Kotivara, hätävara

Tiesitkö että jokaisessa asunnossa tulisi olla ruokaa ja juomaa niin että niillä kyseinen jääkaappikunta pärjäisi seuraavat 72 tuntia? Entä miten kävisi jos tälläinen tilanne tulisi oikeasti kohdalle? Kun kauppoihin ei pääsekkään eikä sähköä ole. Tähän asiaan päätettiin tarttua ihan yhteistuumin eli kyseessä on yhteispostaus ja tällä kertaa mukana on myös uusia blogeja joita emme ole ennen vielä näissä yhteispostauksissa ole päässeet lukemaankaan. Ja hei! Valehtelematta olen innoissani tästä ja tiedän muuten sen että saan jättää paljon asioita pois sillä jutusta muuten tulee kirjan pituinen!

Tämän hetken kotivara

Olen miettinyt sitä miten meille kävisi jos sähköt katkeaisivat eikä kauppoihin pääsisi kolmeen päivään. Mistä vesi? Entä onko ruokaa? Miten eläimet? Lämmitys? Entä peseytyminen? 

No sehän selviää kun alkaa mietiskelemään. Sen jo osaan ihan suoriltaan sanoa että kolme päivää menisi kevyesti kotivaran turvin eikä meillä tarvitse tinkiä juuri muusta kuin valon määrästä ja helposta, puhtaasta vedestä.  

Meidän kuiva-aine kaapista löytyy aina pastaa. Joko itse tehtyä tai kaupan mutta sitä on aina ja minut tuntien sitä on vähintään arviolta 1000g eri muodoissa. Kaapin kätköistä löytyy aina vakiosti vähintään kaksi-kolme kiloa jauhoja. Tällä hetkellä kaapissa on yli 13 kiloa jauhoja. Älkää kysykö miksi! kaapista löytyy aina jonkinlaisia säilykkeitä. Kalaa, ananasta ja tomaattia nyt lähinnä mutta onhan sekin jo eteenpäin. Riisiäkin meillä tuntuu eksyneen kaappiin ja nyt on viime vuosi menty muutaman kilon riisi jemmalla. Tämän selitän sillä että kanat tykkää riisiherkuista ja itse ostan sitä viiden kilon säkin kerralla. Orava kun olen ja menneisyyden haamut vielä sen verran kummittelee että ruokaa täytyy olla kaapeissa. Eikä unohdeta hunajaa! Mehiläisten ahkeroinnin vuoksi keittiöstä löytyy aina (ainakin tästä vuodesta eteenpäin) useampi kilo hunajaa!

Kaapeista löytyy perustarvikkeita kuten sipulia, voita, jogurttia ja jonkinlaisia salaattiaineksia. Jogurtille annan erikois maininnan, sillä sitä kaapissa tuntuu olevan aina useampi purkki niin että määrä hipoo puolta kiloa. En tiedä mikä ytty niitä on ostaa aina niin paljon kerrallaan mutta eipähän tarvitse heti olla kaupassa ostoksilla! Kellarista löytyy lisäksi vielä monta kiloa perunaa joten näiden ruokien kanssa mennään jo pitkälle.

Viime syksyn satoa joista osa on kuivattu.

Kellarista puheenollen! Jos sähköt sattuisi katkeamaan niin minun ei tarvitsisi miettiä jogurttieni surkeaa kohtaloa vaan voisin kiikuttaa ne kellarin viileyteen turvaan. Jääkaappia ei siis tarvitse ahmia tyhjäksi vaan tavarat siirtää kaikki kellariin tai kellarin rappuun. Kellarihan on tietysti pilkko pimeä eikä sinne tule valoja mistään niin on hyvä muistaa että asunnosta löytyy aina kynttilöitä. Tykkään poltella niitä ja kannan niitä Laikku kissani haudalle.

Vaan mitenkäs sitten ne tavalliset toimet jotka vaativat vettä?

Me olemme sen verran onnekkaita että asumme hyvin lähellä järveä, joten vettä pystymme hakemaan järvestä. Järven vesi ei ole mitenkään järin kirkasta joten vettä joutuisi seisottamaan jotta enimmät moskat laskeutuisi pohjalle. Vesi olisi hyvä myös keittää ja jotta ei tarvitse olla kokoajan lieden ääressä niin lämmitys onnistuu paremmin saunan vesipadassa. Vesipataa voi hyödyntää myös pyykkiveden lämmitykseen sekä siihen mihin se on tarkoitettukkin eli kylpyveden lämmitykseen. 

Mitenkäs eläimet?

Navetassa ei oikeastaan muuta muutosta tulekkaan kuin se että pimeyden laskeuduttua emme siellä enää kävisi koska emme näkisi mitään. Kissojen kohdalla saattaa tulla jännät paikat, sillä jos katkos tulisi kesällä niin pakastimet lähtisivät sulamaan, jolloin tehtäisiin extra työtä että pakastimet pysyisivät mahdollisimman pitkään jäässä. Kissoille ruokaa pakkasesta ottaisin ulos kerralla suuremman määrän, laittaisin lihat kylmälaukkuun ja laukun kellarin viileyteen. Jos sattuisi niin että pakasteet pääsisi katkon vuoksi sulamaan, eikä niitä kissat ehtisi syödä ennen pilaantumista niin hidastaisin pilaantumista  kypsentämällä lihat. Onneksi kissat eivät niin nirsoja ole etteikö hätätilanteessa maistuisi kypsäkin liha. 

Meille ei tulisi katkoksen aikana kylmä, sillä talomme lämpenee ainoastaan puulla. Ja enkä tarkoita nyt pannuhuoneessa tapahtuvaa puulämmitystä (mikä muuten, HOXHOX!, Vaatii sähköä) vaan jokaisessa huoneessa eteistä ja pesuhuonetta lukuunottamatta on oma tulipisteensä. Makuuhuoneessa on pönttöuuni, tuvassa on liesi ja leivinuuni, olohuoneessa ja perimmäisessa makkarissa on varaavat takat. Näiden turvin pysymme lämpimänä oli sähköjä tai ei. 

Talon lämmitys?

No ei. Kuten jo aikaisemmin paljastin niin meillä on tuvassa leivinuuni sekä puuliesi, joten ruokaa voidaan tehdä aika laajasti keitoista limppuun

Ei teillä taida tulla ongelmia ruuanlaitonkaan kanssa?

HEIHEIHEI!! UNOHDIT VESSAN!

No melkein. Se kun meillä ei tarvitse vettä tai sähköä toimiakseen oikein. Meidän vessassa majailee erittelevä kuivikekäymälä. Tämän vuoksi vedettömät ja sähköttömät pissareissut on meille jo arkipäivää. <3

Muuta extraa? Kaunista ja maukasta?

Sähköttömyyden voi toisaalta viettää myös nauttien. Kesän ja kevään aikana tuli kuivattua paljon tee aineksia ja kellariin on sujahtanut mehuja sekä hilloja. Mikäs siinä kuin lettuja paistamaan ja hilloa päälle. Kaappien päältä löytyy myös kuivattuja sieniä. 

Tulevaisuuden kotivara

Nykyisellä kotivaralla pärjäisimme reilusti yli kaksi viikkoa kahdestaan mutta mitenkäs tulevaisuus kun suunnitelmat ovat kuitenkin siihen suuntaan että tätä hommaahan laajennetaan. Aivan! Tulevaisuuden kotivara on paljon vankempi ja sen myötä meillä olisi myös mahdollista ottaa siipiemme suojaan meidän molempien sisarukset perheineen sekä molempien vanhemmat ja isovanhemmat jos tilanne sitä vaatii.

Mikä kaikki siis muuttuu? No ihan ensinnäkin se että viljelyä tulee huomattavasti enemmän mikä mahdollistaa suuremman ruokakunnan ruokkimisen oli vuodenaika mikä hyvänsä. Myöskin pihalla olevia kaivoja olisi tarkoitus puhdistaa ja tutkia, jolloin puhtaampaa vettä saisi ihan jo pihamaalta.

Viljelyn lisäksi haaveilen edelleenkin kotitarve naudasta joten muutama isompi ”muumuu” olisi harkinnassa. Meidän tämän hetkiset vuohineidit tuottaisivat toki maitoa mutta vuohien maitoa suunnittelin käytettäväksi juustoihin sekä sille ajalle kun lehmästä ei maitoa heru. Olisi siis aina jokin maidon lähde. Näin turvaisin rakkaan jogurttini saannin vähän varmemmin ja vielä kotitekoisesti. 

Myös kesäsikoja olen päässäni pyöritellyt pidemmän aikaa. Sioista saisin arvokasta lantaa pelloille ja ravintoa kissoille ja haaveilemalleni koiralle jota meillä ei vielä ole. Unohtamatta että vuoden synkimpänä päivänä voisi herkutella ihan oman sian pakaralla. ….Johan lähti taas laukalle mutta niinhän se aina kun pääsee makustelemaan tulevaa.

Myöskin viljan suhteen olen suunnitelmiani uhrannut. Mitä jos sitä tulevaisuudessa nostaisi kaapista sellaista jauhoa jonka onkin jauhanut itse. Myllyhän toki käy sähköllä joten jauhoja saisi myllätä tasaisin väliajoin jotta kaapissa olisi kotivaraksi jauhoja ja jos mylly vain on litistävää mallia niin siinähän pian käy niin että kaurahiutaleetkin tulee omasta takaa. Viljelyyn tulee niin kauraa kuin ohraakin. Saa vain nähdä miten niiden kanssa käy. Jos toivotusti eli hyvin niin kotivara tulee nousemaan näidenkin puitteissa. 

Näiden lisäksi kotivaraa olisi tarkoitus nostaa reippaammin purkittamalla lihaa. Näin liha säilyisi paljon pidempään eikä se vaadi pakastinta. Nämä minun suunnitelmat vain nielee rahaa ja sitähän minulla ei tunnetusti ole. 

Mukana kotivaran mietteissä ovat:

Kesän aikana touhuttua

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa.

Näin talven tullessa on hyvä vähän miettiä mitä asioita tuli kesällä tehtyä, mitkä jäivät tekemättä ja miksi ne jäi tekemättä. Tätä samaa asiaa pohditaan näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina porukalla. Omalla kohdalla kesä ei mennyt oikein mistään katsottuna niinkuin olin suunnitellut ja paljon töitä jää odottamaan kevättä.

 

Viiru yrittää palvelijaansa kovasti muistuttaa että jotain tärkeää meinaa unohtua! Tavarat pois lumen alta etteivät ne mene rikki

Tänä kesänä edistyttiin vähän vaikka masennus on meinannut ottaa välillä taas yliotetta olen silti tyytyväinen siitä että sain istutettua uusia marjapensaita vanhemman marjapensasmeren viereen. Istutettua tuli viisi mustaviinimarjaa, kaksi valkoviinimarjaa, kaksi viherherukkaa, kaksi punaista- ja keltaista karviaispensasta. Vanhempaa aluetta joudun karsimaan reilummalla kädellä sillä pensaat ovat levinneet ja villiintyneet vuosien saatossa. Laskin että pensaita olisi kolmetoista joista neljä olisi mustaherukkaa ja loput punaherukkaa. Pensaiden laskeminen siinä ryteikössä on melkoinen tehtävä.

Rakastan marjoja mutta vielä pitäisi opetella syömään niitä paremmin. Itse tehtyjä mehuja meillä kyllä kuluu ja punaherukka onkin siihen toimeen aivan loistava marja. Mustaviinimarjoista tehty hillo on taas niin hyvää että santsaan mustia ihanuuksia siihen tarkoitukseen.

Lavojen kanssa en ole varma otettiinko takapakkia vai edettiinkö kun askartelin niistä liian matalat. Pihalla kasvanut juolavehnä työntyi tietenkin läpi ja keväällä onkin juurien poistamisoperaatio ensimmäisenä vuorossa! Yllätyksekseni se maa mitä meille tuotiin oli hyvin niukka rikkaista. Ei niitä sitten noussut juuri yhtään!

Edistystä otettiin myös eläinten kanssa. Kolmen poppoon kanaparvi onkin nyt parinkymmenen nokan kanaparvi ja yksi uusi emokanikin saatiin ihmettelemään kanilaan. Vuohien kanssa ollaan hieman edistytty kun tulevat ovelle jo tukkeeksi kun tulen aitaukseen. Persoja ruualle näyttävät kuitenkin olevan mikä taitaa olevan minun pelastus näiden arkojen vuohien kanssa.

 

Pikkusisko sekä Hertta ovat kyllä uteliaita mutta vielä arkoja.

Eikä unohdeta mehiläisiä! Kesällä hain meille jaokkeen josta tein loppukesästä vielä toisen jaokkeen. Talvea vasten lähdetään nyt kahdella pesällä. Toinen pesä hieman hirvittää, sillä se jäi kahdella osastolla talvehtimaan. Pidetään siis sormet ristissä että eristäminen auttaa ja että tuleva talvi ei olisi kovin ankara.

 

Talvehtiva pesä on hiljainen ja näyttää elottomalta

Tekemättömien asioiden lista

Itseäni ärsyttää etten saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Jos tottapuhutaan niin en ole ihan varma mihin ihmeeseen kesä oikein meni. Tuntuu etten ole saanut aikaiseksi mitään.

Yrttitarhan rakentaminen ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Hiekkakuoppa on edelleen koskematon enkä ole nurmialuetta esikäsitellyt mitenkään. Tämä operaatio jäi kokonaan tekemättä kun huomasin etten ehdi kylvää mitään yrttejä vaikka kuink anopeasti homman saisin valmiiksi. Lavojen rakentaminen ja vadelmaryteikön hävitys siltä alueelta mihin suunnittelin avomaatomaatteja vei niin paljon aikaa että kylvöt olisivat myöhästyneet niin pahasti että se työ olisi valunut täysin hukkaan. Toisaalta olen hiljaa tyytyväinen kun en ehtinyt kylvää mitään. Huonon kesän vuoksi itäminen olisi ollut heikkoa ja kasvu vielä heikompaa. Olisin vain heittänyt siemenet hukkaan.

Samassa jamassa on myös raparperipenkki. Alue on tällä hetkellä täyttä vatukkoa joka pitäisi ensin nykiä ylös. Sekin jää kokonaisuudessaan ensivuoteen. Tekemättä jäi myös marjapensaiden leikkaaminen. Tämä ärsyttää suunnattomasti! Tälle en muuta syytä keksi kuin älytön kiire vähän joka suuntaan. Ainoa lohtuni on että toimin lähes koko kesän yksin.

Tekemättä jäi myös yhden syreenipensaan nurin kaataminen. Haluan siitä vähän sievemmän, enkä saa sitä ellen rojauta vanhaa ensin nurin. Samaan hengenvetoon totean että istuttamatta jäi myös ostamani terijoensalava. Salavan paikalla on vielä turhan iso kanto kaadetusta pihlajasta. Onnekseni salava on sinnikäs kasvi joka kyllä pärjää kevääseen. Pihlajan paikalle toivoisin puun tuomaan hiukan erilaisuutta muuten niin avoimeen pihaan. Vanha haarautunut pihlaja päädyttiin kaatamaan hallitusti ennenkuin se kaatuu omia aikojaan.

Tekemättömien asioiden listaan päätyi myös kasvihuoneen rakentaminen mutta siihen on ihan syykin. Saimme vasta kesän lopussa arkeologin käymään tekemässä tutkimuksia paikalla minne suunnittelimme kasvihuoneen. Lupa saatiin mutta enää ei ruettu rakentamaan. Olihan kädet täynnä töitä jo muutenkin. Tosin perustuksia emme saa askarrella kasvuhuoneeseen joten sen pitäisi olla kevyt ja suunnittelemani ikkunoista tehtävä kasvihuone on aivan liian painava. Joudun siis hylkäämään tämän suunnitelman ja etsimään kevyempiä materiaaleja. Toki mietittiin että tehdään kaksi kasvuhuonetta. Toinen pienempi ikkunoista ja toinen isompi jostain kevyemmästä materiaalista.

Ei ne suuret harppaukset vaan pienet askeleet

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa. Viimeksi viime lauantaina. Tätä kirjoitellessa siis eilen. Illalla hengittäminen kävi kipeää. Tein paljon asioita kerralla ja olin pitkään liikkeellä. Kanalan ja tipulan tyhjennys, kanien häkkien siivoaminen, patakanien asuinpaikan puhdistus ja ladon siivoaminen. Unohtamatta että siinä samalla tuli navetan käytävä lakaistua ja nyt joka paikka on kuin viimeisen päälle. Maksoin siitä illalla sillä että hengittäminenkin kävi kipeää. Kylkien kohoaminen tuntui pistävältä kivulta. Syvään hengittämisestä ei edes puhuttu. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu.

Kesä ei siis ole mennyt niin lennokkaasti kuin olisin halunnut mutta olen saanut kuitenkin jotain myös aikaiseksikkin. Etupihalta mylläsin kukkapenkin niin että pääsen keväällä helposti juurien kimppuun ja kylvämään uusia siemeniä, etupihalta katosi myös kaksi pensasta joiden juuret nostan keväällä ylös. Navetan edustalta kaatui yksi hanhikki jonka juuret nostan ylös kunhan kevät sallii. Kanila edestä katosi vuorenkilvet ja sieltä löysinkin kivasti kiviä yrttitarhaa ja kukkapenkkiä varten. Talon kyljestä napsin alas myös koristevadelman ja tulihan se yksi ruusupensas hävitettyä takapihalta samoin kuin se ryteikkö mihin värkkäsin tomaateille penkkiä.

 

Sinne meni villiintynyt ruusuryteikkö

Tuli samalla tutustuttua talon alla sijaitsevaan kellariin paremmin kun tein sinne suursiivon! Putkiremontin jäljiltä kellarissa oli niin ruukkusoraa kuin putken pätkiä. Edellisiltä asukeilta oli jäänyt kellariin tyynyjä, peitto, tyynyliinoja ja styroksia. Hyi!! Ne sai yllättävän lentävän lähdön pois sieltä!

Tuota ihanaa vehreyttä jäin kaipaamaan. Ihan kuin en olisi viime kesänä saanut sitä tarpeeksi. Odotan nyt jo tulevaa kasvukautta. Keväästä lähtien on melkoisen iso vaihde päällä sillä tekemistä on ja paljon! Operaatio kylvö ja istutus voi alkaa! Meillä on hiukan isompi puutarha. Viljeltävää alaa on useampi hehtaari joten ensi syksynä odotan sitä että talvella ei juuri juureksia tarvitse kaupasta ostella! Vanhasta rehusiilosta pitäisi askarrella yksi kellari lisää ja päästä sekin ”koeajamaan”. Eläimille on luvassa ihan omat rehujuurekset mille tarvitaan ilmanmuuta tilaa!

 

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste

Tämä kaunis sarka on varattuna ja tälle alueelle olen suunnitellut mansikoita, vadelmia, tyrniä, omenoita ja kävi tuossa mielessä että miksen istuttaisi tänne marja-aroniatkin. Rahanmeno hirvittää jo tässä vaiheessa sillä halpaa lystiä taimien hankkiminen ei tule olemaan.

Navetan ja kanilan puolella tulee olemaan myöskin muutoksia!

Olen todennut että kanilamme on liian pieni . Itseäni ahdistaa häkit jotka näen liian pieninä. Siksipä niitä laajennetaan ja ne laajenee heti tuplasti. On emoillakin sitten enemmän tilaa hoitaa poikasiaan kun ne lähtevät liikkeelle. Kanilan vieressä on heti varasto josta teemme kanilaan lisäsiiven. Näin ollen toiselle puolelle rakennetaan peilikuvana häkit ja vanhoista häkeistä irroitetaan väliverkot jolloin kaksi pienempää häkkiä onkin yksi iso häkki.

Myöskin kanala saa uutta ilmettä kun kanat saavat ulkoaitauksen minne pääsevät suoraan ikkunasta tepastelemaan. En vielä tiedä miten ikkuna kannattaa murjoa irti mutta se on sen ajan murhe kun rakennus urakka aloitetaan. 

 

Mitähän muut ovat saaneet aikaan ja mitä jäi tekemättä? Alla linkkejä joista pääset lukemaan mitä suunnitelmia muilla omavaraisuudesta kiinnostuneilla on.

Harmaa torppa

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Tsajut

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Laura eli Javis

Jovelan talopäiväkirja

Alussa oli Vehkosuon

Lisää otsikkotekstisi tähän

Puutarhassa kiertää

Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan.

Kierrättämisestä puhutaan paljon ja ihan syystä. Meistä jokainen tietää että kierrätetyt roskat päätyvät joko uudelleen kiertoon tai niistä kehitellään jotain ihan uutta, miksei puutarhassa tehtäisi samoin? Moni tekeekin ja ihan huomaamatta. Useammalle on itsestäänselvyys että biojätteet menee kompostorin kautta sinne, missä multaa nyt tarvitaankaan. Kuten muutkin omavaraisuuteen tähtäävät bloggaajat, myös minä aion kertoa omat kierrätysvinkkini joita käytän omassa puutarhassani.

Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Ja puhun nyt ravinteiden kierrosta. Jokainen kasvi tarvitsee lannoitteita. Toiset enemmän kuin toiset, mikä on otettava huomioon viljelykierrossa mutta ei nyt takerruta siihen. On päivänselvää että ravinteita kierrätetään viljelykierron sekä biojätteiden kautta mutta entäs muut jätteet? Kuten ihmisten omat? Niin, tämä herättää kummastusta ja jopa vieroksuvia ajatuksia. Meillä kotona tämä ajatus lähti heti liikkeelle kun putkiremonttia tehtiin. En halunnut tuhlata vettä ja energiaa siihen että minun jätökset käsiteltäisiin jossain laitoksessa. Parin vuoden kompostointi on tarpeen enenkuin lannoite päätyy takaisin kiertoon. Virtsa taas käy lantrattuna hyvänä lannoitteena myöskin.

Peltoalaa löytyy paljon mikä vaatii hoitoa ja huolenpitoa

Meille kaikille on tuttua että lannoitteita laitetaan peltoon ja se että lannoite kynnetään maan sisään tämän jälkeen piiloon haisemasta. Meidän tavoin homma ei menekkään ihan niin. Lannoittamisen jälkeen lanta kyllä käännetään peltoon, mikä tarkoittaa sitä, että meillä peltoja ei käännetä joka vuosi koska peltojakaan ei lannoiteta yhtä tiuhaan. Eikä tämä tarkoita kuitenkaan sitä ettei peltoja huollettaisi, päinvastoin.

Viljelykierron mukaan sellainen peltolohko johon olisi tulossa paljon ravinteita tarvitseva kasvilaji, saa enemmän lannoitteita sekä perusteellisen maanmuokkauksen. Kannattaa huomioida että kyseiselle peltolohkolle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka hyötyvät toimenpiteestä eniten. Hyvänä esimerkkinä peruna. Perunan vuoksi maan muokkausta tapahtuu valtavasti ja peruna vaatii runsaasti ravinteita. Perunan jälkeen voi samalle peltoalueelle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka vähentävät tautipainetta perunalle ja joiden sadonkorjuu vaatii vähän maanmuokkausta, jolloin maakin saa levätä. Hyvänä lisänä olisi jos maahan jäisi perunan jälkeen orgaanista maa-ainesta, sillä perunasta sitä jää aika vähän.

Miettimään olen jäänyt sitäkin että eikö olisi näppärää käyttää hyödyksi edellisen vuoden kasvijätteet katteena tulevaan vuoteen. Esimerkiksi herneestä jää paljon kompostoitavaa ellei varsia kerää eläimille syötäväksi ennenkuin ne puutuu. Mielessä kävi yrittää käyttää herneen varsia katteena seuraavan vuoden kasveille. Sen verran vain tekee penkkiin tilaa että kylvörivin saa tehtyä ja katsoo että kasville jää valoa. Kuka tietää kuinka susi tämä ajatus on mutta yritetään.

Kierrätyskikkoja

Kuten tavallista niin juttuhan lähti rönsyilemään. Vaan haittaneeko tuo. Sitä olen vain jäänyt miettimään että mahdetaanko me kierrätää jopa liikaakin. Itseäni kummastuttaa syksyisin lehtien siirtäminen kompostiin muhimaan ja keväällä nurmen lannoitus. Eikö olisi helpompaa ja edullisempaa murskata lehdet ruohonleikkurilla syksyllä nurmelle lannoitteeksi? Keväällä sitten haravoisi ylimääräisiä pois jos sellaista jää näkösälle häiritsemään. Vaahteran kyllä ymmärrän sillä lehdet ovat aika isoja ja niiden murskaaminen on oma operaationsa. Jos vaahtera pihassa olisi niin käyttäisin lehdet kasvulavojen suojana ja katteena. Lehtiä tosin voi käyttää talvisuojana myös muille kasveille.

Toinen kierrätyskikka on vähän erikoisempi ja ei vastaan ole tullut kovin montaa joka tätä harrastaisi. Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan. Porkkana on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuonna porkkana kukkii. Päätin kiusallanikin testata tätä ja sain kuin sainkin porkkanan kukkimaan. Harmikseni kesä oli mitä oli minkä vuoksi kukinta viivästyi ja siemenet näyttää jäävän saamatta. Mutta toimii!!

Porkkanan kukka

Monella esimerkiksi porkkanan naatit menevät automaationa biojätteisiin. Meillä porkkanan naatit syödään joko itse tai sitten niistä pääsee nauttimaan eläimet. Nuoret porkkanan naatit toimii salaateissa sellaisenaan. syksyllä naatit päätyy eläimille ruuaksi ja niistä pääsee nauttimaan vähän kaikki. Tämä sama toimii muillakin juureksilla kuten punajuurella. Toimii niin tai näin niin ei ne hukkaan mene. Naatteja ja lehtiä voi kierrättää omassa puutarhassa monin eritavoin.

Nuoria porkkanan lehtiä

Muita puutarhassa kierrätykseen paneutuneita blogeja löydät alhaalta! Mukavia lukuhetkiä!

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Omavarainen/Jovelassa

Elämää korvessa

Metsäläisten elämää

Caramellia

Laura eli Javis

Kah-Villakoira

Rakkautta ja maanantimia

Luomulaakso

Vehkosuo

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Korkeala