Suunnitelmia vuodelle 2020

Omavaraisuuden suhteen vuosi 2020 on sellainen vuosi että jos hippunen on vielä laiskuutta mukana niin nyt on niiden aika karista. On aika vaihtaa isompaan vaihteeseen!

Taas on vuosi vaihtunut ja omavaraisuudesta höpöttävät ovat täällä taas ja näin vuoden alkuun ajateltiin kertoa hiukan että ketä me oikein ollaan ja missä päin asutaan. Ilokseni teille kerron että nyt meidän tila saa viimein nostaa jalan kytkimeltä ja omavaraisuus astetta nostettua. Hiukan tulevaisuus vähän hirvittää sairauksieni takia mutta jos nyt jään märisemään, en koskaan pääse liikkeelle.

Naamalleen kaatuminen olikin hyvästä

Menneisyyteni on täynnä kaikkea muuta kuin onnistumista ja omavaraisuudesta haaveilua. Olen valehtelematta heittänyt vuosia hukkaan ollessani tuuliajolla, tietämättä mitä oikeasti elämältäni halusin vaikka kiven kovaa intin että sävelet on selvät. Kun hain avioeroa ja kaaduin näin sanotusti naamalleni, alkoi ajatus juosta kirkkaammin kun kulissit kaatuivat. Vaikka ensimmäiset vuodet eron jälkeen olikin sitä että nuolin haavojani ja keräsin täristen itsetunnon ja mieleni rippeitä kasaan, alkoi pieni haave itää. Kun löysin rinnalleni miehen joka tuki ajatusta omavaraisemmasta elämästä, liimaten sirpaleet mosaiikiksi, alkoi ajatus kukoistaa entisestään. 

Löysimme tilan jonka tyhjä navetta, tuulessa kuiskivat pellot, vanha hirsitalo sekä järven vieno liplatus kutsuivat luokseen. Nykyisin kutsumme tätä kaikkea kodiksi. Ja mikä vielä sen ihanempaa kuin koti, joka toimii eräänlaisena ruokavarastona.  Rehellisesti sanottuna en usko että kukaan omasta perheestäni olisi uskonut että vihaa ja raivoa täynnä olevasta teinistä kasvoi se mitä olen nyt. 

Peltojen jälkeen pääsee suoraan veden äärelle

Uskon että osa syyllinen omavaraistelu innon syttymiseen oli puhtaampi ruoka. Olen huomannut sen että mitä enemmän prosessoitua ruokaa syön niin sitä voimakkaammin reagoin. Mahaa juilii, on huono olo, veto on pois. 

Vai liekkö asialla kuitenkin rakkaus siihen itse tekemiseen sekä usko siihen että itse kasvattamalla voisin säästää muutaman sentin tai jopa euron. Vai kenties se että haluan mahdollistaa perheelleni puhtaamman ruua, tietäen mistä se on peräisin, miten kasvatettu ja minkälaisin menetelmin.

Tervetuloa Kalpakkoon!

Täällä ollaan Kalpakossa, meidän kotona. Olen itse vajaa kolmenkymmenen ikäinen tilan emäntä. Tilan isännästä sen verran että hän ei ole lämmennyt ajatukselle että vierailee jutuissani mukana, joten siksi hän ei blogissa näy. Jos tätä nyt joku on jäänyt miettimään. En siis asustele yksin vaikka yksinäni täällä huutelenkin. 

Tilan perheeseen kuuluu myös neljä pientä petoa, joista räpsin kuvia välillä ehkä vähän liikaakin instagramin puolelle. Ei nuita kissoja osaa jättää ulkopuolellekkaan. 

Meidän tila on melko koskematon 1960 luvun navetoineen. Navetta on kyllä melkoinen helmi. Rakennus tuntuu sokkeloiselta mutta se on rakennettu ajatuksella ja jokaisen oven takana on jotain minkä pystymme hyödyntämään. Vaikkemme tee sitä niinkuin on alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi navetan puolelle rakennettu rehusiilo ei tulevaisuudessa täyty heinällä vaan juureksilla jos vain saamme lämpötilan pysymään sopivana. Siilo on upotettu maan sisään ja korkeutta piisaa navetan ylisille asti. Se mikä mieltä lämmittää kovasti on se että ladon puolelta pääsee siiloa täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Jääkellarissa on vähän sama taktiikka. Traktorisuojan puolelta jääkellariin pääsee täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Asiat on rakennettu järkevästi ja helpottamaan täyttöä ja käyttöä. Näistä molemmista olisi tarkoitus tehdä kellareita. 

Kuva viime kesältä. Talo jota kodiksi kutsumme

Talomme itse on rakennettu alunperin 1890 luvulla. Tarkkaa vuotta ei ole tiedossa. Taloon ei juurikaan ole koskettu. Ainoat suuremmat muutokset ovat olleet ne kun taloon on tehty laajennus vuonna 1950 luvulla. Tuolloin talo sai kaksi huonetta lisää, ruokakomerosta on aikoinaan luovuttu ja sen tilalle on rakennettu kylpyhuone sekä ulkovuori, joka on rakennettu samaan aikaan laajennuksen kanssa. Ruokakomero on aikoinaan ollut niin iso että kylpyhuoneen seinän taakse on jäänyt käytävä, josta pääsee takaovelle ja saman käytävän alusta lähtee myös portaat kellariin, joka sijaitsee kylpyhuoneen alapuolella.

Niin mitenkäs tämä muu pihapiiri? Pihapiiri on aika iso ja sinne mahtuu niin tulevaa teurastustilaa, sikalaa, yrttitarhaa, marjamaata, pienempää puutarha aluetta mehiläisineen sekä vanha vilja-aitta, jonka olemme ottaneet uudelleen alkuperäiseen käyttöön. Saatoin mainita että tällä tilalla on kapasiteettia vaikka mihin ja sen pyrin saamaan uudelleen kukoistukseensa. 

Suurempi harppaus eteenpäin

Kuten vähän aiemmin mainitsin niin tuleva vuosi puhaltaa ihan uudesta suunnasta. Meidän tilalla alkaa viljelyt vähän suuremmassa mittakaavassa. Viime kesänä meidän pellot olivat vielä vuokralla joten emme itse päässeet kunnolla viljelemään. Toisaalta hyvä niinkin, sillä ehdimme keskittyä muihin asioihin. Samalla kypsyi ajatus myös siitä että lähdemme kasvattamaan tuotteita kausiluontoisesti myös myyntiin asti.

Se mitä pitäisi tehdä on hävyttömän pitkä lista. Ennenkuin hyppään niihin niin haluaisin kertoa kuinka innoissani olen ajatuksesta että tulevana syksynä saan talveksi valtaosan ruuasta omasta maasta. Myöskin lihaa tullaan kasvattamaan huomattavasti enemmän. Ehkä kunnianhimoinen ajatus ettei kissoille tarvitsisi koko vuonna ostaa kaupasta lihoja mikä tietää että lihaa pitäisi kyetä tuottamaan arviolta 570 kiloa. Haaste on heitetty ja siihen tähdätään.

Marjamaa

Viljelyn aloittamisen lisäksi yksi suurempia haasteita keväälle on marjamaan teko. Puhuin aiemmin siitä kuinka paikka marjamaalle on päätetty. Nyt on mietinnän alla se kuinka paljon mitäkin istutan. Ajattelin että kyntöön menee vain vadelmille ja mansikoille menevät alueet. Syykin on hyvin yksinkertainen. Olen sen verran laiska etten jaksa lähteä hakemaan tuoretta heinää yhtään sen kauempaa kuin on pakko. Keväällä meillä käy jo kova puputus kanilassa ja patakanit on todella edullista kasvattaa omalta tontilta kerätyillä tuoreilla heinillä. Marjamaalle jää väkisinkin alueita missä heinä saisi kasvaa joten käytetään sekin alue siis hyödyksi ja kyntämättä kun kerran valmiiksi jo heinää kasvaa.

Mutta tosiaan! Tilaa on mutta miten sen käytäisinkään? Istutettavien lista ei nyt järjetön ole mutta kun ottaa huomioon sen että haluan saada omat mehut, hillot ja hyytelöt unohtamatta tuorekäyttöä sekä talven varalle pakkaseen keräämistä niin kaikkea saa olla pikkuisen reilummin.

  • Mansikoita
  • Vadelmia
  • Marja-aroniaa
  • Tyrniä
  • Omenoita

Eihän nuita nyt mahdotonta lajikirjoa ole tulossa mutta on tuossakin tekemistä. Moni on sanonut että miksi kaikki pitäisi kerralla istuttaa. Ai miksi? No ei sitä satoa tule ellei istutuksia tee. Omenat, aronia ja tyrni vie kuitenkin useamman vuoden ennen satoikään tulemista. Miksi viivästyttää sitä? Kysyy turhautunut puutarhuri.

Kevään pitkä työlista

Yrttipenkki

Yrttipenkin kanssa menin metsään jo viime keväänä.Minun oli tarkoitus se jo tuolloin aloittaa mutta huomattuani etten millään ehtisi siihen kylvää mitään, jätin koko operaation. Joku fiksuhan olisi tehnyt alueen valmiiksi ensikevättä ajatellen mutta itse en niin tehnyt. Nyt se sitten odottaa taas tekijäänsä keväällä. 

Kasvulavat jäivät kieltämättä ihan liian mataliksi. Haluan niistä hieman korkeampia ja kevennän savivoittoista kasvualustaa jotteimaa olisi liian raskasta. Koska kierrätän ennemmin pihasta löytyvää kuin ostan uutta niin korotan kasvualustoja vanhoja tiiliä käyttäen. Tontille on aikanaan dumpattu jonkun toisen huushollin tiiliä ja nyt nekin roskat päätyy toiseen käyttötarkoitukseen.

Lavojen kohottaminen
Marjapensaiden leikkuu ja siirto

Viinimarjojen kanssa tulee melkoinen hoppu myöskin. Pensaat ovat olleet hoitamatta monta monituista vuotta ja linnut ovat levitelleet tontille siemeniä minkä vuoksi taimia löytyi sieltä täältä liki 10. Arkeologilta sain luvan kaivaa pensaat ylös ja istuttaa pihalle muiden joukkoon. Villiintyneet marjapensaat pitäisi leikata ja liian tiheitä pensaita karsia. Myös joukkoon eksynyt vadelma pitäisi nostaa ylös.

En pidä  raparperin tämän hetkisestä paikasta yhtään! Siksi aionkin siirtää sen kukkapenkistä takapihalle ihan omalle alueelleen. Alue mihin ajattelin raparperin istuttaa on tällähetkellä vadelmien valtaama. Miten takapihalle onkin päässyt ilmaantumaan vadelma saareke?

Raparperin siirto uuteen penkkiin
Kasvihuone

Sain viimein sen kauan kaipaamani kasvihuoneen! Suunnitelmat vain muuttui sillä alkuperäinen suunnitelma tehdä kasvihuone ikkunoista ei olisi tullut toimimaan raskaan rakenteensa vuoksi. Siksi ostimme kevytrakenteisen tunnelikasvihuoneen. Alue mihin kasvihuone tulisi täytyy ensin puhdistaa ylimääräisestä kasvustosta ja yllättääkö ketään jos sanon että valtaosa näistä kasveista on vadelmaa. Sitä on tontilla vähän joka paikassa.

On myönnettävä etten ole koristekasvi ihminen mutta silti suunnitteilla olisi tehdä kahdesta penkistä entistä ehommat ja etupihan pensaiden paikalle istuttaa kukkia. Sen verran viime syksynä aloitin että toista penkkia tyhjensin kasvustosta ja pensaat olen kaikki kaatanut alas. Enää pitäisi kaivaa juuria ylös.

Kukkapenkin ehostus
Nokkospenkki

Pidän nokkosesta! Siksi haluankin nokkoselle ihan oman penkin. Paikka minne nokkosta suunnittelin ei ole vadelmien peitossa mutta paikalla on ollut joskus jokin rakennus ja sen rauniot ovat vielä paikoillaan. Suurimmat hirsien rippeet siirrän polttopaikalle mutta maatuneimmat annan jäädä maahan ja levitän vain hiukan multaa päälle ja nokkosten kylvö voi alkaa. Tulen varmasti myös istuttamaan tontilta muualta löytyviä nokkosia penkkiin ja toivon saavani satoa jo samana vuonna.

Tarvitsen pihalle lisää tilaa avomaatomaateille. Siksi aloitin viime vuonna parin alueen raivaamisen mutta työn keskeytti ikävämpi roskalöytö. Jonkun toisen talon kaakeleita ja muuria oli kipattu pihalle sen kummemmin peittelemättä. Tiilet annoin eteenpäin ja kaakeli/betoni silppua olen hävitellyt. Romua löytyy mitä enemmän saan vadelmia raivattua pois tieltä. Mutta olen päättänyt että tähän tulee uusi penkki niin siihenhän tulee vaikka tulisi mammutin luita vastaan! Minun ja tomaattien välille ei tule mikään!

Avomaatomaateille uusi penkki

Näin lyhykkäisyydessään töitä kyllä riittää! Tähän päälle vielä peltohommat. Työni keskittyy pitkälti kevääseen. Jos sen yli selviän niin loppu kesä menee kevyemmin.

Jännitystä lisää tuo pian koittava leikkaus. Siitä kerron seuraavaksi ja luvassa on ihan videota aiheesta. Jos en toivu ennen kevättä, voin unohtaa kaikki nuo edellä mainitut työt. Onneksi on aikaa mutta riittääkö se? Se jää nähtäväksi.

Lisää suunnitelmia vuodelle 2020 pääset lukemaan alla olevista linkeistä! Antoisia lukuhetkiä!

Kotivara, hätävara

Tiesitkö että jokaisessa asunnossa tulisi olla ruokaa ja juomaa niin että niillä kyseinen jääkaappikunta pärjäisi seuraavat 72 tuntia? Entä miten kävisi jos tälläinen tilanne tulisi oikeasti kohdalle? Kun kauppoihin ei pääsekkään eikä sähköä ole. Tähän asiaan päätettiin tarttua ihan yhteistuumin eli kyseessä on yhteispostaus ja tällä kertaa mukana on myös uusia blogeja joita emme ole ennen vielä näissä yhteispostauksissa ole päässeet lukemaankaan. Ja hei! Valehtelematta olen innoissani tästä ja tiedän muuten sen että saan jättää paljon asioita pois sillä jutusta muuten tulee kirjan pituinen!

Tämän hetken kotivara

Olen miettinyt sitä miten meille kävisi jos sähköt katkeaisivat eikä kauppoihin pääsisi kolmeen päivään. Mistä vesi? Entä onko ruokaa? Miten eläimet? Lämmitys? Entä peseytyminen? 

No sehän selviää kun alkaa mietiskelemään. Sen jo osaan ihan suoriltaan sanoa että kolme päivää menisi kevyesti kotivaran turvin eikä meillä tarvitse tinkiä juuri muusta kuin valon määrästä ja helposta, puhtaasta vedestä.  

Meidän kuiva-aine kaapista löytyy aina pastaa. Joko itse tehtyä tai kaupan mutta sitä on aina ja minut tuntien sitä on vähintään arviolta 1000g eri muodoissa. Kaapin kätköistä löytyy aina vakiosti vähintään kaksi-kolme kiloa jauhoja. Tällä hetkellä kaapissa on yli 13 kiloa jauhoja. Älkää kysykö miksi! kaapista löytyy aina jonkinlaisia säilykkeitä. Kalaa, ananasta ja tomaattia nyt lähinnä mutta onhan sekin jo eteenpäin. Riisiäkin meillä tuntuu eksyneen kaappiin ja nyt on viime vuosi menty muutaman kilon riisi jemmalla. Tämän selitän sillä että kanat tykkää riisiherkuista ja itse ostan sitä viiden kilon säkin kerralla. Orava kun olen ja menneisyyden haamut vielä sen verran kummittelee että ruokaa täytyy olla kaapeissa. Eikä unohdeta hunajaa! Mehiläisten ahkeroinnin vuoksi keittiöstä löytyy aina (ainakin tästä vuodesta eteenpäin) useampi kilo hunajaa!

Kaapeista löytyy perustarvikkeita kuten sipulia, voita, jogurttia ja jonkinlaisia salaattiaineksia. Jogurtille annan erikois maininnan, sillä sitä kaapissa tuntuu olevan aina useampi purkki niin että määrä hipoo puolta kiloa. En tiedä mikä ytty niitä on ostaa aina niin paljon kerrallaan mutta eipähän tarvitse heti olla kaupassa ostoksilla! Kellarista löytyy lisäksi vielä monta kiloa perunaa joten näiden ruokien kanssa mennään jo pitkälle.

Viime syksyn satoa joista osa on kuivattu.

Kellarista puheenollen! Jos sähköt sattuisi katkeamaan niin minun ei tarvitsisi miettiä jogurttieni surkeaa kohtaloa vaan voisin kiikuttaa ne kellarin viileyteen turvaan. Jääkaappia ei siis tarvitse ahmia tyhjäksi vaan tavarat siirtää kaikki kellariin tai kellarin rappuun. Kellarihan on tietysti pilkko pimeä eikä sinne tule valoja mistään niin on hyvä muistaa että asunnosta löytyy aina kynttilöitä. Tykkään poltella niitä ja kannan niitä Laikku kissani haudalle.

Vaan mitenkäs sitten ne tavalliset toimet jotka vaativat vettä?

Me olemme sen verran onnekkaita että asumme hyvin lähellä järveä, joten vettä pystymme hakemaan järvestä. Järven vesi ei ole mitenkään järin kirkasta joten vettä joutuisi seisottamaan jotta enimmät moskat laskeutuisi pohjalle. Vesi olisi hyvä myös keittää ja jotta ei tarvitse olla kokoajan lieden ääressä niin lämmitys onnistuu paremmin saunan vesipadassa. Vesipataa voi hyödyntää myös pyykkiveden lämmitykseen sekä siihen mihin se on tarkoitettukkin eli kylpyveden lämmitykseen. 

Mitenkäs eläimet?

Navetassa ei oikeastaan muuta muutosta tulekkaan kuin se että pimeyden laskeuduttua emme siellä enää kävisi koska emme näkisi mitään. Kissojen kohdalla saattaa tulla jännät paikat, sillä jos katkos tulisi kesällä niin pakastimet lähtisivät sulamaan, jolloin tehtäisiin extra työtä että pakastimet pysyisivät mahdollisimman pitkään jäässä. Kissoille ruokaa pakkasesta ottaisin ulos kerralla suuremman määrän, laittaisin lihat kylmälaukkuun ja laukun kellarin viileyteen. Jos sattuisi niin että pakasteet pääsisi katkon vuoksi sulamaan, eikä niitä kissat ehtisi syödä ennen pilaantumista niin hidastaisin pilaantumista  kypsentämällä lihat. Onneksi kissat eivät niin nirsoja ole etteikö hätätilanteessa maistuisi kypsäkin liha. 

Meille ei tulisi katkoksen aikana kylmä, sillä talomme lämpenee ainoastaan puulla. Ja enkä tarkoita nyt pannuhuoneessa tapahtuvaa puulämmitystä (mikä muuten, HOXHOX!, Vaatii sähköä) vaan jokaisessa huoneessa eteistä ja pesuhuonetta lukuunottamatta on oma tulipisteensä. Makuuhuoneessa on pönttöuuni, tuvassa on liesi ja leivinuuni, olohuoneessa ja perimmäisessa makkarissa on varaavat takat. Näiden turvin pysymme lämpimänä oli sähköjä tai ei. 

Talon lämmitys?

No ei. Kuten jo aikaisemmin paljastin niin meillä on tuvassa leivinuuni sekä puuliesi, joten ruokaa voidaan tehdä aika laajasti keitoista limppuun

Ei teillä taida tulla ongelmia ruuanlaitonkaan kanssa?

HEIHEIHEI!! UNOHDIT VESSAN!

No melkein. Se kun meillä ei tarvitse vettä tai sähköä toimiakseen oikein. Meidän vessassa majailee erittelevä kuivikekäymälä. Tämän vuoksi vedettömät ja sähköttömät pissareissut on meille jo arkipäivää. <3

Muuta extraa? Kaunista ja maukasta?

Sähköttömyyden voi toisaalta viettää myös nauttien. Kesän ja kevään aikana tuli kuivattua paljon tee aineksia ja kellariin on sujahtanut mehuja sekä hilloja. Mikäs siinä kuin lettuja paistamaan ja hilloa päälle. Kaappien päältä löytyy myös kuivattuja sieniä. 

Tulevaisuuden kotivara

Nykyisellä kotivaralla pärjäisimme reilusti yli kaksi viikkoa kahdestaan mutta mitenkäs tulevaisuus kun suunnitelmat ovat kuitenkin siihen suuntaan että tätä hommaahan laajennetaan. Aivan! Tulevaisuuden kotivara on paljon vankempi ja sen myötä meillä olisi myös mahdollista ottaa siipiemme suojaan meidän molempien sisarukset perheineen sekä molempien vanhemmat ja isovanhemmat jos tilanne sitä vaatii.

Mikä kaikki siis muuttuu? No ihan ensinnäkin se että viljelyä tulee huomattavasti enemmän mikä mahdollistaa suuremman ruokakunnan ruokkimisen oli vuodenaika mikä hyvänsä. Myöskin pihalla olevia kaivoja olisi tarkoitus puhdistaa ja tutkia, jolloin puhtaampaa vettä saisi ihan jo pihamaalta.

Viljelyn lisäksi haaveilen edelleenkin kotitarve naudasta joten muutama isompi ”muumuu” olisi harkinnassa. Meidän tämän hetkiset vuohineidit tuottaisivat toki maitoa mutta vuohien maitoa suunnittelin käytettäväksi juustoihin sekä sille ajalle kun lehmästä ei maitoa heru. Olisi siis aina jokin maidon lähde. Näin turvaisin rakkaan jogurttini saannin vähän varmemmin ja vielä kotitekoisesti. 

Myös kesäsikoja olen päässäni pyöritellyt pidemmän aikaa. Sioista saisin arvokasta lantaa pelloille ja ravintoa kissoille ja haaveilemalleni koiralle jota meillä ei vielä ole. Unohtamatta että vuoden synkimpänä päivänä voisi herkutella ihan oman sian pakaralla. ….Johan lähti taas laukalle mutta niinhän se aina kun pääsee makustelemaan tulevaa.

Myöskin viljan suhteen olen suunnitelmiani uhrannut. Mitä jos sitä tulevaisuudessa nostaisi kaapista sellaista jauhoa jonka onkin jauhanut itse. Myllyhän toki käy sähköllä joten jauhoja saisi myllätä tasaisin väliajoin jotta kaapissa olisi kotivaraksi jauhoja ja jos mylly vain on litistävää mallia niin siinähän pian käy niin että kaurahiutaleetkin tulee omasta takaa. Viljelyyn tulee niin kauraa kuin ohraakin. Saa vain nähdä miten niiden kanssa käy. Jos toivotusti eli hyvin niin kotivara tulee nousemaan näidenkin puitteissa. 

Näiden lisäksi kotivaraa olisi tarkoitus nostaa reippaammin purkittamalla lihaa. Näin liha säilyisi paljon pidempään eikä se vaadi pakastinta. Nämä minun suunnitelmat vain nielee rahaa ja sitähän minulla ei tunnetusti ole. 

Mukana kotivaran mietteissä ovat:

Kesän aikana touhuttua

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa.

Näin talven tullessa on hyvä vähän miettiä mitä asioita tuli kesällä tehtyä, mitkä jäivät tekemättä ja miksi ne jäi tekemättä. Tätä samaa asiaa pohditaan näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina porukalla. Omalla kohdalla kesä ei mennyt oikein mistään katsottuna niinkuin olin suunnitellut ja paljon töitä jää odottamaan kevättä.

 

Viiru yrittää palvelijaansa kovasti muistuttaa että jotain tärkeää meinaa unohtua! Tavarat pois lumen alta etteivät ne mene rikki

Tänä kesänä edistyttiin vähän vaikka masennus on meinannut ottaa välillä taas yliotetta olen silti tyytyväinen siitä että sain istutettua uusia marjapensaita vanhemman marjapensasmeren viereen. Istutettua tuli viisi mustaviinimarjaa, kaksi valkoviinimarjaa, kaksi viherherukkaa, kaksi punaista- ja keltaista karviaispensasta. Vanhempaa aluetta joudun karsimaan reilummalla kädellä sillä pensaat ovat levinneet ja villiintyneet vuosien saatossa. Laskin että pensaita olisi kolmetoista joista neljä olisi mustaherukkaa ja loput punaherukkaa. Pensaiden laskeminen siinä ryteikössä on melkoinen tehtävä.

Rakastan marjoja mutta vielä pitäisi opetella syömään niitä paremmin. Itse tehtyjä mehuja meillä kyllä kuluu ja punaherukka onkin siihen toimeen aivan loistava marja. Mustaviinimarjoista tehty hillo on taas niin hyvää että santsaan mustia ihanuuksia siihen tarkoitukseen.

Lavojen kanssa en ole varma otettiinko takapakkia vai edettiinkö kun askartelin niistä liian matalat. Pihalla kasvanut juolavehnä työntyi tietenkin läpi ja keväällä onkin juurien poistamisoperaatio ensimmäisenä vuorossa! Yllätyksekseni se maa mitä meille tuotiin oli hyvin niukka rikkaista. Ei niitä sitten noussut juuri yhtään!

Edistystä otettiin myös eläinten kanssa. Kolmen poppoon kanaparvi onkin nyt parinkymmenen nokan kanaparvi ja yksi uusi emokanikin saatiin ihmettelemään kanilaan. Vuohien kanssa ollaan hieman edistytty kun tulevat ovelle jo tukkeeksi kun tulen aitaukseen. Persoja ruualle näyttävät kuitenkin olevan mikä taitaa olevan minun pelastus näiden arkojen vuohien kanssa.

 

Pikkusisko sekä Hertta ovat kyllä uteliaita mutta vielä arkoja.

Eikä unohdeta mehiläisiä! Kesällä hain meille jaokkeen josta tein loppukesästä vielä toisen jaokkeen. Talvea vasten lähdetään nyt kahdella pesällä. Toinen pesä hieman hirvittää, sillä se jäi kahdella osastolla talvehtimaan. Pidetään siis sormet ristissä että eristäminen auttaa ja että tuleva talvi ei olisi kovin ankara.

 

Talvehtiva pesä on hiljainen ja näyttää elottomalta

Tekemättömien asioiden lista

Itseäni ärsyttää etten saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Jos tottapuhutaan niin en ole ihan varma mihin ihmeeseen kesä oikein meni. Tuntuu etten ole saanut aikaiseksi mitään.

Yrttitarhan rakentaminen ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Hiekkakuoppa on edelleen koskematon enkä ole nurmialuetta esikäsitellyt mitenkään. Tämä operaatio jäi kokonaan tekemättä kun huomasin etten ehdi kylvää mitään yrttejä vaikka kuink anopeasti homman saisin valmiiksi. Lavojen rakentaminen ja vadelmaryteikön hävitys siltä alueelta mihin suunnittelin avomaatomaatteja vei niin paljon aikaa että kylvöt olisivat myöhästyneet niin pahasti että se työ olisi valunut täysin hukkaan. Toisaalta olen hiljaa tyytyväinen kun en ehtinyt kylvää mitään. Huonon kesän vuoksi itäminen olisi ollut heikkoa ja kasvu vielä heikompaa. Olisin vain heittänyt siemenet hukkaan.

Samassa jamassa on myös raparperipenkki. Alue on tällä hetkellä täyttä vatukkoa joka pitäisi ensin nykiä ylös. Sekin jää kokonaisuudessaan ensivuoteen. Tekemättä jäi myös marjapensaiden leikkaaminen. Tämä ärsyttää suunnattomasti! Tälle en muuta syytä keksi kuin älytön kiire vähän joka suuntaan. Ainoa lohtuni on että toimin lähes koko kesän yksin.

Tekemättä jäi myös yhden syreenipensaan nurin kaataminen. Haluan siitä vähän sievemmän, enkä saa sitä ellen rojauta vanhaa ensin nurin. Samaan hengenvetoon totean että istuttamatta jäi myös ostamani terijoensalava. Salavan paikalla on vielä turhan iso kanto kaadetusta pihlajasta. Onnekseni salava on sinnikäs kasvi joka kyllä pärjää kevääseen. Pihlajan paikalle toivoisin puun tuomaan hiukan erilaisuutta muuten niin avoimeen pihaan. Vanha haarautunut pihlaja päädyttiin kaatamaan hallitusti ennenkuin se kaatuu omia aikojaan.

Tekemättömien asioiden listaan päätyi myös kasvihuoneen rakentaminen mutta siihen on ihan syykin. Saimme vasta kesän lopussa arkeologin käymään tekemässä tutkimuksia paikalla minne suunnittelimme kasvihuoneen. Lupa saatiin mutta enää ei ruettu rakentamaan. Olihan kädet täynnä töitä jo muutenkin. Tosin perustuksia emme saa askarrella kasvuhuoneeseen joten sen pitäisi olla kevyt ja suunnittelemani ikkunoista tehtävä kasvihuone on aivan liian painava. Joudun siis hylkäämään tämän suunnitelman ja etsimään kevyempiä materiaaleja. Toki mietittiin että tehdään kaksi kasvuhuonetta. Toinen pienempi ikkunoista ja toinen isompi jostain kevyemmästä materiaalista.

Ei ne suuret harppaukset vaan pienet askeleet

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa. Viimeksi viime lauantaina. Tätä kirjoitellessa siis eilen. Illalla hengittäminen kävi kipeää. Tein paljon asioita kerralla ja olin pitkään liikkeellä. Kanalan ja tipulan tyhjennys, kanien häkkien siivoaminen, patakanien asuinpaikan puhdistus ja ladon siivoaminen. Unohtamatta että siinä samalla tuli navetan käytävä lakaistua ja nyt joka paikka on kuin viimeisen päälle. Maksoin siitä illalla sillä että hengittäminenkin kävi kipeää. Kylkien kohoaminen tuntui pistävältä kivulta. Syvään hengittämisestä ei edes puhuttu. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu.

Kesä ei siis ole mennyt niin lennokkaasti kuin olisin halunnut mutta olen saanut kuitenkin jotain myös aikaiseksikkin. Etupihalta mylläsin kukkapenkin niin että pääsen keväällä helposti juurien kimppuun ja kylvämään uusia siemeniä, etupihalta katosi myös kaksi pensasta joiden juuret nostan keväällä ylös. Navetan edustalta kaatui yksi hanhikki jonka juuret nostan ylös kunhan kevät sallii. Kanila edestä katosi vuorenkilvet ja sieltä löysinkin kivasti kiviä yrttitarhaa ja kukkapenkkiä varten. Talon kyljestä napsin alas myös koristevadelman ja tulihan se yksi ruusupensas hävitettyä takapihalta samoin kuin se ryteikkö mihin värkkäsin tomaateille penkkiä.

 

Sinne meni villiintynyt ruusuryteikkö

Tuli samalla tutustuttua talon alla sijaitsevaan kellariin paremmin kun tein sinne suursiivon! Putkiremontin jäljiltä kellarissa oli niin ruukkusoraa kuin putken pätkiä. Edellisiltä asukeilta oli jäänyt kellariin tyynyjä, peitto, tyynyliinoja ja styroksia. Hyi!! Ne sai yllättävän lentävän lähdön pois sieltä!

Tuota ihanaa vehreyttä jäin kaipaamaan. Ihan kuin en olisi viime kesänä saanut sitä tarpeeksi. Odotan nyt jo tulevaa kasvukautta. Keväästä lähtien on melkoisen iso vaihde päällä sillä tekemistä on ja paljon! Operaatio kylvö ja istutus voi alkaa! Meillä on hiukan isompi puutarha. Viljeltävää alaa on useampi hehtaari joten ensi syksynä odotan sitä että talvella ei juuri juureksia tarvitse kaupasta ostella! Vanhasta rehusiilosta pitäisi askarrella yksi kellari lisää ja päästä sekin ”koeajamaan”. Eläimille on luvassa ihan omat rehujuurekset mille tarvitaan ilmanmuuta tilaa!

 

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste

Tämä kaunis sarka on varattuna ja tälle alueelle olen suunnitellut mansikoita, vadelmia, tyrniä, omenoita ja kävi tuossa mielessä että miksen istuttaisi tänne marja-aroniatkin. Rahanmeno hirvittää jo tässä vaiheessa sillä halpaa lystiä taimien hankkiminen ei tule olemaan.

Navetan ja kanilan puolella tulee olemaan myöskin muutoksia!

Olen todennut että kanilamme on liian pieni . Itseäni ahdistaa häkit jotka näen liian pieninä. Siksipä niitä laajennetaan ja ne laajenee heti tuplasti. On emoillakin sitten enemmän tilaa hoitaa poikasiaan kun ne lähtevät liikkeelle. Kanilan vieressä on heti varasto josta teemme kanilaan lisäsiiven. Näin ollen toiselle puolelle rakennetaan peilikuvana häkit ja vanhoista häkeistä irroitetaan väliverkot jolloin kaksi pienempää häkkiä onkin yksi iso häkki.

Myöskin kanala saa uutta ilmettä kun kanat saavat ulkoaitauksen minne pääsevät suoraan ikkunasta tepastelemaan. En vielä tiedä miten ikkuna kannattaa murjoa irti mutta se on sen ajan murhe kun rakennus urakka aloitetaan. 

 

Mitähän muut ovat saaneet aikaan ja mitä jäi tekemättä? Alla linkkejä joista pääset lukemaan mitä suunnitelmia muilla omavaraisuudesta kiinnostuneilla on.

Harmaa torppa

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Tsajut

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Laura eli Javis

Jovelan talopäiväkirja

Alussa oli Vehkosuon

Lisää otsikkotekstisi tähän

Puutarhanhoitoa kivussa ja säryssä

Oli niin paljon helpompaa astua näihin kipeisiin saappaisiin kun tiesi jo entuudestaan miten kannattaa liikkua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin pienistä taaperoista olisi mallia otettava.

Matkani kohti omavaraisempaa elämää käy hiukan eri teitä kuin muilla. Jos olisin terve niin tämä elämä maistuisi erityisen makealta. Rakastan möyriä puutarhassa vaikka kitkeminen onkin tympeää ja aikaa vievää hommaa. Terveenä voisin kuvitella kaiken menevän suitsait, mutta kun en ole niin on hyvä oppia oikaisemaan ja miettimään miten kannattaisi toimia tilanteissa joissa keho joutuu kovemmalle rasitukselle.

Apuvälineitä joka lähtöön!

Puutarhan ja pihan hoitoon tarvitsen erilaisia apuvälineitä ja joitakin minulla jo on ja joitakin on ostoslistalla. Näistä ajattelin kertoilla keväällä vielä paremmin kuvien kera, sillä joku unohti kuvata välineensä ennenkuin pisti ne talvitelolle. Ainoastaan voikukkarauta on sellainen mitä haravan lisäksi aion vielä käyttää tänä syksynä.

Käytän haravoita, haroja ja möyhentimiä pitkän varren kanssa. Saan selkä suorana möyhiä rikkaruohoja vähemmäksi. Oikein pitkävartista kuokkaa en ole vielä löytänyt ja sellaisen haluaisin, sillä normaali mittaisella kuokalla en pysty pitkään kuokkimaan. Meiltä löytyy myös pieni autolapio joka ei ole autoa nähnyt sen jälkeen kun sen kotiin toin. Aivan mahtava kapistus! Sillä olen tyhjennellyt kanien ylähäkkejä oikein joutuisasti ja sillä saa pieniä lapiollisia ahtaissa paikoissa papanoita tieltään pois! Mutta ensikesänä sillä on toinenkin työtehtävä! Olen käyttänyt sitä lavojen möyhentämiseen ja lapiolla kaivanut niitä ja huomannut että pienellä lapiolla on puolensa. Ajatuksissa kävikin että käyttäisin sitä kohopenkkien multaamiseen sillä sen operaation joudun tekemään välillä ihan polvillaan. Selkä ei kestä kuormitusta juuri yhtään ja koska selkäni on raudoitettu niin kaikki rasitus tuntuu kohdistuvan suoraan alaselälle ja siellä vaivaava rappeuma vetää herneet nenuun hyvinkin äkkiä.

Ostoslistallani on selkätuki ja polvisuojat. Minun on helpompi tehdä toisinaan puutarha hommia ihan kontallaan mutta polvet ottavat siitä itseensä.

Reisi- ja sääriluut ovat sisäänpäin kiertyneet minkä vuoksi polvi on väärässä paikassa.

Vaatteet päällä tätä valuvikaa ei näe ollenkaan. Ainoastaan raajojen oudot liikeradat paljastavat luiden sisäänpäin kiertymisen. Kuva on rakeinen mutta vian näkee kyllä selvästi. Tämän takia polvillaan olo on varsinkin kovalla alustalla kivuliasta. Polvisuojia haaveilen pehmentämään alustaa missä konttailen ja selkätukea antamaan alaselälle tukea, jolloin saattaisin pystyä tekemään töitä normaalia pidempään.

Se mitä lavoihin tulee niin jos vain mahdollista on niin niistä kannattaa muuten tehdä tarpeeksi korkeat ja niihin kannattaa rakentaa levy joka kestää istumisen. Se toisi helpotusta, sillä se mahdollistaa työskentelyn istualtaan ja se mahdollistaa lepotauon. Näitä me ei tehty meidän lavoihin ja mietin näin jälkeenpäin että miksi ei. Taisin tästä aiemmin kirjoitellakkin mutta sanoiksi se lopulta jäi.

Vartti kerrallaan

Niinä päivinä jolloin työt tyssää alkuunsa suututtaa ja turhauttaa. Olen huomannut että monet pitävät näitä vain tekosyynä ettei tarvitsisi töitä tehdä. ”Eihän sinulla eilenkään ollut mitään” Tänään ei ole eilinen eikä tämä päivä huomenna. Monelle on ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää ettei kivut tai oireet pysy samana kokoajan. Varsinkaan niillä joilla on useampi sairaus vaikuttamassa. Itsekkin jos varon oikeaa lonkkaa, kipeytyy vasen. Jos varon selkää, molemmat lonkat kipeytyy. Jos varon lonkkia niin polvet on sitten kipeänä. Ihminen on kokonaisuus ja helposti käykin niin että kun yhtä kohtaa varoo niin toinen ärtyy. Niinhän sitä sanotaan että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.

Siksi saattaakin käydä niin että yhtenä päivänä touhotan menemään kuudes vaihde silmässä tunninkin kerrallaan ilman että täytyy pysähtyä. Toisena päivänä saattaa hommat tyssätä vartin sisällä. Itselläni on vielä se vika etten pysty lepuuttamaan itseäni päivällä makuultaan. Selkäni ja lonkkani ovat sen verran rikki että kun rasituksen jälkeen pistän maate, en pääse enää omin avuin välttämättä ylös. Kerran olen joutunut ampulanssin itselleni soittamaan kun en enää ylös päässyt eikä kukaan ollut auttamassa kotona. Selkä huutaa lepoa ja tekisikin mieli pistää hetkeksi maate mutta lukon muodostumiseen ei mene kuin muutama hassu sekuntti ja ylös pääsyyn voi viedä pitkänkin aikaa. Jos illalla selkä menee lukkoon niin en enää edes yritä ylös.

Töitä tehdään siis varttiaikataululla. Toisinaan töitä tehdään mukavallakin tahdilla kun taas toisinaan hetken päästä tuleekin täysi stoppi ja työt täytyy lopettaa.

Tuesta apua

Olen seurannut sivusta pitkään kipukroonikon elämää ja olen huomannut että se on antanut eväitä omaan elämääni. Oli niin paljon helpompaa astua näihin kipeisiin saappaisiin kun tiesi jo entuudestaan miten kannattaa liikkua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin pienistä taaperoista olisi mallia otettava. maasta ylös pääsee helpoiten tuen kautta. Lapsella se voi olla tuolinjalka tai sohvanreuna.

Puutarhassa samalla taktiikalla tukea voi ottaa vaikka kuokasta ja sen avulla ylös. Jos vain pystyy niin käsillä nojaa omiin jalkoihin kun pyrkii nousemaan maasta. Sillä on suuri merkitys ja enää en kiinnitä huomiota siihen. Vaikka itseasiassa tulikin fysioterapiassa todettua että helpoiten kävelen suorassa kun ota sauvan mukaan kävelyyn. Pihalla kuljen paljon maitokärryjen kanssa, josta saan sen verran tukea että vaappuminen loppuu.

Myös makuulta ylös nousu käy kyljen kautta kiertämällä. Tuntuu jotenkin hurjalta että toisinaan täytyy pudottautua sängyltä lattialle, jotta pääse ylös. Myös pöydän äärestä ylös noustessa tukea haetaan jostakin.

Toiminnasta häpeää

Olen huomannut häpeäväni sitä jos kävelen suorassa tai kun konttaan puutarhassa pienen lapion kanssa. Syy siihen on kuin ohjelmoitu sairaisiin. Et saa tuntea onnistumista tai helpompia päiviä. Ja samalla häpeät sitä ettet voi osallistua asioihin kuten muut. Olet kuin taakka, jota muut vetävät perässään. Ihmisten asenteilla on merkitystä siihen miten sairaat uskaltavat liikkuvat.

Olen kuullut epäilyjä siitä miten joku toinen voi olla muka sairas kun kuitenkin lenkkeilee niin herää kysymys että tietääkö epäilijä laisinkaan mitä kivun kanssa eläminen on? Tietääkö laisinkaan sitä että jos kipupotilas pysähtyy paikoilleen niin kipujen määrä kasvaa? Miksi rikkinäisestä kehosta halutaan vielä rikkinäisempi, sillä että mielletään se sänkyyn. Muistan kuinka tuskaista oli lähteä liikkeelle. Kun lonkat ja selkä oli tulessa pienestä lenkistä. Kuinka olisi vain ollut helpompaa jäädä makoilemaan paikoilleen.

Mutta koska tiedän että se tapa on kuin sahaisi oksaa millä istuu, en tehnytkään niin. Vaikka sairaat eivät kykene treenaamaan lihaksiaan mihinkään huippukuntoon niin vahvemmat lihakset ovat paljon paremmin tukena kuin heikot lihakset. Kun seuraa ihmisten epäilyjä liikkuvasta kroonikosta niin tunnen lähinnä surua. Moni meistä jää yksin epäilyjen takia. Kun kipupotilas ei enää niitä jaksa kuunnella viikosta toiseen. On paljon helpompaa antaa toisen mennä rasittamasta itseään ilkeillä sanoilla. Vaikka sitten vastassa olisikin yksinäisyys.

Tästä jutusta tuli pitkä ja valehtelematta karsin siitä puolet pois. Olisi niin paljon sanottavaa mutta toisella kerralla sitten lisää. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Sillä on merkitystä minulle <3

Sadonkorjuu!

Kaikki jäi kovin pieniksi mutta koska olen tämmöinen ”ruokaahan ei roskiin heitetä” -tyyppi niin pilkoin pikkuruiset herkun alut pakkaseen.

Nyt se on uskottava että syksy on ihan oikeasti täällä. Syksy tuli tavanomaista aikaisemmin mikä yllätti. Pakkanen ehti siis vierailla meillä ennen kuin ehdin aloittaa sadonkorjuuta. Onneksi se ei vaikuttanut mihinkään ja sain sadon talteen kaikesta huolimatta

Satoa!! Huonosta kesästä huolimatta mekin saatiin satoa! Ei ihan sitä mitä ehdin lupailla aikaisemmin kesällä, mutta niin vain kävi että syksyn sateet pisti loppukirin käyntiin kasvimaalla ja sain kuin sainkin jotain mitä keräillä kasvimaalta. Omasta tuli hiukan niukemmin mitä vanhempieni peltoon kylvämäni mutta kaikki on eteenpäin. Kun aloitin perunoiden noston niin suorastaan yllätyin perunoiden määrästä. Ei ne suuren suuria olleet mutta kyllä niilläkin mennään pitkälle talveen ellei jopa kevääseen. Vaan ei tätä turhaa lärinää tähän alkuun tämän enempää! Olen itsekkin sen verran innoissani että mennään suoraan asiaan!

Perunaa, perunaa!

Perunaa tuli näillänäkymin koko talven tarpeisiin

Perunamaalta saatiin tosiaan pottu jos toinenkin. Kotipellon maa oli kovin savista, sillä maa tuotiin muualta. En silti valita. Voinhan käyttää tätä pientä tilkkua jatkossa sellaisten kasvien kasvatukseen, jotka viihtyvät enemmän savisemmassa maassa. Siemenpottuja en nimeltä enää muista mitä kaikkea sitä tuli nyt maahan oikein istutettua mutta kolmea lajiketta niitä oli. Kaksi lajiketta oli sellaisia, jotka olin ostanut syönti pottuna viljelijältä ja toisen lajin kaupasta. Ne oli mennä huonoksi joten pistin ne multaan. Vanhempieni tontille ostin ihan siemenperunaa. Oma vika mutta minkäs teet. Nyt olisi mukava tietää mitä lajia mikäkin oli, jotta olisi jotain käryä ensivuodelle mitä kannattaa istuttaa uudelleen ja mitä ei.

Olen nähnyt ja itsekkin aiemmin tehnyt sitä että ne oikein pienet perunat tulee hylättyä ja jätettyä peltoon mätänemään. Tänä vuonna tein totaalisen poikkeuksen ja keräsin pienetkin kolikkopotut talteen. Ne ajattelin pestä, höyryttää ja vakumoida. Ajatuksissa kävi että pikkupotut olivat vähän kuin pommersseja, joita voisi talvella pannulla lämmitellä. En tiedä onnistuuko mutta yritetään ainakin. Jos ei itselle kelpaa niin onneksi talosta löytyy muitakin joille kypsät potut maistuvat.

Perunalaatikko

Sillävälin kun itse pyörittelin keittiössä perunoita niin isäntä kävi askartelemassa pyynnöstäni meille perunalaatikon. Sain aikaisemmin Facebookin roskalava ryhmän kautta puutavaraa ja joukossa oli melkoinen keko kyseistä puurimaa ja sehän sopi tähän laatikon tekemiseen oikein hyvin. Rimaa jäi vielä niin paljon että saan toisenkin samanlaisen laatikon talon kellariin.

Pientä hyvää!

Palsternakkaa/porkkanaa/mangoldia/kania

Porkkanat, palsternakat ja sipulit eivät tänä vuonna onnistuneet sitten niin ollenkaan. Kaikki jäi kovin pieniksi mutta koska olen tämmöinen ”ruokaahan ei roskiin heitetä” -tyyppi niin pilkoin pikkuruiset herkun alut pakkaseen. Kyllähän näitä voi kastikkeisiin, lisukkeisiin ja keittoihin käyttää. Porkkanan naatit ajattelin osan kuivata ja koska niitä on niin paljon niin osan naateista silppuan aja pakastan. Ajattelin hyödyntää naatit ruuanlaitossa ja salaateissa. En ole koskaan kokeillut vanhemmilla varsilla miten niille käy ja miltä maistuvat mutta ensi kesälle vinkiksi! Nuorten porkkanoiden naatit sopii oikein hyvin esimerkiksi salaattiin ja kuivattuna mausteeksi. Ja koska naatteja on niin paljon niin kanatkin saavat oman osansa ja jos minulta kysytään niin taidan muutaman nipun kuivata kaneillekkin.

Kaneista puheenollen! Olen iloinen siitä millainen määrä lihaa meni pakkaseen omista kasvateista! Ensi vuotta ajatellen olisi tarkoitus lisätä kaneille hiukan lisää tilaa ja tehdä kanin kakruille navettaan oma paikka mihin voisi osan patakaneista majoittaa kasvamaan. Tämä mahdollistaisi sen että poikueita raaskisi laitattaa alulle useamman. Varsinkin nyt kun meille jäi kasvamaan yksi naaras lisää. Ja tämähän tietää enemmän taas lisää lihaa. Kissat ovat ihan höperöinä kanin lihaan enkä kyllä yhtään ihmettele.

Muuta satoa

Puutarhasta sain kerättyä talteen myös hiukan kehäkukkaa, selleriä, punajuurta sekä lisää pieniä porkkanoita. Kehäkukat kuivatan ja kokeilen käyttää esimerkiksi leivonnassa väriä tuomaan. Teessäkin kehäkukkaa voisi kokeilla. Sellerin kuivatan myöskin ja käytän maustamiseen. Selleri ei ehtinyt kasvattaa juuri muuta kuin lehtiä niinkun kävi punajuurellekkin. Kun huomasin isot lehdet mitä punajuuret olivat kasvattaneet, ehdin jo innostua mutta maan alla ei ollutkaan juuri mitään.

Härkäpapua ei hirveitä määriä tullut mutta tulipahan kokeiltua sitäkin. Siemenet kuivatan ja katson josko nuo lähtisi itämään keväällä. Herneille sattui hassusti, sillä ennenkuin ne tuuleentuivat niin nämä päättivätkin lähteä itämään palkojen sisällä. Osan keräsin kiusallanikin ja aion säästää niitä kanoille talveksi. Sieniä ja viinimarjoja tuli todella vähän. Toivottavasti ensivuonna menisi niidenkin osalta paremmin. Vähän lannistaa kun korjattavaa ei juuri tullut mutta jospa ensi vuonna luontoäiti olisi armollisempi.

Avava olisi halunnut vielä ulos mutta yöhumpat on nyt humpattu.

Ennenkuin pistän listaa muista jotka ovat paneutuneet tämän vuoden satoon niin kerron meidän sadosta vielä sen verran että sain muilta ihmisiltä omenoita joista tulikin sitten tehtyä hilloa ja mehua. Ja lisäksi sato listaan saan merkitä koko vuodeksi hunajaa jota tuli heittämällä yli omien tarpeiden ja osakkaillekkin riitti vaikka kesällä vähän pelkäsin että miten hunaja määrän kanssa käy.

Kaappeihin sujahti myös kuivattuja lehtiä pihlajasta, vadelmasta, siankärsämöstä, voikukasta, koivusta ja maitohorsmasta. Myöskin vähän marja-aroniaa, siankärsämön- ja voikukan kukkia, maitohorsman- ja syreenin kukkia ja pelto-orvokkia päädyin myöskin kuivaamaan. Syreenistä teinkin sokeria mutta muut säilöin sellaisenaan. Voikukasta tein myös sokeritahnaa jota aion laittaa soppien joukkoon makeutta tuomaan.

Ps. Tuo pinkki pinkopahvi napottaa viimeistä kuukautta paikoillaan! Meidän talon sisäpuolella tapahtuva remontti sai sysäyksen eteenpäin kun sattuman kautta ja puolivahingossa meille tuli sähkömies tekemään tarkastusta ja tämä jätti tarjouksen koko talon sähköjen uusimisesta. Saa nähdä millainen opetteleminen on kun nyt on ensin ehtinyt tottua tekemään kaikki ruoka puuliedellä ja kohta on taas käytössä sähköliesi! Ja jos joku jäi miettimään miten tuo pinkopahvi asiaan liittyy niin se täytyy poistaa, jotta sähköjohdot saadaan laitettua samantien oikeille paikoilleen.

Muita aiheeseen paneutuneita tässä kuussa olivat:

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Kohti laadukkaampaa elämää

Sarin puutarhat

Elämää korvessa

Rakkautta ja maanantimia

Riippumattomammaksi

Laura eli Javis

Villa Kotiranta

Caramellia

Harmaa torppa

Puutarhassa kiertää

Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan.

Kierrättämisestä puhutaan paljon ja ihan syystä. Meistä jokainen tietää että kierrätetyt roskat päätyvät joko uudelleen kiertoon tai niistä kehitellään jotain ihan uutta, miksei puutarhassa tehtäisi samoin? Moni tekeekin ja ihan huomaamatta. Useammalle on itsestäänselvyys että biojätteet menee kompostorin kautta sinne, missä multaa nyt tarvitaankaan. Kuten muutkin omavaraisuuteen tähtäävät bloggaajat, myös minä aion kertoa omat kierrätysvinkkini joita käytän omassa puutarhassani.

Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Ja puhun nyt ravinteiden kierrosta. Jokainen kasvi tarvitsee lannoitteita. Toiset enemmän kuin toiset, mikä on otettava huomioon viljelykierrossa mutta ei nyt takerruta siihen. On päivänselvää että ravinteita kierrätetään viljelykierron sekä biojätteiden kautta mutta entäs muut jätteet? Kuten ihmisten omat? Niin, tämä herättää kummastusta ja jopa vieroksuvia ajatuksia. Meillä kotona tämä ajatus lähti heti liikkeelle kun putkiremonttia tehtiin. En halunnut tuhlata vettä ja energiaa siihen että minun jätökset käsiteltäisiin jossain laitoksessa. Parin vuoden kompostointi on tarpeen enenkuin lannoite päätyy takaisin kiertoon. Virtsa taas käy lantrattuna hyvänä lannoitteena myöskin.

Peltoalaa löytyy paljon mikä vaatii hoitoa ja huolenpitoa

Meille kaikille on tuttua että lannoitteita laitetaan peltoon ja se että lannoite kynnetään maan sisään tämän jälkeen piiloon haisemasta. Meidän tavoin homma ei menekkään ihan niin. Lannoittamisen jälkeen lanta kyllä käännetään peltoon, mikä tarkoittaa sitä, että meillä peltoja ei käännetä joka vuosi koska peltojakaan ei lannoiteta yhtä tiuhaan. Eikä tämä tarkoita kuitenkaan sitä ettei peltoja huollettaisi, päinvastoin.

Viljelykierron mukaan sellainen peltolohko johon olisi tulossa paljon ravinteita tarvitseva kasvilaji, saa enemmän lannoitteita sekä perusteellisen maanmuokkauksen. Kannattaa huomioida että kyseiselle peltolohkolle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka hyötyvät toimenpiteestä eniten. Hyvänä esimerkkinä peruna. Perunan vuoksi maan muokkausta tapahtuu valtavasti ja peruna vaatii runsaasti ravinteita. Perunan jälkeen voi samalle peltoalueelle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka vähentävät tautipainetta perunalle ja joiden sadonkorjuu vaatii vähän maanmuokkausta, jolloin maakin saa levätä. Hyvänä lisänä olisi jos maahan jäisi perunan jälkeen orgaanista maa-ainesta, sillä perunasta sitä jää aika vähän.

Miettimään olen jäänyt sitäkin että eikö olisi näppärää käyttää hyödyksi edellisen vuoden kasvijätteet katteena tulevaan vuoteen. Esimerkiksi herneestä jää paljon kompostoitavaa ellei varsia kerää eläimille syötäväksi ennenkuin ne puutuu. Mielessä kävi yrittää käyttää herneen varsia katteena seuraavan vuoden kasveille. Sen verran vain tekee penkkiin tilaa että kylvörivin saa tehtyä ja katsoo että kasville jää valoa. Kuka tietää kuinka susi tämä ajatus on mutta yritetään.

Kierrätyskikkoja

Kuten tavallista niin juttuhan lähti rönsyilemään. Vaan haittaneeko tuo. Sitä olen vain jäänyt miettimään että mahdetaanko me kierrätää jopa liikaakin. Itseäni kummastuttaa syksyisin lehtien siirtäminen kompostiin muhimaan ja keväällä nurmen lannoitus. Eikö olisi helpompaa ja edullisempaa murskata lehdet ruohonleikkurilla syksyllä nurmelle lannoitteeksi? Keväällä sitten haravoisi ylimääräisiä pois jos sellaista jää näkösälle häiritsemään. Vaahteran kyllä ymmärrän sillä lehdet ovat aika isoja ja niiden murskaaminen on oma operaationsa. Jos vaahtera pihassa olisi niin käyttäisin lehdet kasvulavojen suojana ja katteena. Lehtiä tosin voi käyttää talvisuojana myös muille kasveille.

Toinen kierrätyskikka on vähän erikoisempi ja ei vastaan ole tullut kovin montaa joka tätä harrastaisi. Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan. Porkkana on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuonna porkkana kukkii. Päätin kiusallanikin testata tätä ja sain kuin sainkin porkkanan kukkimaan. Harmikseni kesä oli mitä oli minkä vuoksi kukinta viivästyi ja siemenet näyttää jäävän saamatta. Mutta toimii!!

Porkkanan kukka

Monella esimerkiksi porkkanan naatit menevät automaationa biojätteisiin. Meillä porkkanan naatit syödään joko itse tai sitten niistä pääsee nauttimaan eläimet. Nuoret porkkanan naatit toimii salaateissa sellaisenaan. syksyllä naatit päätyy eläimille ruuaksi ja niistä pääsee nauttimaan vähän kaikki. Tämä sama toimii muillakin juureksilla kuten punajuurella. Toimii niin tai näin niin ei ne hukkaan mene. Naatteja ja lehtiä voi kierrättää omassa puutarhassa monin eritavoin.

Nuoria porkkanan lehtiä

Muita puutarhassa kierrätykseen paneutuneita blogeja löydät alhaalta! Mukavia lukuhetkiä!

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Omavarainen/Jovelassa

Elämää korvessa

Metsäläisten elämää

Caramellia

Laura eli Javis

Kah-Villakoira

Rakkautta ja maanantimia

Luomulaakso

Vehkosuo

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Korkeala

Sään armoilla

Toivon suuresti että tämä vuosi oli vain väliaikainen eikä näin haastavia vuosia tulisi perätysten montaa.

Ensimmäinen vuosi vanhassa talossa omilla mailla ja minkälainen kesä meillä olikaan vastassa? No näin rehellisesti sanottuna aivan kamala! En muista eläneeni yhtä kylmää kesää! Olen aivan sanaton. Toisaalta ei harmita enää yhtään että kylvöt tehtiin myöhässä kun sään puolesta mistään ei mitään tullutkaan. Tämän vuoden kaltaisia kesiä ei kyllä toivoisi jatkossa tulevan, sillä muuten olisimme kaikki pulassa. Tulee mieleen tarinoita siitä, mitä olen kuullut kun sää oli useamman vuoden erittäin heikko, enkä sen toivoisi toistuvan enää koskaan.

Kylmää ja kuivaa

Meilläpäin kevät strattasi hyvin kuivissa merkeissä. Keväisin olen iloinnut siitä kun lumi sulaa joutuisasti vesisateiden takia. Tänä keväänä en päätynyt hymyilemään sen vuoksi. Lumi kyllä loppusiltaan joutuisasti suli mutta ilman vesisateita. En olisi osannut aavistaa että tämä oli vasta alkua hyvin kuivalle kesälle.

Miten kuivuus meillä näkyi? Heinä oli ainoa joka lähti kasvuun joutuisasti. Tämä vuosi onkin ollut melkoinen heinävuosi! Kaikki muu taas junnasi hyvin pitkään paikoillaan kunnes kasvu pysähtyi kokonaan. Ehdin jo märehtiä huonoa satoa aiemminkin mutta edennyt kesä on heittänyt märkää rättiä päin naamaa jo niin monta kertaa, että olen luovuttanut sadon suhteen tänä vuonna. Sitä ei nimittäin tule kuin hävyttömän niukasti.

Kuivuuden vuoksi piha on halkeillut paljon.

Piha on halkeillut, heinä palanut, piha pölisee kuivuuttaan, marjoja tulee pensaisiin niukasti, metsissä lähteet ovat kuivuneet eikä metsästä löynyt juurikaan mustikkaa. Sienistä saan vain haaveilla tänä syksynä. Olen löytänyt kaksi kuivahtanutta kangasrouskua sekä yhden tatin, jota en alkanut edes tunnistamaan. Yllättääkö yhtään että sekin oli kuivunut kasaan. Viinimarjat tuottivat jonkin verran marjaa ja pian pääsenkin keräilemään osan. Ilokseni pääsin kuitenkin istutus hommiin, sillä ostin uusia marjapensaita. En voinut vastustaa ajatusta valkoisista- ja vihreistä viinimarjoista, karviaisista nyt puhumattakaan. Myöskin metsään eksyneitä pensaan alkuja siirrellään samaan paikkaan kasvamaan muiden kanssa.

Entä kylmyys? Ai mitenkä!? Heinäkuu ja hallavaara!! Ei paljoa hurrata eikä kyllä nauratakkaan. Kurpitsat, tomaatit ja kurkut eivät ole kasvaneet ollenkaan. Ovat samanlaisia pieniä kuin istuttaessakin. Osa kurkuista kuoli kun säät kylmeni ja yksi kurpitsa kuukahti heinäkuun kylmiin öihin. Retiisit, osa pavuista, retikat, mangoldit, porkkanat, palsternakat ja lantut. Ne minä menetin myöskin.

Vaan entäpä helle? Kai silläkin osansa oli? Oli kyllä. Kun lämpöä tuli niin, sitä tuli ihan liikaa kerralla. Tämäkin iski ikäänkuin vyön alle. Porotukseen nimittäin paloi meidän kaikki pinaatit ja yrtit. Jopa pajupensas paloi ja näyttää nyt hyvinkin kuolleelta!

Lohdun helmiä

Kun sadetta viimein saatiin niin se tuntui kuin lohdutukselta. ”Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu” Toivon suuresti että tämä vuosi oli vain väliaikainen eikä näin haastavia vuosia tulisi perätysten montaa. Siitä tulee vain muistutus Suomea ravistelleista nälkävuosista 1800 luvulla. Kun sää oikkuilee liikaa olemme hädässä. Jotenkin tuntuu hävyttömältä että alle kaksisataa vuotta sitten ihmiset kuolivat nälkään ja nykyajan ihmiset valittaa kun ei saa tietyn merkkistä leipää sunnuntaina kello 12:00 kaupasta. Mitä ihmettä meille on oikein tapahtumassa? Olemmeko kasvaneet liian varmoiksi ja itsekkäiksi?

Jos meidän perheen ruoka tulisi vain omista pelloista eikä vaihtoehtoisia ravinnonlähteitä, kuten kauppaa olisi niin me näkisimme ensi talvena nälkää ja paljon. Jos rehellisiä ollaan niin me olisimme menehtyneet. Villivihanneksia kuten maitohorsmaa ei tullut kerättyä kunnolla, sillä ajattelin että katsotaan mitä kaikkea pihalta nyt nouseekaan. Aikakin tuntui olevan kortilla ja tuntuu olevan sitä koko ajan vaikkei projektit juurikaan etene. Kun viimein heräsin siihen ajatukseen, että pitäisikö kerätä niin luonto oli kuivunut ja kasvu oli pysähtynyt. Ensi vuonna korjaan tämänkin asian ja otan itseäni niskasta kiinni tältä saralta.

Takapihallemme nousi maitohorsmameri

Sitten jos mietitään että olisiko vedestä tässä vaiheessa vaaraa niin minä vastaisin että kyllä on. Moni toivoisi että tulisi kaatamalla vettä. Itse pelkään tällä hetkellä juurikin sitä. Jos nyt sataisin taivaan täydeltä niin ei maa ota sitä vastaan. Maa on niin kuivaa että vesi vain valuisi pois ja toisi omat huolensa ja vaaransa siinä vaiheessa. Jokainen varmaan tietää miten vedelle käy jos sen kaataa kuivaan kukkaruukkuun. Se menee vain läpi eikä imeydy. Ensin pitäisi sataa hissukseen että maanpinta kostuisi syvemmältä.

Huono hunajavuosi?

Välillä tuntuu ettei mikään mennyt tänä kesänä niinkuin oli suunniteltu. Meille saapui kesällä jaokepesä vaikka alunperin oli suunnitelmissa ja varattuna talvehtinut yhdyskunta. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä meille tulevan pesän kuningatar oli syystä tai toisesta mennyt niin huonoon kuntoon ettei pesää meille luovutettu. Ja tästä isot pisteet myyjän rehellisyydelle. Joku epärehellisempi olisi ihan hyvin voinut myydä pesän ja väittää syyn olevan meidän päässä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan sovittiin että myöhemmin tulen häneltä hakemaan jaokkeen.

Pesä intoutui helteiden aikaan ja kasvoi melko rytinällä. Sain tehtyä itselleni siitä pesästä vielä uuden jaokkeen, minkä vuoksi pääsen kohtaamaan tulevan talven kahdella pesällä. Hämmennykseni oli suurempaakin suurempi, sillä olin valmistautunut henkisesti siihen ettei hunajaa ensimmäisenä vuonna tule kuin ehkä maistiaisten verran. Toisin kävi. Hunajaa on jo lingottu kymmenen kilon verran ja pesä on tällä hetkellä melko täynnä hunajaa.

Olin jaokkeen teko aikana ottanut sulkuristikon pois minkä vuoksi kuningatar pääsi seikkailemaan koko pesän alueella ja tämä oli päättänyt käydä munimassa samoihin kennoihin, mihin työläiset olivat alkaneet kerätä hunajaa, vaikka alempana pesälaatikoissa olisi ollut vielä täysin tyhjiä kehiä, jotka olin sinne laittanut jaokepesään otettujen kehien tilalle. Joten nyt joudun odottelemaan että mehiläiset kuoriutuvat ennenkuin pääsen linkoamaan hunajan kehistä.

Jaokepesä päätti yllättää toden teolla, sillä kylmästä säästä ja puuttuvasta kuningattaresta huolimatta pesä oli pistänyt ahkeroiden. Hunajaa tulee siitäkin useampi kilo, mitä en kyllä odottanut. Nyt vain toivon että uusi kuningatar otetaan avosylin vastaan.

Uusi kuningatar saapui meille postissa

Pieni suuri kissanpissa!

Instagramin puolelle ehdinkin jo hihkua meidän uudesta perheenjäsenestä. Meille saapui pikku kissa Aatu, joka pisti päälle melkoisen pesuohjelman koko talossa. Pieni herra ei ehtinyt olla vuorokauttakaan meillä kun karvapallo päätti että sänky on hyvä paikka pissailuun. Tulokas ei ollut käynyt laatikolla vaan pantannut koko päivän ja yön hiljaisuudessa pissasi minun puolelle sänkyä. Potkin miehen ylös, jotta petauspatja saatiin parisängystä siirrettyä pois. Peiton pistin samantien pesukoneeseen ajastimella, sillä tiedossa oli pitkä pyykkipäivä kun muutakin pyykkiä olisi ollut pesuun menossa. Vaan niin siinä kävi että pieni kakara päätti aamulla pissata miehen puolelle sänkyyn niin, että peitto sekä itse sänky päätyi pesuun.

Pieni Aatu
Kuivumassa olleen sängyn päättä tuli käytyä pötköttelemässä ulkona

Jos jotain hyvää helteistä oli niin ainakin sänky saatiin ulkona kuivaksi asti. Ulkona oli myös hyvä pestä ja kuivattaa petauspatja sekä peitot. Ei siis helle ihan silkkaa piinaa ollut.

Lämpimillä keleillä oli myös mukava touhuta ulkona ja niin minä sainkin aikaiseksi kaataa liian lähellä seiniä kasvavat pensaat. Tälle paikalle olen suunnitellut kukkapenkkiä, joten juuret pitäisi vielä saada nostettua ainakin osittain pois. Myöskin raparperin siirtoa ollaan saatu eteenpäin ja kävipä niinkin yllättävästi että ulkona kävi keväällä meille muuttanut Hakkarainenekin.

Herra Hakkarainen

Keväällä kun vuohet hain niin ne olivat kovin arkoja eivätkä antaneet koskea itseensä. Niin se luotto pikkuhiljaa kasvaa ja ensimmäinen vuohi pääsi meidän kanssa ulos. Neidit kävi aiemmin ulkosalla mutta se ei ollut ihan suunniteltu juttu. Pitkään saatiin neitejä pihalla maanitella että saatiin bäkättäjät takasin navetan suojiin.

Omien kanojen pienokainen

Keittiössä tuntuu nyt olevan kovinkin hiljaista, sillä hautomakoneen johto on viimeinkin irroitettu seinästä tältä erää. Viimeisessä erässä kokeiltiin ostettujen siitosmunien sijaan omien kanojen munia ja tuli todennettua että kukko ainakin pelittää. Kaikki kahdeksan munaa lähtivät itämään ja lopulta kuoriutui viisi tipua.

On siis heinäkuuhun mahtunut paljon hyvääkin. Tältä erää on aika sanoa ” Hei hei heinäkuu” ja suunnattava katse kohti loppusyksyä ja mietittiävä mitä kannattaa tehdä ennen talven tuloa. Talvella on sitten aikaa suunnitella tulevaa marja- ja hedelmä tarhaa sekä peltojen viljelykierron toteuttamista.

Mukana tämän kuun mietinnöissä olivat mukana alla olevat bloggaajat. Antoisia lukuhetkiä!

Laura eli Javis

Tsajut

Omavarainen.fi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Caramellia

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Riippumattomammaksi

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maananatimia

Alussa oli Vehkosuo

Airot ulapalla

Korkeala

Iso-Orvokkiniitty

Wannabee Farmari

Nälkäinen kesäkuu

Pehmeä suolaisuus iski vähän liiankin hyvin makuhermoon ja muuta en ole sen jälkeen oikein halunnutkaan käyttää.

Kesäkuu on jäänyt taakse ja on aika katsastaa, mitä sitä ollaan saatu aikaiseksi vai onko edistytty yhtään. Omavaraisuus askelia ollaan toki otettu mutta sää ei ole kyllä suosinut. Kuivaa ja kylmää säätä on piisannut niin etteivät tomaatit ole kasvaneet yhtään eikä omissa kasvateissa näy ensimmäistäkään kukkaa. Kurkut ovat lyyhistyneet maata vasten ja jättikurpitsakin näyttää paleltuneen kuoliaaksi. Entistä enemmän huokailuttaa kun edes kala ei käy pyydykseen. Ihan kuin järven kaikki kalat olisivat kasvattaneet keuhkot ja nousseet kuivalle maalle!

Tämän kun sai roudattua ulos niin päänsärky oli taattu.

Ja jotta kaikki vastoinkäymiset eivät loppuisi siihen niin yksi kallisarvoisista heinäpaaleista oli päässyt homehtumaan. Haju oli tyrmäävä!

Edistystäkin on toki hiukan tapahtunut, sillä pihaltamme kaadettiin iäkäs pihlaja viimeinkin nurin ja saimme osan lavoista maahan. Edistystä olisi ehkä tullut hiukan lisääkin mutta multa loppui kesken kaiken emmekä saaneet tähän hätään mistään multaa enempää.

Piha avartui kummasti kun varjostava pihlaja saatiin kaadettua pois.
Ojan vierestä löytyi ikävä yllätys.

Kesken lava-alueen raivaamisen löytyi hiukan ikävämpi yllätys, sillä ojan tienoilta löytyi melkoinen määrä betonitiiliä ja laastia. Joku on joskus lempannut pihalle melkoisen määrän remonttijätettä ja pieni epäilys etteivät jätteet ole edes alunperinkään meidän talosta.

Tervetuloa yhteiseen ruokapöytään!

Jotta nyt ei ihan menisi murehtimiseksi niin ollaanhan me jotain mukavaakin tehty. Nimittäin hyvää ruokaa! Olen askarrellut keittiön puolella vaikka mitä ja Instagramin puolella olenkin maistiaisia antanut kuvien muodossa, mitä kaikkea sitä tulikaan häärättyä. Tällä kertaa avaan salaista reseptikirjaani kahden reseptin verran!

Nokkoskeitto!

Tähän idean sain alunperin Tanja Rädyn Pinaattikeitto ohjeesta. Koska tykkään tuosta ”takapihan marketista” niin kovasti niin tein oman versioni hiukan eri tavalla.

Nokkoskeitto!

Nokkoskeittoni ei ole ihan perinteisimmästä päästä sillä siihen tarvitset:

  • Noin 50g tai 1/2 dl voita
  • 4rkl jauhoja
  • 1l punaista maitoa
  • Reipas litra villivihanneksia (nokkonen, maitohorsma, voikukanlehti)
  • 2dl kuohukermaa
  • Oman maun mukaan hortasuolaa
  • Pinnalle tottakai kananmunaa sekä voissa paistettua maitohorsmaa

Kerää villivihannekset puhtailta alueilta! Likaiset tienvarret ja kuten ulkohyyskän tai lantalan välitön läheisyys ei missään nimessä ole hyviä paikkoja. Tähän aikaan vuodesta nokkosen latvat ovat vielä syötäviä sekä itse lehdet mutta varret ovat jo puutuneet. Nokkoskeiton voi tehdä pelkistä nokkosista tai sekoittaa mukaan muutaman voikukan lehden sekä maitohorsman lehtiä ja kukkimattomia latvoja. Lehdistä kerää mahdollisimman nuoria, sillä vanhemmat maistuvat jo hiukan pahoilta.

Isoista voikukanlehdistä poistetaan kehtiruoti

Huuhtele villivihannekset, jotta mahdollinen hiekka ja ylimääräiset hyönteiset saadaan pois. Nokkosia ei tarvitse ryöpätä, jos ne vain on tarpeeksi puhtailta alueilta kerätty. Irroita isoista voikukanlehdistä lehtiruoti ja pilko villivihannekset silpuksi. Pilko voikukanlehdet erityisesti huolella silpuksi, sillä liian isoina paloina ne maistuvat ruuassa kitkeriltä.

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon jauhot samalla sekoittaen. Jauhoina voi käyttää niin gluteenitonta kuin tavallisiakin jauhoja. Omani tein gluteenittomaan jauhoseokseen.

Anna jauhojen porista voissa hetki ennenkuin lisäät joukkoon litran maitoa. Omassa versiossani käytin käsittelemätöntä lehmän maitoa, joten jos sitä ei ole saatavilla niin suosittelen punaista maitoa. Lisää maitoa vähän kerrallaan. Alussa voi/jauhoseos muuttuu paakkumaiseksi mutta sekoittamalla paakut katoavat. lämmitä maito kiehuvaksi ja lisää joukkoon villivihannekset ja keittele seosta hiljalleen muutama minuutti.

Lisää joukkoon kerma. Kerma pehmentää hiukan villivihannesten voimakasta makua ja tuo kermaisuutta ruokaan. Kerman sekoittamisen jälkeen mausta hortasuolalla. Hortasuolan määrää on vaikea, liki mahdoton kertoa, sillä jokaisesta erästä tulee hiukan erilaista. Ruokaa on hyvä maistella ja lisäillä suolaa pikkuhiljaa. Maustamisen jälkeen keittoa ei enää kiehautella.

Keiton pinnalle voi murskata voissa paistettuja maitohorsman lehtiä. Paista lehtiä varoen, sillä lehdet palavat helposti, jolloin niistä tulee pahan makuisia.

Huomioon otettava seikka on että keitossa maistuu vahvana nokkosen maku, joka tottumattoman suussa saattaa maistua hiukan tympeälle. Siksi suosittelen aloittamaan nokkosen vahvaan makuun tutustumisen niin että korvaa esimeksiksi puolet nokkosesta pinaatilla, jolloin maku on miedompi.

Hortasuola

Nokkoskeitossa käyttämäni hortasuola on varsin simppeli tehdä ja lopputulos on niin maukas että kaupan yrttisuolat saavat jatkossa jäädä hyllyyn.

Hortasuolaan käytettäviä villivihanneksia.

Villivihannekset eivät ole kiveen hakattuja, joten voit huoletta valita oman sekoituksesi villivihanneksia, eikä mikään kiellä käyttämästä yrttejä. Omassa versiossa käytin maitohorsmaa, voikukanlehtiä, siankärsämöä, poimunlehteä sekä vuohenputkea. Suolan tekeminen vie hieman aikaa mutta on hyvin simppeli. Hortasuolaa varten tarvitset:

  • Tehosekoittimen suolan ja villivihannesten hienontamiseen
  • 1,5 litraa tiiviisti pakattuja villivihanneksia
  • 3-4dl meri- tai ruususuolaa

Huuhtele kerätyt horta-ainekset ja anna niiden kuivahtaa. Pölyttömiltä paikoilta kerättynä levittele kerätyt villivihannekset leivinpaperin päälle jolloin kyydissä olevat hyönteiset ymmärtää lähteä pakosalle, jolloin pesua ei välttämättä tarvita.

Blendaa suola ja villivihannekset tasaiseksi massaksi ja levitä leivinpaperille kuivamaan. Kuivaa alle 35 asteen. Anna kuivahtaa ennemmin varmuudeksi liian kauan kuin liian vähän aikaa. Itse suoritin kuivaamisen tuvan pöydillä. Aikaa meni useampi päivä mutta kuivuminen onnistui kuitenkin oikein hyvin.

Ruususuola on itsessään kauniin värinen. Taustalla kuivumaan menossa olevaa hortasuolaa.

Kun seos on kuivunut niin blendaa se uudelleen. Näin saat hienompaa hortasuolaa. Siivilöi suola sihdin läpi. Näin saat eroteltua sattumat, joita on oivallista käyttää keitoissa ja muhennoksissa.

Hortasuolaa valmiiksi pullotettuna.

Hortasuolan käyttövinkit

Hortasuolalla voi maustaa muutakin kuin perusruokia. Itse suorastaan yllätyin kuinka hyvin hortasuola sopi öljyn kanssa salaatinkastikkeeksi. Sekoitin rypsiöljyä ja hortasuolaa sekaisin ja kaadoin salaatille. Pehmeä suolaisuus iski vähän liiankin hyvin makuhermoon ja muuta en ole sen jälkeen oikein halunnutkaan käyttää. Toinen paikka mihin hulvasin öljy/suolasekoitusta oli grillattavat. Kokeilin grillattaviin katkarapuihin ja muita mausteita ei sitten tarvittukkaan.

Se mihin hortasuola ei sovi niin sitä ei tarvita!

Muita reseptejä ja kuulumisia löydät alla olevasta listasta. Mukavia lukuhetkiä!

Laura eli Javis

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Metsäläisten elämää

Urban Farming

Harmaa torppa

Elämää korvessa

Pienen pieni Farmi

Caramellia

Ku ite tekee

Rakkautta ja maanantimia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Wannabee farmari

Maatiaiskanasen elämää

Tuohitossuissa

Puutarhan merkitys terveyteen

Edessäni on lääke, jonka nautittuani saan myrkytysoireita.

Ei se ole vain multaa ja rikkoja, ei epäonnistumista tai odotusta. Se on oma maailmansa, joka tuo tullessaan vastaan haasteita, epäonnea, onnea ja mietteitä.

Puutarhassa touhuamisen tiedetään vaikuttavan positiivisesti meidän fyysiseen että henkiseen terveyteen. Syitä on monia ja voisin rustata ”wikipedia copypastea” tänne vaikka kuinka, mutta en lähde sille linjalle nyt ollenkaan. Pureudun tähän aiheeseen oman sekametelin kautta mitä käyn parhaillaan läpi.

Puutarhurin tavat ja mietteet heijastuvat monesti suoraan puutarhaan. Yksi erikoinen kyky puutarhalla kuitenkin on. Vaikka hoitajansa olisi kuinka allapäin tai negatiivinen hyvänsä, puutarha kompensoi näitä tunteita ja tuo iloa, jos vain tarhaaja ottaa ne vastaan. Esimekkinä toimin minä itse. Meillä kotona kaikki kylvöt ja istutukset olivat myöhässä ja kesken ovat vieläkin. (Vanhempieni luona kylvöt tein ajallaan mutta jätetään ne nyt laskuista pois.) Lannistuin tästä tiedosta mutta tästä huolimatta en jää vaille satoa. Vaikka siis epäonnistuin niin luonto haluaa palkita.

Kaunis, kauniimpi, minä!

Puutarhassa saa olla minkä näköinen huvittaa. Kukaan ei tule kerryttämään paineita miltä minun kuuluisi näyttää. Puutarhassa minut näkee monesti viileällä kelillä rikkinäinen ja likainen takki päällä, hiukset huolimattomasti ponnarilla ja nuhruiset kengät tahi saappaat jalassa. Puutarha on paikka missä voi vain olla ja se tuntuu hyvältä. Jotkut sanovat että puutarhurin tavat heijastuvat puutarhaan. Luonnonmukainen ihminen, luonnonmukainen puutarha. Suttuinen minä, suttuinen puutarha.

Sairauksien myötä olen oppinut ymmärtämään ja näen puutarhani hiukan eri tavalla. Ei sen tarvitse olla niin justiinsa, satoa se tuottaa kuitenkin. Puutarha heijastuu minuun, vai liekkö toisin päin. Puutarhani on karu ja hoitamaton. Silti jotenkin lohduttava ja simppeli. Vertaan itseäni ja pyrin löytämään kaikesta hyvää, muuten stressitaso olisi melkoisen korkea.

Ei kulisseja, ei hienosäätöä, ei mitään turhaa. Sellaiselta sen kuuluisi tuntua ja olon olla. Yksinkertaisesti kaunis, luonnollisesti.

Puutarhan tarinaa mielen kautta

Kun istun kivelle ja katson ympärilleni, näen että pihalla tapahtuu kokoajan. Miksi minun mieleni haluaa minut pysäyttää? Siksikö että teen muuten liikaa? Vai siksi että tekisin muuten kaiken väärin? Takapiha kuitenkin kutsuu minua ja kuin kannustaisi että lähtisin liikkeelle. Askel kerrallaan. Alku tekee kipeää mutta lievittyy hetken päästä. Pakko päästä liikkeelle. Muuten kangistun ja kipeydyn. Puutarhasta löytyy aina kyykittävää. Mieli saa hetken tauon. Ajatukset saavat lentää vapaana. Olo on kevyt vaikka fyysisesti liikkeet takkuaakin.

Sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan siistimpiä ja kauniimpia puutarhoja ja pihoja. Kateus iskee toisinaan. Puita ja pensaita, koreita kukkia, nurmikentän rikkovat kivet, jotka muodostavat polun, joka vie poikki tämän kaiken. Mitä minä niillä teen? Pidän kuitenkin enemmän hyötykasveista. Silti petollinen ajatus hiipii mieleen. Voi kunpa minulla olisi jotain mitä muilla ei ole. Mieli lähtee mustumaan. Puutarhan kukat lakastuu, Halla hiipii pihaan vaurioittaen kaikkea mikä vihertää.

Voi kunpa voisin olla kuin nuo, joita niin moni pelkää ja hätistelee. Ollappa kaunis kuin perhonen, ahkera kuin mehiläinen, tarkka kuin sudenkorento ja taiteellinen kuin hämähäkki. Löydän taas puutteita maailman älykkäimpänä pidetystä eläimestä, ihmisestä.

Miksi oma mieli taistelee kaikkea sitä vastaan mitä oma puutarha ja luonto ympärillä yrittää tarjota. Edessäni on lääke, jonka nautittuani saan myrkytysoireita. Mieli ailahtelee kuin puutarhassa puita keinuttava tuuli. yhtenä päivänä lempeä ja lämmin, toisena taas kylmä ja terävä.

Elämää Ilman käsikirjoitusta

Karu ja rikkinäinen kokonaisuus. Joku voisi uskoa ettei tämmöiset räpellykset tuota satoa ollenkaan mutta ovat väärässä. Perhonen lentää ohitseni kohti alas leikkaamatonta nurmea, jossa kukkii valtavasti koiranputkea. Hmmm… Tilaa pitää niittää marjoille, jotta alaoksat saavat enemmän valoa. Nokoset ovat vallanneet pensaiden aluset. Hyvä maa, maukas nokkonen. Kahlaan pensaiden ohi ja katson järvelle, joka kylpee auringon valossa. Tämä on minun puutarhani, minun mieleni puutarha. Täynnä sitä mitä minä tunnen. Suljen silmäni ja annan tuulen hyväillä kasvojani ja mietin tulevaa. Ensi kesänä menee paremmin. Surettaa menetetty sato mutta samalla luonto antaa toivon lohdutuksen. Saanhan minä papuja, retiisiä ja uusia perunoita syksyllä. Ne ehtivät kyllä.

Olen riippuvainen itsestäni ja siitä mitä teen. Päätänkö lopettaa taistelun ja luovuttaa vai annanko itselleni aikaa ja armoa, jotta voin nousta taas. Seisoa suorana ja katsoa aurinkoon, antaa kyynelten virrata, kokea taas niitä tunteita jotka olivat kauan poissa. Nähdä maailman kylpevän siinä valossa mihin en kokenut olevani oikeutettu. Minun mieleni puutarha on, elää ja kehittyy. En ole valmis luovuttamaan vieläkään.

Puutarhan merkitystä terveyteen ovat pohtineet myös kanssa bloggaajat. Käykää ihmeessä lukemassa.

Korkeala

Pienenpienifarmi

Caramellia

Riippumattomammaksi

Maalaiskaupunginpiha

Sarin puutarhat

Tsajut

Satoa kohti

Aluksi oli sovittuna päivä, jolloin tuo minun käsijarru (lue mies) olisi matkassa toppuuttamassa ja auttamassa, mutta niin siinä kävi että hälle tulikin kutsu töihin pahimmoilleen, joten päädyin tähän urakkaan yksin.

Kuukausi on jälleen vaihtunut ja kuluneeseen kuukauteen on mahtanut melkoisesti hommia ja vaikka kuinka tekee, niin ne ei tunnu loppuvan. Omaa tekemistä on alkanut hidastamaan yltyvät selkä-, lonkka-ja polvikivut. Säät kun lämpenee niin herkemmin tulee lähdettyä liikkeelle ja pysyttyä jalkojen päällä paljon pidempään, sillä nivelkivut ovat alkaneet hellittää, enkä selän titaanihilppeitä juuri tunne. Liikkuminen on siis verrattaen mukavaa, vaikka se sitten kostautuu muuten oireilemalla. Oli siis pieni pakko nöyrtyä kivuille ja asettaa kipulaastari paikoilleen, vaikka se omat ongelmansa tuokin. Tuo laastari muistuttaa minua taas selkä leikkauksesta, josta on kulunut jo vuosi. Pyörätuolista mylläämään puutarhaan vuodessa! Ei hassumpi suoritus!

Puutarhan marjat

Odotan innolla ensivuotta, jolloin pellot palautuvat vuokralta meille omaan käyttöön takaisin. Suunnitelmissa olisi marja- ja hedelmätarha. Itsetehdyt hillot, hyytelöt, mehut, soseet ja kuivatut herkut ovat jotain niin ihastuttavaa, että kun tilaa saan niin sitten homma saa luvan lähteä ihan huolella lapasesta. Syöjiä kyllä riittää, joten tiedossa on mansikoita, omenoita, vadelmia, tyrniä, pukinpensasta, karviaisia ja marja-aroniaa. Vähintäänkin! Meillä on valmiina musta- ja punaviinimarjapensaita, jotka ovat ties kuinka vanhoja. Satoa tuottavat silti runsain mitoin, joten tyytyväinen olen. Viime talvena ei kaupanmehuja tarvinnut ostaa ja pakkasessa on vielä viimevuotisia marjoja. Meillä onkin urakka syödä pakkanen tyhjäksi.

Viinimarjat kukkivat parhaillaan.

Myyrien ja hiirien mylläämällä nurmikolla on saanut tarkoin katsoa mihinkä astuu. Siitä syystä on maahan tullut kiinnitettyä erityisesti huomiota ja olenkin ihmetellyt hiukan hassua pihan muotoa. Ihan kuin siinä olisi joskus kasvanut jotain ja se olisi poistettu. Valitettavasti siitä ei saa kunnollista kuvaa enää, sillä heinä on kasvanut nyt hurjaa vauhtia. Muutamana päivänä eläimet ovatkin saaneet tuoretta nurmea, jonka olen käynyt niittämässä pihalta. Tepastellessani alueella kuitenkin huomasin taimia ja hiukan hymähtelinkin että liekkö paikalla ennen ollut mansikkamaa. Nuo pienet ja orvot taimet tekisi mieli vain napsia ruukkuihin talteen ja istuttaa paremmalle kasvupaikalle. Vaan eipä minua ole mikään estämässäkään! Lisään sen kuuluisalle ”to do” listalle!

Sieltä täältä löytyy mansikan taimia.

Voimaannuttava edistyminen

Kertoilinkin että olen ollut viimeaikoina tavanomaista kipeämpi. Siihen on syy, jota en kuitenkaan ole valmis hylkäämään. Nimittäin yhdessä tekeminen. Mieheni veljellä urakoitiin ensin polttopuita ja vaikka minä kääntelin milloin halkomakoneen vipua, tahi nostelin puuta koneen syleilyyn niin parin päivän tekeminen riitti rasitukseksi ja sitä ollaan nyt pari päivää huokailtu, josko tuo keho nyt jo alkaisi rauhoittumaan. Tosin ennen kyseistä parin päivän aherrusta edelsi yksi melkoisen raskas päivä. Huomasin roskalavalla ilmoituksen että erään pihan perältä oli kaadettu kaksi vanhaa terijoensalavaa ja ne saisi tulla pilkkomaan ja viemään mennessään. No minähän nostin käden pystyyn ja hihkaisin että HEP!

Olipahan urakka mutta tulipahan tehtyä!

Aluksi oli sovittuna päivä, jolloin tuo minun käsijarru (lue mies) olisi matkassa toppuuttamassa ja auttamassa, mutta niin siinä kävi että hälle tulikin kutsu töihin pahimmoilleen, joten päädyin tähän urakkaan yksin. Perillä minua ilokseni olikin auttamassa talon isäntä ja niin me kahdestaan pistettiin puuta pienemmäksi ja vaikka kokopäivän tihuutti vettä niin eipä tuo menoa haitannut yhtään. Useamman kuorman tuotuani kotiin mietin että kunhan puut kuivaa, niin niitä polttelee erityisellä ilolla.

Seuraavaksi olisi vuorossa meidän omat polttopuut.

Meillä meinasi viime talvena tulla hätä kun puut oli loppua kesken pahimpien pakkasten. Jostain syystä sitä tuli vannottua että talven astuessa eteiseen on meidän liiteri täynnänsä puita eikä pelkoa siitä että ne loppuisi kesken. Pikkuhiljaa urakoidaan puut kuivumaan ja kuivemmat puut tehdä liiteriin valmiiksi. Jotenkin puiden tekeminen on mieluisaa puuhaa. Kenties siksi että se tietää tulevaisuudessa lämpöä ja onhan tämä jotenkin terapeuttista hommaa.

Takapihan muodonmuutos!

Vaan on sitä ehditty muutakin mesota kotosalla. Meidän takapiha alkaa nimittäin näyttää pikkuhiljaa siedettävältä! Villiintynyt ruusupensaikko sai luvan väistyä ja tilatte kylvettiin nurmikko. Ei ollut mikään pikkuhomma mutta tulipahan tehtyä! Kevätvuohenjuuri täytyy vielä siirtää lopulliselle kasvupaikalleen niin tuo alue olisi aikalailla valmis.

Tältä alue näytti ennen.
Ja tältä jälkeen

Olihan nurmimatto ajan kanssa levinnyt niin kovasti, ettei kaivojen betonilaattaa juuri näkynyt. Kaivettiin sekin samalla esille. Ylemmässä kuvassa betoni alueen pitäisi näkyä, mutta kuten huomaatte niin eipäs näykkään. Siellä se oli piilossa.

Kaivonkansille annettiin hiukan enemmän tilaa.

Lavojen kanssa ollaan siinä pisteessä että ne saisi rueta pikkuhiljaa siirtelemään paikoilleen. Vielä täytyy nykiä pienempiä juurenpätkiä pois vadelma ryteikköalueelta. Juuria oli aivan kauhea määrä. Onneksi saimme traktorin lainaksi, millä juuria ja kasvustoa oli helppo siirrellä ja jopa puskea pois tieltä. Kävi hiukan nopeammin ja kivuttomammin mitä käsin rueta siirtelemään vähän kerrallaan.

Tästä lähdettiin liikkeelle.
Alue kulotettiin.
Ja koneella loput risut ja juuret siirrettiin pois ja taisi siinä koivukin saada tuomionsa.

Paljon on siis tapahtunut mutta paljon on vielä tapahduttava! Eihän tässä mikään kiire ole vaikka kiire onkin 😀

Lisää edistystä ja puutarhanmarjoista pääset lukemaan alla olevista linkeistä. Antoisia lukuhetkiä!

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Tsajut

Palokankaan pientila

Kohti laadukkaampaa elämää

Metsäläisten elämää

Urban Farming

Elämää korvessa

Pienen pieni Farmi

Korkeala

Torpan Tyttö

Riippumattomammaksi

Maalaiskaupungin piha

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Laura eli Javis

Iso-Orvokkiniitty

Jovelassa/omavarainen

Luomulaakso

Ku ite tekee