Kun kuvaaminen ei vain suju ja kohdalle sattuu teknisiä häiriöitä!
Olen saattanut mainita ettei elämässäni kaikki ole mennyt niinkuin olisi pitänyt. Viime kesänäkin osa meni mönkään ja tämä mönkään meno näkyi ihan kuvissakin. Kuvia ottaessa tulee monesti poistettua pieleen menneet kuvat siltä seisomalta kun huomaan että jokin vinksahti, kuva heilahti tai sitten kuvassa on ihan totaalinen aivopieru konsanaan. Vahingossa ja tahallisesti säästin teille muutamia makupaloja siitä millaisia kuvia olen ottanut kun pieleen menee!
Perunalla otetulla kuvalla saat varmasti muussia!
Käydessäni kuuntelemassa Lord of the lostia sattui se mitä pelkäsin eli kamerasta loppui akku. En malttanut lopettaa kuvaamista vaan yritin käyttää puhelinta. Eihän siitä mitään tullut! Kuvista tuli hyvin rakeisia ja suorastaan naurettavia. Puhelin taskuun ja keskittyminen itse keikkaan saattoi alkaa!
Liikkuvista kohteista on itsessään jo hiukan haastavaa saada onnistuneita kuvia eikä tilannetta auttanut yhtään se että kamerassa on maalaustehoste päällä, joka ottaa useamman kuvan parin sekunnin aikana ja asettaa ne päällekkäin. Jos kohde liikahtaa niin tulos on tämä! Tämän kaltaisia kuvia olen ottanut vaikka kuinka monta ja usein syy on ollut oma käsi joka tärähtää tai nytkähtää kesken kaiken.
Ilmeellä!
En ole ihan varma mitä ajattelin kun kuvaa otettiin mutta hauskahan siitä tuli! Olen nauranut itseni kipeäksi tämän kuvan takia useamman kerran! Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti!
Elohiiri Aava!
Miten voi eläinten kuvaaminen ollakin niin vaikeaa!!? Varsinkin kissojen? Eivät sitten pysy aloillaan hetkeäkään! Meidän Aavalla on lumoavat silmät, joita voisin kuvata kyllästymiseen asti. Heinähommissa ollessani Aava tupsahti paikalle ja valo osui ihanasti kissan keltaisiin silmiin. Kuvakin kertoo että mirrihän pisti vaihteen silmään heti kun kameran otin esille. Puhelimen kamera on jo itsessään hidas ja siihen yhdistettynä liikkuva kissa niin tulos on taas jotain muuta kuin onnistunut. Näitä tulee räpsittyä vähän väliä!
Eeeemh? Syypäänä tähän otokseen on salama. Olen muutaman kerran kätissyt kameran automaattista salamaa, jota en muista ikinä ottaa pois päältä jos en sitä tarvitse. Instagramista löytyy kuva tästäkin mitä yritin kuvata!
Rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä näille kuville tapahtui. Lisättäköön vielä että kuvat muuttuivat tämän näköisiksi sen jälkeen kun olin julkaissut ne Instagramissa ja selatessa puhelinta kuvat olivat muuttuneet tämmöisiksi. Pelkäsin puhelimeni hajoavan mutta näiden kahden kuvan jälkeen tätä outoa muuttumista ei ole tapahtunut uudelleen. Onnistuneet kuvat löytyvät täältä ja täältä.
Mikähän idea se tässäkin oli?
Tätä olen jälkeenpäin miettinyt että mikähän idea se oikein oli tuoda jääkaappi kaiken kaaoksen keskelle? Jouduttiin nimittäin siirtämään tuo pois tieltä aika nopeasti sen jälkeen kun todettiin että se on tiellä ja alkavan hionnan takia pakko siirtää muualle ettei se mene hienosta pölystä rikki. Niin ja hei! Tässä kuvassa näkyy oikein hyvin nokeentuneet hirret jotka löytyivät pinkopahvin takaa! Savilaastikin näkyy taustalla. Tuo oli aivan hirveää hioa pois! Voi sitä pölyn määrää!
Suloinen kämmi vai onko sittenkään
Tähän loppuun haluan jakaa teille vielä tämän suloisen kuvan, joka jäi julkaisematta ja toisaalta jäin miettimään miksi tein niin. Kuvahan on täydellinen! En huomannut kuvatessani enkä kuvia siirtäessäni että kuvassa on koppakännäri piilossa kissankellon sisällä! Siis loistava kuva siitä miten hyönteiset menevät pakkasta piiloon.
Aloitetaan viikko vähän kevyemmin tai ainakin itse niin tein tämän kirjoituksen myötä, sillä tämä viikko on melko kiireinen itselleni. Satovuosi alkaa olla lopuillaan ja sadonkorjuuta pitäisi tehdä nyt ja ahkerasti. Kaikki työt vain tuppaa osumaan tehtäväksi yhtäaikaa mikä meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja selkäsärkyjä! Nähdään taas ensi maanantaina jolloin on taas omavaraisuuteen liittyvää tekstiä ja on muuten yhteispostauksen aika taas!
Ps! En ehtinyt tätä edes julkaista kun huomasin puhelimeeni ilmaantuneen uuden kuvan joka on tältä aamulta! Lisäsin aamulla rannalta ottamiani kuvia Instagramiin ja tadaa! Se tapahtui taas!
Miksi jaksaisin hymyillä läpi teräsjään? Selkä murtunut taakan alla mieli halvaantunut vain jää elämää kestän hullunlailla.
Ei kukaan ymmärrä minua täällä arjen ja juhlat harmaana nään Valoja sytytetään yllä pään väkisin yritetään elvyttää
Vain sokea mieleni minua johtaa Jokainen askel harhaan vie Risteystä en kohtaa tyhjän päällä kävelen
Sorakukka
Mietin meidän metsää, sutta aavikolla. Tuhansia ongelmia, joka päivälle joku uus. Turhat mietelauseet, mieleenpainuvimmat. Sanahelinää! Se mulle kadulla jo huus!
Miksei ääni päässäni vois jo hetkeks vaijeta? koko ajan keksii uutta tarinaa. Turhaan en pohdi maailmaa, mut joskus toisinaan, vois joku joskus lopettaa.
Ankarimmat toiveet, ne kaikkein raskauttavimmat sateenkaarisillat ja joku paikka uus. Turhimmatkin luulot, harhakuvitelmat, suuret suunnitelmat, ne mulle seuraa pitävät.
Kuivaa heinää, soilla kasvamassa. Unta uhraamassa, ajatukset, joko taas? Eivät turhaa lupaa, kysy saako tulla. Tässä sitä ollaan aikaas tulen tuhlaamaan
Sorakukka
Niinkuin kyyhky valkoinen toinen harmaanlikainen. Katsoo ylös taivaisiin toinen turpeen uumeniin. Sisällänsä kestää raivoten, inhon tunteen salaisen Pesällensä lentää toivoen Että painajainen tää ei olis pysyvää Vaikka pesässänsä poikaset kuolleet jo on.
Aitan viereen on jossain vaiheessa rakennettu liiteri joka on toki käytössä mutta sitä tyhjentäessä sieltä tuli vastaan yllätys!
Meidän tilalla ei vain nyt tunnu työmäärä vähenevän vaan päinvastoin, lisää hommaa löytyy sitä mukaan kun saa edellisiä pois alta. Sen vuoksi vaikka Instagramissa kyselinkin että tiedättekö miltä vanhat siilot näyttävät niin en kirjoittelekkaan tälläkertaa siitä vaikka alunperin ajatus niin olikin. Meille tuli tosiaan talven varalle kauraa jonka ajattelin sujauttaa säilöön siiloon mutta sitten päätä alkoi takoa järki! Minkä ihmeen takia laittaisin viljat siiloon, joka on alunperin ollut rehusiilo kun pihasta löytyy ihan vilja-aittakin!! Että sitä joskus tuntee itsensä tyhmäksi! Kertoilen siis siilosta myöhemmin, sillä tällä kertaa kiipeämme vilja-aittaan!
Vilja-aitta on rakennettu hirsistä.
Vilja-aitan historiaa
Meidän pihalla on siis ehta aito vanha vilja-aitta. Ennen viljat säilöttiin harvaan hirsirakennelmaan, jossa on muutamia luukkuja ja hyvin vähän ikkunoita. Jos ollenkaan. Meidän aitassa ikkunoita on yksi. Vilja-aitalle ei ole tarkkaa ikää tiedossa mutta museovirastolta kun vierailulla kävi asioihin vähän paremmin perehtynyt ihminen niin tämä osasi kertoa että aitan ikä on ainakin 200 vuotta! Aitan viereen on jossain vaiheessa rakennettu liiteri, joka on toki käytössä mutta sitä tyhjentäessä sieltä tuli vastaan yllätys!
Portaat johtavat laarien luo!
Vilja-aitan ylimmälle tasolle pääsee portaita pitkin. Portaat näyttävät kovin huterilta ja kieltämättä itseäni hirvitti kiivetä niitä ensimmäisiä kertoja. Ennen asiat rakennettiin kestämään ja niin on tämäkin nähnyt paljon enemmän vuosia mitä meidän talo. Aitan alakerrasta tuli varasto, jossa on parhaillaan kasvihuonetta varten ikkunoita, purupaaleja sekä mehiläistarvikkeita.
Yläkerta
Kun portaat kimutaan ylös, on näkymä tämän kaltainen. Jos takanani oleva luukku olisi kiinni niin paikka olisi kovin hämärä. Kuvia ottaessani jouduin turvautumaan lisävaloon, sillä paikka todella on suojattu auringonvalolta, eikä turhia reikiä ole hirsiin ennen ruettu tekemäänkään.
Vilja laarit
Ennen vilja tosiaan säilöttiin hiukan eritavalla mitä nykyään. Aitassa on neljä laaria joihin viljaa on säilötty. Näihin paikkoihin on myös säilötty ennen viljojen lisäksi esimerkiksi hernettä. Ja saattaisin jopa väittää että juuttisäkit sekä puulaatikot ovat säilöneet sisälleen ennen hyvinkin arvokkaita ruoka-aineita ja siemenviljaa. Niitä nimittäin täältä löytyi. Ja löytyi muuten melko paljonkin. Aitasta löytyi myös vanhoja muovisäkkejä missä on ollut mitä luultavammin heinän säilöntään tarkoitettuja aineita.
Aitan toinen pää jossa sijaitsee ainokainen ikkuna
Paikkaa siivotessani huokasin hyvinkin syvään. Miten ihminen voi tuntea itsensä näin tyhmäksi? Siis tottakai otan tämän paikan alkuperäiseen käyttöön enkä taivastele siilon kanssa! Tätäkin paikkaa olen häpeäkseni kutsunut siiloksi mitä se ei ole. Oikea nimitys on Vilja-aitta eikä muita muttia!
Puulaatikot nurkassa ovat osa kannellisia ja osa ei. Haluaisin mielenkiinnosta tietää mitä varten ne on rakennettu ja mitä niissä on aikoinaan säilötty. Laatikot ovat loppusiltaan kovin pieniä joten suuria määriä tavaraa ei sisälle mahdu! Tämän puolen lattialla tulee tepasteltua hyvinkin varovaisesti sillä lattia näyttää hauraalta eikä reikä lattiassa tuo yhtään turvallisuuden tunnetta lisää.
Tilan toinen pääty mistä löytyy myöskin reikä alakertaan.
Tämä toinen reikä on vailla rappusia, joten tuosta ei alas pääsekkään. Alakerrassa käy tällä hetkellä melkoinen kuhina sillä siellä asustaa meidän patakanit. Pataan tulee myös itselle jos ei täällä kulkiessa varo! Enkä nyt tarkoita turvakaiteita tai muita turvallisuus toimia vaan kattoa! Katto ei ole alkuperäisessä kunnossa vaan pärekaton tilalle on askarreltu peltikatto. Kun muita kattorakenteita on purettu pois niin jäljelle ovat jääneet tyhjänpantiksi naulat!
Päätä ei tee mieli lyödä kattoon
Liiterin kätköissä
Vilja-aitan viereen on tosiaa kyhätty pystyyn myös liiteri joka on kieltämättä järkevästi sijoitettu. Ei ihan tuvan ovessa kiinni mutta niin ettei päivittäinen puunkantaminen tuota hirveästi metrejä. Kun me tähän muutettiin niin liiterin ovella oli kirjaimellisesti kynnys joka oli muodostunut vuosian saatossa puumoskasta. Ensitöiksemme rupesimme siirtämään puumoskaa pois ja lapioon kolahti aika varhaisessa vaiheessa ensimmäinen leukaluu. Ei toki ihmisen vaan eläimen. Luita tupsahteli esiin varsinkin nurkista.
Liiteristä löytyneitä luita.
Liiteristä tosiaan löytyi niin lampaan, naudan kuin siankin luita. Tai näin olin tunnistavinani. Ihmettelin löytöä kovasti ja uteliaisuus voitti. Ei muuta kuin tutkimaan! Minulle selvisi että ennen pelättiin noitia. Se itsessään ei ollut mitään uutta mutta se että niitä karkoitettiin ja paikkaa suojeltiin hautaamalla luita nurkkiin. Myös talojen sisälle piiloteltiin luita ja varsin vakio paikka esimerkiksi eläimen kokonaisen kallon piilottamiseen löytyy tulisijan uumenista! Voi siis hyvinkin olla että joko makuuhuoneemme tai leivinuunimme perustuksissa lepää parhaillaan jonkun eläimen pää. Jos en kovin väärin muista niin varsinkin hevosen ja sian päitä käytettiin tähän tarkoitukseen.
ps. Kuva on utuinen mutta kyseinen reikä näkyy aikaisemmassa kuvassa. Aava tuli vain kyselemään tiedänkö että lattiassa on reikä! Voihan musta kissa sentään!
Juttelin asiasta viimeksi fyysioterapeuttini kanssa ja hän ei ilostunut pyörivistä lonkistani tai löysistä nilkoistani yhtään. Kankeus on ihmisessä hyve.
Ajattelin tähän väliin kertoilla taas sairauskertomuksen, sillä syksyiset kelit muistuttavat taas ikävästi siitä etteivät niveleni ole ihan kunnossa. Kosteat ja koleat kelit muistuttaa taas siitä että ääriasentoja on varottava. Hypermobiliteetti- oireyhtymä on siitä ärsyttävä sairaus että moni aliarvioi ja vähättelee sitä. Kuten kaikki sairaudet, myös hypermobiliteetti- syndrooma oireilee eriasteisesti. Toisilla se voi olla vain sormien nivelten taipuvuutta tai notkeutta polvissa. Ja miksi ”vain” vaikka viheliäinen vaiva sekin on? Siksi että yliliikkuvuus aiheuttaa toisilla potilailla nivelten sijoiltaan tippumista, nivelten kulumista ja lukkiutumista.
Itselläni yliliikkuvuus on aiheuttanut sen että olkapääni eivät tahdo pysyä aloillaan vaan ovat alituiseen niin löysät etten voi nojata kauaa käsiin. Ja sekin sen vuoksi ettei nivelet ole kunnolla paikoillaan. Sairauden vuoksi leukaniveleni, vasen lonkkani ja molempien polvien nivelet ovat alkaneet kulua. Ehkä kaikkein kivuliain oire löytyy lonkista ja alaselästä. Makuulle mentäessä selkä tai lonkat saattavat lukkiutua ja kipua lisää selän rappeuma sekä lonkkien virheasento, joka johtuu raajojen sisäänpäin kiertyvyydestä. Oman osansa yliliikkuvuuteen toki tuo myös Arnold Chiari, sillä kyseinen sairaus lisää yliliikkuvuutta ja kehon löysyyttä.
Tähän väliin ennenkuin kerron teille kuvin miltä tämä sairaus näyttää niin annan teille pienen aivopähkinän.
Ota käsistäsi kiinni selän takana. Tehtäväsi on tuoda kädet eteesi ilman että irroitat käsiäsi toisistaan.
Eteen tuotuna käsien asento on kutakuinkin näin! En paljasta keinoa ihan heti vaan se selviää blogin loppusuoralla.
Notkea vastentahtoaan
Moni mieltää notkeuden hyväksi asiaksi mikä on valitettavasti väärin. Hallittu ja treenattu notkeus on asia erikseen. Silloin niveliä ympäröivät lihakset kehittyvät, mikä taas tukee niveliä. Juttelin asiasta viimeksi fyysioterapeuttini kanssa ja hän ei ilostunut pyörivistä lonkistani tai löysistä nilkoistani yhtään. Kankeus on ihmisessä hyve. Tuolloin nivelet kulkevat oikeissa linjoissa eivätkä lähde toispuoleisesti kulumaan tai tipahtele niin helposti sijoiltaan. Itse synnyin niinkin ”notkeana” että oikea lonkka oli sijoiltaan. Sen vuoksi kärsin nyt lonkkaluksaation jälkitilasta vaikkei lonkka ole paikoiltaan tippunut sen jälkeen.
Saan kädet lattiaan kämmenselkä alaspäin
Joudun keskittymään siihen että polveni olisivat oikeassa linjassa eivätkä humppaisi missä sattuu. On jokseenkin huvittavaa että aamuisin jalkani ovat niin kankeat että vaapun kävellessä mutta samaan aikaan saan kämmenet painettua lattiaan.
Sormien yliliikkuvuutta
Käsissä yliliikkuvuutta on suhteellisen vähän. En saa pyöriteltyä sormiani (paitsi nippanappa pikkurillit) 90 asteen kulmaan ylöspäin taivutettuna mutta tässä vähän mallia miten sormien nivelet taipuvat. Olen muuten siitä iloinen ettei kyynärtaive taivu kuin muutaman hassun asteen yli normaalin. Harmi vain ettei sekään nivel saa olla pakotuksilta rauhassa.
Seuraava kuvasarja on ehkä hiukan vaikea hahmottaa mutta koetan parhaani mukaan selittää mitä siinä tapahtuu. Suosittelen ottamaan tukea tätä kokeillessa. Jos lonkissa on yliliikkuvuutta ja horjahdat, voi äkkiliike käydä kipeää. Eli:
Ota ihan tavallinen venytysliike reisilihakselle ja lähde tuomaan nilkkaa kehosi vierelle.
Ota huomioon että maassa oleva jalka ei liiku.
Saan tuotua nilkan melkein eteen asti. Housujen kuvio hiukan hämää missä asennossa jalka on mutta kiertoliike tulee tässä tapauksessa polvesta sekä lonkasta. Nähtäväksi jää kuinka paljon nivelten liikerata jäykistyy kun molempiin jalkoihin tullaan suorittamaan osteotomia seuraavien kahden vuoden sisällä jos kaikki menee odotetusti. Ennen selän suoristus leikkausta sain selinmakuulla polvet korvaa vasten. Enää se ei onnistu. Lonkissa yliliikkuvuuden oireet näkyvät kovemmassa rasituksessa sekä kävellessä. Lonkat napsahtelevat ja koen sen jälkeen viiltävää kipua. Ei ole kauaa kun selvisi että tuon vihlauksen aikana lonkkani pyrkii sijoiltaan muttei pääse vaan palaa takaisin sinne missä sen kuuluukin olla.
Nilkkojen osalta itselläni ei ole oikein mitään mikä pitäisi nilkat aisoissa. Vertaan jalan asentoa mieheni jalkaan, jolla yliliikkuvuus ei ole riesana. Meidän molempien jalat ovat kuvassa rentona. Omani suorastaan makaa verrattuna nilkkaan, joka lepää oikeassa asennossa. Nilkat nyrjähtävät helposti kun nivelten ja kudoksien tuoma tuki puuttuu. Nilkka rentona voin liikutella nilkkaa sormilla kevyesti tökkien, jolloin nilkka heiluu.
Joko hoksasit miten kädet saa selän takaa eteen? Yritit ylä- ja alakautta mutta tuloksetta? Onnittelut! käsivartesi nivelet eivät ole tuolloin niin yliliikkuvat kuin minun. Toivon todella että harva saa kädet pujotettua eteen, sillä se on merkki yliliikkuvista nivelistä. Näin homma tapahtuu ja tältä se näyttää!
Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan.
Kierrättämisestä puhutaan paljon ja ihan syystä. Meistä jokainen tietää että kierrätetyt roskat päätyvät joko uudelleen kiertoon tai niistä kehitellään jotain ihan uutta, miksei puutarhassa tehtäisi samoin? Moni tekeekin ja ihan huomaamatta. Useammalle on itsestäänselvyys että biojätteet menee kompostorin kautta sinne, missä multaa nyt tarvitaankaan. Kuten muutkin omavaraisuuteen tähtäävät bloggaajat, myös minä aion kertoa omat kierrätysvinkkini joita käytän omassa puutarhassani.
Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee
Ja puhun nyt ravinteiden kierrosta. Jokainen kasvi tarvitsee lannoitteita. Toiset enemmän kuin toiset, mikä on otettava huomioon viljelykierrossa mutta ei nyt takerruta siihen. On päivänselvää että ravinteita kierrätetään viljelykierron sekä biojätteiden kautta mutta entäs muut jätteet? Kuten ihmisten omat? Niin, tämä herättää kummastusta ja jopa vieroksuvia ajatuksia. Meillä kotona tämä ajatus lähti heti liikkeelle kun putkiremonttia tehtiin. En halunnut tuhlata vettä ja energiaa siihen että minun jätökset käsiteltäisiin jossain laitoksessa. Parin vuoden kompostointi on tarpeen enenkuin lannoite päätyy takaisin kiertoon. Virtsa taas käy lantrattuna hyvänä lannoitteena myöskin.
Peltoalaa löytyy paljon mikä vaatii hoitoa ja huolenpitoa
Meille kaikille on tuttua että lannoitteita laitetaan peltoon ja se että lannoite kynnetään maan sisään tämän jälkeen piiloon haisemasta. Meidän tavoin homma ei menekkään ihan niin. Lannoittamisen jälkeen lanta kyllä käännetään peltoon, mikä tarkoittaa sitä, että meillä peltoja ei käännetä joka vuosi koska peltojakaan ei lannoiteta yhtä tiuhaan. Eikä tämä tarkoita kuitenkaan sitä ettei peltoja huollettaisi, päinvastoin.
Viljelykierron mukaan sellainen peltolohko johon olisi tulossa paljon ravinteita tarvitseva kasvilaji, saa enemmän lannoitteita sekä perusteellisen maanmuokkauksen. Kannattaa huomioida että kyseiselle peltolohkolle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka hyötyvät toimenpiteestä eniten. Hyvänä esimerkkinä peruna. Perunan vuoksi maan muokkausta tapahtuu valtavasti ja peruna vaatii runsaasti ravinteita. Perunan jälkeen voi samalle peltoalueelle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka vähentävät tautipainetta perunalle ja joiden sadonkorjuu vaatii vähän maanmuokkausta, jolloin maakin saa levätä. Hyvänä lisänä olisi jos maahan jäisi perunan jälkeen orgaanista maa-ainesta, sillä perunasta sitä jää aika vähän.
Miettimään olen jäänyt sitäkin että eikö olisi näppärää käyttää hyödyksi edellisen vuoden kasvijätteet katteena tulevaan vuoteen. Esimerkiksi herneestä jää paljon kompostoitavaa ellei varsia kerää eläimille syötäväksi ennenkuin ne puutuu. Mielessä kävi yrittää käyttää herneen varsia katteena seuraavan vuoden kasveille. Sen verran vain tekee penkkiin tilaa että kylvörivin saa tehtyä ja katsoo että kasville jää valoa. Kuka tietää kuinka susi tämä ajatus on mutta yritetään.
Kierrätyskikkoja
Kuten tavallista niin juttuhan lähti rönsyilemään. Vaan haittaneeko tuo. Sitä olen vain jäänyt miettimään että mahdetaanko me kierrätää jopa liikaakin. Itseäni kummastuttaa syksyisin lehtien siirtäminen kompostiin muhimaan ja keväällä nurmen lannoitus. Eikö olisi helpompaa ja edullisempaa murskata lehdet ruohonleikkurilla syksyllä nurmelle lannoitteeksi? Keväällä sitten haravoisi ylimääräisiä pois jos sellaista jää näkösälle häiritsemään. Vaahteran kyllä ymmärrän sillä lehdet ovat aika isoja ja niiden murskaaminen on oma operaationsa. Jos vaahtera pihassa olisi niin käyttäisin lehdet kasvulavojen suojana ja katteena. Lehtiä tosin voi käyttää talvisuojana myös muille kasveille.
Toinen kierrätyskikka on vähän erikoisempi ja ei vastaan ole tullut kovin montaa joka tätä harrastaisi. Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan. Porkkana on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuonna porkkana kukkii. Päätin kiusallanikin testata tätä ja sain kuin sainkin porkkanan kukkimaan. Harmikseni kesä oli mitä oli minkä vuoksi kukinta viivästyi ja siemenet näyttää jäävän saamatta. Mutta toimii!!
Porkkanan kukka
Monella esimerkiksi porkkanan naatit menevät automaationa biojätteisiin. Meillä porkkanan naatit syödään joko itse tai sitten niistä pääsee nauttimaan eläimet. Nuoret porkkanan naatit toimii salaateissa sellaisenaan. syksyllä naatit päätyy eläimille ruuaksi ja niistä pääsee nauttimaan vähän kaikki. Tämä sama toimii muillakin juureksilla kuten punajuurella. Toimii niin tai näin niin ei ne hukkaan mene. Naatteja ja lehtiä voi kierrättää omassa puutarhassa monin eritavoin.
Nuoria porkkanan lehtiä
Muita puutarhassa kierrätykseen paneutuneita blogeja löydät alhaalta! Mukavia lukuhetkiä!
Jotkut kappaleet ovat sellaisia että itse tapahtuman pystyy kuvittamaan itse.
Viime viikot olen ollut hyvin kiireinen etten ole ehtinyt tänne päivitellä mitään. Aika ei ole ollut ystäväni, eikä se tunnu olevan sitä vieläkään. Kiireen keskellä on kuitenkin yksi asia mitä ehdin tehdä! Ja se on musiikin kuuntelu. Vaikka viime viikkoina olen kolunnut läpi erilaisia podcasteja on musiikki ollut aina läsnä. Lapsena myönnettäköön että keskityin enemmänkin itse musiikkiin enkä sanoituksiin, jolloin tuli kuunneltua sellaista musiikkia mitä kutsuisin tänä päivänä töryksi.
Rakastan musiikkia ja kuuntelen musiikkia paljon. Erityisesti mikä itseä kiehtoo on sanoitukset ja niihin uppoaminen. Sanoituksia voi tulkita eri tavoin ja se miten ne itseään koskettaa. Miten kappaleesta tulee se voimaannuttava samalla kun jotakuta toista se lähinnä ärsyttää. Meitä on monta tulkitsijaa ja haluaisin avata hiukan miten eri kappaleet itseä koskettaa. Tässä siis muutama esimerkki siitä mitä itse kuuntelen ja mitä sanoituksissa näen. Ota siis mukava asento sillä tästä tekstistä tulee normaalia pidempi!
Ne ikävät asiat menneisyydestä
Your love is not enough I need to murder you to feel secure The surface of love is rough The state of death is honest and pure When i kiss you i feel that you´re lying You will be the death of me
Love is not enough, Lord of the lost
Tämä kyseinen pätkä on sellainen mikä kuvastaa suhdettani menneisyyteen. Se on opettanut minua paljon ja kovat oppirahat on tullut maksettaviksi mutta silti voin pahoin jos alan kaivella menneitä liikaa. Epäluottamus, viha ja kaikki se negatiivisuus mitä menneisyys pitää sisällään voisi minun puolesta jäädäkkin sinne. En halua niitä matkaani tulevaan.
I have reached the bottom I can’t see the sky I am down so low Wanna be so high
I’m not strong enough for love I am trying to get sober I can never get enough I am trying to get in touch Not just waiting till it’s over
I have reached the bottom I have touched the ground All my plans forgotten All my courage down
All these empty faces They’re just walking by I don’t even care I can’t even cry
Sober, Lord of the lost
Yllättäen samalta tekijältä löytyy kokonainen kappale, johon voin samaistua täysin. Kyseinen kappale on vielä samalta levyltä kuin edellinen lainaus. Otin koko kappaleen sanat koska ne yksinkertaisesti kertoo sen mitä monet masentuneet tuntevat. Valitettavan moni käy pohjalla asti mutta itse uskon sen olevan se päätepiste, mistä lähdetään nousemaan ylöspäin. Sieltä saattaa se tahto parantumiseen löytyä mutta se vaatii paljon. Sairastunut ei myöskään koe olevansa rakkauden arvoinen tai tarpeeksi vahva näyttääkseen sitä muille. Vaikka juurikin rakkaus ja välittäminen on erittäin tärkeää paranemisen kannalta. Tunteettomuus ja tulevaisuuden suunnitelmien sumeneminen on myös osa tätä sairautta. Elämästä tulee tunteetonta, ilmeetöntä ja väritöntä.
Sinäkin siinä, tässähän minä sitäkö samaa? Sitäpä sitä Ota nyt jo itseäsi niskasta kiinni Mitäpä jos sinä pidät suusi kiinni
Pohjalukemat ja pohjalta pintaan pohjalla oppii vaikka puristaa rintaa sisään- ja uloshengitys sattuu voinko auttaa, painu vi&%#%&
Siinä on teille valitut sanat olen puhunut.
ave satana!
Pohja on nähty, Mokoma
Mokoman keulahahmo Marko Annala osaa erittäin hyvin pukea sanoiksi sen miltä masennus tuntuu ja mitä se on. Minusta juurikin siksi että hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta paljonkin. Sellainen ihminen, joka ei ole masennusta kokenut kuulostaa lähinnä rikkinäiseltä puhelimelta yrittäessään kertoa siitä. Markon kynästä on tipahtanut sanoituksiin useaan kertaan sellaisia kohtia mitä pystyn allekirjoittamaan täysin. Kyseinen pätkä on kappaleesta, joka mielestäni kertoo erittäin hyvin sen että miten masentunut aluksi saattaa suhtautua avun tarjouksiin ja niihin latteuksiin mitä ihmiset suustaan päästää.
Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein Olen ollut heikko ja itsepäinen Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein Olen ollut niin vajavainen Kaikki mitä sanoin, kaikki mitä tein, kaikki mitä sanoin
En toivo mitään suurempaa Tahdon saada sinut minuun luottamaan Jälleen minuun luottamaan Et voi noin vain unohtaa Pyydän silti että hetki kerrallaan Voimme uutta rakentaa
Marras, Mokoma
Mokomalta löytyy oikeasti todella paljon kappaleita joiden sanat ovat ehtaa timanttia. Ei siis yllätä että olen valinnut niitä tähän blogiini useamman. Kyseiset sanat on kuin luotu anteeksi pyytämään perheeltäni minkälainen olen heitä kohtaan ollut kun olen uinut syvimmissä vesissä. Ne sanat ja teot ovat olleet sellaisia että moni olisi antanut jo vain olla. Tänä päivänä monesti mietin kuinka tyhmä sitä on pitänyt olla ja minkälaiseen henkiseen ahdinkoon olen omat sisarukseni ja vanhempani ajanut ihan vain, sillä etten ole halunnut heiltä apua ja samaan aikaan anonut sitä. Turhauttavaa ja rasittavaa, sitä se on ollut.
Jo vain jotain nerokasta
Joskus vastaan tulee sanoituksia jotka vain yksinkertaisesti kolahtaa, sillä omanlaatuisella sävyllään, millä se on kirjoitettu. Niillä ei tarvitse olla sen suurempaa merkitystä.
”Paskalatinaa”, hän sanoo Siemaa viinisuullisen Hämärässä tavernan Mua mittaa mulkosilmillään
”Minkäs teet, ei verkkotieto Korvaa aitoo sivistystä” Mutisen ja nostan pöytään Kauppatavaran
Se keitetty on piispan kieli Harmattanin aikaan saatu Käärittynä silkkiliinaan Jossa paavin kusta on
”Se nähdään, tulet mukanani Kultaa tääll ei vaihda kukaan Huijareita ymmärrän Kun löydän, tapan sellaisen”
Alkemisti, CMX
Ensimmäisiä kertoja kun kyseistä levyä kuuntelin niin jouduin hieromaan korvia koska silmiä hierominen ei tässä kummastuksessa auttanut yhtään. Miten kukaan saa näinkin monimutkaiset sanat kuulostamaan hyvältä? Heidän liki koko tuotanto on samanlaista ja siitä olen erittäin hyvin hämmentynyt. Aivan kuin koko sanoissa ei olisi päätä eikä häntää vaikka tarina kulkee kokoajan eteenpäin, se vain täytyy hoksata sanoituksista. Kappaleiden kirjo on sitä luokkaa että se saa itsensä tuntemaan ihan normaaliksi. CMX on itsessään loistava taidonnäyte siitä kun puhutaan musiikillisesta taiteesta. Sanoitukset ovat simppelisti monimutkaisia ja teemat ovat kaukana tavanomaisesta.
Mä soitan ullakolla pianoa vasaralla Mä soitan ullakolla sydän lovella Sun uus rakastaja Virhe vai vapahtaja?
Ei paholaisii oo, Maj Karma
Kuvaus siitä, että soitetaan pienoa vasaralla sai oman mielikuvitukseni liikkeelle siinä määrin, että voin kuulla äänen ja itse tapahtuman. Kun sanoitukset ovat tarpeeksi kierot niin kappale koukuttaa. Sanoituksien merkitys tulee myös tällä tavoin esille. Jotkut kappaleet ovat sellaisia että itse tapahtuman pystyy kuvittamaan itse.
Sattuu joka paikkaan Yritän riisua itseni Mutta nahka on liian tiukassa Hävisin taistelun hulluudelle Enkä mahtanut enkeleille mitään Niitä asuu päässäni, sängyssäni ja saunassani Sieltä ne minulle aukoo päätään purkinavaajilla Housuihini väkisin vänkää tilannetta tutkimaan Kun yritän aamukahvit juoda On ne pinnejä kuppiini kantaneet Töissä minulle huudetaan Kun enkelit on koko päivän peiton alla käyneet Siivillään kutitelleet, tisseillä yön tanssineet Lakanoihin haaransa hanganneet Akvaariossa harppunsa huljutelleet
To be contiuned kohtaus 3, Turmion Kätilöt
Niin, mitäpä tähän lisäämään. Turmion Kätilöt ovat yksi sellainen tekijä, jolla on tietty pilke silmäkulmassa sanoituksia tehdessä. Myönnettäköön että alunperin lähdin kuuntelemaan tätä industrial metal-yhtyettä soitannallisen puolen vuoksi. Se iski mutta ei siinä kauaa mennyt kun virnuilin jo sanoituksien ihanalle kieroudelle.
Herkkää ja voimaannuttavaa
Kuten meillä kaikilla, niin myös minulla on tietyt kappaleet jotka on kuunneltava silloin kun on paha olla. Silloin kun mieli muuttuu mustaksi niin kaikkein suurin virhe on kuunnella sellaista musiikkia joka ruokkii pahanolon tunnetta. Tämän virheen olen itsekkin tehnyt ja todella toivon että sellaiset kappaleet, joita nimenomaan tekisi mieli kuunnella, jätettäisiin kuuntelematta.
Onko jossain minulle koti johon joku minua kaipaa? Ryntääkö joku syliin jos olen ollut poissa pitkän aikaa? Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois? Huomaako edes kukaan? Onko haudallani kynttilöitä? Kukkia saanko mukaan?
Mutta minulta puuttuisi rakkaus, Mokoma
Kun mieli painuu oikein alas on tämä hyvä muistutus siitä miten asiat oikeasti ovat. Kun itseltä kysyy kappaleen sanoituksien kysymyksiä niin joudun toteamaan joka kerta vastaukien olevan aina sama. Ja se on kyllä!
I will stay forever here with you My love The softly spoken words you gave me Even in death our love goes on And I can’t love you, anymore than I do
Even in death, Evanescence
Harvemmin rakkauslaulut saavat aikaan väristyksiä mutta tämä kyseinen kappale sen tekee. Sanat ovat yksinkertaisesti kauniit ja sen mitä sillä halutaan kertoa on kuvaus siitä todellisesta rakkaudesta, jonka jokainen toivoo löytävänsä. Sen joka ei kuole koskaan.
Is it as fake as you are true? Is love as great as life is cruel? We’re lost in a heartbeat When everything’s destroyed We find a heart inside the void Left behind. Is it yours or is it mine?
Lost in a heardbeat, Lord of the lost
Kauniita, erikoisia, hauskoja ja mielikuvituksellisia sanoituksia on maailma täynnä. Tässä pieni otos siitä mitä minä kuuntelen ja miksi. Mitä sinä kuuntelet ja keskitytkö sanoituksiin vai herättääkö kappaleen jokin muu osa mielenkiintosi?
Toivon suuresti että tämä vuosi oli vain väliaikainen eikä näin haastavia vuosia tulisi perätysten montaa.
Ensimmäinen vuosi vanhassa talossa omilla mailla ja minkälainen kesä meillä olikaan vastassa? No näin rehellisesti sanottuna aivan kamala! En muista eläneeni yhtä kylmää kesää! Olen aivan sanaton. Toisaalta ei harmita enää yhtään että kylvöt tehtiin myöhässä kun sään puolesta mistään ei mitään tullutkaan. Tämän vuoden kaltaisia kesiä ei kyllä toivoisi jatkossa tulevan, sillä muuten olisimme kaikki pulassa. Tulee mieleen tarinoita siitä, mitä olen kuullut kun sää oli useamman vuoden erittäin heikko, enkä sen toivoisi toistuvan enää koskaan.
Kylmää ja kuivaa
Meilläpäin kevät strattasi hyvin kuivissa merkeissä. Keväisin olen iloinnut siitä kun lumi sulaa joutuisasti vesisateiden takia. Tänä keväänä en päätynyt hymyilemään sen vuoksi. Lumi kyllä loppusiltaan joutuisasti suli mutta ilman vesisateita. En olisi osannut aavistaa että tämä oli vasta alkua hyvin kuivalle kesälle.
Miten kuivuus meillä näkyi? Heinä oli ainoa joka lähti kasvuun joutuisasti. Tämä vuosi onkin ollut melkoinen heinävuosi! Kaikki muu taas junnasi hyvin pitkään paikoillaan kunnes kasvu pysähtyi kokonaan. Ehdin jo märehtiä huonoa satoa aiemminkin mutta edennyt kesä on heittänyt märkää rättiä päin naamaa jo niin monta kertaa, että olen luovuttanut sadon suhteen tänä vuonna. Sitä ei nimittäin tule kuin hävyttömän niukasti.
Kuivuuden vuoksi piha on halkeillut paljon.
Piha on halkeillut, heinä palanut, piha pölisee kuivuuttaan, marjoja tulee pensaisiin niukasti, metsissä lähteet ovat kuivuneet eikä metsästä löynyt juurikaan mustikkaa. Sienistä saan vain haaveilla tänä syksynä. Olen löytänyt kaksi kuivahtanutta kangasrouskua sekä yhden tatin, jota en alkanut edes tunnistamaan. Yllättääkö yhtään että sekin oli kuivunut kasaan. Viinimarjat tuottivat jonkin verran marjaa ja pian pääsenkin keräilemään osan. Ilokseni pääsin kuitenkin istutus hommiin, sillä ostin uusia marjapensaita. En voinut vastustaa ajatusta valkoisista- ja vihreistä viinimarjoista, karviaisista nyt puhumattakaan. Myöskin metsään eksyneitä pensaan alkuja siirrellään samaan paikkaan kasvamaan muiden kanssa.
Entä kylmyys? Ai mitenkä!? Heinäkuu ja hallavaara!! Ei paljoa hurrata eikä kyllä nauratakkaan. Kurpitsat, tomaatit ja kurkut eivät ole kasvaneet ollenkaan. Ovat samanlaisia pieniä kuin istuttaessakin. Osa kurkuista kuoli kun säät kylmeni ja yksi kurpitsa kuukahti heinäkuun kylmiin öihin. Retiisit, osa pavuista, retikat, mangoldit, porkkanat, palsternakat ja lantut. Ne minä menetin myöskin.
Vaan entäpä helle? Kai silläkin osansa oli? Oli kyllä. Kun lämpöä tuli niin, sitä tuli ihan liikaa kerralla. Tämäkin iski ikäänkuin vyön alle. Porotukseen nimittäin paloi meidän kaikki pinaatit ja yrtit. Jopa pajupensas paloi ja näyttää nyt hyvinkin kuolleelta!
Lohdun helmiä
Kun sadetta viimein saatiin niin se tuntui kuin lohdutukselta. ”Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu” Toivon suuresti että tämä vuosi oli vain väliaikainen eikä näin haastavia vuosia tulisi perätysten montaa. Siitä tulee vain muistutus Suomea ravistelleista nälkävuosista 1800 luvulla. Kun sää oikkuilee liikaa olemme hädässä. Jotenkin tuntuu hävyttömältä että alle kaksisataa vuotta sitten ihmiset kuolivat nälkään ja nykyajan ihmiset valittaa kun ei saa tietyn merkkistä leipää sunnuntaina kello 12:00 kaupasta. Mitä ihmettä meille on oikein tapahtumassa? Olemmeko kasvaneet liian varmoiksi ja itsekkäiksi?
Jos meidän perheen ruoka tulisi vain omista pelloista eikä vaihtoehtoisia ravinnonlähteitä, kuten kauppaa olisi niin me näkisimme ensi talvena nälkää ja paljon. Jos rehellisiä ollaan niin me olisimme menehtyneet. Villivihanneksia kuten maitohorsmaa ei tullut kerättyä kunnolla, sillä ajattelin että katsotaan mitä kaikkea pihalta nyt nouseekaan. Aikakin tuntui olevan kortilla ja tuntuu olevan sitä koko ajan vaikkei projektit juurikaan etene. Kun viimein heräsin siihen ajatukseen, että pitäisikö kerätä niin luonto oli kuivunut ja kasvu oli pysähtynyt. Ensi vuonna korjaan tämänkin asian ja otan itseäni niskasta kiinni tältä saralta.
Takapihallemme nousi maitohorsmameri
Sitten jos mietitään että olisiko vedestä tässä vaiheessa vaaraa niin minä vastaisin että kyllä on. Moni toivoisi että tulisi kaatamalla vettä. Itse pelkään tällä hetkellä juurikin sitä. Jos nyt sataisin taivaan täydeltä niin ei maa ota sitä vastaan. Maa on niin kuivaa että vesi vain valuisi pois ja toisi omat huolensa ja vaaransa siinä vaiheessa. Jokainen varmaan tietää miten vedelle käy jos sen kaataa kuivaan kukkaruukkuun. Se menee vain läpi eikä imeydy. Ensin pitäisi sataa hissukseen että maanpinta kostuisi syvemmältä.
Huono hunajavuosi?
Välillä tuntuu ettei mikään mennyt tänä kesänä niinkuin oli suunniteltu. Meille saapui kesällä jaokepesä vaikka alunperin oli suunnitelmissa ja varattuna talvehtinut yhdyskunta. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä meille tulevan pesän kuningatar oli syystä tai toisesta mennyt niin huonoon kuntoon ettei pesää meille luovutettu. Ja tästä isot pisteet myyjän rehellisyydelle. Joku epärehellisempi olisi ihan hyvin voinut myydä pesän ja väittää syyn olevan meidän päässä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan sovittiin että myöhemmin tulen häneltä hakemaan jaokkeen.
Pesä intoutui helteiden aikaan ja kasvoi melko rytinällä. Sain tehtyä itselleni siitä pesästä vielä uuden jaokkeen, minkä vuoksi pääsen kohtaamaan tulevan talven kahdella pesällä. Hämmennykseni oli suurempaakin suurempi, sillä olin valmistautunut henkisesti siihen ettei hunajaa ensimmäisenä vuonna tule kuin ehkä maistiaisten verran. Toisin kävi. Hunajaa on jo lingottu kymmenen kilon verran ja pesä on tällä hetkellä melko täynnä hunajaa.
Olin jaokkeen teko aikana ottanut sulkuristikon pois minkä vuoksi kuningatar pääsi seikkailemaan koko pesän alueella ja tämä oli päättänyt käydä munimassa samoihin kennoihin, mihin työläiset olivat alkaneet kerätä hunajaa, vaikka alempana pesälaatikoissa olisi ollut vielä täysin tyhjiä kehiä, jotka olin sinne laittanut jaokepesään otettujen kehien tilalle. Joten nyt joudun odottelemaan että mehiläiset kuoriutuvat ennenkuin pääsen linkoamaan hunajan kehistä.
Jaokepesä päätti yllättää toden teolla, sillä kylmästä säästä ja puuttuvasta kuningattaresta huolimatta pesä oli pistänyt ahkeroiden. Hunajaa tulee siitäkin useampi kilo, mitä en kyllä odottanut. Nyt vain toivon että uusi kuningatar otetaan avosylin vastaan.
Uusi kuningatar saapui meille postissa
Pieni suuri kissanpissa!
Instagramin puolelle ehdinkin jo hihkua meidän uudesta perheenjäsenestä. Meille saapui pikku kissa Aatu, joka pisti päälle melkoisen pesuohjelman koko talossa. Pieni herra ei ehtinyt olla vuorokauttakaan meillä kun karvapallo päätti että sänky on hyvä paikka pissailuun. Tulokas ei ollut käynyt laatikolla vaan pantannut koko päivän ja yön hiljaisuudessa pissasi minun puolelle sänkyä. Potkin miehen ylös, jotta petauspatja saatiin parisängystä siirrettyä pois. Peiton pistin samantien pesukoneeseen ajastimella, sillä tiedossa oli pitkä pyykkipäivä kun muutakin pyykkiä olisi ollut pesuun menossa. Vaan niin siinä kävi että pieni kakara päätti aamulla pissata miehen puolelle sänkyyn niin, että peitto sekä itse sänky päätyi pesuun.
Pieni AatuKuivumassa olleen sängyn päättä tuli käytyä pötköttelemässä ulkona
Jos jotain hyvää helteistä oli niin ainakin sänky saatiin ulkona kuivaksi asti. Ulkona oli myös hyvä pestä ja kuivattaa petauspatja sekä peitot. Ei siis helle ihan silkkaa piinaa ollut.
Lämpimillä keleillä oli myös mukava touhuta ulkona ja niin minä sainkin aikaiseksi kaataa liian lähellä seiniä kasvavat pensaat. Tälle paikalle olen suunnitellut kukkapenkkiä, joten juuret pitäisi vielä saada nostettua ainakin osittain pois. Myöskin raparperin siirtoa ollaan saatu eteenpäin ja kävipä niinkin yllättävästi että ulkona kävi keväällä meille muuttanut Hakkarainenekin.
Herra Hakkarainen
Keväällä kun vuohet hain niin ne olivat kovin arkoja eivätkä antaneet koskea itseensä. Niin se luotto pikkuhiljaa kasvaa ja ensimmäinen vuohi pääsi meidän kanssa ulos. Neidit kävi aiemmin ulkosalla mutta se ei ollut ihan suunniteltu juttu. Pitkään saatiin neitejä pihalla maanitella että saatiin bäkättäjät takasin navetan suojiin.
Omien kanojen pienokainen
Keittiössä tuntuu nyt olevan kovinkin hiljaista, sillä hautomakoneen johto on viimeinkin irroitettu seinästä tältä erää. Viimeisessä erässä kokeiltiin ostettujen siitosmunien sijaan omien kanojen munia ja tuli todennettua että kukko ainakin pelittää. Kaikki kahdeksan munaa lähtivät itämään ja lopulta kuoriutui viisi tipua.
On siis heinäkuuhun mahtunut paljon hyvääkin. Tältä erää on aika sanoa ” Hei hei heinäkuu” ja suunnattava katse kohti loppusyksyä ja mietittiävä mitä kannattaa tehdä ennen talven tuloa. Talvella on sitten aikaa suunnitella tulevaa marja- ja hedelmä tarhaa sekä peltojen viljelykierron toteuttamista.
Mukana tämän kuun mietinnöissä olivat mukana alla olevat bloggaajat. Antoisia lukuhetkiä!
Sianniska on minusta sellainen liha mitä vähätellään ja pelätään ihan suotta. Niska on rasvaista lihaa, mikä tekeekin siitä erittäin maukkaan. Siksi suosittelenkin sitä kokeilemaan!
Jokaisen meidän arkea tuntuu vaivaavan kauhea kiire kokoajan. Niin kova kiire ettei oikein kunnon ruoanlaittoonkaan ole aikaa. Tämän takia suosinkin pitkään haudutettuja ruokia, sillä on niin helppoa laittaa pata uuniin ja kadota itse töihin vielä moneksi tunniksi. Joskus on vain hyvä pysähtyä nauttimaan ruuasta. Ei pelkästään sen syömisestä vaan myös tekemisestä. Siitä syystä päätin keskittyä tällä kertaa värkkäämään nopeamman ruoan parissa ja vaikka elementtejä onkin useita niin tekemisessä ei lopulta kauaa mene, eikä tämän ruuan valmistukseen tarvita hirveästi teknistä osaamista, sillä ruoka on helppo tehdä.
Kasslerpihvi ja uudet perunat
Sianniska on minusta sellainen liha mitä vähätellään ja pelätään ihan suotta. Niska on rasvaista lihaa, mikä tekeekin siitä erittäin maukkaan. Siksi suosittelenkin sitä kokeilemaan!
Raaka-aineet:
Perunoita
Vaaleaa leipää
Kasslerpihviä
Punajuuria
Hunajaa
Grillijuustoa
Hortasuolaa
Raaka-aineet ovat meille kaikille varmasti tuttuja. Ehkä sellainen ainesosa, joka saattaa nostaa esiin kysymysmerkkejä on hortasuola. Sen voi korvata haluamillaan mausteilla tai miksei kokeilla tehdä sitä itse. Ohjeen hortasuolaan löydät tämän linkin takaa.
Aloita laittamalla perunat kiuhumaan ja lisää veteen hieman suolaa ja kuori punajuuret valmiiksi. Kaksi punajuurta (kappale paino noin 90g) riittää kolmen ihmisen annoksiin. Raasta punajuuret ja laita pannulle rasvan ja hunajan kanssa. Ruokalusikallinen hunajaa kahdelle punajuurelle on sopiva. Annan punajuurien paistua pannulla kunnes ovat pehmenneet hieman. Paista vaaleita leipäsiivuja pannulla voin kanssa. Näin leipiin saadaan väriä ja vähän makuakin.
Minipannu sopii erinomaisesti punajuuriraasteen paistoon.
Nosta leivät pois jäähtymään ja laita pannulle paistumaan niskapihvit. Suolaa pihvit kevyesti hortasuolalla. Paiston aikana ehtii pilkkoa salaattia ja juuston. Leikkaa juustosta mieleisiäsi paloja ja lämmitä ne pannulla käännellen molemmin puolin.
Perunoiden valmistuttua on koko paletti valmis. Annoksen kokoamisen aikana voi vaaleasta leivästä leikkoa palasia salaatin kaveriksi.
Jälkiruuaksi tarjolla olikin sitten lettuja sekä vadelma-sitruuna vesi.
Varsin raikas juoma syntyy liottamalla vadelmanlehtiä vedessä. Ja lisäämällä siivilöityyn veteen sitruunan mehua. Sekaan voi sujauttaa myös hiukan sokeria makeutta antamaan.
Annoin vadelmanlehtien liota vedessä noin tunnin ajan, minkä jälkeen siivilöin lehdet pois. Liotuksen aikana on hyvä muistaa sekoittaa välillä, sillä vadelman lehdet nousevat pintaan. Lisää veteen makusi mukaan sokeria ja sitruunaa sekä lisää vettä.
Lettu mansikkahillon, jäätelön ja syreenisokerin kera.
Keittiössä oli melkoisen lämmin. En muista olisiko kokaan pitänyt näin kiireellä ottaa kamera esiin kun jäätelö lähti samantien sulamaan.
Jonain päivänä vielä teen jäätelöistä ihan oman jutun. Ei ihan vaivattomin jälkiruoka mutta vaivan arvoinen!
Minua hoitanut lääkäri oli sen verta suoraselkäinen että myönsi ettei tiedä tästä sairaudesta juuri mitään.
Pyysin teiltä kysymyksiä koskien sairautta nimeltä Arnold-Chiarin -oireyhtymä. Tämä sairaus ja oikeastaan kaikki sen ympärillä on outoa, joten halusin kertoa tästä vaikka tutkimukset osaltani ovat pahasti kesken. Viimeisin lääkäri reissu sysäytti tutkimuksia eteenpäin, mikä on minun kohdalla iso edistysaskel.
Mikä ihmeen Chiari?
Ennen kysymyksiä lienee syytä kertoa mistä on kysymys. Arnold-Chiarin -oireyhtymä on siis harvinainen neurologinen sairaus, jossa aivorungossa ja pikkuaivoissa on epämuodostumaa. Suurin osa sairauksista todetaan vasta aikuisiällä ja osa täysin vahingossa, sillä osa sairastavista ei oireile lainkaan. Chiari itsessään ei muodostu aikuisiällä vaan on jo syntyessä. Osa sairastuneista alkaakin oireilla teini-iässä mutta on mahdollista että Chiari voi alkaa oireilemaan minkä ikäisenä tahansa. Chiari voidaan luokitella neljään eri ryhmään, joista tämänhetken tietojen mukaan sairastan itse Chiari 1 malformaatiota, jossa aivojen takakuoppa on niin ahdas että pikkuaivot työntyvät kohti selkäydinkanavaa. Neuroliiton sivuilta löytyy tietoa kaikista Chiarin tyypeistä. Mutta sitten itse kysymyksiin!
Arnold Chiarin -oireyhtymä
Miten sairaus oireilee?
Chiari voi oireilla hyvinkin monin eri tavoin. Potilas voi kokea niskasärkyä, päänsärkyä, valo- ja ääniherkkyyttä, tuntopuutoksia, lihassärkyä, luusärkyä kasvoissa, särkyä isoissa nivelissä, särkyä silmien takana, ajoittaiset puhevaikeudet, nielemisvaikeudet, virtaamisvaivat, suolisto-ongelmat, korvien soiminen, liiallista hikoilua, uupumusta, uniongelmia, pahoinvointi, muistin pätkiminen, lihasnykiminen, alaselän kipuja, raajojen heikkoutta, pistelyä, jalkapohjien arkuutta, luusärkyä raajoissa, kylmien ja kuumien tunteiden aistiharhat ja tasapaino vaikeudet. Mutta tässä on vasta pintaraapaisu siitä, mitä oireita Chiari potilaat voivat kokea. Oireidenkirjo voi nousta jopa kolmeenkymmeneen eri oireeseen.
Sairauden hoito ja eteneminen?
Arnold-chiarin -oireyhtymä on parantumaton sairaus ja hoito on vaikeaa. Oireita voi yrittää lieventää oirekohtaisin keinoin mutta itse oireita ei voida hillitä kuin leikkauksella. Koska leikkaus kohdistuu aivojen alueelle, ei leikkausta lähdetä suorittamaan kevyin perustein. Leikkauksessa poistetaan kallosta luuta sekä avataan aivokalvoja, jolloin pikkuaivot saavat enemmän tilaa.
Sairauden eteneminen on hyvin tapauskohtaista. Minun kohdalla sairaus ei ole edennyt vaikka oireet ovatkin pahentuneet. Sairaus voi pahentua lyhyessä ajassa niin että potilas täytyy leikata kiireellisenä kun taas sairaus voi olla etenemättä mihinkään ja pysyä oireettomana ihmisen koko eliniän. Edetessään ja hoitamattomana sairaus voi pahimmillaan aiheuttaa neliraajahalvauksen.
Miten Chiari oireilee minulla?
Kuten aiemmin mainitsin niin omat tutkimukseni ovat vielä kesken. Voi siis olla että oireita löytyy vielä lisääkin mutta tällä hetkellä tiedossa olevia oireita on ponnistus- ja rasituspäänsärky, vaeltava päänsärky, silmän taakse kohdistuva särky, valoherkkyys, niskan väsyminen ja niska säryt, kallonliitoksen natina, jalkojen jatkuva puutuminen ja nipistely, jalkapohjien nipistely sekä tunneharhat, suolisto-ongelmat, alaleuan kipu, uniongelmat, pakonomainen nieleminen, nivelkivut sekä lihas- ja luusärky käsissä ja jaloissa. Epävarmoja oireita ovat mm. muistin pätkiminen sekä alaselkä kivut, sillä minulta löytyy alaselästä rappeuma mikä osaltaan aiheuttaa kipuja alaselkään sekä muistia häiritsemässä on niin vakava-asteinen masennus sekä stressi. Näille löytyy siis aiheuttajia muualtakin.
Kauanko meni aikaa saada diagnoosi?
Sairaus diagnosoitiin vuonna 2007, sen jälkeen kun olin päätynyt lasketteluonnettomuuteen missä löin pääni. Pääni kuvattiin ja merkinnäksi tuli oireeton Arnold-Chiarin -oireyhtymä. Se mikä tästä tekee outoa on se että olin teininä valitellut paljon nivelkipuja ja kuljinkin paljon keppien kanssa yläaste aikoina. Kärsin myös päänsärystä mutta näihin ei koskaan syytä löydetty. Tai löydettiin, muttei kerrottu. Sain tietää sairastavani Chiaria vasta viime vuonna, kun ennen skolioosin korjausleikkausta kirurgi totesi että Chiari pitäisi kontrolloida. Vanhempanikaan eivät olleet sairaudesta tietoisia.
Sainko osakseni kyseenalaistamista?
En ole pysynyt laskuissa kuinka paljon sitä on satanut niskaan. Ihan kuin sairaus olisi yksisarvinen. ”En ole nähnyt niin ei sitä ole” Papereissa sairaus on kulkenut mukana jo vuosia mutta oireet ovat laitettu aina vain joko masennuksen tai yliliikkuvuuden piikkiin. Tämä on häirinnyt myös muiden sairauksien diagnosointia. Tästä samaisesta syystä papereissa on edelleen virheellisenä tietona että sairaus olisi minun kohdallani oireeton, mikä ei pidä paikkaansa. Viimeisin lääkärireissu poiki lähetteen neurologian puolelle Ouluun, sillä minua hoitanut lääkäri oli sen verta suoraselkäinen että myönsi ettei tiedä tästä sairaudesta juuri mitään.
Onko pikkuaivoille avarrettu tilaa likvorvirtauksen parantamiseksi?
Minun tilanne lääkäreiden mukaan ei aiheuta toimenpiteitä. Minua ei ole leikattu ja tietysti toivon ettei sairaus koskaan menisi siihen pisteeseen että leikkaukseen joutuisin.
Miten sairaus diagnosoidaan ja kuinka vaikeaa se on saada?
Arnold-Chiarin -oireyhtymä on ollut melkoinen piikki lihassa. Sairaus todettiin minun kohdallani vahingossa oireista välittämättä. Ne ihmiset jotka oireilevat ilman diagnoosia eivät sitä helposti saa. Sairaus todetaan magneettikuvauksilla, missä nähdään pikkuaivojen valuminen sekä rakenne poikkeavuus aivorungossa. Itse kuviin on hankala päästä oireilla, sillä lääkärit eivät osaa yhdistää sairautta ja laajaa oirekirjoa keskenään.
Osaako julkinen terveydenhuolto hoitaa Chiari-potilaita?
Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa etteivät osaa. Osa syy siihenkin on etteivät he tiedä tästä sairaudesta juuri mitään. Vaikka tietoa on tullut lisää ajanmyötä niin harvinaiset sairaudet ovat harvinaisia eikä niitä välttämättä lääkärille tule vastaan työuran aikana. Minä en ole ensimmäinen potilas joka on enemmän perillä sairaudesta mitä lääkäri. Meitä sairastuneita on Suomessa arviolta 10 000 joista vain 4000-5000 oireilee. Meitä ei siis hirveästi ole.
Tulevaisuuden suunnitelmat mihin sairaus vaikuttaa?
Jos sairastaisin pelkästään Chiaria niin tähän voisin laitella pitkän listan asioita joita haluan tehdä kivuista huolimatta. Monisairaana ihmisenä tämä on kuitenkin melko mahdoton tehtävä. Liki kaikkeen mihin Chiari vaikuttaa, löytyy myös toinen sairaus joka jarruttaa. On kuitenkin yksi sellainen mitä haluan jatkaa tulevaisuudessa sairaudesta huolimatta. Nimittäin ratsastus. Kunhan molemmat jalkani leikataan ja suoristetaan helpottuu ratsastus siltä osin. Nykyisin polveni hankaavat ikävästi satulaa vasten. Jos Chiari pahenee tuoden mukanaan sietämättömän ponnistuspäänsäryn niin silloin joudun lopettamaan lopullisesti.
Miltä diagnoosin saaminen tuntui?
Voin sanoa että olin helpottunut mutta samalla vihainen. Lääkärit olivat leimanneet ties miksi hyyrypääksi vaikka diagnoosi on ollut heidän nenänsä alla kaikki nämä vuodet. Helpottunut olin siksi että nyt viimeinkin tiedän itsekkin syyn näille oireille. En ole kuvitellut niistä mitään vaikka niin kovasti on muut päätelleet.
Saanko vertaistukea?
Arnold-Chiaria sairastaville löytyy facebookista tukiryhmä. Sen kautta olen oppinut lisää tästä sairaudesta ja toivoisin että olisi jokin linja mitä kautta saada tietoa tästä sairaudesta enemmän muillekkin. Tukiryhmässä on ollut lohduttavaa se etten ole yksin tämän kanssa, vaan meitä oikeasti on ja jokainen meistä on erilainen.
Tässä pientä infopakettia siitä mitä on Arnold-Chiarin -oireyhtymä. Oma taisteluni jatkuu edelleen oikean hoidon saamisen kanssa.
Aina traktori ei ole ollut traktori! Suomessa traktoria kutsuttiin ensin höyryauralaitokseksi ja sen jälkeen moottorivetäjäksi.
Aikaa on kulunut jo reipas viikko ja vasta nyt pääsen kirjoittelemaan kyseisestä aiheesta. Päätettiin lähteä sukulaisteni luokse, joten keskityin kaikkeen muuhun kuin blogin kirjoittamiseen. Mutta mitä tulee itse Weteraanikonepäiviin, niin tästä tapahtumasta ajattelin enemmänkin kertoa kuvin. Kuten nimikin kertoo niin tapahtuma kerää ympäri Suomen ihmisiä ihastelemaan jotain sellaista, mikä on meidän isovanhemmille tutumpaa mutta meille ei niinkään, nimittäin wanhaa woimaa.
Ennen kumirenkaiden keksimistä renkaat olivat hiukan erilaiset mitä nykypäivänä.
Aina traktori ei ole ollut traktori! Suomessa traktoria kutsuttiin ensin höyryauralaitokseksi ja sen jälkeen moottorivetäjäksi. Ensimmäinen traktori saapui Suomeen vuonna 1901!
Kumirenkaat keksittiin 1930- luvulla kuten myös kolmipistenostolaite, jolla voitiin kiinnittää työkoneita.
Paikanpäällä pääsi ihastelemaan myös muitakin koneita kuin vain traktoreita. Weteraanikonepäiville tuodaan näytille myös vanhoja autoja. Itse en kyllä uskaltaisi liikenteeseen lähteä ajamaan jos omistaisin oikein vanhan auton. Pelkäisin sen puolesta liikaa. Vaan niin näitä kaunokaisia paikanpäälle ajettiin ja kierroksellekkin lähtivät kylälle, missä kyllä päät kääntyi takuu varmasti!
Weteraanikonepäivillä tuli nähtyä kaikkea Suomen historiaan liittyen. Rompetorilta löytyi kaikkea vanhaa tavaraa ja museokin oli auki, missä tuli piipahdettua. Siellä tuli opittua jotain ihan uutta. Olen aina luullut että murkina -sana on vain synonyymi ruualle. No se luulo ei ollut tiedon väärti! Ennen ateriarytmi oli erilainen eikä aamupalan jälkeen tullut lounas vaan murkina. Kun heräiltiin jopa kolmen aikaa yöllä töihin niin tuolloin syötiin aamupala. Nykyisen aamupalan virkaa ajoi tuolloin murkina. Murkinan jälkeen nautittiin sitten lounas. Uni- ja ruokailurytmit oli hiukan eri maata mitä nykyään. Ennen mentiin nukkumaan paljon aikaisemmin ja noustiin ylös huomattavasti aikaisemmin töihin mitä nykyään. Tuolloin luonnonvalo määritteli työajat, joten silloin piti olla valveilla kun luonnon valoa riitti.
Se mikä itseäni rompetorilla kummastutti ja ehkä vähän jopa turhautti, oli muumimukit! Miten ne liittyivät tähän nyt mitenkään? Myynnissä oli kaikkea vanhaa ja vanhoihin tapoihin viittaavaa kuten kunnon puukkoja, puisia keittiövälineitä, käsin tehtyjä kelloja etc. Mutta että muumimukeja!!
Weteraanikonepäivien erikoisuudet
Ja tähän loppuun vielä muutama erikoisempi laite sekä taiteellisempi kuva mitä tuli otettua.
Weteraanikonepäivillä tuli törmättyä mitä erikoisempiin laitteisiin, kuten maamoottoreihin!
En mene varmaksi sanomaan mutta tätä viritelmää kutsutaan traktorin takakaivuriksi
Tämä viimeinen oli kyllä melkoinen kertakaikkiaan! Nyt on nähty erikoisemmin vaivaa traktorin ulkonäköön!
