Raha omavaraisuudessa

Suomessa täydellinen omavaraisuus ei ole mitenkään mahdollista. Jokainen meistä tarvitsee rahaa. Jokainen meistä vain eritavoin ja rahaa menee erilaisiin asioihin. On aika avata omaa rahankäyttöä.

Olen joutunut pitämään somelomaa bloginin puolella nyt pidemmän aikaa. Syy tähän on ollut jalan suoristus leikkaus josta olen lähtenyt hyvin toipumaan. Kuukausi takaperin en olisi pystynyt pitämään jalkaa ala-asennossa niin pitkään että olisin saanut tekstiä aikaiseksi. Tietokoneella olen viimeksi käynyt parisen kuukautta takaperin. Nyt kuitenkin vointi sallii jo paremmin liikkumisen ja päätin että somepaussi saa luvan riittää! Täällä sitä taas siis ollaan! Tervetuloa mukaan!

Raha, tuo välitön paha

Raha tilanteeni ei ole mikään salaisuus. Onhan siitä puhuttu julkisesti Some deep storyn uudella kaudella. Tilanteeni ei ole vakiintunut tästä vaan kiikun tilanteessa edelleen, jossa nollatulot ovat hyvinkin mahdolliset. Kuvauksien aikana olin täysin riippuvainen mieheni rahoista. Ennen se saattoi olla täysin normaalia ettei perheeseen naisen kautta tullut tuloja mutta nykypäivänä se saattaa aiheuttaa riitoja, häpeää jopa eroja. Onneksi oma mieheni omaa ajatusmaailman että me vedetään yhtä köyttä ja että raha on tuolloin vain välitön paha.

Omavaraisuutta tavoitellessa varsinkin alkuinvestoinnit ovat kalliita. Jossain vaiheessa kuitenkin tilanne kääntyy ja kun homma alkaa rullaamaan paremmin, alkaa rahaa jäämään muuhunkin. Kun pelloilta saa kerrättyä talven juurekset sekä osan vihanneksista ja mahdollisesti seuraavan vuoden siemeniä niin rahaa säästyy siemenkustannuksilta ja talvella ruokakustannukset ovat pienemmät. 

Kannattaako eläimet omavaraisuudessa?

Tätä asiaa kannattaa pohtia ihan jo senkin kannalta että pystyykö kuinka pitkälle olemaan omavarainen eläinten kanssa. Eläimistä riippuen saa lihaa, maitoa, munia, nahkaa, luita ja kenties se tärkein eli lantaa. Meillä tilanne on sellainen että eläimille omista pelloista tulee aika paljon, joten esimerkiksi heinää ei tarvitse ostaa. Meillä heinän syöjiä ovat nyt kanit, vuohet ja jos tulevaisuuden suunnitelmat pystytään toteuttamaan niin naudat myöskin. Kanat veroittavat tietysti oman osansa heinistä. Näille kaikille heinät saadaan niitettyä omilta pelloilta. Myöskin eläimille tulevat juurekset saadaan omista pelloista.  Jos kaiken joutuu ostamaan muualta, tulee eläimille hintalappua vuosittain reippaasti. 

Vinkkejä siemenhankintoihin

Jokainen puutarhuri joutuu ostamaan siemeniä. Riippuen puutarhan suuruudesta ja satotavoitteesta kannattaa vilkaista myös ulkomaiden siemenkauppoja. Itse olen tilannut tulevan kasvukauden siemenet Saksasta Samenhous nimisestä paikasta. Harmikseni huomasin että tuolta tilaamani, parasta ennen päiväyksen ohittaneet chilit eivät lähteneet itämään paria lukuunottamatta ja niistäkin toisen söi kissa kun sai taimet käpäliinsä. Muuten olen hintoihin ollut tyytyväinen vaikkei sitä kautta kaikki siemenet ole halvemmasta päästä. Tästä syystä kannattaa vilkaista myös muiden paikkojen hintoja vertailu mielessä. Samenhouselta tilasin taimiastioita, jotka olen todennut hyviksi ja halvoiksi. 

Huomioikaa se ulkomaisilla sivuilla seikkaillessa että Eu:n ulkopuolelta ei siemeniä saa tilattua niin helposti tiukentuneiden säädösten myötä ja nyt tilannetta hankaloittaa Brittien ero Eu:sta, sillä Britit ovat suuri siementen tuottaja maa. Toivottavasti Eu saa tehtyä sopimuksen, jonka myötä siementen tuonti jatkuisi Euroopan alueelle kuten tähänkin asti.

Taimiastioissa ensimmäiset tomaatit ovat itäneet

Suuremman viljelyalueen haasteet

Meidän tila lasketaan pieneksi mutta viljeltävää aluetta on yli 10 hehtaaria eikä meillä ole suurempaa eikä oikein pienempääkään kalustoa peltotöihin. Töitä siis riittää mutta katteilla peltotöitä saadaan hieman vähennettyä. Siemeniä peltoon uppoaa melkoinen määrä ja tällä hetkellä siemeniin onkin mennyt yli 200€ eikä mukaan ole laskettuna siemenperunoita tai sipuleihin menevää rahaa laisinkaan. Myöskin marjamaan kulut ovat vielä kysymysmerkki. Miten ihmeessä uskallamme investoida tälläisillä summilla suureen peltoalaan näin pian? 

Niin tosiaan. Meidän pellot ovat tukikelpoisia ja vaikka toisinaan tekisi mieli heittää tukiviidakko kankkulankaivoon ja jättää tuet nostamatta niin kuitenkin päätös alkaa kallistua sen puoleen että tuet pelloista nostamme. Minulle on sanottukkin että täytyy hölmö olla ettei tukia nosta mutta toisinaan on tullut mietittyä, jos alasta ei kuluja tulisi niin voisi hyvin olla ettei me tukia nostettaisi. Olisiko se kaiken sen stressin ja säädösten noudattamisen arvoista? Uskon että kaikki tulee vielä kääntymään parhainpäin. Tuet olisivat kieltämättä taloudellisena tukena toiminnassa, sitä en voi kieltää.

Koska meillä ei ole kalustoa, joudumme maksamaan toiselle taholle siitä että pellot käännetään ja äestetään. Myöhemmin kesällä heinä pitäisi kaataa ja koska en todellakaan jaksa alkaa viikatteen kanssa kaatamaan yli kolmen hehtaarin alaa niin sama kuvio toistuu. Syksyisestä viljan korjuusta puhumattakaan. Rahaa siis tarvitaan ja toisinaan hirvittää miten meidän käy. On vain pidettävä lippu korkealla ja keksittävä aina se vaihtoehto B niin kauan kunnes voitetaan lotossa sopiva summa, eikös se näin mene!?

Toistaiseksi itselläni ei ole kuin arvailuja siitä kuinka paljon rahaa tulee menemään ja mitä tulemme säästämään mutta tulen päivittämään asiaa kyllä. Ensi vuonna olen jo paljon viisaampi ja tilanne pelloillakin hellittää. Alku on aina se kaikkein raskain.

Itselläni ei hirmuisesti ole teille vielä kerrottavaa eikä kauheasti neuvoja joten itsekkin mielenkiinnolla odotan mitä muut ovat pohtineet asian tiimoilta. Onhan taas kuun ensimmäinen maanantai ja se tarkoittaa yhteispostausta omavaraisuuteen tähtäävän poppoomme kanssa.

Suunnitelmia vuodelle 2020

Omavaraisuuden suhteen vuosi 2020 on sellainen vuosi että jos hippunen on vielä laiskuutta mukana niin nyt on niiden aika karista. On aika vaihtaa isompaan vaihteeseen!

Taas on vuosi vaihtunut ja omavaraisuudesta höpöttävät ovat täällä taas ja näin vuoden alkuun ajateltiin kertoa hiukan että ketä me oikein ollaan ja missä päin asutaan. Ilokseni teille kerron että nyt meidän tila saa viimein nostaa jalan kytkimeltä ja omavaraisuus astetta nostettua. Hiukan tulevaisuus vähän hirvittää sairauksieni takia mutta jos nyt jään märisemään, en koskaan pääse liikkeelle.

Naamalleen kaatuminen olikin hyvästä

Menneisyyteni on täynnä kaikkea muuta kuin onnistumista ja omavaraisuudesta haaveilua. Olen valehtelematta heittänyt vuosia hukkaan ollessani tuuliajolla, tietämättä mitä oikeasti elämältäni halusin vaikka kiven kovaa intin että sävelet on selvät. Kun hain avioeroa ja kaaduin näin sanotusti naamalleni, alkoi ajatus juosta kirkkaammin kun kulissit kaatuivat. Vaikka ensimmäiset vuodet eron jälkeen olikin sitä että nuolin haavojani ja keräsin täristen itsetunnon ja mieleni rippeitä kasaan, alkoi pieni haave itää. Kun löysin rinnalleni miehen joka tuki ajatusta omavaraisemmasta elämästä, liimaten sirpaleet mosaiikiksi, alkoi ajatus kukoistaa entisestään. 

Löysimme tilan jonka tyhjä navetta, tuulessa kuiskivat pellot, vanha hirsitalo sekä järven vieno liplatus kutsuivat luokseen. Nykyisin kutsumme tätä kaikkea kodiksi. Ja mikä vielä sen ihanempaa kuin koti, joka toimii eräänlaisena ruokavarastona.  Rehellisesti sanottuna en usko että kukaan omasta perheestäni olisi uskonut että vihaa ja raivoa täynnä olevasta teinistä kasvoi se mitä olen nyt. 

Peltojen jälkeen pääsee suoraan veden äärelle

Uskon että osa syyllinen omavaraistelu innon syttymiseen oli puhtaampi ruoka. Olen huomannut sen että mitä enemmän prosessoitua ruokaa syön niin sitä voimakkaammin reagoin. Mahaa juilii, on huono olo, veto on pois. 

Vai liekkö asialla kuitenkin rakkaus siihen itse tekemiseen sekä usko siihen että itse kasvattamalla voisin säästää muutaman sentin tai jopa euron. Vai kenties se että haluan mahdollistaa perheelleni puhtaamman ruua, tietäen mistä se on peräisin, miten kasvatettu ja minkälaisin menetelmin.

Tervetuloa Kalpakkoon!

Täällä ollaan Kalpakossa, meidän kotona. Olen itse vajaa kolmenkymmenen ikäinen tilan emäntä. Tilan isännästä sen verran että hän ei ole lämmennyt ajatukselle että vierailee jutuissani mukana, joten siksi hän ei blogissa näy. Jos tätä nyt joku on jäänyt miettimään. En siis asustele yksin vaikka yksinäni täällä huutelenkin. 

Tilan perheeseen kuuluu myös neljä pientä petoa, joista räpsin kuvia välillä ehkä vähän liikaakin instagramin puolelle. Ei nuita kissoja osaa jättää ulkopuolellekkaan. 

Meidän tila on melko koskematon 1960 luvun navetoineen. Navetta on kyllä melkoinen helmi. Rakennus tuntuu sokkeloiselta mutta se on rakennettu ajatuksella ja jokaisen oven takana on jotain minkä pystymme hyödyntämään. Vaikkemme tee sitä niinkuin on alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi navetan puolelle rakennettu rehusiilo ei tulevaisuudessa täyty heinällä vaan juureksilla jos vain saamme lämpötilan pysymään sopivana. Siilo on upotettu maan sisään ja korkeutta piisaa navetan ylisille asti. Se mikä mieltä lämmittää kovasti on se että ladon puolelta pääsee siiloa täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Jääkellarissa on vähän sama taktiikka. Traktorisuojan puolelta jääkellariin pääsee täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Asiat on rakennettu järkevästi ja helpottamaan täyttöä ja käyttöä. Näistä molemmista olisi tarkoitus tehdä kellareita. 

Kuva viime kesältä. Talo jota kodiksi kutsumme

Talomme itse on rakennettu alunperin 1890 luvulla. Tarkkaa vuotta ei ole tiedossa. Taloon ei juurikaan ole koskettu. Ainoat suuremmat muutokset ovat olleet ne kun taloon on tehty laajennus vuonna 1950 luvulla. Tuolloin talo sai kaksi huonetta lisää, ruokakomerosta on aikoinaan luovuttu ja sen tilalle on rakennettu kylpyhuone sekä ulkovuori, joka on rakennettu samaan aikaan laajennuksen kanssa. Ruokakomero on aikoinaan ollut niin iso että kylpyhuoneen seinän taakse on jäänyt käytävä, josta pääsee takaovelle ja saman käytävän alusta lähtee myös portaat kellariin, joka sijaitsee kylpyhuoneen alapuolella.

Niin mitenkäs tämä muu pihapiiri? Pihapiiri on aika iso ja sinne mahtuu niin tulevaa teurastustilaa, sikalaa, yrttitarhaa, marjamaata, pienempää puutarha aluetta mehiläisineen sekä vanha vilja-aitta, jonka olemme ottaneet uudelleen alkuperäiseen käyttöön. Saatoin mainita että tällä tilalla on kapasiteettia vaikka mihin ja sen pyrin saamaan uudelleen kukoistukseensa. 

Suurempi harppaus eteenpäin

Kuten vähän aiemmin mainitsin niin tuleva vuosi puhaltaa ihan uudesta suunnasta. Meidän tilalla alkaa viljelyt vähän suuremmassa mittakaavassa. Viime kesänä meidän pellot olivat vielä vuokralla joten emme itse päässeet kunnolla viljelemään. Toisaalta hyvä niinkin, sillä ehdimme keskittyä muihin asioihin. Samalla kypsyi ajatus myös siitä että lähdemme kasvattamaan tuotteita kausiluontoisesti myös myyntiin asti.

Se mitä pitäisi tehdä on hävyttömän pitkä lista. Ennenkuin hyppään niihin niin haluaisin kertoa kuinka innoissani olen ajatuksesta että tulevana syksynä saan talveksi valtaosan ruuasta omasta maasta. Myöskin lihaa tullaan kasvattamaan huomattavasti enemmän. Ehkä kunnianhimoinen ajatus ettei kissoille tarvitsisi koko vuonna ostaa kaupasta lihoja mikä tietää että lihaa pitäisi kyetä tuottamaan arviolta 570 kiloa. Haaste on heitetty ja siihen tähdätään.

Marjamaa

Viljelyn aloittamisen lisäksi yksi suurempia haasteita keväälle on marjamaan teko. Puhuin aiemmin siitä kuinka paikka marjamaalle on päätetty. Nyt on mietinnän alla se kuinka paljon mitäkin istutan. Ajattelin että kyntöön menee vain vadelmille ja mansikoille menevät alueet. Syykin on hyvin yksinkertainen. Olen sen verran laiska etten jaksa lähteä hakemaan tuoretta heinää yhtään sen kauempaa kuin on pakko. Keväällä meillä käy jo kova puputus kanilassa ja patakanit on todella edullista kasvattaa omalta tontilta kerätyillä tuoreilla heinillä. Marjamaalle jää väkisinkin alueita missä heinä saisi kasvaa joten käytetään sekin alue siis hyödyksi ja kyntämättä kun kerran valmiiksi jo heinää kasvaa.

Mutta tosiaan! Tilaa on mutta miten sen käytäisinkään? Istutettavien lista ei nyt järjetön ole mutta kun ottaa huomioon sen että haluan saada omat mehut, hillot ja hyytelöt unohtamatta tuorekäyttöä sekä talven varalle pakkaseen keräämistä niin kaikkea saa olla pikkuisen reilummin.

  • Mansikoita
  • Vadelmia
  • Marja-aroniaa
  • Tyrniä
  • Omenoita

Eihän nuita nyt mahdotonta lajikirjoa ole tulossa mutta on tuossakin tekemistä. Moni on sanonut että miksi kaikki pitäisi kerralla istuttaa. Ai miksi? No ei sitä satoa tule ellei istutuksia tee. Omenat, aronia ja tyrni vie kuitenkin useamman vuoden ennen satoikään tulemista. Miksi viivästyttää sitä? Kysyy turhautunut puutarhuri.

Kevään pitkä työlista

Yrttipenkki

Yrttipenkin kanssa menin metsään jo viime keväänä.Minun oli tarkoitus se jo tuolloin aloittaa mutta huomattuani etten millään ehtisi siihen kylvää mitään, jätin koko operaation. Joku fiksuhan olisi tehnyt alueen valmiiksi ensikevättä ajatellen mutta itse en niin tehnyt. Nyt se sitten odottaa taas tekijäänsä keväällä. 

Kasvulavat jäivät kieltämättä ihan liian mataliksi. Haluan niistä hieman korkeampia ja kevennän savivoittoista kasvualustaa jotteimaa olisi liian raskasta. Koska kierrätän ennemmin pihasta löytyvää kuin ostan uutta niin korotan kasvualustoja vanhoja tiiliä käyttäen. Tontille on aikanaan dumpattu jonkun toisen huushollin tiiliä ja nyt nekin roskat päätyy toiseen käyttötarkoitukseen.

Lavojen kohottaminen
Marjapensaiden leikkuu ja siirto

Viinimarjojen kanssa tulee melkoinen hoppu myöskin. Pensaat ovat olleet hoitamatta monta monituista vuotta ja linnut ovat levitelleet tontille siemeniä minkä vuoksi taimia löytyi sieltä täältä liki 10. Arkeologilta sain luvan kaivaa pensaat ylös ja istuttaa pihalle muiden joukkoon. Villiintyneet marjapensaat pitäisi leikata ja liian tiheitä pensaita karsia. Myös joukkoon eksynyt vadelma pitäisi nostaa ylös.

En pidä  raparperin tämän hetkisestä paikasta yhtään! Siksi aionkin siirtää sen kukkapenkistä takapihalle ihan omalle alueelleen. Alue mihin ajattelin raparperin istuttaa on tällähetkellä vadelmien valtaama. Miten takapihalle onkin päässyt ilmaantumaan vadelma saareke?

Raparperin siirto uuteen penkkiin
Kasvihuone

Sain viimein sen kauan kaipaamani kasvihuoneen! Suunnitelmat vain muuttui sillä alkuperäinen suunnitelma tehdä kasvihuone ikkunoista ei olisi tullut toimimaan raskaan rakenteensa vuoksi. Siksi ostimme kevytrakenteisen tunnelikasvihuoneen. Alue mihin kasvihuone tulisi täytyy ensin puhdistaa ylimääräisestä kasvustosta ja yllättääkö ketään jos sanon että valtaosa näistä kasveista on vadelmaa. Sitä on tontilla vähän joka paikassa.

On myönnettävä etten ole koristekasvi ihminen mutta silti suunnitteilla olisi tehdä kahdesta penkistä entistä ehommat ja etupihan pensaiden paikalle istuttaa kukkia. Sen verran viime syksynä aloitin että toista penkkia tyhjensin kasvustosta ja pensaat olen kaikki kaatanut alas. Enää pitäisi kaivaa juuria ylös.

Kukkapenkin ehostus
Nokkospenkki

Pidän nokkosesta! Siksi haluankin nokkoselle ihan oman penkin. Paikka minne nokkosta suunnittelin ei ole vadelmien peitossa mutta paikalla on ollut joskus jokin rakennus ja sen rauniot ovat vielä paikoillaan. Suurimmat hirsien rippeet siirrän polttopaikalle mutta maatuneimmat annan jäädä maahan ja levitän vain hiukan multaa päälle ja nokkosten kylvö voi alkaa. Tulen varmasti myös istuttamaan tontilta muualta löytyviä nokkosia penkkiin ja toivon saavani satoa jo samana vuonna.

Tarvitsen pihalle lisää tilaa avomaatomaateille. Siksi aloitin viime vuonna parin alueen raivaamisen mutta työn keskeytti ikävämpi roskalöytö. Jonkun toisen talon kaakeleita ja muuria oli kipattu pihalle sen kummemmin peittelemättä. Tiilet annoin eteenpäin ja kaakeli/betoni silppua olen hävitellyt. Romua löytyy mitä enemmän saan vadelmia raivattua pois tieltä. Mutta olen päättänyt että tähän tulee uusi penkki niin siihenhän tulee vaikka tulisi mammutin luita vastaan! Minun ja tomaattien välille ei tule mikään!

Avomaatomaateille uusi penkki

Näin lyhykkäisyydessään töitä kyllä riittää! Tähän päälle vielä peltohommat. Työni keskittyy pitkälti kevääseen. Jos sen yli selviän niin loppu kesä menee kevyemmin.

Jännitystä lisää tuo pian koittava leikkaus. Siitä kerron seuraavaksi ja luvassa on ihan videota aiheesta. Jos en toivu ennen kevättä, voin unohtaa kaikki nuo edellä mainitut työt. Onneksi on aikaa mutta riittääkö se? Se jää nähtäväksi.

Lisää suunnitelmia vuodelle 2020 pääset lukemaan alla olevista linkeistä! Antoisia lukuhetkiä!