Olen joutunut pitämään somelomaa bloginin puolella nyt pidemmän aikaa. Syy tähän on ollut jalan suoristus leikkaus josta olen lähtenyt hyvin toipumaan. Kuukausi takaperin en olisi pystynyt pitämään jalkaa ala-asennossa niin pitkään että olisin saanut tekstiä aikaiseksi. Tietokoneella olen viimeksi käynyt parisen kuukautta takaperin. Nyt kuitenkin vointi sallii jo paremmin liikkumisen ja päätin että somepaussi saa luvan riittää! Täällä sitä taas siis ollaan! Tervetuloa mukaan!
Raha, tuo välitön paha
Raha tilanteeni ei ole mikään salaisuus. Onhan siitä puhuttu julkisesti Some deep storyn uudella kaudella. Tilanteeni ei ole vakiintunut tästä vaan kiikun tilanteessa edelleen, jossa nollatulot ovat hyvinkin mahdolliset. Kuvauksien aikana olin täysin riippuvainen mieheni rahoista. Ennen se saattoi olla täysin normaalia ettei perheeseen naisen kautta tullut tuloja mutta nykypäivänä se saattaa aiheuttaa riitoja, häpeää jopa eroja. Onneksi oma mieheni omaa ajatusmaailman että me vedetään yhtä köyttä ja että raha on tuolloin vain välitön paha.
Omavaraisuutta tavoitellessa varsinkin alkuinvestoinnit ovat kalliita. Jossain vaiheessa kuitenkin tilanne kääntyy ja kun homma alkaa rullaamaan paremmin, alkaa rahaa jäämään muuhunkin. Kun pelloilta saa kerrättyä talven juurekset sekä osan vihanneksista ja mahdollisesti seuraavan vuoden siemeniä niin rahaa säästyy siemenkustannuksilta ja talvella ruokakustannukset ovat pienemmät.
Kannattaako eläimet omavaraisuudessa?
Tätä asiaa kannattaa pohtia ihan jo senkin kannalta että pystyykö kuinka pitkälle olemaan omavarainen eläinten kanssa. Eläimistä riippuen saa lihaa, maitoa, munia, nahkaa, luita ja kenties se tärkein eli lantaa. Meillä tilanne on sellainen että eläimille omista pelloista tulee aika paljon, joten esimerkiksi heinää ei tarvitse ostaa. Meillä heinän syöjiä ovat nyt kanit, vuohet ja jos tulevaisuuden suunnitelmat pystytään toteuttamaan niin naudat myöskin. Kanat veroittavat tietysti oman osansa heinistä. Näille kaikille heinät saadaan niitettyä omilta pelloilta. Myöskin eläimille tulevat juurekset saadaan omista pelloista. Jos kaiken joutuu ostamaan muualta, tulee eläimille hintalappua vuosittain reippaasti.
Vinkkejä siemenhankintoihin
Jokainen puutarhuri joutuu ostamaan siemeniä. Riippuen puutarhan suuruudesta ja satotavoitteesta kannattaa vilkaista myös ulkomaiden siemenkauppoja. Itse olen tilannut tulevan kasvukauden siemenet Saksasta Samenhous nimisestä paikasta. Harmikseni huomasin että tuolta tilaamani, parasta ennen päiväyksen ohittaneet chilit eivät lähteneet itämään paria lukuunottamatta ja niistäkin toisen söi kissa kun sai taimet käpäliinsä. Muuten olen hintoihin ollut tyytyväinen vaikkei sitä kautta kaikki siemenet ole halvemmasta päästä. Tästä syystä kannattaa vilkaista myös muiden paikkojen hintoja vertailu mielessä. Samenhouselta tilasin taimiastioita, jotka olen todennut hyviksi ja halvoiksi.
Huomioikaa se ulkomaisilla sivuilla seikkaillessa että Eu:n ulkopuolelta ei siemeniä saa tilattua niin helposti tiukentuneiden säädösten myötä ja nyt tilannetta hankaloittaa Brittien ero Eu:sta, sillä Britit ovat suuri siementen tuottaja maa. Toivottavasti Eu saa tehtyä sopimuksen, jonka myötä siementen tuonti jatkuisi Euroopan alueelle kuten tähänkin asti.
Suuremman viljelyalueen haasteet
Meidän tila lasketaan pieneksi mutta viljeltävää aluetta on yli 10 hehtaaria eikä meillä ole suurempaa eikä oikein pienempääkään kalustoa peltotöihin. Töitä siis riittää mutta katteilla peltotöitä saadaan hieman vähennettyä. Siemeniä peltoon uppoaa melkoinen määrä ja tällä hetkellä siemeniin onkin mennyt yli 200€ eikä mukaan ole laskettuna siemenperunoita tai sipuleihin menevää rahaa laisinkaan. Myöskin marjamaan kulut ovat vielä kysymysmerkki. Miten ihmeessä uskallamme investoida tälläisillä summilla suureen peltoalaan näin pian?
Niin tosiaan. Meidän pellot ovat tukikelpoisia ja vaikka toisinaan tekisi mieli heittää tukiviidakko kankkulankaivoon ja jättää tuet nostamatta niin kuitenkin päätös alkaa kallistua sen puoleen että tuet pelloista nostamme. Minulle on sanottukkin että täytyy hölmö olla ettei tukia nosta mutta toisinaan on tullut mietittyä, jos alasta ei kuluja tulisi niin voisi hyvin olla ettei me tukia nostettaisi. Olisiko se kaiken sen stressin ja säädösten noudattamisen arvoista? Uskon että kaikki tulee vielä kääntymään parhainpäin. Tuet olisivat kieltämättä taloudellisena tukena toiminnassa, sitä en voi kieltää.
Koska meillä ei ole kalustoa, joudumme maksamaan toiselle taholle siitä että pellot käännetään ja äestetään. Myöhemmin kesällä heinä pitäisi kaataa ja koska en todellakaan jaksa alkaa viikatteen kanssa kaatamaan yli kolmen hehtaarin alaa niin sama kuvio toistuu. Syksyisestä viljan korjuusta puhumattakaan. Rahaa siis tarvitaan ja toisinaan hirvittää miten meidän käy. On vain pidettävä lippu korkealla ja keksittävä aina se vaihtoehto B niin kauan kunnes voitetaan lotossa sopiva summa, eikös se näin mene!?
Toistaiseksi itselläni ei ole kuin arvailuja siitä kuinka paljon rahaa tulee menemään ja mitä tulemme säästämään mutta tulen päivittämään asiaa kyllä. Ensi vuonna olen jo paljon viisaampi ja tilanne pelloillakin hellittää. Alku on aina se kaikkein raskain.
Itselläni ei hirmuisesti ole teille vielä kerrottavaa eikä kauheasti neuvoja joten itsekkin mielenkiinnolla odotan mitä muut ovat pohtineet asian tiimoilta. Onhan taas kuun ensimmäinen maanantai ja se tarkoittaa yhteispostausta omavaraisuuteen tähtäävän poppoomme kanssa.
