Raha omavaraisuudessa

Suomessa täydellinen omavaraisuus ei ole mitenkään mahdollista. Jokainen meistä tarvitsee rahaa. Jokainen meistä vain eritavoin ja rahaa menee erilaisiin asioihin. On aika avata omaa rahankäyttöä.

Olen joutunut pitämään somelomaa bloginin puolella nyt pidemmän aikaa. Syy tähän on ollut jalan suoristus leikkaus josta olen lähtenyt hyvin toipumaan. Kuukausi takaperin en olisi pystynyt pitämään jalkaa ala-asennossa niin pitkään että olisin saanut tekstiä aikaiseksi. Tietokoneella olen viimeksi käynyt parisen kuukautta takaperin. Nyt kuitenkin vointi sallii jo paremmin liikkumisen ja päätin että somepaussi saa luvan riittää! Täällä sitä taas siis ollaan! Tervetuloa mukaan!

Raha, tuo välitön paha

Raha tilanteeni ei ole mikään salaisuus. Onhan siitä puhuttu julkisesti Some deep storyn uudella kaudella. Tilanteeni ei ole vakiintunut tästä vaan kiikun tilanteessa edelleen, jossa nollatulot ovat hyvinkin mahdolliset. Kuvauksien aikana olin täysin riippuvainen mieheni rahoista. Ennen se saattoi olla täysin normaalia ettei perheeseen naisen kautta tullut tuloja mutta nykypäivänä se saattaa aiheuttaa riitoja, häpeää jopa eroja. Onneksi oma mieheni omaa ajatusmaailman että me vedetään yhtä köyttä ja että raha on tuolloin vain välitön paha.

Omavaraisuutta tavoitellessa varsinkin alkuinvestoinnit ovat kalliita. Jossain vaiheessa kuitenkin tilanne kääntyy ja kun homma alkaa rullaamaan paremmin, alkaa rahaa jäämään muuhunkin. Kun pelloilta saa kerrättyä talven juurekset sekä osan vihanneksista ja mahdollisesti seuraavan vuoden siemeniä niin rahaa säästyy siemenkustannuksilta ja talvella ruokakustannukset ovat pienemmät. 

Kannattaako eläimet omavaraisuudessa?

Tätä asiaa kannattaa pohtia ihan jo senkin kannalta että pystyykö kuinka pitkälle olemaan omavarainen eläinten kanssa. Eläimistä riippuen saa lihaa, maitoa, munia, nahkaa, luita ja kenties se tärkein eli lantaa. Meillä tilanne on sellainen että eläimille omista pelloista tulee aika paljon, joten esimerkiksi heinää ei tarvitse ostaa. Meillä heinän syöjiä ovat nyt kanit, vuohet ja jos tulevaisuuden suunnitelmat pystytään toteuttamaan niin naudat myöskin. Kanat veroittavat tietysti oman osansa heinistä. Näille kaikille heinät saadaan niitettyä omilta pelloilta. Myöskin eläimille tulevat juurekset saadaan omista pelloista.  Jos kaiken joutuu ostamaan muualta, tulee eläimille hintalappua vuosittain reippaasti. 

Vinkkejä siemenhankintoihin

Jokainen puutarhuri joutuu ostamaan siemeniä. Riippuen puutarhan suuruudesta ja satotavoitteesta kannattaa vilkaista myös ulkomaiden siemenkauppoja. Itse olen tilannut tulevan kasvukauden siemenet Saksasta Samenhous nimisestä paikasta. Harmikseni huomasin että tuolta tilaamani, parasta ennen päiväyksen ohittaneet chilit eivät lähteneet itämään paria lukuunottamatta ja niistäkin toisen söi kissa kun sai taimet käpäliinsä. Muuten olen hintoihin ollut tyytyväinen vaikkei sitä kautta kaikki siemenet ole halvemmasta päästä. Tästä syystä kannattaa vilkaista myös muiden paikkojen hintoja vertailu mielessä. Samenhouselta tilasin taimiastioita, jotka olen todennut hyviksi ja halvoiksi. 

Huomioikaa se ulkomaisilla sivuilla seikkaillessa että Eu:n ulkopuolelta ei siemeniä saa tilattua niin helposti tiukentuneiden säädösten myötä ja nyt tilannetta hankaloittaa Brittien ero Eu:sta, sillä Britit ovat suuri siementen tuottaja maa. Toivottavasti Eu saa tehtyä sopimuksen, jonka myötä siementen tuonti jatkuisi Euroopan alueelle kuten tähänkin asti.

Taimiastioissa ensimmäiset tomaatit ovat itäneet

Suuremman viljelyalueen haasteet

Meidän tila lasketaan pieneksi mutta viljeltävää aluetta on yli 10 hehtaaria eikä meillä ole suurempaa eikä oikein pienempääkään kalustoa peltotöihin. Töitä siis riittää mutta katteilla peltotöitä saadaan hieman vähennettyä. Siemeniä peltoon uppoaa melkoinen määrä ja tällä hetkellä siemeniin onkin mennyt yli 200€ eikä mukaan ole laskettuna siemenperunoita tai sipuleihin menevää rahaa laisinkaan. Myöskin marjamaan kulut ovat vielä kysymysmerkki. Miten ihmeessä uskallamme investoida tälläisillä summilla suureen peltoalaan näin pian? 

Niin tosiaan. Meidän pellot ovat tukikelpoisia ja vaikka toisinaan tekisi mieli heittää tukiviidakko kankkulankaivoon ja jättää tuet nostamatta niin kuitenkin päätös alkaa kallistua sen puoleen että tuet pelloista nostamme. Minulle on sanottukkin että täytyy hölmö olla ettei tukia nosta mutta toisinaan on tullut mietittyä, jos alasta ei kuluja tulisi niin voisi hyvin olla ettei me tukia nostettaisi. Olisiko se kaiken sen stressin ja säädösten noudattamisen arvoista? Uskon että kaikki tulee vielä kääntymään parhainpäin. Tuet olisivat kieltämättä taloudellisena tukena toiminnassa, sitä en voi kieltää.

Koska meillä ei ole kalustoa, joudumme maksamaan toiselle taholle siitä että pellot käännetään ja äestetään. Myöhemmin kesällä heinä pitäisi kaataa ja koska en todellakaan jaksa alkaa viikatteen kanssa kaatamaan yli kolmen hehtaarin alaa niin sama kuvio toistuu. Syksyisestä viljan korjuusta puhumattakaan. Rahaa siis tarvitaan ja toisinaan hirvittää miten meidän käy. On vain pidettävä lippu korkealla ja keksittävä aina se vaihtoehto B niin kauan kunnes voitetaan lotossa sopiva summa, eikös se näin mene!?

Toistaiseksi itselläni ei ole kuin arvailuja siitä kuinka paljon rahaa tulee menemään ja mitä tulemme säästämään mutta tulen päivittämään asiaa kyllä. Ensi vuonna olen jo paljon viisaampi ja tilanne pelloillakin hellittää. Alku on aina se kaikkein raskain.

Itselläni ei hirmuisesti ole teille vielä kerrottavaa eikä kauheasti neuvoja joten itsekkin mielenkiinnolla odotan mitä muut ovat pohtineet asian tiimoilta. Onhan taas kuun ensimmäinen maanantai ja se tarkoittaa yhteispostausta omavaraisuuteen tähtäävän poppoomme kanssa.

Suunnitelmia vuodelle 2020

Omavaraisuuden suhteen vuosi 2020 on sellainen vuosi että jos hippunen on vielä laiskuutta mukana niin nyt on niiden aika karista. On aika vaihtaa isompaan vaihteeseen!

Taas on vuosi vaihtunut ja omavaraisuudesta höpöttävät ovat täällä taas ja näin vuoden alkuun ajateltiin kertoa hiukan että ketä me oikein ollaan ja missä päin asutaan. Ilokseni teille kerron että nyt meidän tila saa viimein nostaa jalan kytkimeltä ja omavaraisuus astetta nostettua. Hiukan tulevaisuus vähän hirvittää sairauksieni takia mutta jos nyt jään märisemään, en koskaan pääse liikkeelle.

Naamalleen kaatuminen olikin hyvästä

Menneisyyteni on täynnä kaikkea muuta kuin onnistumista ja omavaraisuudesta haaveilua. Olen valehtelematta heittänyt vuosia hukkaan ollessani tuuliajolla, tietämättä mitä oikeasti elämältäni halusin vaikka kiven kovaa intin että sävelet on selvät. Kun hain avioeroa ja kaaduin näin sanotusti naamalleni, alkoi ajatus juosta kirkkaammin kun kulissit kaatuivat. Vaikka ensimmäiset vuodet eron jälkeen olikin sitä että nuolin haavojani ja keräsin täristen itsetunnon ja mieleni rippeitä kasaan, alkoi pieni haave itää. Kun löysin rinnalleni miehen joka tuki ajatusta omavaraisemmasta elämästä, liimaten sirpaleet mosaiikiksi, alkoi ajatus kukoistaa entisestään. 

Löysimme tilan jonka tyhjä navetta, tuulessa kuiskivat pellot, vanha hirsitalo sekä järven vieno liplatus kutsuivat luokseen. Nykyisin kutsumme tätä kaikkea kodiksi. Ja mikä vielä sen ihanempaa kuin koti, joka toimii eräänlaisena ruokavarastona.  Rehellisesti sanottuna en usko että kukaan omasta perheestäni olisi uskonut että vihaa ja raivoa täynnä olevasta teinistä kasvoi se mitä olen nyt. 

Peltojen jälkeen pääsee suoraan veden äärelle

Uskon että osa syyllinen omavaraistelu innon syttymiseen oli puhtaampi ruoka. Olen huomannut sen että mitä enemmän prosessoitua ruokaa syön niin sitä voimakkaammin reagoin. Mahaa juilii, on huono olo, veto on pois. 

Vai liekkö asialla kuitenkin rakkaus siihen itse tekemiseen sekä usko siihen että itse kasvattamalla voisin säästää muutaman sentin tai jopa euron. Vai kenties se että haluan mahdollistaa perheelleni puhtaamman ruua, tietäen mistä se on peräisin, miten kasvatettu ja minkälaisin menetelmin.

Tervetuloa Kalpakkoon!

Täällä ollaan Kalpakossa, meidän kotona. Olen itse vajaa kolmenkymmenen ikäinen tilan emäntä. Tilan isännästä sen verran että hän ei ole lämmennyt ajatukselle että vierailee jutuissani mukana, joten siksi hän ei blogissa näy. Jos tätä nyt joku on jäänyt miettimään. En siis asustele yksin vaikka yksinäni täällä huutelenkin. 

Tilan perheeseen kuuluu myös neljä pientä petoa, joista räpsin kuvia välillä ehkä vähän liikaakin instagramin puolelle. Ei nuita kissoja osaa jättää ulkopuolellekkaan. 

Meidän tila on melko koskematon 1960 luvun navetoineen. Navetta on kyllä melkoinen helmi. Rakennus tuntuu sokkeloiselta mutta se on rakennettu ajatuksella ja jokaisen oven takana on jotain minkä pystymme hyödyntämään. Vaikkemme tee sitä niinkuin on alunperin tarkoitettu. Esimerkiksi navetan puolelle rakennettu rehusiilo ei tulevaisuudessa täyty heinällä vaan juureksilla jos vain saamme lämpötilan pysymään sopivana. Siilo on upotettu maan sisään ja korkeutta piisaa navetan ylisille asti. Se mikä mieltä lämmittää kovasti on se että ladon puolelta pääsee siiloa täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Jääkellarissa on vähän sama taktiikka. Traktorisuojan puolelta jääkellariin pääsee täyttämään ja navetan puolelta tyhjentämään. Asiat on rakennettu järkevästi ja helpottamaan täyttöä ja käyttöä. Näistä molemmista olisi tarkoitus tehdä kellareita. 

Kuva viime kesältä. Talo jota kodiksi kutsumme

Talomme itse on rakennettu alunperin 1890 luvulla. Tarkkaa vuotta ei ole tiedossa. Taloon ei juurikaan ole koskettu. Ainoat suuremmat muutokset ovat olleet ne kun taloon on tehty laajennus vuonna 1950 luvulla. Tuolloin talo sai kaksi huonetta lisää, ruokakomerosta on aikoinaan luovuttu ja sen tilalle on rakennettu kylpyhuone sekä ulkovuori, joka on rakennettu samaan aikaan laajennuksen kanssa. Ruokakomero on aikoinaan ollut niin iso että kylpyhuoneen seinän taakse on jäänyt käytävä, josta pääsee takaovelle ja saman käytävän alusta lähtee myös portaat kellariin, joka sijaitsee kylpyhuoneen alapuolella.

Niin mitenkäs tämä muu pihapiiri? Pihapiiri on aika iso ja sinne mahtuu niin tulevaa teurastustilaa, sikalaa, yrttitarhaa, marjamaata, pienempää puutarha aluetta mehiläisineen sekä vanha vilja-aitta, jonka olemme ottaneet uudelleen alkuperäiseen käyttöön. Saatoin mainita että tällä tilalla on kapasiteettia vaikka mihin ja sen pyrin saamaan uudelleen kukoistukseensa. 

Suurempi harppaus eteenpäin

Kuten vähän aiemmin mainitsin niin tuleva vuosi puhaltaa ihan uudesta suunnasta. Meidän tilalla alkaa viljelyt vähän suuremmassa mittakaavassa. Viime kesänä meidän pellot olivat vielä vuokralla joten emme itse päässeet kunnolla viljelemään. Toisaalta hyvä niinkin, sillä ehdimme keskittyä muihin asioihin. Samalla kypsyi ajatus myös siitä että lähdemme kasvattamaan tuotteita kausiluontoisesti myös myyntiin asti.

Se mitä pitäisi tehdä on hävyttömän pitkä lista. Ennenkuin hyppään niihin niin haluaisin kertoa kuinka innoissani olen ajatuksesta että tulevana syksynä saan talveksi valtaosan ruuasta omasta maasta. Myöskin lihaa tullaan kasvattamaan huomattavasti enemmän. Ehkä kunnianhimoinen ajatus ettei kissoille tarvitsisi koko vuonna ostaa kaupasta lihoja mikä tietää että lihaa pitäisi kyetä tuottamaan arviolta 570 kiloa. Haaste on heitetty ja siihen tähdätään.

Marjamaa

Viljelyn aloittamisen lisäksi yksi suurempia haasteita keväälle on marjamaan teko. Puhuin aiemmin siitä kuinka paikka marjamaalle on päätetty. Nyt on mietinnän alla se kuinka paljon mitäkin istutan. Ajattelin että kyntöön menee vain vadelmille ja mansikoille menevät alueet. Syykin on hyvin yksinkertainen. Olen sen verran laiska etten jaksa lähteä hakemaan tuoretta heinää yhtään sen kauempaa kuin on pakko. Keväällä meillä käy jo kova puputus kanilassa ja patakanit on todella edullista kasvattaa omalta tontilta kerätyillä tuoreilla heinillä. Marjamaalle jää väkisinkin alueita missä heinä saisi kasvaa joten käytetään sekin alue siis hyödyksi ja kyntämättä kun kerran valmiiksi jo heinää kasvaa.

Mutta tosiaan! Tilaa on mutta miten sen käytäisinkään? Istutettavien lista ei nyt järjetön ole mutta kun ottaa huomioon sen että haluan saada omat mehut, hillot ja hyytelöt unohtamatta tuorekäyttöä sekä talven varalle pakkaseen keräämistä niin kaikkea saa olla pikkuisen reilummin.

  • Mansikoita
  • Vadelmia
  • Marja-aroniaa
  • Tyrniä
  • Omenoita

Eihän nuita nyt mahdotonta lajikirjoa ole tulossa mutta on tuossakin tekemistä. Moni on sanonut että miksi kaikki pitäisi kerralla istuttaa. Ai miksi? No ei sitä satoa tule ellei istutuksia tee. Omenat, aronia ja tyrni vie kuitenkin useamman vuoden ennen satoikään tulemista. Miksi viivästyttää sitä? Kysyy turhautunut puutarhuri.

Kevään pitkä työlista

Yrttipenkki

Yrttipenkin kanssa menin metsään jo viime keväänä.Minun oli tarkoitus se jo tuolloin aloittaa mutta huomattuani etten millään ehtisi siihen kylvää mitään, jätin koko operaation. Joku fiksuhan olisi tehnyt alueen valmiiksi ensikevättä ajatellen mutta itse en niin tehnyt. Nyt se sitten odottaa taas tekijäänsä keväällä. 

Kasvulavat jäivät kieltämättä ihan liian mataliksi. Haluan niistä hieman korkeampia ja kevennän savivoittoista kasvualustaa jotteimaa olisi liian raskasta. Koska kierrätän ennemmin pihasta löytyvää kuin ostan uutta niin korotan kasvualustoja vanhoja tiiliä käyttäen. Tontille on aikanaan dumpattu jonkun toisen huushollin tiiliä ja nyt nekin roskat päätyy toiseen käyttötarkoitukseen.

Lavojen kohottaminen
Marjapensaiden leikkuu ja siirto

Viinimarjojen kanssa tulee melkoinen hoppu myöskin. Pensaat ovat olleet hoitamatta monta monituista vuotta ja linnut ovat levitelleet tontille siemeniä minkä vuoksi taimia löytyi sieltä täältä liki 10. Arkeologilta sain luvan kaivaa pensaat ylös ja istuttaa pihalle muiden joukkoon. Villiintyneet marjapensaat pitäisi leikata ja liian tiheitä pensaita karsia. Myös joukkoon eksynyt vadelma pitäisi nostaa ylös.

En pidä  raparperin tämän hetkisestä paikasta yhtään! Siksi aionkin siirtää sen kukkapenkistä takapihalle ihan omalle alueelleen. Alue mihin ajattelin raparperin istuttaa on tällähetkellä vadelmien valtaama. Miten takapihalle onkin päässyt ilmaantumaan vadelma saareke?

Raparperin siirto uuteen penkkiin
Kasvihuone

Sain viimein sen kauan kaipaamani kasvihuoneen! Suunnitelmat vain muuttui sillä alkuperäinen suunnitelma tehdä kasvihuone ikkunoista ei olisi tullut toimimaan raskaan rakenteensa vuoksi. Siksi ostimme kevytrakenteisen tunnelikasvihuoneen. Alue mihin kasvihuone tulisi täytyy ensin puhdistaa ylimääräisestä kasvustosta ja yllättääkö ketään jos sanon että valtaosa näistä kasveista on vadelmaa. Sitä on tontilla vähän joka paikassa.

On myönnettävä etten ole koristekasvi ihminen mutta silti suunnitteilla olisi tehdä kahdesta penkistä entistä ehommat ja etupihan pensaiden paikalle istuttaa kukkia. Sen verran viime syksynä aloitin että toista penkkia tyhjensin kasvustosta ja pensaat olen kaikki kaatanut alas. Enää pitäisi kaivaa juuria ylös.

Kukkapenkin ehostus
Nokkospenkki

Pidän nokkosesta! Siksi haluankin nokkoselle ihan oman penkin. Paikka minne nokkosta suunnittelin ei ole vadelmien peitossa mutta paikalla on ollut joskus jokin rakennus ja sen rauniot ovat vielä paikoillaan. Suurimmat hirsien rippeet siirrän polttopaikalle mutta maatuneimmat annan jäädä maahan ja levitän vain hiukan multaa päälle ja nokkosten kylvö voi alkaa. Tulen varmasti myös istuttamaan tontilta muualta löytyviä nokkosia penkkiin ja toivon saavani satoa jo samana vuonna.

Tarvitsen pihalle lisää tilaa avomaatomaateille. Siksi aloitin viime vuonna parin alueen raivaamisen mutta työn keskeytti ikävämpi roskalöytö. Jonkun toisen talon kaakeleita ja muuria oli kipattu pihalle sen kummemmin peittelemättä. Tiilet annoin eteenpäin ja kaakeli/betoni silppua olen hävitellyt. Romua löytyy mitä enemmän saan vadelmia raivattua pois tieltä. Mutta olen päättänyt että tähän tulee uusi penkki niin siihenhän tulee vaikka tulisi mammutin luita vastaan! Minun ja tomaattien välille ei tule mikään!

Avomaatomaateille uusi penkki

Näin lyhykkäisyydessään töitä kyllä riittää! Tähän päälle vielä peltohommat. Työni keskittyy pitkälti kevääseen. Jos sen yli selviän niin loppu kesä menee kevyemmin.

Jännitystä lisää tuo pian koittava leikkaus. Siitä kerron seuraavaksi ja luvassa on ihan videota aiheesta. Jos en toivu ennen kevättä, voin unohtaa kaikki nuo edellä mainitut työt. Onneksi on aikaa mutta riittääkö se? Se jää nähtäväksi.

Lisää suunnitelmia vuodelle 2020 pääset lukemaan alla olevista linkeistä! Antoisia lukuhetkiä!

Kotivara, hätävara

Tiesitkö että jokaisessa asunnossa tulisi olla ruokaa ja juomaa niin että niillä kyseinen jääkaappikunta pärjäisi seuraavat 72 tuntia? Entä miten kävisi jos tälläinen tilanne tulisi oikeasti kohdalle? Kun kauppoihin ei pääsekkään eikä sähköä ole. Tähän asiaan päätettiin tarttua ihan yhteistuumin eli kyseessä on yhteispostaus ja tällä kertaa mukana on myös uusia blogeja joita emme ole ennen vielä näissä yhteispostauksissa ole päässeet lukemaankaan. Ja hei! Valehtelematta olen innoissani tästä ja tiedän muuten sen että saan jättää paljon asioita pois sillä jutusta muuten tulee kirjan pituinen!

Tämän hetken kotivara

Olen miettinyt sitä miten meille kävisi jos sähköt katkeaisivat eikä kauppoihin pääsisi kolmeen päivään. Mistä vesi? Entä onko ruokaa? Miten eläimet? Lämmitys? Entä peseytyminen? 

No sehän selviää kun alkaa mietiskelemään. Sen jo osaan ihan suoriltaan sanoa että kolme päivää menisi kevyesti kotivaran turvin eikä meillä tarvitse tinkiä juuri muusta kuin valon määrästä ja helposta, puhtaasta vedestä.  

Meidän kuiva-aine kaapista löytyy aina pastaa. Joko itse tehtyä tai kaupan mutta sitä on aina ja minut tuntien sitä on vähintään arviolta 1000g eri muodoissa. Kaapin kätköistä löytyy aina vakiosti vähintään kaksi-kolme kiloa jauhoja. Tällä hetkellä kaapissa on yli 13 kiloa jauhoja. Älkää kysykö miksi! kaapista löytyy aina jonkinlaisia säilykkeitä. Kalaa, ananasta ja tomaattia nyt lähinnä mutta onhan sekin jo eteenpäin. Riisiäkin meillä tuntuu eksyneen kaappiin ja nyt on viime vuosi menty muutaman kilon riisi jemmalla. Tämän selitän sillä että kanat tykkää riisiherkuista ja itse ostan sitä viiden kilon säkin kerralla. Orava kun olen ja menneisyyden haamut vielä sen verran kummittelee että ruokaa täytyy olla kaapeissa. Eikä unohdeta hunajaa! Mehiläisten ahkeroinnin vuoksi keittiöstä löytyy aina (ainakin tästä vuodesta eteenpäin) useampi kilo hunajaa!

Kaapeista löytyy perustarvikkeita kuten sipulia, voita, jogurttia ja jonkinlaisia salaattiaineksia. Jogurtille annan erikois maininnan, sillä sitä kaapissa tuntuu olevan aina useampi purkki niin että määrä hipoo puolta kiloa. En tiedä mikä ytty niitä on ostaa aina niin paljon kerrallaan mutta eipähän tarvitse heti olla kaupassa ostoksilla! Kellarista löytyy lisäksi vielä monta kiloa perunaa joten näiden ruokien kanssa mennään jo pitkälle.

Viime syksyn satoa joista osa on kuivattu.

Kellarista puheenollen! Jos sähköt sattuisi katkeamaan niin minun ei tarvitsisi miettiä jogurttieni surkeaa kohtaloa vaan voisin kiikuttaa ne kellarin viileyteen turvaan. Jääkaappia ei siis tarvitse ahmia tyhjäksi vaan tavarat siirtää kaikki kellariin tai kellarin rappuun. Kellarihan on tietysti pilkko pimeä eikä sinne tule valoja mistään niin on hyvä muistaa että asunnosta löytyy aina kynttilöitä. Tykkään poltella niitä ja kannan niitä Laikku kissani haudalle.

Vaan mitenkäs sitten ne tavalliset toimet jotka vaativat vettä?

Me olemme sen verran onnekkaita että asumme hyvin lähellä järveä, joten vettä pystymme hakemaan järvestä. Järven vesi ei ole mitenkään järin kirkasta joten vettä joutuisi seisottamaan jotta enimmät moskat laskeutuisi pohjalle. Vesi olisi hyvä myös keittää ja jotta ei tarvitse olla kokoajan lieden ääressä niin lämmitys onnistuu paremmin saunan vesipadassa. Vesipataa voi hyödyntää myös pyykkiveden lämmitykseen sekä siihen mihin se on tarkoitettukkin eli kylpyveden lämmitykseen. 

Mitenkäs eläimet?

Navetassa ei oikeastaan muuta muutosta tulekkaan kuin se että pimeyden laskeuduttua emme siellä enää kävisi koska emme näkisi mitään. Kissojen kohdalla saattaa tulla jännät paikat, sillä jos katkos tulisi kesällä niin pakastimet lähtisivät sulamaan, jolloin tehtäisiin extra työtä että pakastimet pysyisivät mahdollisimman pitkään jäässä. Kissoille ruokaa pakkasesta ottaisin ulos kerralla suuremman määrän, laittaisin lihat kylmälaukkuun ja laukun kellarin viileyteen. Jos sattuisi niin että pakasteet pääsisi katkon vuoksi sulamaan, eikä niitä kissat ehtisi syödä ennen pilaantumista niin hidastaisin pilaantumista  kypsentämällä lihat. Onneksi kissat eivät niin nirsoja ole etteikö hätätilanteessa maistuisi kypsäkin liha. 

Meille ei tulisi katkoksen aikana kylmä, sillä talomme lämpenee ainoastaan puulla. Ja enkä tarkoita nyt pannuhuoneessa tapahtuvaa puulämmitystä (mikä muuten, HOXHOX!, Vaatii sähköä) vaan jokaisessa huoneessa eteistä ja pesuhuonetta lukuunottamatta on oma tulipisteensä. Makuuhuoneessa on pönttöuuni, tuvassa on liesi ja leivinuuni, olohuoneessa ja perimmäisessa makkarissa on varaavat takat. Näiden turvin pysymme lämpimänä oli sähköjä tai ei. 

Talon lämmitys?

No ei. Kuten jo aikaisemmin paljastin niin meillä on tuvassa leivinuuni sekä puuliesi, joten ruokaa voidaan tehdä aika laajasti keitoista limppuun

Ei teillä taida tulla ongelmia ruuanlaitonkaan kanssa?

HEIHEIHEI!! UNOHDIT VESSAN!

No melkein. Se kun meillä ei tarvitse vettä tai sähköä toimiakseen oikein. Meidän vessassa majailee erittelevä kuivikekäymälä. Tämän vuoksi vedettömät ja sähköttömät pissareissut on meille jo arkipäivää. <3

Muuta extraa? Kaunista ja maukasta?

Sähköttömyyden voi toisaalta viettää myös nauttien. Kesän ja kevään aikana tuli kuivattua paljon tee aineksia ja kellariin on sujahtanut mehuja sekä hilloja. Mikäs siinä kuin lettuja paistamaan ja hilloa päälle. Kaappien päältä löytyy myös kuivattuja sieniä. 

Tulevaisuuden kotivara

Nykyisellä kotivaralla pärjäisimme reilusti yli kaksi viikkoa kahdestaan mutta mitenkäs tulevaisuus kun suunnitelmat ovat kuitenkin siihen suuntaan että tätä hommaahan laajennetaan. Aivan! Tulevaisuuden kotivara on paljon vankempi ja sen myötä meillä olisi myös mahdollista ottaa siipiemme suojaan meidän molempien sisarukset perheineen sekä molempien vanhemmat ja isovanhemmat jos tilanne sitä vaatii.

Mikä kaikki siis muuttuu? No ihan ensinnäkin se että viljelyä tulee huomattavasti enemmän mikä mahdollistaa suuremman ruokakunnan ruokkimisen oli vuodenaika mikä hyvänsä. Myöskin pihalla olevia kaivoja olisi tarkoitus puhdistaa ja tutkia, jolloin puhtaampaa vettä saisi ihan jo pihamaalta.

Viljelyn lisäksi haaveilen edelleenkin kotitarve naudasta joten muutama isompi ”muumuu” olisi harkinnassa. Meidän tämän hetkiset vuohineidit tuottaisivat toki maitoa mutta vuohien maitoa suunnittelin käytettäväksi juustoihin sekä sille ajalle kun lehmästä ei maitoa heru. Olisi siis aina jokin maidon lähde. Näin turvaisin rakkaan jogurttini saannin vähän varmemmin ja vielä kotitekoisesti. 

Myös kesäsikoja olen päässäni pyöritellyt pidemmän aikaa. Sioista saisin arvokasta lantaa pelloille ja ravintoa kissoille ja haaveilemalleni koiralle jota meillä ei vielä ole. Unohtamatta että vuoden synkimpänä päivänä voisi herkutella ihan oman sian pakaralla. ….Johan lähti taas laukalle mutta niinhän se aina kun pääsee makustelemaan tulevaa.

Myöskin viljan suhteen olen suunnitelmiani uhrannut. Mitä jos sitä tulevaisuudessa nostaisi kaapista sellaista jauhoa jonka onkin jauhanut itse. Myllyhän toki käy sähköllä joten jauhoja saisi myllätä tasaisin väliajoin jotta kaapissa olisi kotivaraksi jauhoja ja jos mylly vain on litistävää mallia niin siinähän pian käy niin että kaurahiutaleetkin tulee omasta takaa. Viljelyyn tulee niin kauraa kuin ohraakin. Saa vain nähdä miten niiden kanssa käy. Jos toivotusti eli hyvin niin kotivara tulee nousemaan näidenkin puitteissa. 

Näiden lisäksi kotivaraa olisi tarkoitus nostaa reippaammin purkittamalla lihaa. Näin liha säilyisi paljon pidempään eikä se vaadi pakastinta. Nämä minun suunnitelmat vain nielee rahaa ja sitähän minulla ei tunnetusti ole. 

Mukana kotivaran mietteissä ovat:

Kesän aikana touhuttua

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa.

Näin talven tullessa on hyvä vähän miettiä mitä asioita tuli kesällä tehtyä, mitkä jäivät tekemättä ja miksi ne jäi tekemättä. Tätä samaa asiaa pohditaan näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina porukalla. Omalla kohdalla kesä ei mennyt oikein mistään katsottuna niinkuin olin suunnitellut ja paljon töitä jää odottamaan kevättä.

 

Viiru yrittää palvelijaansa kovasti muistuttaa että jotain tärkeää meinaa unohtua! Tavarat pois lumen alta etteivät ne mene rikki

Tänä kesänä edistyttiin vähän vaikka masennus on meinannut ottaa välillä taas yliotetta olen silti tyytyväinen siitä että sain istutettua uusia marjapensaita vanhemman marjapensasmeren viereen. Istutettua tuli viisi mustaviinimarjaa, kaksi valkoviinimarjaa, kaksi viherherukkaa, kaksi punaista- ja keltaista karviaispensasta. Vanhempaa aluetta joudun karsimaan reilummalla kädellä sillä pensaat ovat levinneet ja villiintyneet vuosien saatossa. Laskin että pensaita olisi kolmetoista joista neljä olisi mustaherukkaa ja loput punaherukkaa. Pensaiden laskeminen siinä ryteikössä on melkoinen tehtävä.

Rakastan marjoja mutta vielä pitäisi opetella syömään niitä paremmin. Itse tehtyjä mehuja meillä kyllä kuluu ja punaherukka onkin siihen toimeen aivan loistava marja. Mustaviinimarjoista tehty hillo on taas niin hyvää että santsaan mustia ihanuuksia siihen tarkoitukseen.

Lavojen kanssa en ole varma otettiinko takapakkia vai edettiinkö kun askartelin niistä liian matalat. Pihalla kasvanut juolavehnä työntyi tietenkin läpi ja keväällä onkin juurien poistamisoperaatio ensimmäisenä vuorossa! Yllätyksekseni se maa mitä meille tuotiin oli hyvin niukka rikkaista. Ei niitä sitten noussut juuri yhtään!

Edistystä otettiin myös eläinten kanssa. Kolmen poppoon kanaparvi onkin nyt parinkymmenen nokan kanaparvi ja yksi uusi emokanikin saatiin ihmettelemään kanilaan. Vuohien kanssa ollaan hieman edistytty kun tulevat ovelle jo tukkeeksi kun tulen aitaukseen. Persoja ruualle näyttävät kuitenkin olevan mikä taitaa olevan minun pelastus näiden arkojen vuohien kanssa.

 

Pikkusisko sekä Hertta ovat kyllä uteliaita mutta vielä arkoja.

Eikä unohdeta mehiläisiä! Kesällä hain meille jaokkeen josta tein loppukesästä vielä toisen jaokkeen. Talvea vasten lähdetään nyt kahdella pesällä. Toinen pesä hieman hirvittää, sillä se jäi kahdella osastolla talvehtimaan. Pidetään siis sormet ristissä että eristäminen auttaa ja että tuleva talvi ei olisi kovin ankara.

 

Talvehtiva pesä on hiljainen ja näyttää elottomalta

Tekemättömien asioiden lista

Itseäni ärsyttää etten saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin halunnut. Jos tottapuhutaan niin en ole ihan varma mihin ihmeeseen kesä oikein meni. Tuntuu etten ole saanut aikaiseksi mitään.

Yrttitarhan rakentaminen ei ole edistynyt yhtään mihinkään. Hiekkakuoppa on edelleen koskematon enkä ole nurmialuetta esikäsitellyt mitenkään. Tämä operaatio jäi kokonaan tekemättä kun huomasin etten ehdi kylvää mitään yrttejä vaikka kuink anopeasti homman saisin valmiiksi. Lavojen rakentaminen ja vadelmaryteikön hävitys siltä alueelta mihin suunnittelin avomaatomaatteja vei niin paljon aikaa että kylvöt olisivat myöhästyneet niin pahasti että se työ olisi valunut täysin hukkaan. Toisaalta olen hiljaa tyytyväinen kun en ehtinyt kylvää mitään. Huonon kesän vuoksi itäminen olisi ollut heikkoa ja kasvu vielä heikompaa. Olisin vain heittänyt siemenet hukkaan.

Samassa jamassa on myös raparperipenkki. Alue on tällä hetkellä täyttä vatukkoa joka pitäisi ensin nykiä ylös. Sekin jää kokonaisuudessaan ensivuoteen. Tekemättä jäi myös marjapensaiden leikkaaminen. Tämä ärsyttää suunnattomasti! Tälle en muuta syytä keksi kuin älytön kiire vähän joka suuntaan. Ainoa lohtuni on että toimin lähes koko kesän yksin.

Tekemättä jäi myös yhden syreenipensaan nurin kaataminen. Haluan siitä vähän sievemmän, enkä saa sitä ellen rojauta vanhaa ensin nurin. Samaan hengenvetoon totean että istuttamatta jäi myös ostamani terijoensalava. Salavan paikalla on vielä turhan iso kanto kaadetusta pihlajasta. Onnekseni salava on sinnikäs kasvi joka kyllä pärjää kevääseen. Pihlajan paikalle toivoisin puun tuomaan hiukan erilaisuutta muuten niin avoimeen pihaan. Vanha haarautunut pihlaja päädyttiin kaatamaan hallitusti ennenkuin se kaatuu omia aikojaan.

Tekemättömien asioiden listaan päätyi myös kasvihuoneen rakentaminen mutta siihen on ihan syykin. Saimme vasta kesän lopussa arkeologin käymään tekemässä tutkimuksia paikalla minne suunnittelimme kasvihuoneen. Lupa saatiin mutta enää ei ruettu rakentamaan. Olihan kädet täynnä töitä jo muutenkin. Tosin perustuksia emme saa askarrella kasvuhuoneeseen joten sen pitäisi olla kevyt ja suunnittelemani ikkunoista tehtävä kasvihuone on aivan liian painava. Joudun siis hylkäämään tämän suunnitelman ja etsimään kevyempiä materiaaleja. Toki mietittiin että tehdään kaksi kasvuhuonetta. Toinen pienempi ikkunoista ja toinen isompi jostain kevyemmästä materiaalista.

Ei ne suuret harppaukset vaan pienet askeleet

Tätä olen yrittänyt itselleni takoa takaraivoon. Ei minun fyysisellä ja henkisellä kunnolla päästä samoihin saavutuksiin kuin terveet. Minun on annettava itselleni aikaa ja tehtävä asioita sen mukaan. Olen repinyt itseni rikki monta kertaa. Viimeksi viime lauantaina. Tätä kirjoitellessa siis eilen. Illalla hengittäminen kävi kipeää. Tein paljon asioita kerralla ja olin pitkään liikkeellä. Kanalan ja tipulan tyhjennys, kanien häkkien siivoaminen, patakanien asuinpaikan puhdistus ja ladon siivoaminen. Unohtamatta että siinä samalla tuli navetan käytävä lakaistua ja nyt joka paikka on kuin viimeisen päälle. Maksoin siitä illalla sillä että hengittäminenkin kävi kipeää. Kylkien kohoaminen tuntui pistävältä kivulta. Syvään hengittämisestä ei edes puhuttu. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu.

Kesä ei siis ole mennyt niin lennokkaasti kuin olisin halunnut mutta olen saanut kuitenkin jotain myös aikaiseksikkin. Etupihalta mylläsin kukkapenkin niin että pääsen keväällä helposti juurien kimppuun ja kylvämään uusia siemeniä, etupihalta katosi myös kaksi pensasta joiden juuret nostan keväällä ylös. Navetan edustalta kaatui yksi hanhikki jonka juuret nostan ylös kunhan kevät sallii. Kanila edestä katosi vuorenkilvet ja sieltä löysinkin kivasti kiviä yrttitarhaa ja kukkapenkkiä varten. Talon kyljestä napsin alas myös koristevadelman ja tulihan se yksi ruusupensas hävitettyä takapihalta samoin kuin se ryteikkö mihin värkkäsin tomaateille penkkiä.

 

Sinne meni villiintynyt ruusuryteikkö

Tuli samalla tutustuttua talon alla sijaitsevaan kellariin paremmin kun tein sinne suursiivon! Putkiremontin jäljiltä kellarissa oli niin ruukkusoraa kuin putken pätkiä. Edellisiltä asukeilta oli jäänyt kellariin tyynyjä, peitto, tyynyliinoja ja styroksia. Hyi!! Ne sai yllättävän lentävän lähdön pois sieltä!

Tuota ihanaa vehreyttä jäin kaipaamaan. Ihan kuin en olisi viime kesänä saanut sitä tarpeeksi. Odotan nyt jo tulevaa kasvukautta. Keväästä lähtien on melkoisen iso vaihde päällä sillä tekemistä on ja paljon! Operaatio kylvö ja istutus voi alkaa! Meillä on hiukan isompi puutarha. Viljeltävää alaa on useampi hehtaari joten ensi syksynä odotan sitä että talvella ei juuri juureksia tarvitse kaupasta ostella! Vanhasta rehusiilosta pitäisi askarrella yksi kellari lisää ja päästä sekin ”koeajamaan”. Eläimille on luvassa ihan omat rehujuurekset mille tarvitaan ilmanmuuta tilaa!

 

Tulevan kesän suuroperaation keskipiste

Tämä kaunis sarka on varattuna ja tälle alueelle olen suunnitellut mansikoita, vadelmia, tyrniä, omenoita ja kävi tuossa mielessä että miksen istuttaisi tänne marja-aroniatkin. Rahanmeno hirvittää jo tässä vaiheessa sillä halpaa lystiä taimien hankkiminen ei tule olemaan.

Navetan ja kanilan puolella tulee olemaan myöskin muutoksia!

Olen todennut että kanilamme on liian pieni . Itseäni ahdistaa häkit jotka näen liian pieninä. Siksipä niitä laajennetaan ja ne laajenee heti tuplasti. On emoillakin sitten enemmän tilaa hoitaa poikasiaan kun ne lähtevät liikkeelle. Kanilan vieressä on heti varasto josta teemme kanilaan lisäsiiven. Näin ollen toiselle puolelle rakennetaan peilikuvana häkit ja vanhoista häkeistä irroitetaan väliverkot jolloin kaksi pienempää häkkiä onkin yksi iso häkki.

Myöskin kanala saa uutta ilmettä kun kanat saavat ulkoaitauksen minne pääsevät suoraan ikkunasta tepastelemaan. En vielä tiedä miten ikkuna kannattaa murjoa irti mutta se on sen ajan murhe kun rakennus urakka aloitetaan. 

 

Mitähän muut ovat saaneet aikaan ja mitä jäi tekemättä? Alla linkkejä joista pääset lukemaan mitä suunnitelmia muilla omavaraisuudesta kiinnostuneilla on.

Harmaa torppa

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Sarin puutarhat

Palokankaan pientila

Metsäläisten elämää

Torpan tyttö

Tsajut

Rakkautta ja maan antimia

Caramellia

Kohti laadukkaampaa elämää

Korkeala

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Laura eli Javis

Jovelan talopäiväkirja

Alussa oli Vehkosuon

Lisää otsikkotekstisi tähän

Puutarhassa kiertää

Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan.

Kierrättämisestä puhutaan paljon ja ihan syystä. Meistä jokainen tietää että kierrätetyt roskat päätyvät joko uudelleen kiertoon tai niistä kehitellään jotain ihan uutta, miksei puutarhassa tehtäisi samoin? Moni tekeekin ja ihan huomaamatta. Useammalle on itsestäänselvyys että biojätteet menee kompostorin kautta sinne, missä multaa nyt tarvitaankaan. Kuten muutkin omavaraisuuteen tähtäävät bloggaajat, myös minä aion kertoa omat kierrätysvinkkini joita käytän omassa puutarhassani.

Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Ja puhun nyt ravinteiden kierrosta. Jokainen kasvi tarvitsee lannoitteita. Toiset enemmän kuin toiset, mikä on otettava huomioon viljelykierrossa mutta ei nyt takerruta siihen. On päivänselvää että ravinteita kierrätetään viljelykierron sekä biojätteiden kautta mutta entäs muut jätteet? Kuten ihmisten omat? Niin, tämä herättää kummastusta ja jopa vieroksuvia ajatuksia. Meillä kotona tämä ajatus lähti heti liikkeelle kun putkiremonttia tehtiin. En halunnut tuhlata vettä ja energiaa siihen että minun jätökset käsiteltäisiin jossain laitoksessa. Parin vuoden kompostointi on tarpeen enenkuin lannoite päätyy takaisin kiertoon. Virtsa taas käy lantrattuna hyvänä lannoitteena myöskin.

Peltoalaa löytyy paljon mikä vaatii hoitoa ja huolenpitoa

Meille kaikille on tuttua että lannoitteita laitetaan peltoon ja se että lannoite kynnetään maan sisään tämän jälkeen piiloon haisemasta. Meidän tavoin homma ei menekkään ihan niin. Lannoittamisen jälkeen lanta kyllä käännetään peltoon, mikä tarkoittaa sitä, että meillä peltoja ei käännetä joka vuosi koska peltojakaan ei lannoiteta yhtä tiuhaan. Eikä tämä tarkoita kuitenkaan sitä ettei peltoja huollettaisi, päinvastoin.

Viljelykierron mukaan sellainen peltolohko johon olisi tulossa paljon ravinteita tarvitseva kasvilaji, saa enemmän lannoitteita sekä perusteellisen maanmuokkauksen. Kannattaa huomioida että kyseiselle peltolohkolle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka hyötyvät toimenpiteestä eniten. Hyvänä esimerkkinä peruna. Perunan vuoksi maan muokkausta tapahtuu valtavasti ja peruna vaatii runsaasti ravinteita. Perunan jälkeen voi samalle peltoalueelle kylvää sellaisia kasvilajeja jotka vähentävät tautipainetta perunalle ja joiden sadonkorjuu vaatii vähän maanmuokkausta, jolloin maakin saa levätä. Hyvänä lisänä olisi jos maahan jäisi perunan jälkeen orgaanista maa-ainesta, sillä perunasta sitä jää aika vähän.

Miettimään olen jäänyt sitäkin että eikö olisi näppärää käyttää hyödyksi edellisen vuoden kasvijätteet katteena tulevaan vuoteen. Esimerkiksi herneestä jää paljon kompostoitavaa ellei varsia kerää eläimille syötäväksi ennenkuin ne puutuu. Mielessä kävi yrittää käyttää herneen varsia katteena seuraavan vuoden kasveille. Sen verran vain tekee penkkiin tilaa että kylvörivin saa tehtyä ja katsoo että kasville jää valoa. Kuka tietää kuinka susi tämä ajatus on mutta yritetään.

Kierrätyskikkoja

Kuten tavallista niin juttuhan lähti rönsyilemään. Vaan haittaneeko tuo. Sitä olen vain jäänyt miettimään että mahdetaanko me kierrätää jopa liikaakin. Itseäni kummastuttaa syksyisin lehtien siirtäminen kompostiin muhimaan ja keväällä nurmen lannoitus. Eikö olisi helpompaa ja edullisempaa murskata lehdet ruohonleikkurilla syksyllä nurmelle lannoitteeksi? Keväällä sitten haravoisi ylimääräisiä pois jos sellaista jää näkösälle häiritsemään. Vaahteran kyllä ymmärrän sillä lehdet ovat aika isoja ja niiden murskaaminen on oma operaationsa. Jos vaahtera pihassa olisi niin käyttäisin lehdet kasvulavojen suojana ja katteena. Lehtiä tosin voi käyttää talvisuojana myös muille kasveille.

Toinen kierrätyskikka on vähän erikoisempi ja ei vastaan ole tullut kovin montaa joka tätä harrastaisi. Keväällä jos kellarin uumeniin on jäänyt viimesadon porkkanoita, eikä niitä ehditty syödä niin tuikkaa ne takaisin kasvamaan. Porkkana on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuonna porkkana kukkii. Päätin kiusallanikin testata tätä ja sain kuin sainkin porkkanan kukkimaan. Harmikseni kesä oli mitä oli minkä vuoksi kukinta viivästyi ja siemenet näyttää jäävän saamatta. Mutta toimii!!

Porkkanan kukka

Monella esimerkiksi porkkanan naatit menevät automaationa biojätteisiin. Meillä porkkanan naatit syödään joko itse tai sitten niistä pääsee nauttimaan eläimet. Nuoret porkkanan naatit toimii salaateissa sellaisenaan. syksyllä naatit päätyy eläimille ruuaksi ja niistä pääsee nauttimaan vähän kaikki. Tämä sama toimii muillakin juureksilla kuten punajuurella. Toimii niin tai näin niin ei ne hukkaan mene. Naatteja ja lehtiä voi kierrättää omassa puutarhassa monin eritavoin.

Nuoria porkkanan lehtiä

Muita puutarhassa kierrätykseen paneutuneita blogeja löydät alhaalta! Mukavia lukuhetkiä!

Tsajut

Puutarhahetki- Suurien unelmien puutarhablogi

Omavarainen/Jovelassa

Elämää korvessa

Metsäläisten elämää

Caramellia

Laura eli Javis

Kah-Villakoira

Rakkautta ja maanantimia

Luomulaakso

Vehkosuo

Riippumattomammaksi

Pienenpieni farmi

Korkeala