkistani tai löysistä nilkoistani yhtään. Kankeus on ihmisessä hyve.

Minä ja anoreksia

Minä voitan sinut vielä. Olet vapaamatkustaja joka elää kivulla, jota kannan mukanani. Tämä keho ja mieli on minun enkä halua jakaa sitä kanssasi.

Sairasta kipua

Tunne siitä on hyvin vahva, vain vuosi toisensa jälkeen odotan niskalaukausta, jota ei vain tule. Ellen itse paina liipaisinta. Sitä se masennus on.

Kipukapina

Mukaan lähtiessäni ajattelin, että niin kauan kuin meidän tarinoita ei kerrota missään, ei kukaan voi niitä tietääkkään.

Lääkkeitä, lääkkeitä

Olen ehkä jopa hieman katkera lääkkeiden tuputtamisesta. Niitä määrätään vaivaan kuin vaivaan välittämättä siitä mitä se voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa ja välillä kyllä tuntuu että oireet pyritään poistamaan lääkkeillä mutta itse oireiden aiheuttajaa ei pyritä poistamaan.

Suolisto on ihmisen toiset aivot

Ja niin päädyttiin takaisin sinne mistä lähdettiinkin, mitä nyt lasku napsahti siitä kahden tunnin vierailusta. Viikko vierähti eikä selvinnyt mikä minua vaivasi. Kotia sain lähteä missä oksentelu jatkui. Tuolloin päätin lähteä käymään yksityisellä missä syykin selvisi. Vatsalaukun ja suoliston tulehdustila. No hupsista!