Kymmenen faktaa

Kaikkea sitä on tullutkin jo kirjoiteltua mutta yksi tärkeä asia jäi unohtumaan. Kuka se täällä ruudun toisella puolella on vaikuttamassa.

Huomasin kauhukseni että jotain tärkeää olen unohtanut! Nimittäin kertoa kuka minä oikein olen. Havahduin tähän kun huomasin muiden bloggaajien kirjoittavan uusille seuraajilleen tietoa itsestään ja minä en ole sellaista vielä tehnyt ollenkaan. Häpeä itseäsi nainen ja korjaa tilanne! Kyselin Instagramin puolella mitä lukijani haluaisivat minusta tietää. Siispä tässä kymmenen faktaa.

 

Käytän ilkeyttäni vanhaa kuvaa. Itsestään on hankala napsia kuvia.

Näin alkuun ihan perustietoa.

Olen siis 27 vuotias syksyn lapsi Raahesta. Asun tällä hetkellä kaksin isännän kanssa pientilalla ja meidän kotimme seinät on osittain pystytetty vuonna 1980 luvulla. Laajennus on tehty 1950 puolella ja sen jälkeen taloon ei ole juuri koskettu.

Olen monisairas ihminen ja diagnooseja on sadellut ja nähtäväksi jää tuleeko vielä lisää, sillä nyt on otettu harppauksia eteenpäin tutkimuksissa. Odottelen parhaillaan leikkausaikaa ja senkin olisi tosin pitänyt jo tulla, jotta hoitotakuu olisi pitänyt paikkaansa.

Ja jotta rönsyillään vielä vähän lisää niin olen koulutukseltani puutarhuri. Olen opiskellut myös levyseppähitsaajan perustutkintoa, maatalouden perustutkintoa sekä laitoshuoltajan ammattitutkintoa mutta nuo kolme ovat jääneet kesken koulukiusaamisen, sairastumisen ja avioeron myötä. Viimeisimpien opintojen jälkeen jäinkin sairauslomalle, jolla olen vieläkin. Sairausloma vaihtui kuntoutustueksi ja sillä olen elellyt nyt muutaman vuoden ja taistelu pysyvästä sairauseläkkeestä jatkuu. Minun kertomana sairauksistani löytyy kategoriasta sairauskertomukset.

Haluanko lapsia?

Kysymyksen voisi ehkä muovailla: Uskallanko hankkia lapsia? Lapsen saanti on monelle tärkeä ja haluttu asia. 

Mutta minun on mietittävä myös sitä että uskallanko ottaa riskin että lapseni saa nämä samat sairaudet mistä itse kärsin. Mieheni on huomauttanut ettei geenit yksin minulta tule mutta toki se hirvittää. Jos saisin valita niin mieheni puolelta voisi napsia geenit ihan rauhassa.  Unohtamatta sitä että omakohtainen kokemus terveydenhuollosta  on niin huonoa etten pysty luottamaan siihen että lastani hoidettaisiin tai että toiveitani synnytyksessä kuunneltaisiin laisinkaan. 

Yleisin harhaluulo elämästäni?

Ettei köyhä voi omistaa mitään. Tai ettei sairas voi tehdä mitään.

Nämä kaksi painivat harhaluulojen kärkipaikasta ylivoimaisesti. Enkä oikein käsitä miksi. Olen huomannut että jopa köyhät käyvät toista köyhää vastaan jos toisella on mitä toisella ei.  

Esimerkiksi nostan meidän mehiläiset. Niiden hankinta on arvokasta hommaa ja valehtelematta ensimmäisen vuoden ja alun hankintoihin menee rahaa noin tuhat euroa. Siis huomattavasti enemmän mitä itse saan eläkettä kuussa. Se ei mikään salaisuus ole. Tuloni ovat Suomessa saatava minimi eläke sekä takuueläke eli yhteensä 780 euroa ja hilut päälle. Ei asumistukea eikä toimeentulotukea. Siinä kaikki.

No miten ihmeessä tuollaisista tuloista mitään kalliita hankintoja tehdään? Kysymys kuuluukin että oletko valmis jakamaan omastasi? Me tehtiin sopimus isännän vanhempien kanssa että he maksavat suoraan puolet pesästä ja saavat vastaavasti tulevaisuudessa samaan hintaan hunajaa meiltä niin kauan kun heidän maksama rahasummaa vastaava määrä hunajaa on annettu takaisin.  Eikä mitään perhealennuksia vaan hinta määräytyy ihan sen mukaan millä hintaa sitä myisi ulkopuolellekkin. Näin mukaan tulee myös se oman työn panostus, sillä mehiläiset eivät vain ole ja tuota hunajaa vaan niistä täytyy pitää huolta ja pesillä käydä viikottain.

Ja mitä tulee tuohon ettei sairas voi tehdä mitään. Minusta on väärin että mediassa tuodaan esille vain ne ääripää tapaukset, sillä valtaosa sairaista ihmisistä eivät ole vuodepotilaita tai kulje rollaattorilla.  Monesti kuullut kanssa kipuilijoilta miten naapuri päivittelee huuli pyöreänä miten se naapurin Mirja voikin olla kipeänä kun se lenkkeilee. Pysähtymällä paikoilleen sitä vasta kipeäksi tullaankin. 

Onko dokumentin aikana olleet rahahuolet järjestyneet?

Kyllä ja ei. Kuntoutustukea jatkettiin mutta edessä näyttäisi olevan uusia pätkiä nollatuloilla. Aikoja psykiatrialle ei saada ja vuoden pätkiä ei enää jostain syystä kirjoiteta vaan olen saanut maksimissaan puolen vuoden pätkiä. Kelan toiminta on todella hidasta ja heidän käsittelyaikansa venyy helposti kahteenkin kuukauteen vaikka kuntoutustukea on haettu ennenkin. Ensimmäisellä haku kerralla odotus aika oli muistaakseni kolme kuukautta. 

Noloin hetkeni ikinä?

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys ja vastaukseksi annan ihan jotain muuta kuin on toivottu. En nimittäin muista. 

Sairautena masennus on monille tuttu mutta harva tietää että pitkälle edennyt ja kauan vaivana ollut masennus alkaa pyyhkiä muistia puhtaaksi.  Varsinkin traumatisoitunut mieli alkaa suojella itse itseään luomalla muistikuvia, joita ei ole koskaan tapahtunut ja pyyhkiä muistista asioita jotka näkee haavoitavan kantajaansa. Hassua sinänsä ettei muisti pyyhi pois niitä traumoja aiheuttavia tai niitä negatiivisia muistoja jotka ruokkivat masennusta.  Kaiken muun mieli siirtää roskakoriin ja painaa deleteä.

Aikuisikäni mitä muistan on lähinnä yksin kotona oloa jolloin ei oikein voi tapahtuakkaan mitään. 

Millaisia suunnitelmia on tulevaisuuden suhteen?

Nyt tuli sellainen kysymys josta voisin tehdä pelkästään yhden blogi tekstin! Suuntaamme tietysti kohti omavaraisempaa elämää. Ensi  syksyn tavoite on ettei talvella tarvitse miettiä juureksien ja vihannesten ostoa kaupasta ja että opettelisin vielä enemmän säilykkeiden tekoa.

Myös talon suhteen on suunnitelmia tulevaan. Nimittäin sen entisöinti!  Ulkovuori, ikkunat, katto ja eteinen vaatii kunnostusta. Aika on tehnyt tehtävänsä ja paikat ovat päässeet repsahtamaan. 

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös eläketaistelu ja lopullisesti sairauseläkkeelle pääsy. En vain käsitä tätä vuosia kestävää pompottelua ja ihme väsytystaistelua. Ihan kuin ne sairaudet katoaisi johonkin sen neljännen tai viidennen eläkehakemuksen myötä. 

Mutta! Yksi tähtäimessä oleva suunnitelma on että ensi syksynä minä olen mukana Reko- ruokaringissä muutenkin kuin asiakkaan roolissa. Nyt kun viljely mahdollisuudet ovat ja maata on reippaasti niin miksei käyttäisi viljelyalaa muidenkin iloksi? Samalla saisi muutaman euron itselleen ja todella lähiruokaa kyläläisille.

Hyvät puolet järvenrannalla asumisessa?

Asumme tosiaan aivan järven tuntumassa. Järven rantaviivan ja talon erottaa takapihan lisäksi pelto.

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste. Marja- ja hedelmätarha

Järvelle ei ole pitkä matka. Mikä tarkoittaa sitä että kalaan pääsee kun vain lähtee ja että veden liplatusta kesäisin pääsee kuuntelemaan pienellä vaivalla.  Järvessä on myös muita hyviä puolia. Halla ei pääse hiipimään yhtä helposti kasvien kimppuun joita viljellään järven tuntumassa. Tässä onkin yksi syy miksi peltoja on paljon järvien läheisyydessä. 

Kyseiselle peltosarkalle olenkin suunnitellut istutettavaksi marjoja sekä hedelmäpuita. 

Myös uimapaikka on lähellä ja viimekesänä järveä tulikin tutkittua jonkin verran. Vaikkei vesi olekkaan mistään kirkkaimmasta päästä niin matala se on. Olen yhden paikan löytänyt järvessä jossa ei jalat yllä pohjaan ja minähän olen tämmöinen 164 cm pitkä tappi joten tuo järvi on melko matala!

Mitä kasveja haluat kasvattaa ja miksi?

Perus porkkanoiden ja perunoiden lisäksi haluan yrittää vaalia pisaran verran historiaa myös viljelyssä ja tämän vuoksi ehdottomiin viljeltäviin tulee  kaskinauris sekä palsternakka. Yksi sellainen kasvi mikä houkuttaa myös on mustajuuri. Hiukan erikoisempi kasvi jota en ole kaupoissa nähnyt ollenkaan. 

Olen hyötykasvi ihmisiä ja suunnittelen viljeltäviä kasveja sen mukaan mitä pystyn hyödyntämään. Tämän vuoksi pihassa tai puutarhassa ei hirvesti ole kasveja joita ei voisi itse syödä. Etupiha on ainoa poikkeus. 

Mitä tunnet juuri nyt?

Olen rehellisesti sanottuna rauhaton. Pitäisi olla jo muuta tekemässä mutta istun edelleen koneella kirjoittamassa. Olen hyvin usein rauhaton tai kokoajan menossa. Tätä ajatusta vastaan sotii masennus joka polkee jarrua molemmin jaloin ja aiheuttaa hirveän ahdistuksen siitä kun ei tullut tehtyä taas sitä ja tuokin asia jäi tekemättä. 

Inhoan tätä tunnetta että mieli haluaisi jo tehdä asioita ja samaan aikaa kieltäytyy siitä. Päässä soi jatkuva väittely siitä tehdäänkö vai eikö tehdä ja sitten kun tehdään niin fyysinen kunto saattaa ottaa osumaa ja kertoa mielipiteensä asiasta. Ja taas sitä pysähdytään. Juna ilman raiteita. sellaiseksi minä kutsuisin oman arkeni tekemisiä

Näin! Siinä olisi kymmenen kysymystä ja kymmenen vastausta. Kahteen kysymykseen vastasin heti ensimmäisenä ilman itse kysymystä joten en alkanut toistamaan sanomisiani uudelleen. Toivottavasti tämä avasi hiukan minkälainen blogin kirjoittaja minä oikein olen.

Kiitollisuuspäiväkirja

Minun oli tarkoitus kirjoitella teille heti maanantaina mitä kaikkea listasin itselleni ylös koskien kiitollisuuspäiväkirjaa josta kerroin viimeisimmässä blogikirjoituksessani. Meidän tilalla työt vain tuntuvat kasautuvan ja vaikka kuinka yrittää tehdä niin tuntuu että työt vain junnaa paikoillaan. Taitaa olla sanomattakin selvää että osan töistä joutuu jättämään ensi kevääseen vaikka tarkoitus olikin tehdä ne jo tänä kesänä. Kaikkea ei vain ehdi tekemään mitä on ajatellut. Mutta siirrytääs sen pikemmittä puheitta itse kiitollisuuspäiväkirjaan, jonka aloitin maanantaina ja päätin sen sunnuntaina.

Maanantai 14.10.

Maitokärryt

Ette arvaakkaan miten paljon maitokärryt auttavat minun arkista aherrustani. Pystyn kantamaan jopa kolminkertaisen määrän puita mitä kottikärryillä ja kuskaaminen on kaiken päälle vielä kevyempää. Maitokärryihin mahtuu kaksi banaanilaatikkoa vierekkäin joilla on helppo kantaa kerralla enemmän puita mitä sylissä tulisi. 

 

Rakas mieheni

Joku miettiikin jo että minkähänlainen rakkauden luritus sitä nyt on tulossa kun suhteen komeampi osapuoli on päätynyt tälle listalle. Vaan huoli pois, siirappia ei ole luvassa. Mies päätyi tälle listalle kekseliäisyytensä takia. Meillä tehdään tällähetkellä kaikki lämmin ruoka puuliedellä mihin menee paljon pienempiä puita mitä muihin tulisijoihin. Aiemmin meillä oli halkolaatikon lisäksi käytössä pienempi pahvilaatikko jolla kannettiin puita sisälle mutta nyt kun toin melkoisen kasan riukua pihaan  (mistä muuten se perunalaarikin tehtiin) niin niistä tämä askarteli puunkantotelineen ja nimesi sen Alfrediksi (älkää kysykö miksi).

Kissat

Ei tainnut olla sinänsä yllätys mutta niin se vain on. Latasin instagramiin videon meidän Aatusta. Se kertoo melko paljon siitä miksi kissoista irtoaa niin paljon iloa. Jos talossamme ei olisi kissoja niin en osaisi kuvitellakkaan kuinka hiljaista täällä olisi.

Tuohipussi

Meidän koti on siitä jäänyt elämään historiaansa että se pysyy lämpimänä vain jos sitä lämmitetään joka päivä. Enkä puhunut mistään lämmityskattilasta vaan siitä että jokaisessa huoneessa on oma lämmityspisteensä, jota lämmittämällä varpaat pysyy lämpimänä.  Puutahan menee siis melkoinen määrä varsinkin talvella ja jos puut ovat oikein kylmiä niin niiden sytyttämiseen vaaditaan hiukan enemmän tuohia. Tuohia olemme aina riipineet haloista ennenkuin ne heitetään pesään. Tuohia siis on aina sisällä varulta niille päiville jos käy niin ettei puut sytykkään kerta yrittämällä. Viime talvena tuohet loppuivat kesken ja kenties siitä syystä riivin puut todella tarkoin puhtaiksi ja jemmaan ne tuohipussiin. Vai pitäisikö sanoa että säkkiin. Tuohijemma on nimittäin niinkin yksinkertainen kapistus kuin hirvittävän iso jauhosäkki minkä sain leipomolta kun hain vuohille ja kanoille makusteltavaa. Pussi jäi sisälle ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kanat

Vaikka nämä kyseiset kaakattajat repivät välillä hermojani riekaleiksi niin on näistä iloakin. Eikä pelkästään niiden kohellusta seuraamalla vaan ihan taloudellistakin hyötyä. Nimittäin munat. Emme ole kaupasta juuri munia enää ostaneet ja kun munia alkoi tulla enemmän kesällä niin kananmunat jäivät kauppaan. Saa nähdä milloin joudutaan taas muna ostoksille sillä munahanat ovat vedetty nyt niin hanakkaasti kiinni ettei munia tule kuin ehkä yksi viikossa. 

Tiistai 15.10

Terveydenhuolto

Vaikka tästä ei haluta puhua eikä tahdota uskoa niin on enemmän kuin  normaalia että kipukroonikot saavat melko tylyä kohtelua osakseen. Milloin heitä leimataan narkkareiksi, työvieroksujiksi tai milloin miksikin huuhaiksi. Mutta kuitenkin ole siitä kiitollinen että edes se muutama hassu lääkäri ottaa asioita hoitaakseen ihan tosissaan. Silloin kun se minulle sattui kohdalle niin päädyin voivoittelun sijaan leikkuujonoon ja minut leikattiin. Tuolloin sain elämälleni ihan uuden alun. Tuntui hassulta pystyä seisomaan tai istumaan suorassa. Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin heti perään leikattiin käsi ja nyt olenkin odottanut taas seuraavaa leikkaus aikaa jolloin jalkani operoidaan suoraksi. Tavoitteena on että vuosi tästä leikkauksesta leikataan vielä toinenkin jalka.

Kurkkupastilli

Niinkin pieni asia kuin kurkkupastilli helpotti omaa oloani aamulla. Olen ikäväkseni huomannut että aina aamuisin kurkkuni on kipeänä. Kipu hellittää kun saa jotain juotua tai syötyä. Kun oikein nukuttaa niin pastilli suuhun ja kun sen saa imeskeltyä niin kurkkukipukin antaa taas saumaa nukkumiselle.

Äidin tekemää ruokaa

Kävin pyörähtämässä vanhempieni luona jolloin äitini pisti valmista ruokaa mukaan. Tämä auttoi meidän iltaa suuresti sillä kotiin palattuani pystyin keskittymään kaikkeen muuhun kuin ruuanlaittoon. Riitti että ruokaa lämmitti niin pääsi syömään. Kiitos äiti <3

Koti

Oma koti kullan kallis. Vaikka se olikin kylmennyt kun kotiini reissulta palasin niin sinne on silti mukava palata. Se kun tuntuukin ihan kodilta.

Oma ajotaito

Tuli taas testattua että kyllä se minäkin osaan peruutella kärry perässä. Sitä tuli taas treenattua. Ajotaito helpottaa kun yksin olen liikenteessä. En ole riippuvainen toisesta ajotaitoisesta ihmisestä. Peruutus taitoa esimerkiksi tarvitsen kun alamme siirtää hallin nurkalta puita liiteriin. Helpompi peruuttaa kärry pinon luo, lapata se täyteen ja ajella liiterin luo. 

Keskiviikko 16.10

Auttaminen

Tämäkään ei ole itsestään selvä asia kaikille. Kun siskoni soitti ja kysyi olisiko meillä mahdoliista säilyttää heidän tavaroitaan lämpimässä niin vastaushan oli sillä selvä. Tietysti pystyi ja tavarat tulikin haettua edellisenä päivänä. Sen verran suunnitelmat muuttuivat että matkaani lähti myös heidän kiinanruusut jotka pitää kuskata lämpimässä. Kylmä kun ei tee hyvää niille. Täällä ne nyt on aiheuttamassa ihmetystä kissoissa.

Fysioterapia

Meni yllättävän pitkään että pääsin fysioterapiaan mutta nyt kun siellä olen niin en halua lopettaakkaan. Olen saanut hyviä vinkkejä liikkumiseen. Minuun on myös valettu uskoa että tämä taistelu eläkkeestä kannattaa.

Puhtaat lakanat

Mitä tähän voi lisätä? Kaikki tietää sen tunteen kun pääsee sukeltamaan puhtaisiin lakanoihin!

Puulattia

Pitäisiköhän vielä ottaa ja tarkentaa että vanha puulattia! Ei meinaan lika ja kolhut näy! Kun lattia on nähnyt enemmän vuosia mitä minä niin sitä osaa arvostaa eri tavalla. Meillä joko näyttää kokoajan likaiselta tai sitten kokoajan puhtaalta.

Lääkkeet

Enkä puhu nyt omistani vaan kissojen. Kissoille tuli annettua matolääkkeet. Minkälaisessa pulassa olisinkaan ilman pastoja!! Tablettien kanssa saa taistella ja varoa omia silmiään kun kissa sohaisee sapeleillaan päin näköä pyrkiessään karkuun. Pastat suuhun ja se on siinä. Kissat murjottaa aikansa mutta eivät jaksa kauaa vihoitella.

 

Torstai 17.10

Oma maa

Tulevana talvena ja ensikeväänä tulette hukkumaan jaaritteluihin liittyen puutarhaan ja siellä myllertämiseen. Oma maa on jotain mitä on hyvin vaikea korvata. Se mahdollistaa meille eläinten pidon, osittaisen omavaraisuuden sekä sen että pääsen toteuttamaan omaa marjatarhaani!

Hieronta

Moni kokee sen hemmotteluna tai extrana elämään. Itselleni se on kivunlievitystä. Viimepäivinä käsieni lihaksia on alkanut repiä toden teolla ja pyysinkin miestäni hieromaan. Mies hieroi hartioita ja niskan seutua ja kappas vain. Monta päivää kettuillut käsi rauhoittui kuin ihmeen kaupalla.

Teknologian kehitys

Tätä miettiessä naureskelin miten niinkin simppeli keksintö kuin radiolla varustetut kuulosuojaimet voikaan helpottaa oloa. Kävin magneettitutkimuksissa ja siitä tunnista olisi tullut hirvittävän pitkäveteinen jos olisin joutunut kuuntelemaan sen koneen epämääräistä teknojumputusta!

Pelottomuus

Liittyen magneettitutkimuksiin olen kiitollinen siitä etten pelkää ahtaita paikkoja. Se tunneli mihin päädyt makaamaan ei mikään iso ole ja tutkimuksesta riippuen aika mikä pitää ahtaassa putkessa liikkumatta maata voi olla jopa sen tunnin mittainen. 

Äänikirjat ja mielikuvitus

Olen kuunnellut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja nyt ja olen hämmästyksekseni huomannut sen miten pystyn eläytymään kirjaan silloin kun kuuntelen sitä. Ihan lukiessa on helppoa tempautua mukaan ja värittää sitä maisemaan mitä luen mutta en ihan kuvitellut sen toimivan äänikirjojenkin kohdalla. Nähtäväksi jää jäävätkö Vuorisen teokset ainoaksi mitä kuuntelen äänikirjoina. Kieltämättä nyt kun ne on kaikki kuunneltu niin ihan kuin olisi kuuntelemisen puute.

Omaa pihaa ja peltomaata

Perjantai 18.10

Huumori

Varsinkin mustahuumori on sellainen mistä saa olla kiitollinen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin joskus on vain hyvä oppia nauramaan negatiivisillekkin asioille.

Sauna

Tuo ihana lämmin paikka missä saa kerrankin olla ja istua hetki miettimättä yhtään mitään. Vaikka se paikka monesti onkin sellainen missä tulee pohdittua mitä oudoimpia ja kipeimpiä asioita. Meidän sauna on siitä hiukan erikoinen ettei siellä ole suihkua laisinkaan vaan vesi lämmitetään padassa ja sangossa tehdään sopivan lämpöinen vesi ja kauhalla kipataan päälle. Ihan niinkuin ennen vanhaan. Tuossa saunassa on jotain mistä pidän hirmuisesti.

Kellari

Monissa kotitalouksissa oltaisiin vaikeuksissa jos sähkökatko tulisi ja se kestäisi vaikkapa päiviä. Kyllähän meilläkin pakasteet sulaisi mutta niitä pystyttäsiin pitämään viileässä, nimittäin kellarissa. Meillä on tällä hetkellä yksi kellari mutta suunnitteilla on maakellari ja navetassa sijaitseva jääkellari muokattaisiin myöskin kellariksi. Unohtamatta vanhaa rehusiiloa josta olisi myöskin tarkoitus askarrella kellaritilaa. Nämä kaikki kellarit mahdollistaisi meille suurempien juures ja vihannes satojen varastoinnin mikä taas tietäisi sitä että omat eläimet saisivat talvellakin paljon erilaista syötävää ilman että täytyy laskea euroja mihin on milloinkin varaa. Tällä tavoin mahdollistetaan myös omien siemenperunoiden säilyttäminen jolloin joka kevät ei tarvitsisi ostaa uusia vaan perunat löytyisivätkin omasta takaa.

Puhelin

Puhelimesta olen kiitollinen sillä se mahdollistaa toisiin yhteyden pidon paremmin. Tänään se mahdollisti sen ettei tarvinnut mennä sairaalaan kuulemaan magneettikuvien tuloksia. Olin aivan varma ettei kuvauksissa mitään uutta löydy mutta niin vain kävi että sain kuulle SI-nivelten tulehtuneen. Samaan syssyyn sain kuulla että hän laittaa minut samantien uudelleen jonoon sillä lantio pitää kuvata paremmin löydöksen vuoksi.

Suomen metsät

Miten niitä rakastankaan. Pelkään toisinaan sitä että ihmismäärät kasvaa Suomessa niin valtavasti että rakennuksien ja peltojen tieltä ravataan niin paljon metsää että se on enää muisto vain. Metsä tarjoaa paljon elinympäristöjä eri eläinlajeille, se on paikka missä on itse helppi rauhoittua, se on eräänlainen sydän joka sykkii meille kaikille.

Lauantai 19.10

Suunnittelukyky

Olen huomannut sellaisen asian ettei suunnittelu kaikilta luonnistu. Siitä syystä tästä saa olla kiitollinen vaikka se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Meille on tulossa sähköremontti mistä olenkin hehkuttanut instagramin puolella. Se nimittäin puskee tämän meidän sisätilaremontinkin melko loppusuoralle. Eteisen pinkit pinkopahvit saavat viimein lähtöpassit ja viimeisetkin hirsiseinän mitat tulee hiottua. Suunniteltua tuli missä järjestyksessä hommaa kannattaa lähteä toteuttamaan sillä kun yksi sähköjohto nykäistään seinältä alas niin puoli taloa on pimeänä sen jälkeen.

Talon sijainti ja rakennustapa

Moni tuskin tulee ajatelleeksi sellaista asiaa että sillä todela on merkitystä minkälaiseen paikkaan talon rakentaa. Meidän talo on rakennettu hiekkakummun päälle minkä vuoksi maaperä läpäisee vettä todella hyvin eikä vesi jää seisomaan. Monet tämän ikäiset talot elävät enää muistoissa jos sielläkään. Vääriin paikkoihin rakennetut talot lähtevät ajan myötä lahoamaan ja jos niitä ei huolla niin sen tietää miten talolle käy. Tämä talo on sen sijaan napottanut paikoillaan jo arviolta 129 vuotta ja jos me ei mennä sitä pilaamaan niin mitä luultavammin tulee napottamaan vielä toisenkin mokoman. Lisäksi haluan mainita sen että tätä taloa rakentaessa on mietitty sekin mahdollisuus että talon kellariin syystä tai toisesta nousisikin vesi. Kellarissa on nimittäin kaivo! Vesi valuu samantien viemäriin. Se haittapuoli tässä vain on että jos likakaivoja ei tyhjennä ajoissa niin se on kellari mihin likavesi nousee.

Vuodenajat

Toisinaan tulee mietittyä minkälaista elämä olisi jos jos meillä olisi aina kasvukausi ja kesä. Sanoisin että se olisi tylsää. Vuoden ajat rikastuttavat  maatamme ja luontoamme. Pidän siitä että välillä joutuu elämään niitä tympeitäkin säitä sillä niiden kautta oppii arvostamaan niitä hyviä luontoäidin sallimia lämpötiloja ja oloja.

Luonnollinen  hiusten puhdistus

Ihminen on itse vieraannuttanut itsensä siitä mikä on ollut se parhain vaihtoehto peseytymiselle. Ei siihen tarvita mitään neljää eri putelia tuoksuineen. Itselleni riittää se mitä kaapista löytyy. Olen jo pidemmän aikaa pessyt hiukseni kananmunalla, ruisjauhoilla ja ruokasoodalla. Huuhtelun olen tehnyt joko ihan etikalla tai oluella. Lisäksi käytän ihonhoitoon suolaa ja hunajaa. Hiustenpesuun olen miettinyt että josko lisäisin mukaan myös omenasoseen mutta monesti siinä käy niin että syön sen ennenkuin ennätän pesulle!

Kananmuna pesun jälkeen

Pimennysverhot

On öitä jolloin en nuku yhtään mutta aamulla alkaisi sitten väsyttää. Pimennysverhojen ansiosta pystyn ottamaan tirsat myös aamulla eikä tarvitse taistella samoilla silmillä seuraavaakin päivää.

Sunnuntai 20.10

Pönttöuuni

Tuo makuuhuoneemme lämmönlähde. Pidän tuosta kapistuksesta ihan jo sen takia että se lämpenee nopeasti joten kun asunto viilenee niin makuuhuoneemme on se joka lämpenee kaikkein nopeiten. Vastapainoksi se myös viilenee nopeiten mutta kuitenkin!

Makuuhuoneemme pönttöuuni

Pieni wc

Meidän pieni wc ei ole aina ollut vessana vaan ennen paikalla on ollut ruokakomero. Siitä syystä siellä on tyhmässä paikassa ikkuna mutta siitä viis! Se paikka on pieni kokoinen ja jaksan ilahtua siitä joka kerta kun joku kanoista joudutaan tuomaan sisälle joko toipumaan tai pesulle. Jos joku ei tiennyt niin kana on melkoinen lantamylly ja kana ei tee yhteen paikkaan jätöksiään vaan ruikkii sinne missä sattuu olemaan sillä hetkellä kun hätä iskee. Vaikka yritän suojata lattian sanomalehdillä niin johan on kakkaa pitkin lattioita. Tuolloin pienuudesta on hyötyä kun siivottavaa alaakin on vähemmän.

Matot

Matot eivät vain ole pitämässä jalkoja lämpimämpänä vaan myös estävät hiukan kissojen ryntäilyistä aiheutuvia naarmuja. Makuuhuoneemme oviaukko on yksi startti paikka ja sen se on näköinenkin. Kun kissa ottaa pitoja lattiasta niin joko lattia on naarmuilla tai matto rullalla.

Lämmin kaakao

Ilmat kylmeni sitten kerralla kunnolla. Vastapainoksi olen alkanut valmistaa lämmintä kaakaota mikä kuuluu näköjään meidän talven vastaanottoon ja talveen. Se lämmittää mukavasti ja voin taas sieluni silmin nähdä itseni istumassa rappusilla kuuma kaakaomuki kädessä.

Rakkaus

Miten tätä ei voi olla mainitsematta? Rakkaus on kuin palovammoille tarkoitettu voide. Se suojaa, helpottaa kipua ja torjuu tulehduksia. Kenties outo vertailukohde mutta näin se vain on. Olen sairastanut jo niin monta monituista vuotta masennusta  että tiedän mistä puhun. Kun toinen on rinnalla, on tukena ja osoittaa rakkautta niin sairaus saa mahdollisuuden elpyä. Epävakaassa elämäntilanteessa toipuminen on liki mahdotonta ja huonossa suhteessa mahdotonta. 

Kiitollisuuspäiväkirja

Kun elämässä on vaikeaa on mietittävä mistä on kiitollinen. Näissä mietinnöissä auttaa kiitollisuuspäiväkirja

Kiitollinen arki

Tuntuu kuin arki junnaisi tasaisesti paikoillaan. Ajatus ei luista eikä mikään kiinnosta. Viimeyökin oli taas vaihteeksi huonosti nukuttu. Tunnistan tämän tunteen jo aika hyvin. Masennuskausi on alkamassa. Joko ei saa unta tai tulee nukuttua pätkissä. Ajatus ei tahdo luistaa eikä mitään oikein jaksaisi tehdä. Tekisi mieli vain käpertyä sänkyyn ja itkeä. Rypeä siinä suossa joka minulle tarjoillaan taas vaihteeksi syvempänä. Raivostuttaa taas vaihteeksi kaikki!

Näiden tunteiden vuoksi osaan pistää jo hiukan kampoihin. Keskityn iltaisin iltapalaan, kissoille lässyttämiseen ja mieheeni enemmän. Pyrin löytämään taas niitä arkisia asioita joista voi tämän kaiken kuran keskellä olla kiitollinen. Keikauttaa ajatusmaailma nurin ja miettiä miten elämästä ja juuri tästä päivästä voisi tulla vielä huonompi jos jokin asia olisi toisin.

Kiitollisuuspäiväkirja

Sain viimejouluna mieheni äidiltä lahjaksi kiitollisuuspäiväkirjan ja ohjeet siihen. Säännöt ovat helpot mutta toteuttaminen haastavaa. Kun kiitollisuuspäiväkirjaa aloitetaan niin ensimmäisen kuukauden aikana kirjaan kirjoitetaan joka päivä viisi sellaista asiaa joista on sinä päivänä kiitollinen. Kiitollisuuden aiheet täytyy myös perustella miksi ne ovat listalla mukana. Nyt tulee se hirvittävän kinkkinen asia, eli et saa toistaa samoja asioita kuin kerran kuukaudessa. Toistoa ei saa siis tulla. Muutenhan se olisi mitään sanomaton. Kirjoittajan ei tuolloin tarvitse miettiä mistä on kiitollinen. Ovelaa, eikö? Ensimmäisen kuukauden jälkeen aiheen määriä lasketaan kolmeen edellisen viiden sijasta mutta muuten jatketaan samaa rataa.

Tehtävä on haastava varsinkin sellaisille henkilöille, joilla mieli on musta kuin nokian rengas… 

Miksi et siis lähtisi mukaan haasteeseen? Itse näytän hiukan esimerkkiä ja toteutan viikon ajan Instagramin puolella kiitollisuuspäiväkirjaa. Jotta Instagram ei tukkiutuisi hirvestä ryppäästä kuvia ja tekstiä niin kerron yhden asian, josta olen erityisen kiitollinen ja perustelen sen. Kerron myös sen miten asiat muuttuisivat huonommiksi jos kyseistä asiaa ei olisi. 

Ensiviikolla listaan tänne blogiin joka päivältä viikon ajalta viisi asiaa joista olen kiitollinen. Instagramin puolelta tämän haasteen löytää kun laittaa hakuun #sorakukankiitollisuuspäiväkirja

Pieleen menneet

Kun kuvaaminen ei vain suju ja kohdalle sattuu teknisiä häiriöitä!

Olen saattanut mainita ettei elämässäni kaikki ole mennyt niinkuin olisi pitänyt. Viime kesänäkin osa meni mönkään ja tämä mönkään meno näkyi ihan kuvissakin. Kuvia ottaessa tulee monesti poistettua pieleen menneet kuvat siltä seisomalta kun huomaan että jokin vinksahti, kuva heilahti tai sitten kuvassa on ihan totaalinen aivopieru konsanaan. Vahingossa ja tahallisesti säästin teille muutamia makupaloja siitä millaisia kuvia olen ottanut kun pieleen menee!

Perunalla otetulla kuvalla saat varmasti muussia!

Käydessäni kuuntelemassa Lord of the lostia sattui se mitä pelkäsin eli kamerasta loppui akku. En malttanut lopettaa kuvaamista vaan yritin käyttää puhelinta. Eihän siitä mitään tullut! Kuvista tuli hyvin rakeisia ja suorastaan naurettavia. Puhelin taskuun ja keskittyminen itse keikkaan saattoi alkaa!

Liikkuvista kohteista on itsessään jo hiukan haastavaa saada onnistuneita kuvia eikä tilannetta auttanut yhtään se että kamerassa on maalaustehoste päällä, joka ottaa useamman kuvan parin sekunnin aikana ja asettaa ne päällekkäin. Jos kohde liikahtaa niin tulos on tämä! Tämän kaltaisia kuvia olen ottanut vaikka kuinka monta ja usein syy on ollut oma käsi joka tärähtää tai nytkähtää kesken kaiken.

Ilmeellä!

En ole ihan varma mitä ajattelin kun kuvaa otettiin mutta hauskahan siitä tuli! Olen nauranut itseni kipeäksi tämän kuvan takia useamman kerran! Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti!

Elohiiri Aava!

Miten voi eläinten kuvaaminen ollakin niin vaikeaa!!? Varsinkin kissojen? Eivät sitten pysy aloillaan hetkeäkään! Meidän Aavalla on lumoavat silmät, joita voisin kuvata kyllästymiseen asti. Heinähommissa ollessani Aava tupsahti paikalle ja valo osui ihanasti kissan keltaisiin silmiin. Kuvakin kertoo että mirrihän pisti vaihteen silmään heti kun kameran otin esille. Puhelimen kamera on jo itsessään hidas ja siihen yhdistettynä liikkuva kissa niin tulos on taas jotain muuta kuin onnistunut. Näitä tulee räpsittyä vähän väliä!

Eeeemh? Syypäänä tähän otokseen on salama. Olen muutaman kerran kätissyt kameran automaattista salamaa, jota en muista ikinä ottaa pois päältä jos en sitä tarvitse. Instagramista löytyy kuva tästäkin mitä yritin kuvata!

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä näille kuville tapahtui. Lisättäköön vielä että kuvat muuttuivat tämän näköisiksi sen jälkeen kun olin julkaissut ne Instagramissa ja selatessa puhelinta kuvat olivat muuttuneet tämmöisiksi. Pelkäsin puhelimeni hajoavan mutta näiden kahden kuvan jälkeen tätä outoa muuttumista ei ole tapahtunut uudelleen. Onnistuneet kuvat löytyvät täältä ja täältä.

Mikähän idea se tässäkin oli?

Tätä olen jälkeenpäin miettinyt että mikähän idea se oikein oli tuoda jääkaappi kaiken kaaoksen keskelle? Jouduttiin nimittäin siirtämään tuo pois tieltä aika nopeasti sen jälkeen kun todettiin että se on tiellä ja alkavan hionnan takia pakko siirtää muualle ettei se mene hienosta pölystä rikki. Niin ja hei! Tässä kuvassa näkyy oikein hyvin nokeentuneet hirret jotka löytyivät pinkopahvin takaa! Savilaastikin näkyy taustalla. Tuo oli aivan hirveää hioa pois! Voi sitä pölyn määrää!

Suloinen kämmi vai onko sittenkään

Tähän loppuun haluan jakaa teille vielä tämän suloisen kuvan, joka jäi julkaisematta ja toisaalta jäin miettimään miksi tein niin. Kuvahan on täydellinen! En huomannut kuvatessani enkä kuvia siirtäessäni että kuvassa on koppakännäri piilossa kissankellon sisällä! Siis loistava kuva siitä miten hyönteiset menevät pakkasta piiloon.

Aloitetaan viikko vähän kevyemmin tai ainakin itse niin tein tämän kirjoituksen myötä, sillä tämä viikko on melko kiireinen itselleni. Satovuosi alkaa olla lopuillaan ja sadonkorjuuta pitäisi tehdä nyt ja ahkerasti. Kaikki työt vain tuppaa osumaan tehtäväksi yhtäaikaa mikä meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja selkäsärkyjä! Nähdään taas ensi maanantaina jolloin on taas omavaraisuuteen liittyvää tekstiä ja on muuten yhteispostauksen aika taas!

Ps! En ehtinyt tätä edes julkaista kun huomasin puhelimeeni ilmaantuneen uuden kuvan joka on tältä aamulta! Lisäsin aamulla rannalta ottamiani kuvia Instagramiin ja tadaa! Se tapahtui taas!

Mikä ihme puhelintani vaivaa!?

Sairaudet taiteen äärellä

Sairauksien luoma taidemuoto

Miksi jaksaisin hymyillä läpi teräsjään?
Selkä murtunut taakan alla
mieli halvaantunut vain jää
elämää kestän hullunlailla.


Ei kukaan ymmärrä minua täällä
arjen ja juhlat harmaana nään
Valoja sytytetään yllä pään
väkisin yritetään elvyttää


Vain sokea mieleni minua johtaa
Jokainen askel harhaan vie
Risteystä en kohtaa
tyhjän päällä kävelen

Sorakukka

Mietin meidän metsää,
sutta aavikolla.
Tuhansia ongelmia, joka päivälle joku uus.
Turhat mietelauseet,
mieleenpainuvimmat.
Sanahelinää! Se mulle kadulla jo huus!


Miksei ääni päässäni vois jo hetkeks vaijeta?
koko ajan keksii uutta tarinaa.
Turhaan en pohdi maailmaa, mut joskus toisinaan,
vois joku joskus lopettaa.


Ankarimmat toiveet, ne kaikkein raskauttavimmat
sateenkaarisillat ja joku paikka uus.
Turhimmatkin luulot, harhakuvitelmat,
suuret suunnitelmat, ne mulle seuraa pitävät.


Kuivaa heinää,
soilla kasvamassa.
Unta uhraamassa, ajatukset, joko taas?
Eivät turhaa lupaa,
kysy saako tulla.
Tässä sitä ollaan aikaas tulen tuhlaamaan

Sorakukka

Niinkuin kyyhky valkoinen
toinen harmaanlikainen.
Katsoo ylös taivaisiin
toinen turpeen uumeniin.
Sisällänsä kestää raivoten,
inhon tunteen salaisen
Pesällensä lentää toivoen
Että painajainen tää
ei olis pysyvää
Vaikka pesässänsä poikaset kuolleet jo on.

Sorakukka

Sanoituksien merkitys

Jotkut kappaleet ovat sellaisia että itse tapahtuman pystyy kuvittamaan itse.

Viime viikot olen ollut hyvin kiireinen etten ole ehtinyt tänne päivitellä mitään. Aika ei ole ollut ystäväni, eikä se tunnu olevan sitä vieläkään. Kiireen keskellä on kuitenkin yksi asia mitä ehdin tehdä! Ja se on musiikin kuuntelu. Vaikka viime viikkoina olen kolunnut läpi erilaisia podcasteja on musiikki ollut aina läsnä. Lapsena myönnettäköön että keskityin enemmänkin itse musiikkiin enkä sanoituksiin, jolloin tuli kuunneltua sellaista musiikkia mitä kutsuisin tänä päivänä töryksi.

Rakastan musiikkia ja kuuntelen musiikkia paljon. Erityisesti mikä itseä kiehtoo on sanoitukset ja niihin uppoaminen. Sanoituksia voi tulkita eri tavoin ja se miten ne itseään koskettaa. Miten kappaleesta tulee se voimaannuttava samalla kun jotakuta toista se lähinnä ärsyttää. Meitä on monta tulkitsijaa ja haluaisin avata hiukan miten eri kappaleet itseä koskettaa. Tässä siis muutama esimerkki siitä mitä itse kuuntelen ja mitä sanoituksissa näen. Ota siis mukava asento sillä tästä tekstistä tulee normaalia pidempi!

Ne ikävät asiat menneisyydestä

Your love is not enough
I need to murder you to feel secure
The surface of love is rough
The state of death is honest and pure
When i kiss you i feel that you´re lying
You will be the death of me

Love is not enough, Lord of the lost

Tämä kyseinen pätkä on sellainen mikä kuvastaa suhdettani menneisyyteen. Se on opettanut minua paljon ja kovat oppirahat on tullut maksettaviksi mutta silti voin pahoin jos alan kaivella menneitä liikaa. Epäluottamus, viha ja kaikki se negatiivisuus mitä menneisyys pitää sisällään voisi minun puolesta jäädäkkin sinne. En halua niitä matkaani tulevaan.

I have reached the bottom
I can’t see the sky
I am down so low
Wanna be so high

I’m not strong enough for love
I am trying to get sober
I can never get enough
I am trying to get in touch
Not just waiting till it’s over

I have reached the bottom
I have touched the ground
All my plans forgotten
All my courage down

All these empty faces
They’re just walking by
I don’t even care
I can’t even cry

Sober, Lord of the lost

Yllättäen samalta tekijältä löytyy kokonainen kappale, johon voin samaistua täysin. Kyseinen kappale on vielä samalta levyltä kuin edellinen lainaus. Otin koko kappaleen sanat koska ne yksinkertaisesti kertoo sen mitä monet masentuneet tuntevat. Valitettavan moni käy pohjalla asti mutta itse uskon sen olevan se päätepiste, mistä lähdetään nousemaan ylöspäin. Sieltä saattaa se tahto parantumiseen löytyä mutta se vaatii paljon. Sairastunut ei myöskään koe olevansa rakkauden arvoinen tai tarpeeksi vahva näyttääkseen sitä muille. Vaikka juurikin rakkaus ja välittäminen on erittäin tärkeää paranemisen kannalta. Tunteettomuus ja tulevaisuuden suunnitelmien sumeneminen on myös osa tätä sairautta. Elämästä tulee tunteetonta, ilmeetöntä ja väritöntä.

Sinäkin siinä, tässähän minä
sitäkö samaa? Sitäpä sitä
Ota nyt jo itseäsi niskasta kiinni
Mitäpä jos sinä pidät suusi kiinni

Pohjalukemat ja pohjalta pintaan
pohjalla oppii vaikka puristaa rintaa
sisään- ja uloshengitys sattuu
voinko auttaa, painu vi&%#%&

Siinä on teille valitut sanat
olen puhunut.

ave satana!

Pohja on nähty, Mokoma

Mokoman keulahahmo Marko Annala osaa erittäin hyvin pukea sanoiksi sen miltä masennus tuntuu ja mitä se on. Minusta juurikin siksi että hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta paljonkin. Sellainen ihminen, joka ei ole masennusta kokenut kuulostaa lähinnä rikkinäiseltä puhelimelta yrittäessään kertoa siitä. Markon kynästä on tipahtanut sanoituksiin useaan kertaan sellaisia kohtia mitä pystyn allekirjoittamaan täysin. Kyseinen pätkä on kappaleesta, joka mielestäni kertoo erittäin hyvin sen että miten masentunut aluksi saattaa suhtautua avun tarjouksiin ja niihin latteuksiin mitä ihmiset suustaan päästää.

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein
Olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein
Olen ollut niin vajavainen
Kaikki mitä sanoin, kaikki mitä tein, kaikki mitä sanoin

En toivo mitään suurempaa
Tahdon saada sinut minuun luottamaan
Jälleen minuun luottamaan
Et voi noin vain unohtaa
Pyydän silti että hetki kerrallaan
Voimme uutta rakentaa

Marras, Mokoma

Mokomalta löytyy oikeasti todella paljon kappaleita joiden sanat ovat ehtaa timanttia. Ei siis yllätä että olen valinnut niitä tähän blogiini useamman. Kyseiset sanat on kuin luotu anteeksi pyytämään perheeltäni minkälainen olen heitä kohtaan ollut kun olen uinut syvimmissä vesissä. Ne sanat ja teot ovat olleet sellaisia että moni olisi antanut jo vain olla. Tänä päivänä monesti mietin kuinka tyhmä sitä on pitänyt olla ja minkälaiseen henkiseen ahdinkoon olen omat sisarukseni ja vanhempani ajanut ihan vain, sillä etten ole halunnut heiltä apua ja samaan aikaan anonut sitä. Turhauttavaa ja rasittavaa, sitä se on ollut.

Jo vain jotain nerokasta

Joskus vastaan tulee sanoituksia jotka vain yksinkertaisesti kolahtaa, sillä omanlaatuisella sävyllään, millä se on kirjoitettu. Niillä ei tarvitse olla sen suurempaa merkitystä.

”Paskalatinaa”, hän sanoo
Siemaa viinisuullisen
Hämärässä tavernan
Mua mittaa mulkosilmillään

”Minkäs teet, ei verkkotieto
Korvaa aitoo sivistystä”
Mutisen ja nostan pöytään
Kauppatavaran

Se keitetty on piispan kieli
Harmattanin aikaan saatu
Käärittynä silkkiliinaan
Jossa paavin kusta on

”Se nähdään, tulet mukanani
Kultaa tääll ei vaihda kukaan
Huijareita ymmärrän
Kun löydän, tapan sellaisen”

Alkemisti, CMX

Ensimmäisiä kertoja kun kyseistä levyä kuuntelin niin jouduin hieromaan korvia koska silmiä hierominen ei tässä kummastuksessa auttanut yhtään. Miten kukaan saa näinkin monimutkaiset sanat kuulostamaan hyvältä? Heidän liki koko tuotanto on samanlaista ja siitä olen erittäin hyvin hämmentynyt. Aivan kuin koko sanoissa ei olisi päätä eikä häntää vaikka tarina kulkee kokoajan eteenpäin, se vain täytyy hoksata sanoituksista. Kappaleiden kirjo on sitä luokkaa että se saa itsensä tuntemaan ihan normaaliksi. CMX on itsessään loistava taidonnäyte siitä kun puhutaan musiikillisesta taiteesta. Sanoitukset ovat simppelisti monimutkaisia ja teemat ovat kaukana tavanomaisesta.

Mä soitan ullakolla
pianoa vasaralla
Mä soitan ullakolla
sydän lovella
Sun uus rakastaja
Virhe vai vapahtaja?

Ei paholaisii oo, Maj Karma

Kuvaus siitä, että soitetaan pienoa vasaralla sai oman mielikuvitukseni liikkeelle siinä määrin, että voin kuulla äänen ja itse tapahtuman. Kun sanoitukset ovat tarpeeksi kierot niin kappale koukuttaa. Sanoituksien merkitys tulee myös tällä tavoin esille. Jotkut kappaleet ovat sellaisia että itse tapahtuman pystyy kuvittamaan itse.

Sattuu joka paikkaan
Yritän riisua itseni
Mutta nahka on liian tiukassa
Hävisin taistelun hulluudelle
Enkä mahtanut enkeleille mitään
Niitä asuu päässäni, sängyssäni ja saunassani
Sieltä ne minulle aukoo päätään purkinavaajilla
Housuihini väkisin vänkää tilannetta tutkimaan
Kun yritän aamukahvit juoda
On ne pinnejä kuppiini kantaneet
Töissä minulle huudetaan
Kun enkelit on koko päivän peiton alla käyneet
Siivillään kutitelleet, tisseillä yön tanssineet
Lakanoihin haaransa hanganneet
Akvaariossa harppunsa huljutelleet

To be contiuned kohtaus 3, Turmion Kätilöt

Niin, mitäpä tähän lisäämään. Turmion Kätilöt ovat yksi sellainen tekijä, jolla on tietty pilke silmäkulmassa sanoituksia tehdessä. Myönnettäköön että alunperin lähdin kuuntelemaan tätä industrial metal-yhtyettä soitannallisen puolen vuoksi. Se iski mutta ei siinä kauaa mennyt kun virnuilin jo sanoituksien ihanalle kieroudelle.

Herkkää ja voimaannuttavaa

Kuten meillä kaikilla, niin myös minulla on tietyt kappaleet jotka on kuunneltava silloin kun on paha olla. Silloin kun mieli muuttuu mustaksi niin kaikkein suurin virhe on kuunnella sellaista musiikkia joka ruokkii pahanolon tunnetta. Tämän virheen olen itsekkin tehnyt ja todella toivon että sellaiset kappaleet, joita nimenomaan tekisi mieli kuunnella, jätettäisiin kuuntelematta.

Onko jossain minulle koti
johon joku minua kaipaa?
Ryntääkö joku syliin
jos olen ollut poissa pitkän aikaa?
Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois?
Huomaako edes kukaan?
Onko haudallani kynttilöitä?
Kukkia saanko mukaan?

Mutta minulta puuttuisi rakkaus, Mokoma

Kun mieli painuu oikein alas on tämä hyvä muistutus siitä miten asiat oikeasti ovat. Kun itseltä kysyy kappaleen sanoituksien kysymyksiä niin joudun toteamaan joka kerta vastaukien olevan aina sama. Ja se on kyllä!

I will stay forever here with you
My love
The softly spoken words you gave me
Even in death our love goes on
And I can’t love you, anymore than I do

Even in death, Evanescence

Harvemmin rakkauslaulut saavat aikaan väristyksiä mutta tämä kyseinen kappale sen tekee. Sanat ovat yksinkertaisesti kauniit ja sen mitä sillä halutaan kertoa on kuvaus siitä todellisesta rakkaudesta, jonka jokainen toivoo löytävänsä. Sen joka ei kuole koskaan.

Is it as fake as you are true?
Is love as great as life is cruel?
We’re lost in a heartbeat
When everything’s destroyed
We find a heart inside the void
Left behind.
Is it yours or is it mine?

Lost in a heardbeat, Lord of the lost

Kauniita, erikoisia, hauskoja ja mielikuvituksellisia sanoituksia on maailma täynnä. Tässä pieni otos siitä mitä minä kuuntelen ja miksi. Mitä sinä kuuntelet ja keskitytkö sanoituksiin vai herättääkö kappaleen jokin muu osa mielenkiintosi?

Weteraanikonepäivät

Aina traktori ei ole ollut traktori! Suomessa traktoria kutsuttiin ensin höyryauralaitokseksi ja sen jälkeen moottorivetäjäksi.

Aikaa on kulunut jo reipas viikko ja vasta nyt pääsen kirjoittelemaan kyseisestä aiheesta. Päätettiin lähteä sukulaisteni luokse, joten keskityin kaikkeen muuhun kuin blogin kirjoittamiseen. Mutta mitä tulee itse Weteraanikonepäiviin, niin tästä tapahtumasta ajattelin enemmänkin kertoa kuvin. Kuten nimikin kertoo niin tapahtuma kerää ympäri Suomen ihmisiä ihastelemaan jotain sellaista, mikä on meidän isovanhemmille tutumpaa mutta meille ei niinkään, nimittäin wanhaa woimaa.

Ennen kumirenkaiden keksimistä renkaat olivat hiukan erilaiset mitä nykypäivänä.

Aina traktori ei ole ollut traktori! Suomessa traktoria kutsuttiin ensin höyryauralaitokseksi ja sen jälkeen moottorivetäjäksi. Ensimmäinen traktori saapui Suomeen vuonna 1901!

Kumirenkaat keksittiin 1930- luvulla kuten myös kolmipistenostolaite, jolla voitiin kiinnittää työkoneita.

Paikanpäällä pääsi ihastelemaan myös muitakin koneita kuin vain traktoreita. Weteraanikonepäiville tuodaan näytille myös vanhoja autoja. Itse en kyllä uskaltaisi liikenteeseen lähteä ajamaan jos omistaisin oikein vanhan auton. Pelkäisin sen puolesta liikaa. Vaan niin näitä kaunokaisia paikanpäälle ajettiin ja kierroksellekkin lähtivät kylälle, missä kyllä päät kääntyi takuu varmasti!

Weteraanikonepäivillä tuli nähtyä kaikkea Suomen historiaan liittyen. Rompetorilta löytyi kaikkea vanhaa tavaraa ja museokin oli auki, missä tuli piipahdettua. Siellä tuli opittua jotain ihan uutta. Olen aina luullut että murkina -sana on vain synonyymi ruualle. No se luulo ei ollut tiedon väärti! Ennen ateriarytmi oli erilainen eikä aamupalan jälkeen tullut lounas vaan murkina. Kun heräiltiin jopa kolmen aikaa yöllä töihin niin tuolloin syötiin aamupala. Nykyisen aamupalan virkaa ajoi tuolloin murkina. Murkinan jälkeen nautittiin sitten lounas. Uni- ja ruokailurytmit oli hiukan eri maata mitä nykyään. Ennen mentiin nukkumaan paljon aikaisemmin ja noustiin ylös huomattavasti aikaisemmin töihin mitä nykyään. Tuolloin luonnonvalo määritteli työajat, joten silloin piti olla valveilla kun luonnon valoa riitti.

Se mikä itseäni rompetorilla kummastutti ja ehkä vähän jopa turhautti, oli muumimukit! Miten ne liittyivät tähän nyt mitenkään? Myynnissä oli kaikkea vanhaa ja vanhoihin tapoihin viittaavaa kuten kunnon puukkoja, puisia keittiövälineitä, käsin tehtyjä kelloja etc. Mutta että muumimukeja!!

Weteraanikonepäivien erikoisuudet

Ja tähän loppuun vielä muutama erikoisempi laite sekä taiteellisempi kuva mitä tuli otettua.

Weteraanikonepäivillä tuli törmättyä mitä erikoisempiin laitteisiin, kuten maamoottoreihin!

En mene varmaksi sanomaan mutta tätä viritelmää kutsutaan traktorin takakaivuriksi

Tämä viimeinen oli kyllä melkoinen kertakaikkiaan! Nyt on nähty erikoisemmin vaivaa traktorin ulkonäköön!

Kulottaminen

Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä

Kesä tekee vauhdilla tuloaan ja maasto meillä päin alkaa olla kulotus kuivaa. Meillä kulotuksella pyritään uudistaa luontoa ja helpottaa hiukan omaakin työskentelyä. Piha on ollut hoitamatta vuosia ja sen vuoksi risukkoa ja kuivaa heinää on vaikka muille jakaa. Vaikka kulotuksessa ei hirveästi ravinteita maahan saadakkaan, on se vähäinenkin eteenpäin. Meillä loistava esimerkki on vadelmikko, josta on tarkoitus päästä eroon. Edellisten vuosien kuivat oksat oli tympeitä nykiä pois muiden joukosta, jolloin päätin että nyt menen sieltä mistä aita on matalin ja hain tulitikut!

Kuiva risukko oli kieltämättä tympeää raivattavaa

Kulottajan on hyvä muistaa muutama erittäin tärkeä asia ennenkuin sytyttää yhtään mitään. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä, joten tulta on valvottava! Kuiva heinä/risukko palaa iloisesti ja valvomatta saattaa aiheuttaa levitessään vaaratilanteita ja vahinkoa. Rakennuksien läheisyydessä ei kannata kulottaa, sillä tuli voi helposti hypätä rakennukseen ja aiheuttaa tuhoa ja pahimmillaan polttaa koko rakennuksen. On huomiotava myös sääolosuhteet. Jos sää on varsin tyyni ja maasto on tarpeeksi kuivaa, voi kuloituksen aloittaa. Jos on liian kosteaa, voi tuli jäädä kytemään ja syttyä myöhemmin aiheuttaen vaaraa.

Kuiva risukko palaa hyvinkin iloisesti

Mitä kuloittaminen tarkoittaa käytännössä?

Kuloittamisella on oma tarkoituksensa ja sillä pyritään korvaamaan maastopalot, jotka sammutetaan kun sellaisia havaitaan. Riippuen mitä aluetta kuloitetaan, on seuraukset erilaiset. Metsää kuloittaessa lisätään luonnon monimuotoisuutta, sillä tietyt hyönteiset, sienet ja kasvit tarvitsevat joko suuremman lämpötilan tai palanutta puuta elääkseen. Vähentyneellä metsien kuloittamisella on ollut taannuttava vaikutus näihin lajeihin ja näin ollen ne ovatkin joko silmällä pidettäviä tai harvinaisia.

Meillä poltettiin nurmialueita ja vadelmikkoa. Nurmialueilla pyrittiin siihen että kasvava nurmi saa paremmin aurinkoa ja että vanha nurmi päätyy nopeammin kasvuston ravinteiksi. Vadelmikon poltto helpotti omaa työskentelyäni ja lannoitti omalta osaltaan maata. Nyt maasta nyittäviksi jäi enää elävä kasvusto sekä juuristo. Työn määrä väheni heti puolella.

Alue missä kuloitusta ei ole tehty.

Ilokseni huomasin että kuloittamisella oli oikeasti merkitystä ja sen pystyi näkemään aika nopeasti. Alueet joita ei poltettu ovat alkaneet vasta vihertää ja heinä kasvaa hiukan kitumalla kun taas alueet jotka kuloitettiin ovat vihertäneet hyvän aikaa ja heinä on jo niin pitkää, että siitä sai käydä eläimille keräämässä tälle vuotta ensimmäiset vihreät.

Kuloitettu nurmialue vihertää ja heinä kasvaa vauhdilla.

Tiesithän että kulottaa saa vain omalla maalla tai maanomistajan luvalla? Missä ja milloin vain ei saa kulottaa ja on myös huomioitava se että liian kuivaakaan maasto ei saa olla, ettei tuli leviä hallitsettomasti ja aiheuta maastopaloa. Ihmisiä on pahimmillaan kuollut huolimattoman kulotuksen seurauksena. Lähettyvillä on hyvä pitää varmuuden vuoksi sammutusvälineistöä ja ihmisiäkin on hyvä olla paikalla enemmän kuin yksi.

Mitä kuuluu?

En olisi uskonut että minut valitaan mukaan ohjelmaan. Olin kieltämättä hyvin yllättynyt kun sarjan ohjaaja ja tuottaja Sami Kieksi otti yhteyttä.

Tuli pidettyä hiukan taukoa kirjoittamisessa mutta vannon että siihen on hyvä syy. Olen ollut viimeiaikoina erityisen kipeä ja tilalla on sattunut kaikkea uutta ja ihmeellistä. Lähtökohtaisesti meille kuuluu todella hyvää. Tyhjä navetta alkaa täyttyä elämästä ja kanilassa kuhisee. Vähän maistiaisia uusista asukkaista onkin tipahtanut Instagramin puolelle. Vaan voi hirvitys minkälaista vauhtia kanin poikaset kasvaa! Ja voi hirvitys millä niitäkin on käyty kuvaamassa!

Vanhemman poikueen yksi pienokainen.

Kanilassa kuhisee

Kanilassa on riittänyt vilskettä ja pieniä jalkoja on ruennut käymään jo pesän ulkopuolella. Poikueita on syntynyt kaksi ja niillä on neljä päivää ikäeroa. Hämmentävää on miten paljon ne eroavat toisistaan. Vanhemmat poikaset ovat lähteneet toisesta pesästä jo liikkeelle ja toisessa pesässä on kaikilla juuri silmät auenneet. Kokoeroakin on valtavasti mutta se selittyy jo vähän silläkin, että toisessa poikueessa syntyi kuusi ja toisessa yhdeksän poikasta.

Neljä päivää nuorempi naapuri.

Toisen pesän poikasissa on enemmän värejä. Ensin näytti siltä että poikasia olisi viisi valkoista ja neljä mustaa mutta vähän kasvettuaan alkoi yhden mustan turkin väri muuttua ja nyt hän onkin kauniin rusehtava vipeltäjä.

Myös sisaruksilta löytyy hiukan kokoeroa.

Vaan ei tämä ihan näin kivasti ole mennyt. Joukkoon kuuluu myös hiukan huonojakin uutisia. Kalifornialaisen poikasista yksi löytyi kuolleena pesän ulkopuolelta, mikä oli siinäkin suhteessa sääli, sillä vain muutaman päivän päästä muut poikaset lähtivät pesän ulkopuolelle seikkailemaan ilman että kylmyys heidät kangisti. Toisessa poikueessa sattui hiukan kummia. Yksi poikasista nimittäin katosi jälkiä jättämättä. Kopin ulkopuolella ei näy mitään jälkiä murtautumisesta eikä pienen ruumista löytynyt mistään. Yksi valkoinen poikanen vain katosi ja meinasipa toiselle valkealle käydä myöskin ohraisesti! Häkkejä siivoillessani huomasin ylimääräistä liikettä häkissä ja huomasin pienen valkoisen poikasen liikkuvan hyvin kankeasti pesän ulkopuolella. Syliin nostaessa poikanen oli hyvin kylmä. Kani mukaan ja äkkiä sisälle!

Kani pääsi lämmittelemään tipujen lämpölampun alle.

Kotkot saapuivat

Instagramin puolella on juttua saanut lukea tästäkin! Meidän navettaan sekä kylpyhuoneeseen on tullut asukkaita! Yllä oleva kuva paljastaakin että meidän Alhot kuoriutuivat ja asustavat tällähetkellä meidän kylpyhuoneessa. Kahdeksasta munasta kaksi meni kesken mutta loput kuoriutuivat ajallaan ja vaikuttavat terveiltä kaikki. Ruokahalu on kohdillaan, uni maistuu ja uteliaisuutta riittää. Kaikkea ja kaikkia täytyy käydä vähän nokkaisemassa. Myös kissaa olisi kiva käydä tutkimassa mutta yksi juoksee karkuun, toinen ei anna koskea ja kolmas yrittää syödä. Ei siinä paljoa vaihtoehtoja jää.

Nukkuvia tipuja

Siihen on tosiaan syynsä miksi vesikuppi pitää olla sellainen ettei sinne ole helppo hukkua. Tiput kun nukahtavat niin se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sitä torkahdetaan vaikka naamalleen ruokakuppiin! Vääriin paikkoihin torkkuminen ei ollut meillä ensimmäisten ”ongelmien” joukossa. Ensimmäinen kunnon tilanne puski päälle kuoriutumisvaiheessa, jolloin yhden tipun napanuora ratkesi ja haavasta alkoi pulputa verta. Untuvikossa ei hirveästi verta ole joten veren näkeminen pisti kirjaimellisesti kiireiseksi. Tyrehdytin verenvuodon ja toivoin parasta. Tuolla haastavamman alkunsa kokenut viipottaa muiden mukana ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Navetan puolelle kanalaan päätyi meidän aikuiset kotkot, joiden toimia on ollut ilo seurailla. Kaikki ovat nuoria sekuleita ja vaikka kukko on nuori, se on ottanut paikkansa joukon johdossa todella hyvin. Ennen meille tuloa ei ollut tohtinut kiekua mutta meillä jo seuraavana aamuna kajahti ilmoille varsin miehekäs kiekaisu! Ei jäänyt epäselväksi kuka täällä pitää rouvista huolta.

Kukko moittii kun kupeissa ei ole tarpeeksi apetta! Kamera pois ja ruokaa!
Kanat ovat asettuneet taloksi kukon kanssa.

Vuohelan tavalla

Pitkä aikainen haave on viimein toteutunut! Meillä asustaa vuohia! Alkuun oli tarkoitus hommata aluksi kaksi kuttua ja opetella vuohien kanssa elämää heidän kanssaan, mutta kun mahdollisuus tarjottiin hommata myös pukit niin tartuin siihen. Samasta osoitteesta tulikin mukaan kahden vuohen sijaan neljä!

Nuori naarasvuohi sai nimekseen Pikkusisko.

Pikkusisko valikoitui matkaani ensimmäisenä. Ihastuin totaalisesti hänen erilaisuuteensa. Hän on kovin utelias ja sen sarvet ovat eriparia.

Jami ja Hakkarainen

Meidän pukit saivat nimekseen Jami ja Hakkarainen. Molemmilla on varsin komeat parrat mutta erityisesti huomio kiinnittyy Hakkaraisen komeisiin sarviin!

Hertta ja Pikkusisko

Pikkusisko sai kaverikseen Hertan. Hertta on utelias mutta vielä liian pelokas tulemaan luokse. Paitsi silloin kun tuon männyn oksia. Tuntuu että kaikki pelko katoaa siinä vaiheessa ja luokse uskaltaa tulla koko poppoo. Kyllä minä vielä näiden luottamuksen saan. Paljon ollaankin jo edistytty vaikka liikkumiseni aitauksen sisäpuolella johtaa karkuun kipittämiseen.

Yle

Yksi syy eläinten lisäksi siihen ettei minusta ole kuultu juuri mitään on se että olen joutunut henkisesti valmistautumaan siihen että meidän taloon tullaan kuvaamaan muutenkin kuin harrastemielessä. Syksyllä jatkoa saavan Some deep story- sarjan ensimmäinen jakso kuvattiin meillä.

En olisi uskonut että minut valitaan mukaan ohjelmaan. Olin kieltämättä hyvin yllättynyt kun sarjan ohjaaja ja tuottaja Sami Kieksi otti yhteyttä.

Kameran käydessä ei ole helppo olla rento ja oma itsensä.

Kun kamera oli pois päältä ja juteltiin niin tuolloin oli hyvä pyöriä penkillä ja koettaa saada selästä paineen tunnetta pois. Kesken kuvauksien sitä ei kehdannut rueta pyörimään eikä keinumaan.

Kuvaus viikonloppu oli itsellekkin hyvin opettavainen. Opin miten monimutkaista kuvaaminen on. Ei se mene kerralla putkeen ja asioita joudutaan ottamaan uudelleen, lavastamaan kohtauksia ja hienosäätämään asioita joita valmista ohjelmaa katsoessa tule edes ajatelleeksi. Se mikä vähän järkytti oli oman äänen ja kuvan näkeminen ruudulta. Voi hyvin olla että se järkytys tulee vielä monta kertaa, mutta niin kai se on kaikilla. En minä itseäni näe samalla tavalla peilistä tai kuvissa. Kieltämättä omat kasvot näytti kovin vierailta ja ääni kuulosti suorastaan hirveältä. ”Kimitänkö minä noin kokoajan”. Onneksi kuvaaja ja tuottaja oli kovinkin kannustavia, vaikka ties kuinka monta otosta meni pieleen sanasekoilujen tai jäätymisen takia. Jää nähtäväksi minkälainen jaksosta nyt lopulta tulee. Mitä olen edellisiä kausia katsonut niin odotukset ovat korkealla. Nyt tehtiin ihan jotain muuta kuin kotivideota.

Aavasta kuoriutui varsinainen linssilude

Kuvauksien aikana ei jäänyt epäselväksi että meillä on musta kissa nimeltä Aava! Monet naurut saatiin kun neiti seuraili varsin hanakkaasti Samia ja näin ollen pyöri myös paljon kuvissa. Joitain tilanteita Aava jopa pelasti ja tarjosi lisää kuvattavaa. Kun kuvattiin viimeisiä juttuja totesi kuvaaja ettei muista milloin viimeksi olisi kuvannut näin paljon kissavideoita. Aavasta taisi tulla jakson varsinainen päätähti!

Minä ja puutarha – Kymmenen faktaa

Olen auttamattoman hidas. Tehokkuutta puuttuu sillä olen haaveilija luonne ja saatan jäädä hääräämään ihan jotain jonninjoutavaa vaikka minun pitäisi tehdä jotain järkevää

Ulkona sataa milloin vettä, räntää ja lunta niin nyt on loistava tilaisuus keskittyä aihepiiriin jota oikeastaan jo kovasti kaipailen. Kyseessä on siis puutarha. Tämä puutarha mikä minulla nyt on pääsee remontin alle ensi kesästä eteenpäin. Sitä ei siis periaatteessa vielä edes ole. On vain laaja nurmikenttä joka näyttää aika elottomalta. Vaan mikäs sen mukavampaa kun seurata alusta asti miten tämä homma lähtee sujumaan. Vaan nyt itse kysymyksien pariin!

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni:
Ajoittuvat tietysti lapsuuteen. Muistan kuinka mummun luona nostettiin pottuja ja ihmettelin eikö pikkuruisia perunoita oteta ylös ollenkaan. Tämähän ei käynyt päinsä vaan kävin keräämässä perunat ja keittelin niitä ulkosaunassa kiukaan päällä. Kattilaa ei tarvinnut kaukaa etsiä kun sellainen löytyi leikkeihin annettuna jo valmiiksi. Vettä kattilaan ja lillipotut kiehumaan kiukaalle. Kattilaan taisi sujahtaa myös vihreitä perunoita. Vaikka luulla voisi toisin niin myrkkyperunatkin upposi sillä itse tehty maistui aina parhaalta.

2.Vahvuuteni puutarhurina:
Olen tiedonjanoinen. Haluan oppia uusia juttuja ja niitähän ei tunnetusti opita muuten kuin tekemällä. Kaikkea on kiva kokeilla ja katsoa mitä saakaan aikaiseksi.

Vuosia sitten intoilin, sillä tuolloin olin saanut satoa ensimmäiestä parsakaalista jonka olin puutarhaani istuttanut

3.Haasteeni puutarhurina:
Olen auttamattoman hidas. Tehokkuutta puuttuu sillä olen haaveilija luonne ja saatan jäädä hääräämään ihan jotain jonninjoutavaa vaikka minun pitäisi tehdä jotain järkevää

4.Unelmieni puutarha:
Unelmieni puutarha on hedelmällinen ja luonnollinen. Monien silmissä unelmieni puutarha olisi kauhistus sillä tasan niin ”epäsiistiltä” siellä näyttää. Toisinsanoen luonto saa osaltaan villiinnyttää pihaa sillä tiedän että siitä en hyödy vain minä vaan myös hyönteiset ja piilopaikkoja löytyy myös pienemmille eläimille. Näin lyhyesti sanottuna unelmieni puutarha on eräänlainen viidakko.

Tilaa riittää kyllä ja mikä sen kiehtovampaa kuin seurata luonnon taiteilijoita työssään.

5.Puutarhakirja pöydälläni:
Minun on pakko myöntää mutten omista ainuttakaan puutarhakirjaa.

6.Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:
En ole oikein koskaan ollut kukka ihmisiä. Vaan nyt siihenkin olisi tulossa muutos sillä minulla on yksi valmis ja kaksi suunnitteilla olevaa kukkapenkkiä. Orvokit ovat jotenkin olleet silmänilo ja niitä kun voi myös hyötykäyttää niin hyötykukkapenkkiin niitä tulee istutettua aivan varmasti. Arovuokko on jotenkin minun oloinen kasvi joten eiköhän sekin vielä puutarhaani pääse kasvamaan.

7.Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Vakio mikä löytyy aina on porkkana. Monikäyttöinen, hempeä, makea vaikka onkin tylsä. Silti minun vakio kasvatettuni.

Kun kellaria ei ollut käytössä niin satoa sujautettiin pakaseen valmisaterioiden muodossa.

8.Paras puutarhavinkkini:
Älä niuhota. Jos vaahtoat hirveä kiire päällä puutarhassa aina vain, jää sinulta näkemättä puutarhasi kauneus. Puutarhassa on tarkoitus rentoutua, ei stressaantua

Kauheassa kiireessä voi jäädä vaikka mitä näkemättä.

9.Lempipuutarhatyökaluni:
Minun lempityökaluihini kuuluu hara. Helpottaa kummasti ei toivottujen kasvien kasvua kun haralla maata möyhii. Näin jää aikaa muuhun kuin rikkojen juurien nyppimiseen.

10.Mottoni:
Vuosien varrella on alkanut hahmottua mikä on oikeasti tärkeää joten minun mottoni on: Koti on siellä missä sydän on.

Kun sydän on tyyni tietää että on saapunut oikeaan paikkaan. Aina se kotikaan ei ole vain yksi paikka.